Millainen ihminen ei uskalla tehdä lasta?
Maailman onnellisimpaan maahan, jossa äitiyttä tuetaan kaikin voimin.
Kommentit (88)
Olisin halunnut lapsen kyllä mutta näissä olosuhteissa se olisi ollut vastuutonta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka ei halua synnyttää lastaan..
- kovaan oikeistolaiseen maailmaan jossa kaikille ei tule olemaan töitä
- tarttutaakseen perinnöllisiä vikoja
- kiusattavaksi
- seisomaan kylmissä ruokajonoissa ja opettaa tätä kerjäämään somessa
Ps. Suomessa syödään puolen miljoonan kansalaisen edestä mt-lääkkeitä ja ollaan itsemurhatilastoissa hyvinkin korkealla
Kansainvälisesti sijalla 32 ja itsemurhaluvut per capita ovat alle Euroopan keskitason, eli tämän vanhan tiedon levittämisen voisi jo lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varaa. Mä tienaan noin 1800-1900e/kk hanskaan ja sellasilla pikku summilla ei lasta elätetä
Esim. Itä-Helsingissä on paljon perheitä joilla on 5-10 lasta ja vanhempien palkkatulot nolla euroa. Siitä huolimatta heillä on varaa elättää lapsensa aivan hyvin ja jopa hankkia tuliterät lastenrattaat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se alkaa olla niin, että lähinnä rikkaat ja korkeasti koulutetut hommaa niitä lapsia nykyään. Eikö se ole just sitä mitä on toivottukin. Että lapsia tekee ne, joilla on varaa niitä elättää. Joten, tässä ollaan, syntyvyys laskee. Sitä saa mitä tilaa.
Todellakin. Tavoitteena on kauniiden, älykkäiden ja luovien ihmisten utopia, jossa fyysisen työn tekevät koneet. Rumaa ja tyhmää työväestöä (= 95 % maailman ihmisistä) ei enää tarvita, joten heidät voisi vaikka steriloida, mutta käy se näinkin, että tajuavat itse turhuutensa ja yksinkertaisesti jättävät lapset tekemättä. Toivottavasti vela-aate leviää maailmalle vauhdilla. Teen teille kunniaa, velat, kun te ja sukunne poistutte keskuudestamme ja teette näin maailmasta paremman. Kiitos!
Sellainen, joka nauttii seksielämästään ja kehostaan, siististä ja rauhallisesta kodista, hyvin nukutuista yöunista ja vapaudesta tehdä mitä haluaa silloin kun huvittaa.
N37
Esimerkiksi kroonisesti masentunut ihminen, joka ei halua yhtään enempää murhetta, huolia, vastuuta ja stressiä. En todellakaan uskalla ottaa riskiä ja vastuuta kokonaan uudesta ihmisestä, enhän jaksa oikein itsestänikään huolehtia. Saattaisin kyllä haluta lapsia, mutta sitä on turha miettiä.
Mitä helvettiä se sinulle kuuluu, ap?
No aika moni 90-luvun lamassa lapsuuttaan viettänyt näemmä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut luulee että vauvaikä kestää 20 vuotta.
En halua vauvaa enkä taaperoa enkä tarhaikäistä enkä koululaista enkä teinia. Siinä 20 tienoilla ne alkaa olla ok, mutta olisi hullua käyttää 20v elämästä johonkin erittäin epämieluisaan jotta EHKÄ saa aikuisesta lapsesta seuraa (jos se on terve ja hengissä ja asuu lähellä eikä ole mennyt pilalle äidistä joka ei voi sietää lapsia).
Sellainen, joka on lukenut vauvapalstaa? Kyllä täällä epäilys herää, ettei Suomessa ole tervepäisiä äitejä (kts. esim. ketjut lapsiin kohdistuvan ruumiillisen väkivallan puolustelusta).
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka on lukenut vauvapalstaa? Kyllä täällä epäilys herää, ettei Suomessa ole tervepäisiä äitejä (kts. esim. ketjut lapsiin kohdistuvan ruumiillisen väkivallan puolustelusta).
Ylivoimainen enemmistö maailman vanhemmista käyttää ruumillista kuritusta. Laillistakin se on lähes kaikissa maissa paitsi muutamassa länsimaassa.
Suomessa äitiyttå ei tueta mitenkään. Esim koko neuvolasysteemi on tehty vain lasta varten ihan sieltä äitiysneuvolasta asti.
Mitään äitiyden tukemista en näe siinä että ehkäisyä hakevaa naista painostetaan haukkumalla hankkiutumaan raskaaksi ja raskaana olevaa syyllistetään kaikesta mahdollisesta ja synnytyssairaalassa olet roskan arvoinen ja jos äidillä joku arvo on niin se on se ettå hän on elävä maitopullo ettå muistakin imettää viisi vuotta!
En näe myöskään äitiyden tukemisena ettå äidiksi juuri tulleen pitää yksin kipeänä ja väsyneenä hoitaa lapsi ja koti kun miehen isyysloma loppuu.
