Apua, tuli kauhea olo Annika Metsäkedon haastattelun lukemisesta

"Kuvausmatkat ovat vieneet Annikan maailmalle pisimmillään yli kuukaudeksi. Nyt kun perheessä on lapsi, apuun ovat rientäneet sukulaiset Turkista. Työpäivät tropiikin kuumuudessa ovat olleet pitkiä ja vaativia.

– Mutta henkisesti ne ovat tehneet minulle hyvää. Kun päivän työt on tehty, olen nauttinut minä­ajasta ilman vastuuta läksyistä, siivoilusta tai nukkumaanmenoajoista. Ne ovat olleet tärkeitä irtiottoja, Annika myöntää."

Just. Yhden 11-vuotiaan kanssa onkin niiiin rankkaa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se lapsi on 11v, se ei heräile öisin, se ei itke hampaitaan, se ymmärtää puhetta... Ja äitiys on ihan hurjan rankkaa!

Hämmentävä juttu, jossa jotenkin kaikki vastuu omista tunteista on siirretty muille. Että on kurjaa, kun muut ei olekaan lähteneet sille ilon tielle, jolle oletettiin heidän lähtevän. Ja että se lapsi ei olekaan samantien kaikkien rakas.

Tuonikäiselle lapselle voi muuten sanoa, että koulussa ollaan oppimassa, siellä kuunnellaan muita ja tehdään ohjeiden mukaan. Ei turkkilainen syntyperä oikeuta töiden laiminlyöntiin!

Tota, noin niinkuin muuten juttuun kantaa ottamatta, kyllähän se vanhemmuus voi 11-vuotiaan kanssakin olla rankkaa. Aika monta lastensa biologista äitiä olen tavannut ja ihan tältäkin palstalta lukenut, kuinka niillä on rankkaa vaikka lapsi/lapset olisi isompia. Miksi sitten äitipuoli ei voisi kokea tilannetta rankaksi kun on toisena vanhempana (biolog. äiti kun on toisessa maassa?) vastuussa lapsesta jolla on esim. koulunkäynnin kanssa ongelmia?

Mun mielestä kanssa ihan mukava juttu. Ottaa miehen lapsen tosissaan elämäänsä yms.

Säälittää tämän ketjun aloittaja. Kannattaisiko vaikka mennä lenkille, jotta saisit pääsi selvitettyä?

Vierailija kirjoitti:

Annikahan ei saanut mieleistään miestä eikä koskaan kerinnyt saamaan omaa perhettä joten hän tavallaan siksi "varasti" tämän lapsen itselleen. Annikan äiti oli pitkään kotiäiti ja toivoi mummoutta mutta kumpikaan lapsistaan ei sitten saanut lapsia. Annikan äitiä käy kyllä sääliksi.

Toisaalta itselle on tullut jo kauan sitten mieleen, ettei Metsäketojen perhe taida olla ollut kovin hyvä ja positiivinen kasvuympäristö. En siis ole ihan varma tarvitseeko tätä mummoa sääliä, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis se lapsi on 11v, se ei heräile öisin, se ei itke hampaitaan, se ymmärtää puhetta... Ja äitiys on ihan hurjan rankkaa!

Hämmentävä juttu, jossa jotenkin kaikki vastuu omista tunteista on siirretty muille. Että on kurjaa, kun muut ei olekaan lähteneet sille ilon tielle, jolle oletettiin heidän lähtevän. Ja että se lapsi ei olekaan samantien kaikkien rakas.

Tuonikäiselle lapselle voi muuten sanoa, että koulussa ollaan oppimassa, siellä kuunnellaan muita ja tehdään ohjeiden mukaan. Ei turkkilainen syntyperä oikeuta töiden laiminlyöntiin!

Tota, noin niinkuin muuten juttuun kantaa ottamatta, kyllähän se vanhemmuus voi 11-vuotiaan kanssakin olla rankkaa. Aika monta lastensa biologista äitiä olen tavannut ja ihan tältäkin palstalta lukenut, kuinka niillä on rankkaa vaikka lapsi/lapset olisi isompia. Miksi sitten äitipuoli ei voisi kokea tilannetta rankaksi kun on toisena vanhempana (biolog. äiti kun on toisessa maassa?) vastuussa lapsesta jolla on esim. koulunkäynnin kanssa ongelmia?

Haluaisin kuulla annikan mietteitä sitten, kun tuo lapsi on teini-ikäinen, kun kerran jo 11-vuotiaan kanssa on niin raskasta... Ja vähän korvaan särähti tuo, kun sanoo itseään äidiksi ja viettää äitienpäivääkin. Annika potee tuossa kai sitä omaa lapsettomuuttaan noin rankasti.

Eniten kulmia kohotti kohta, jossa kertoo äitinsä tuhahtelevan ja pyörittelevän silmiään tälle lapselle. Huh.

Lapsen vilkkaus ja kulttuurierot ja mitä kaikkea sitä olikaan. Ja wilma huutaa ja mummo mulkoilee. Kotimaassaan käy tukka värjättynä ja lakkaa kynsissään.

Ihmeellinen mummo, kun mulkoilee vain tuollaista vilkasta ja tempperamenttista lasta, jonka takia wilma huutaa joka päivä

Vierailija kirjoitti:

Eniten kulmia kohotti kohta, jossa kertoo äitinsä tuhahtelevan ja pyörittelevän silmiään tälle lapselle. Huh.

Itse ajattelin, että mummo paheksuu joissakin tilanteissa lapsen huonoja käytöstapoja, en niinkään, että hän suhtautuisi lapseen koko ajan ja kaikkinensa vihamielisesti. Ei kai lasta mummolaan muutoin edes vietäisi.

Annika vaikuttaa ajattelevan, että ”huono käytös” on lähinnä kulttuurieroja, joille ei voi mitään. Voi siitä osa tietty ollakin, mutta kyllähän lapselle pitää asettaa rajoja ja aktiivisesti kasvattaa ottamaan muut ihmiset huomioon ja noudattamaan sääntöjä. Isällä erityisesti olisi vastuunoton paikka, mutta tähän ne kulttuurierot saattavat vaikuttaakin, että jotkut asiat turkkilaisittain kuuluvat enemmän äidin rooteliin, tai sitten turkkilainen isä ei ole itsekään vielä kotoutunut niin perusteellisesti, että hoksaisi, mitkä tavat eivät toimi Suomessa. Suomalaisen tuoreen äitipuolen on epäilemättä vaikeaa puuttua, puhumattakaan äitipuolen vanhemmista. Ottaa aikansa.

Kuka tää Metsäketo on? Never heard. Nyt taas hehkutti jossain iltapäivälehdessä, kuinka oli ihastunut naiseen. Joku siinä on, että pitää tuoda säännöllisin väliajoin yksityiselämäänsä kaiken kansan tietoon. Mielestäni jotkut asiat voisi pitää omana tietona. Ilmeisesti uusien työkeikkojen toivossa tämä kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta?