Lue keskustelun säännöt.
Siskoni ja hänen erityislapsensa hermostuttaa
16.12.2019 |
Siskolla on erityislapsi. Lapsi on, noh, temperamenttinen, ja tavallaan ymmärrän, että sisko haluaa helpottaa omaa arkeaan tekemällä asiat juuri niin kuin lapsi haluaa. Ei vaadi mitään, ruoka on vain sitä, mitä se syö jne.
Sama asia kun tulee meille kylään, sisko olettaa, että teemme kaikkemme, ettei lapsi hermostu. Tämä on pahimmillaan tarkoittanut sitä, että sisko on suuttunut, koska en suostunut ottamaan pöydästä pois tiettyä tarjottavaa, joka haisi lapsen mielestä. Ei siis olisi edes vaadittu maistamaan sitä tai mitään, kukaan muukaan ei vain olisi saanut syödä sitä.
Miten paljon minun oikein kuuluu joustaa tällaisessa? Alan jo välttelemään siskon tapaamista tämän vuoksi. Hän ja lapsi on rakkaita, mutta suoraan, sanottuna en, haluaisi rajoituksia omaan elämääni, koska hänen lapsensa vaatii. Jouluksi jäädään lasten kanssa nyt kolmistaan, ei mennä vanhemmille, koska siellä pyörii erityislapsen johtama sirkus.
Harmittaa, mutta pelkään, että jos menemme sinne minulta menee lopullisesti hermot ja suutun ja pilaan kaikkien, joulun.
Kommentit (229)
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.
Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.
Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän minunkin pitäisi varmaan, venyä enempi, mutta väkisin nyt joulun alla oon ruvennut haaveilemaan perhejoulusta, jossa voitaisiin tehdä asioita useamman kuin yhden henkilön mielenmulaan.
Tästä moni erityislapsen vanhempi haaveilee. Vanhemman kohdalla tämän haaveen toteutumisesta vaan on luovuttava, ja se onkin iso osa lapsen erityisyyden hyväksymisprosessia. Vanhoista haaveista luopuminen, ja niiden korvaaminen jollain muulla, toteutettavissa olevalla.
Sinä et kuulu perheeseen, joten sinun on mahdollista saada haaveilemasi joulu siten, että eriytät joulunviettosi siskon perheen joulunvietosta. Tämä on tietysti siskolle kurjaa, koska erityislasten perheet joutuvat muutenkin monesti tilanteeseen, jossa tulevat eristetyksi muista ihmisistä juuri siitä syystä, että muut ihmiset kaipaavat rauhaa eivätkä jaksa sopeutua yhden ihmisen erityistarpeisiin. Sinä saat kuitenkin itse päättää mitä haluat ja mikä on sinulle tärkeää, ja jos se tänä jouluna on rauhallinen perhejoulu, silloin sinun täytyy tämä tuoda esille siskollesi.
Kiitos tekstistäsi. Tätä mä ehkä vähän hainkin tällä koko jutulla. Haluan juuri nimenomaan itse nauttia rauhallisuudesta ja ennalta-arvattu uudesta jouluna, mutta samaan aikaan omaan huonon omantunnon siitä. Yritän ajatella, että minun ei tarvitse tavallaan upota samaan suohon siskoni kanssa, voinhan olla avuksi muulloin ja muuten kuin jouluna. Ap
Erityislapsen äitinä toivoisin, että todellakin kertoisit ajatuksistasi mahdollisimman pian. Ei sitten kyllä tarvis enää jatkossakaan auttaa, koska en koskaan enää tämän jälkeen haluaisi sua tavata. En ylipäätään halua tunkea sinne, missä meitä ei haluta, tässämaailmassa on muutenkin tarpeeksi vaikeuksia ja ikäviä tilanteita. Siksi ois hyvä tietää siitä nyt eikä kuvitella, että oot luotettava ystävä.
Jopas oli itsekäs vastaus. Eli kaikkien pitää mennä sun ja sun lapsesi tahtomalla tavalla, muilla ei saa olla omia toiveita eikä haluja? Ja kun sulla on sen lapsesi kanssa raskasta niin kaikilla muillakin pitää olla. Eli sinä, sinä ja sinä ja sun lapsi. Mitäs jos muiden lapset kärsii erityislapsen käytöksestä, ei niitä saa ajatella vaan pelkästään sun lasta. Eipä tuossa paljoa menetä jos sua ei tarvisi enää tavata.
Ei kun pointti on just siinä, että koko yhteiskunta toimii niin ”terveiden” ehdoilla, että siinä ei ole muille mitään sijaa. Ja jos sanoo, ettei se ole ok, saa aina jonkun sun kaltaisen päälleen huutamaan, miten itsekästä on olla vammainen.
Jopas oot katkera. En mä sanonut sinnepäinkään että on itsekästä olla vammainen, sillehän ei kukaan mitään mahda. Vaan siitä oli kyse että ei niitä erityislapsia pidä pelkästään huomioida niin että kenenkään muun tahdolla ei ole väliä. Eli jos ap haluaa viettää joulun omien lastensa kanssa koska häslinki siskonsa muksun kanssa on uuvuttavaa, niin sä hyökkäät ja haukut ettet tuommosen kanssa haluaisi olla tekemisissä. Koska pitäisi ymmärtää vain ja ainostaan sitä erityislasta, piittaamatta muista lapsista. Kyllä sille erityisellekin voi rajoja laittaa eikä paapoa ettei sen vaan tuu paha mieli.
Mistä sä tiedät, ettei sille ole laitettu rajoja? Ehkä se vaan on vammainen niistä rajoista huolimatta? Vaikka kuinka on käsketty parantua ja sanottu, että pitää lopattaa vammailu?
No kamalaa jos lapselle joku noin on sanonut. Oikein käsketty lopettaa vammailu ja kehotettu parantumaan, ei mun mielestä noin saa puhua. Mutta rajoja saa asettaa. Ettei tarvi koko ajan myötäillä sitä erityislasta ja kaikkien muiden toiveet, tahto ja mielipiteet on toisarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
Minua alkaa ärsyttää, että kaikki juhlat mennään teidän kaltaisten mukaan. Yleensä vietänkin joulun oman perheeni kanssa. Joskus olisi kiva viettää normaali joulu perheeni ja isovanhemmat ilman erityslasta (autan myös isovanhempia joulun laitossa,silloin kun siellä ollaan). Nykyisin tämän siskoni ja hänen erityislapsen takia vietän jouluni mieheni ja lasteni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
No se opettaja tietää työstään, että maailma pyörii näiden erityisten ympärillä. Ja hänhän siellä niitä juuri koko ajan opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
Mutta se lapsuus ja ne terapointijoulut ovat myös ap.n lasten ainoita jouluja lapsena. Onko sekään kivaa, että he muistavat omista jouluistaan ainoastaan sen, että piti olla terapialeluina serkulle ja kävellä kuin murskatulla lasihiekalla varovasti, ettei vain serkku hermostu ja saa raivareita
Eikö normaalilapset ansaitse myös hyviä joulumuistoja, koska ne ovat myös heidän ainoita joulujaan. On heilläkin oikeus olla olematta ns. kilttejä lapsia, jotka raahataan mummolaan ja vannotetaan olemaan kiltisti, näkymättömiä ja antamaan kaikki periksi vuosi toisensa jälkeen, että serkun erityislapselle tulee kivat joulumuistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on opettaja ja meillä saa aina aikaan silmien pyörittelyä.
Kyllä minä haluaisin lapseni olisi kuin muut, mutta en voi asialle mitään.Meitä ei juurikaan kutsuta mihinkään, mutta lähiperhettä en halua menettää. Valitettavasti sekin on liikaa jo pyydetty.
Niin se yhteiskunta pyörii. Erilaisuus pois ja normaalit esiin.
Kasvatusta tehdään kotona ja koulussa koko ajan, kylässä mennään silkkihansikkain ja olisi ihanaa, jos edes oma sisko kerran vuodessa jaksaisi yrittää.Jos tuntuu pahalta lapseni läsnäolo kerran vuodessa, minulla se on arkipäivää ja vieläpä rakastan lastani. Kun kerran asia on sinulle liikaa, kerro siskollesi ja pyydä häntä viettämään joulu muualla.
Mutta se lapsuus ja ne terapointijoulut ovat myös ap.n lasten ainoita jouluja lapsena. Onko sekään kivaa, että he muistavat omista jouluistaan ainoastaan sen, että piti olla terapialeluina serkulle ja kävellä kuin murskatulla lasihiekalla varovasti, ettei vain serkku hermostu ja saa raivareita
Eikö normaalilapset ansaitse myös hyviä joulumuistoja, koska ne ovat myös heidän ainoita joulujaan. On heilläkin oikeus olla olematta ns. kilttejä lapsia, jotka raahataan mummolaan ja vannotetaan olemaan kiltisti, näkymättömiä ja antamaan kaikki periksi vuosi toisensa jälkeen, että serkun erityislapselle tulee kivat joulumuistot.
Juuri näin. Jotkut erityislasten vanhemmista on itsekkäitä eivätkä piittaa kenestäkään muusta kuin omasta lapsestaan ja omista haluistaan. Valittavat kun muut ei huomioi omaa lasta ja samalla itse ovat välittämättä tippaakaan muista lapsista (ja aikuisista).
Ota se lapsi viikoksi hoitoon ja korjaa huomioimasi epäkohdat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Aamen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota se lapsi viikoksi hoitoon ja korjaa huomioimasi epäkohdat.
Miksi ap:n pitäisi korjata mitään epäkohtia? Miten tämä liittyi aloitukseen? Jos aapeen sisko vaatii että kaikkien pitää totella häntä ja lastansa, miten ap korjaa tuon epäkohdan?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Erityislapsiakin koskevat säännöt ja hyvät käytöstavat. Olisi eri asia, jos kyse olisi vakavasta asiasta, monivammaisuudesta ja lapsen tuominen vaatisi järjestelyjä kaikilta.
Vastoin tänne satelevia ohjeita sallivuudesta ja ymmärtämisestä ehdotan, että pidä linjasi. Ehkä siskosi lapsi kaikessa temperamenttisuudessaan nimenomaan tarvitsee rajoja ja sääntöjä. Kyse kun on vain siitä, mitä ruokaa on pöydässä ja mitä syödään. Jos jokin ruoka haisee lapsen mielestä pahalta voi ruokakipon siirtää toiseen päähän pöytää tai ehdottaa, että lapsi syö yksin muualla. Sehän on vain järjestelykysymys sinun kodissasi sinun ehdoillasi.
Usein väsymys ja uupumus syntyy siitä,ettei kukaan uskalla olla mitään mieltä ja toimia eri tavoin. Löytää tilanteeseen uusi näkökulma, tapa toimia, ja joka ei suinkaan ole aina se mihin lapsen vanhempi uskoo olevan se oikein. Vanhemmatkin tulkitsevat heille annettuja ohjeita hyvin yksilöllisesti, omalla mukavuusalaueellaan, kuin muistaisivat että ehkä se yksi asiantuntija sanoi jotakin säännöistä. Mene ja tiedä, mutta luota omana intuitioosi. Usein lasten kasvatuksessa intuitio on se paras opas ja neuvoja, jos sitä vain uskaltaa kuunnella.
Siskosi suhteen voi tietysti tulla pieniä näkemyseroja, mutta olette sentään siskoja. Hän tarvitsee sinua ja antaamas apua, joten olet siinäkin mielessä se joka voi myös ottaa omassa kodissa tilanteen hallintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Kaikki pyörii erityislasten mukaan. Koulu, harrastukset jne.
Minun normaali lapseni on aina koulussa sen riehujan apuopettaja ja retkillä liikenneavustaja jne. Jopa nelosten tanssipari.
SINÄ.
Te "erityislasten" vanhemmat ja ns. varhaiskasvattajat voisitte pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, että Erityislapsi ja haasteet -kortti on niin pelattu, että se on kuin kuollutta hevosta piiskaisi.
Ei teitäKÄÄN enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!!
Nyt jälkeenpäin ajateltuna, miten olisit itse toiminut äitisi tilanteessa? Eli minkä uskoisit olleen tuolloin lapsuudessasi parempi toimintatapa, kuin se miten toimittiin?
Tuossahan se lukee.
En huomaa mitään käytännön toimintatapoja viestissä. Eli ihan käytännössä, jos joku olisi äidille sanonut, että "lopeta se saakelin paapominen", mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Olisiko ollut hyvä esim. jättää erityislapsi huomioitta, ja antaa toimia impulssiensa mukaan? Vai sulkea huoneeseensa lukon taakse tai ulos huutamaan? Vai mikä olisi ollut se toimiva ja hyvä toimintamalli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tollaisen erityislapsen sisarus ja voi että kun joku olisi aikanaan sanonut mun äidille että loppuu se saakelin paapominen ja että perheessä on myös muita henkilöitä!! Joka joulu ja juhlapyhä meni sitä sekoilua katsellessa ja eristäydyttiin muista sukulaisista juurikin tästä syystä. Jossain vaiheessa kukaan ei enää käynyt kylässä. Itseä aikuisena vieläkin ahdistaa joulut ym, nytkin mennään miehen kanssa ulkomaille kun en halua viettää. Kunta tarjosi kyllä hoitomahdollisuuksia ja intervallipaikkoja ym. Olisi voinut edes joka toisen joulun viettää normaalisti ja joka toisen sitten huutosekoilusirkusta katsoessa, mutta ei. Nykyään en aikuisena pidä yhteyttä sinnepäin juuri ollenkaan
Ja kuitenkin oikeasti aivan kaikki koulusta ja harrastuksista kauppoihin, näyttelyihin, teattereihin ja ihan vaikka katuliikenteeseen, oli suunniteltua juuri sinua ja sinunlaistesi tarpeita varten. Joka ainoapäivä. Ja SULLE oli liikaa, että teidän kotona yritettiin sopeutua myös muihin perheenjäseniin.
Koska sitä vammaisten ja erityisten elämä on. Koko ajan KAIKKI ympärillä on suunniteltu jonkun muun tarpeita varten ja sun on vaan sopeuduttava. jos et pysty, tough luck.
MÄ NYT VAAN KYSYN, ETTÄ KUKA TÄSSÄ ON ITSEKÄS?
Sä oot aivan mielettömän katkera. Jos sulla olisi normi lapsi ja sen pitäisi hipsiä varpaillaan jonkun erityisen vuoksi, ja joka asiassa otettava huomioon sen erityisen tarpeet vaikka olisi kamalaa, niin hyväksyisit? Selittäisit omalle lapselle että ei nyt ole väliä sun joululla, eikä sun tahdolla eikä sun tunteilla kun nyt pitää ajatella vain tuota erityistä. Ei, et hyväksyisi. Vaikka kuinka inttäisit.
Joulun voi viettää omassa porukassa. Kylässä erityista paapotaan, koska seuraukset voivat olla melkoiset jos erityinen menettää malttinsa. Kasvattaminen tapahtuu sitten kotona lapselle tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Jotkut näköjään kuvittelevat, että erityisen voi kasvattaa kuten kenen lapsen vaan. Ei, lapsi on erityinen juuri siksi, että kasvattaminen on poikkeuksellisen haastavaa.