Lue keskustelun säännöt.
Vaimo heittäytyi väkivaltaiseksi:(
15.12.2019 |
Heti aamusta tuli pukkimaan kun olin tietokoneen äärellä, ja sitten läpsäisi kahvimukin kädestäni ja kahvit lattialle ja sitten heitti yhden posliinimukin seinään ja sirpaleita keittiön lattialla ja työtasollakin.
Sitten hän meni jatkamaan uniaan ja minä siivosin sotkut.
Kiva alku päivälle.
Kommentit (77)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ap ei ollut tehnyt mitään sellaista, mikä johti tuohon tilanteeseen? En sano, että vaimo teki oikein, mutta jokuhan tuohon tilanteeseen johti, ettei vaimo voinut enää hillitä itseään. Hyvässä, rakastavassa ja arvostavassa parisuhteessa tuollaista ei tapahdu, joten ap:ssakin on vikaa. Teidän kannattaa varmaan erota, niin olette onnellisempia erikseen. Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Äitipuoleni oli tuollainen ilman syytä, kerran juteltiin isän kanssa sohvalla kun äitipuoli tuli töistä, otti isän kahvimukin sohvapöydältä ja heitti seinään, läpsäisi isää päähän ja meni suihkuun. Eika ollut edes eka kerta! Onneksi isä tajusi lopulta erota, mutta kolme vuotta siihen meni.
Naisten väkivalta on kyllä kummallinen tabu.
Jos meidän isä olisi tehnyt yhdenkään asian mitä äiti teki, olisi juostu turvakotiin alta aikayksikön. Mutta kun väkivallantekijä oli äiti niin hyssyteltiin vaan.
Äiti mm heitti imurin eteisen peiliin edessäni ja koko peili tietenkin hajosi. Äiti löi minua ja isää, heitteli ja hajotti tavaroita, uhkasi keittiöveitsellä, uhkasi tappaa meidät kaikki ja lopuksi itsensä. Haukkui meitä vaikka millä kauheilla nimillä, vähätteli ja halveksui. "Voisko sut jälkiabortoida kun oot tollanen hirviö", ja "En tiedä mitä sun kanssa tekis kun ei sua voi tappaakaan."
Silti pelottavimpia hetkiä oli kun äiti uhkasi vetää ranteet auki ja lukitsi itsensä vessaan. Itkettiin veljen kanssa oven ulkopuolella että äiti kuolee. Lapsi ei lakkaa rakastamasta vanhempaansa vaan itseään.
Luojan kiitos isäni on tavallinen, hyvinkäyttäytyvä ihminen, mutta en ymmärrä miten on jaksanut tuota perseilyä 30 vuotta.
Älä siedä moista. Lähde. Ansaitset parempaa.
kyllä herätyskello jo pitäisi soittaa tässä vaiheessa, ettei ehkä ole tulevaisuutta teidän suhteella ja jos haluat selvitä ehjin nahoin, niin suunnittele jo avioerosta ja pois kotoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt pois tilanteesta! Heti! Lapset mukaan (jos on) ja mars turvakotiin! Sieltä vasta sitten ilmoitusta poliisille ja eropaperit vetämään.
Älkää hyvät ihmiset ruokkiko trolleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen, jos ap tosissaan on huolissaan puolison mielenterveydestä ja omasta turvallisuudestaankin, ettei voi soittaa ambulanssia paikalle, koska ei ole ammattilainen. Ammattilaiset juuri soitetaan paikalle arvioimaan tilanne. Taitaa ap jättää kertomatta aika paljon suhteestaan ja itsestään.
Ambulanssi varmaan tuleekin jos vaimo on pahalla päällä 😁. Monessa kämpässä sais soittaa jatkuvasti ambulanssia.
No itse olet vaimosi valinnut. Ei sitten läpsinyt kahvikuppeja seinään seurusteluaikana? Että olisit osannut lähteä menemään? Avioliitossako vasta muuttui tuollaiseksi?
Tämä on vakio vastaus vauva palstalla, kun joku moittii puolisoaan, joten sillä mennään nytkin.
Toinen vastaus on se, että ota ero ja osta uudet kupit rikottujen tilalle. Ei se sen kummenpaa ole.
Itse en hepulia saisi jos mies heittäisi kupin seinään (ei kyllä ole heittänyt), mutta jos se sinua pelottaa, niin tietenkin kannattaa lähteä. Mikäpä sinua siinä suhteessa pitelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vaikea saada ketään suljetulle. Pitää olla tosi huonossa kunnossa. Mutta helppo sitä on toisia neuvoa, kun ei mistään mitään tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten väkivalta on kyllä kummallinen tabu.
Jos meidän isä olisi tehnyt yhdenkään asian mitä äiti teki, olisi juostu turvakotiin alta aikayksikön. Mutta kun väkivallantekijä oli äiti niin hyssyteltiin vaan.Äiti mm heitti imurin eteisen peiliin edessäni ja koko peili tietenkin hajosi. Äiti löi minua ja isää, heitteli ja hajotti tavaroita, uhkasi keittiöveitsellä, uhkasi tappaa meidät kaikki ja lopuksi itsensä. Haukkui meitä vaikka millä kauheilla nimillä, vähätteli ja halveksui. "Voisko sut jälkiabortoida kun oot tollanen hirviö", ja "En tiedä mitä sun kanssa tekis kun ei sua voi tappaakaan."
Silti pelottavimpia hetkiä oli kun äiti uhkasi vetää ranteet auki ja lukitsi itsensä vessaan. Itkettiin veljen kanssa oven ulkopuolella että äiti kuolee. Lapsi ei lakkaa rakastamasta vanhempaansa vaan itseään.
Luojan kiitos isäni on tavallinen, hyvinkäyttäytyvä ihminen, mutta en ymmärrä miten on jaksanut tuota perseilyä 30 vuotta.
Kuka hyssytteli? Sossu vai Isä.
Kyllä te olisitte voineet turvakotiin mennä äidin väkivaltaa, mutta isänne ei tainnut haluta? Turha siitä, että isänne ei ottanut eroa ja lähtenyt tai lähtenyt turvakotiin teidän kanssa on yhteiskuntaa syyttää.
Äitisi on epävakaa persoona eli hänellä on mielenterveysongelmia ja hänkin joutaisi hoitoon. Olisi pitänyt mennä jo 30v sitten.
Miehenkään ei kannata tehdä lapsia epävakaan naisen kanssa. Eikä tuollaisessa liitossa pidä kenenkään olla. Ei miehen eikä naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhdistäydy, ap. Hanki alunen, ettet kopauttele sitä mukia pöytään kun toinen vielä nukkuu! Miten voitkaan olla niin itsekäs, moukka... Hyvä, ettei vaimosi siedä mitä tahansa. Hänessä on m*naa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyttää kirjoitti:
Senkin vässykkä, oo mies talossa ja laita akkasi kuriin, tollaset mies tossut on ärsyttäviä
Psyykkisesti sairasta ei voi laittaa mitenkään kuriin. Ei väkivallalla, eikä millään. Ei ole mitään semmoista poskelle läimäystä, joka saisi pään sisällä olevat asiat kuntoon. Väkivallan määrällä ei myöskään ole mitään tehoa.
ap
No voi herranjestas sentään! Eihän tässä mitään ongelmaa ole, jos kerran ap tietää, että hänen vaimonsa on psyykkisesti sairas. Turha kai meille on tulla valittamaan, että vaimo käyttäytyy kuin mielipuoli, jos vaimo kerran on mielipuoli. Totta kai hän silloin käyttäytyy epänormaalisti.
Jos et siedä vaimosi epävakaata käytöstä(,ja kun tämä kerran psyykkisesti sairas on , niin silloin käyttäytyy noin ja sinä tiedät sen,) niin tiedät varmaan senkin, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Me ei pystytä psyykkisesti sairasta ihmistä tämän palstan puitteissa auttamaan. Eikä sinuakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se! Kenenkään ei kuulu elää väkivallan pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten väkivalta on kyllä kummallinen tabu.
Jos meidän isä olisi tehnyt yhdenkään asian mitä äiti teki, olisi juostu turvakotiin alta aikayksikön. Mutta kun väkivallantekijä oli äiti niin hyssyteltiin vaan.Äiti mm heitti imurin eteisen peiliin edessäni ja koko peili tietenkin hajosi. Äiti löi minua ja isää, heitteli ja hajotti tavaroita, uhkasi keittiöveitsellä, uhkasi tappaa meidät kaikki ja lopuksi itsensä. Haukkui meitä vaikka millä kauheilla nimillä, vähätteli ja halveksui. "Voisko sut jälkiabortoida kun oot tollanen hirviö", ja "En tiedä mitä sun kanssa tekis kun ei sua voi tappaakaan."
Silti pelottavimpia hetkiä oli kun äiti uhkasi vetää ranteet auki ja lukitsi itsensä vessaan. Itkettiin veljen kanssa oven ulkopuolella että äiti kuolee. Lapsi ei lakkaa rakastamasta vanhempaansa vaan itseään.
Luojan kiitos isäni on tavallinen, hyvinkäyttäytyvä ihminen, mutta en ymmärrä miten on jaksanut tuota perseilyä 30 vuotta.
Kuka hyssytteli? Sossu vai Isä.
Kyllä te olisitte voineet turvakotiin mennä äidin väkivaltaa, mutta isänne ei tainnut haluta? Turha siitä, että isänne ei ottanut eroa ja lähtenyt tai lähtenyt turvakotiin teidän kanssa on yhteiskuntaa syyttää.
Äitisi on epävakaa persoona eli hänellä on mielenterveysongelmia ja hänkin joutaisi hoitoon. Olisi pitänyt mennä jo 30v sitten.
Miehenkään ei kannata tehdä lapsia epävakaan naisen kanssa. Eikä tuollaisessa liitossa pidä kenenkään olla. Ei miehen eikä naisen.
Enpä yhteiskuntaa syyttänytkään.
Ei me lapset uskallettu mistään puhua kun pelättiin niin paljon. Ulospäin olimme ihan normaali, tavallinen perhe mutta kulissien takana oli ankeaa äidin raivokohtauksien kanssa.
Aloin itse oireilla 12-vuotiaana masennuksella ja syömishäiriöllä, mutten sanallakaan sanonut kotioloista kenellekkään, vaikka psykologilla ravasin vuosikausia. Pelkäsin helvetisti äidin reaktiota, joten vaikenin. Sossun tietoon ei koskaan päässyt mitään vaan ongelmani johtuivat "koulukiusaamisesta".
Nyt aikuisiällä olen sanonut äidille että menisi hoitoon, mutta siitä syntyi taas yksi paskamyrsky. On kuulemma ihan normaali, eikä mitään ole koskaan tapahtunut.
Mitäpä jos hyppäisitte yhdessä autoon ja ajaisitte heti tänään sinne Törnävälle, niin saatte jonkinlaista apua tilanteeseen.