Keski-ikäiset lapsettomat vääntäytyvät lapsuudenkotiinsa syömään ja juomaan jouluksi

Ehkä jotkut vanhemmat haluaisivatkin jo luovuttaa, mutta minä en. Molemmat lapseni ovat lapsettomia ja vietän erittäin mielelläni jouluni heidän sekä miniäni kanssa. Joulut pienten lasten kanssa ovat tietenkin  ihania, mutta kaikelle on aikansa. Johan mä ehdin viettää monta lapsiperheen joulua lasteni ollessa vielä alaikäisiä. Nyt nautin suuresti aikuisten jouluista. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut vanhemmat haluaisivatkin jo luovuttaa, mutta minä en. Molemmat lapseni ovat lapsettomia ja vietän erittäin mielelläni jouluni heidän sekä miniäni kanssa. Joulut pienten lasten kanssa ovat tietenkin  ihania, mutta kaikelle on aikansa. Johan mä ehdin viettää monta lapsiperheen joulua lasteni ollessa vielä alaikäisiä. Nyt nautin suuresti aikuisten jouluista. 

Oikein ihanaa joulua teille!

Parhaimmillaan  isot sukujoulut ovat ihania, mutta kyllä pitäisi olla mahdollista ilman haukkuja myös jäädä pois. Vanhukset jostain syystä vaativat kaikkia tulemaan, vaikka itse väsyvät siihen ruljanssiin ja lapsien levottomaan vinkumiseen, että nyt pitää heti avata lahjat jne.

Kerran raskaan työyön jälkeen nukuin pommiin ja myöhästyin sukujoulusta varmaan tunnin. Nämä lapselliset alkoivat heti valittaa, että kun lapsilla on jo nälkä, eivätkä  olleet itse saaneet edes pöytää katettua (mummo ei itse enää kyennyt). "Onneksi" sain vielä siitä kuumuudesta ja metelistä alkavan migreenin ja päätinkin aterian jälkeen lähteä kotiin. En tullut kysyneeksi, kuka tiskasi (käsin) sen julmetun suuren rasvaisen tiskin, joka yleensä jäi minun lapsettoman tehtäväksi.

Tämän palstan kirjoitusten perusteella voisi päätellä, että monissa perheissä yhteinen joulun viettäminen on kaikille osapuolille ikävä velvollisuus, mutta koska kukaan ei kehtaa sanoa sitä suoraan, kokoontumisen perinne jatkuu.

Tänne sitten tilittävät joulun alla, etteivät jaksaisi mennä ikääntyneille vanhemmilleen / vanhemmalleen jouluvierailulle, ja vanhemmat toisessa ketjussa tilittävät, etteivät enää jaksaisi sitä ruljanssia, mutta kumpikin on käsityksessä, että toiselle perinne on tärkeä.

Faith kirjoitti:

Tämän palstan kirjoitusten perusteella voisi päätellä, että monissa perheissä yhteinen joulun viettäminen on kaikille osapuolille ikävä velvollisuus, mutta koska kukaan ei kehtaa sanoa sitä suoraan, kokoontumisen perinne jatkuu.

Tänne sitten tilittävät joulun alla, etteivät jaksaisi mennä ikääntyneille vanhemmilleen / vanhemmalleen jouluvierailulle, ja vanhemmat toisessa ketjussa tilittävät, etteivät enää jaksaisi sitä ruljanssia, mutta kumpikin on käsityksessä, että toiselle perinne on tärkeä.

Mielensäpahoittajien joulu. Itse en voisi kuin vierailla jossain mammuttibileissä lyhyehkön ajan. Nukkuminen muualla kuin kotona on ollut aina hankalaa. Oma koti kullan kallis!

Vierailija kirjoitti:

Parhaimmillaan  isot sukujoulut ovat ihania, mutta kyllä pitäisi olla mahdollista ilman haukkuja myös jäädä pois. Vanhukset jostain syystä vaativat kaikkia tulemaan, vaikka itse väsyvät siihen ruljanssiin ja lapsien levottomaan vinkumiseen, että nyt pitää heti avata lahjat jne.

Kerran raskaan työyön jälkeen nukuin pommiin ja myöhästyin sukujoulusta varmaan tunnin. Nämä lapselliset alkoivat heti valittaa, että kun lapsilla on jo nälkä, eivätkä  olleet itse saaneet edes pöytää katettua (mummo ei itse enää kyennyt). "Onneksi" sain vielä siitä kuumuudesta ja metelistä alkavan migreenin ja päätinkin aterian jälkeen lähteä kotiin. En tullut kysyneeksi, kuka tiskasi (käsin) sen julmetun suuren rasvaisen tiskin, joka yleensä jäi minun lapsettoman tehtäväksi.

Meilläkin oli sama ilmiö että lapselliset sisarukset eivät tikkua ristiin laittaneet, vaan oletus oli että kun minulla ei ole lapsia niin joudan sitten äidin kanssa hoitamaan kestityksen ja siivoamisen. Äidin takia sen tietysti teinkin, menin jo pari päivää etukäteen auttamaan siivoamisesssa ja ruokien valmistelussa ja koko joulu meni oikeastaan muita passatesssa.  

Ensimmäisenä jouluna sen jälkeen kun äiti muutti hoitokotiin ja kotitaloa emännöimään alkoi vanhin sisko, yrittivät vielä samaa, "kun olis niin kiva viettää wanhan hywän ajan perhejoulua", mutta yllättäin se into on vähän karissut kun ei enää äidin kanssa hoideta kaikkea ja esimerkiksi tänä jouluna vanhin sisko perheineen on lähdössä etelään jouluksi, toinen sisko on vältellyt koko aihetta ja äidin haen minun luokseni joulunviettoon...

Tietenkin menen kun kutsutaan. Meillä on oikein mukava kolmen aikuisen joulu. En tosin ole vielä keski-ikäinen vaan vasta 38. Välimatkaa on sen verran, että pitää olla yötä, vanhempani haluavat nukkua omassa sängyssä. Perheelliset sisarukset viettävät aaton omissa kodeissaan tai appivanhemmilla.

Mun vanhemmat KUTSUU kaikki lapset jouluksi heille, ei me sinne pyytämättä ja yllättäen mennä. Ja joka vuosi kysellään että tuodaanko mukanamme jouluruokia, niin aina haluavat tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla paha olla, kun joudut viettämään joulun yksin?

Ei ole, vietän sen oman perheen kesken.

Lol, sä olet joku katkera luuseri, joka itkee elämäänsä palstalla.

Itse emme varmaankaan edes viettäisi joulua muutoin kuin vanhempiemme mieliksi. Päinvastoin he loukkaantuisivat ellemme menisi kohteliasuudesta edes jouluna syömään.

En minä ainakaan vääntäydy leskiäitini luo jouluksi. Hän viettäköön joulunsa yksin kaupunkiasunnossaan!

Nytkö olet tyytyväinen, ap? 

Minä olen lapseton, sisaruksillani lapsia. Keräännytään kaikki yhteen vanhemmilleni jokainen tekee 1-2 ruokalajia, minä vähän enemmän. Odotan jo kuinka pääsen leipomaan sisarusteni lasten kanssa, minulle harvinaista herkkua, vanhemmilleen tervetullutta lepoa. Täysin win-win tilanne kaikille osapuolille. Hyvää ja ennakkoluulotonta joulua vaan kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ihmettelen enemmän niitä perheellisiä, jotka änkeevät aina lapsuudenkoteihinsa syömään, koska " äiti tykkää laittaa". Luulen, että monella se on selitys sille, ettei itse viitsi tai osaa. Perheettömienkö pitäisi viettää joulu yksin??? He voivat mennä, mutta perheelliset saisivat joskus itse kysyä vanhempiensa koteihinsa syömään. Odottelen ihmetyksellä, että miten lähes 60-vuotiaat työkaverini sitten joulunsa viettävät, kun heidän äitinsä ovat vanhainkodissa tai kuolleet. Nämä työkaverit kun aina ovat kehuskelleet, menevänsä valmiiseen pöytään istumaan jouluna, kun me muut olemme tuskailleet, kuinka ehtii kaiken työn lomassa jouluksi valmistamaan. Miten suu pannaan, kun joutuu itse joskus kaiken laittamaan

Itse taas haluaisin luoda omat perinteet oman perheen kanssa, mutta mies haluaa viettää joulun vanhoilla kotikonnuilla kun meidän koko suku kuitenkin asuu samalla alueella. Itse asumme kaukana toisella paikkakunnalla. Itse ei saa osallistua jouluvalmisteluihin kun appivanhemmilla on jo niin pinttyneet tavat ja ”näin olemme aina viettäneet joulun”. Tympii kun ei itse saisi päättää omasta joulusta vaikka olemme jo kohta nelikymppisiä. Tosin uskon, että mies haluaa viettää joulun vanhempien luona kun saa vain heittäytyä sohvalle makaamaan ja äiti hoitaa koko joulun. Hirvittää ajatella, että hän tekisi myös kotona näin jos ja kun vietämme joulun omassa kodissa.

Asun 700 km päässä lapsuudenkodista. Pari kertaa vanhemmat on olleet luonani jouluna, mutta ne on olleet varmaan elämänsä ankeimmat. Yksiössä etelän harmaassa talvessa, ilman muuta perhettä. Paras kaikille on, että menen niille niin joulu on perinteinen ja kunnollinen. Äiti laittaa ruoat jouluksi, on sille kunnia-asia. Minä viivyn pyhiä pitempään ja kokkaan muut safkat.

Olen ymmärtänyt että suuri osa suomalaisista viettää joulunsa perheensä ja läheistensä kanssa sillä kokoonpanolla millä se on mahdollista. Itse olen lapseton ja eronnut, tosin nykyään parisuhteessa. Olen ainoa lapsi ja vietin kyllä jouluni vanhempieni kanssa. Tottahan minä osallistuin auttamalla vanhempiani muutenkin heidän viimeisinä vuosinaan. Me asuimme kaikki Helsingissä joten en mennyt asumaan ja passattavaksi lapsuudenkotiini. Vanhemmat tulivat joskus myös syömään minun luokseni muutenkin kuin jouluna. En näe siinä mitään ihmeellistä. Nyt aiomme miehen kanssa lähteä risteilylle.