Enkä näe äitiyden tukemisena sitä että synnytysvammoista hyssytellään eikä äidin terveys ja toimintakyky ei ole minkään arvoista ja syyllistetään niitä jotka kuitenkin julkeavat vaatia hoitoa elämää vaikeuttaviin synnytysvammoihin sanomalla että on kyllä elämänarvot hukassa että sinullahan on terve lapsi ja älä keskity itseesi, keskity lapseen. Saa siinä sitten mies ihmetellä miksi vaimo haisee aina pierulle eikä halua enää seksiä.
Lapsena on murrettu kaikenlainen luottamus muihin ihmisiin ja itseen. En luota kehenkään. Olen liian arka alkaman parisuhteisiin, saati harrastamaan seksiä.
Pikkuhiljaa tässä näitä uutisia ja oman elämän vastoinkäymisiä eläessä murtuu usko myös tulevaisuuteen.
Pitäisin kyllä lapsista, haluaisin oman kodin, työn ja perheen, mutta en kykene. Maailma ja sen ihmiset ovat kylmiä, itsekkäitä ja armottomia, laskelmoivia. Aina hautovat taka-ajatuksia ja hylkäävät.
Miksi en tekisi niin itsekin ja mielummin suojelisi itseäni ja sisintäni, kuin ottaisin turpaani henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti?
N22
Itse en olisi tehnyt tenavaa, jos minulla ei olisi ollut elatuskykyä eikä kasvatustaitoa. Oletan, että viimeksimainittuakin löytyi- ainakin kasvatusalan yliopisto-opintoja oli jo takana. En voinut mitenkään ajatella, että naapurit elättäisivät minun lastani. Olisin hävennyt itseäni. Toisaalta - jos ei olisi ollut isää lapsella, en olisi tehnyt lasta. Sairaudelle ei mitään voi, jolloin pitääkin tukeuta yhteiskunan suurempaan apuun. Nyt tenava on aikuinen ja valmistuu pian hyvin työllistävään akateemiseen ammattiin. Hyvin kävi, vaikka etukäteen jouduin asiaa paljon pohtimaan.
Sen takia kun harrastukset ovat mielenkiintoisempia. Toisekseen ei ole hoiva viettiä. Oma köyhä lapsuus oli tarpeeksi traumatisoivaa niin ettei kiinnosta sellaisessa köyhyysloukussa elää loputtomiin. En halua miettiä mistä tingin jotta saisin lapsia elätettyä. En halua edes eläimiä. Nykyisiä harrastuksia sitten voin lopettaa joksikin aikaa jos tulee työttömyyttä tai sairauksia. Minua ei kiinnosta tuki luukuilla kerjätä jotain roposia. Haluan olla itsenäinen enkä olla riippuvainen jostain tukiverkostosta.
Voisi asettaa kysymyksen niin että millainen ihminen uskaltaa tehdä lapsen tai useampia? Riskihän on aina suuri että joutuu jäämään yksinhuoltajaksi niin onko sitä tullut ajateltua etukäteen niin et onko tukiverkostoa. Oliko joku syy että lapsi/lapsia on pakko tehdä vai onko se ollut ihan vapaaehtoista. Onko suku tai puoliso vaatinut/vaikuttanut niin ettei valinta ole ollut välttämättä ihan oma valinta ja olisi muuten valinnut toisin jos ei olisi painostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, joka on lukenut vauvapalstaa? Kyllä täällä epäilys herää, ettei Suomessa ole tervepäisiä äitejä (kts. esim. ketjut lapsiin kohdistuvan ruumiillisen väkivallan puolustelusta).
Ylivoimainen enemmistö maailman vanhemmista käyttää ruumillista kuritusta. Laillistakin se on lähes kaikissa maissa paitsi muutamassa länsimaassa.
Ylivoimaisesti enemmistö maailman naisista on kaikella tavalla huonommassa asemassa kuin miehet, joten se tekee siitä hyväksyttyä ja siihen pitäsi pyrkiä Suomessakin?
Minun työurani ja koko elämäni tuhosi narsistinen ex-pomo. Levittelee minusta yhä vuosien jälkeen juttuja mm. somessa, että olen varastanut työpaikalta ja en tee töitä kunnolla. Kaikki lähti siitä, etten suostunut työskentelemään ilman ylityö- ja viikonloppulisiä ja olin yhteydessä liittoon. Kävin myös oikeutta työnantajaani vastaan ja hävisin. Narsisti kun osaa hurmata tuomarit.
Teeppä sitten lapsia: olet ollut työttömänä kuusi vuotta etkä onnistu edes Saranen Consultingin temppukoulutuksilla työllistymään, kun maineesi on niin mustattu. Enkä ole ainoa tiedän vaikka kuinka monta työtöntä joiden elämän ex-työnantaja on tuhonnut.
-Ilmastohysteeriksi peloteltu
-Peloteltu rahalla kuinka kalliiksi lapsi tulee (meidän 3 lasta ei rajallisesti ole vielä näkynyt meidän tilillä vaikka ollaan alle 3000€ tienaava pienituloinen perhe) järkyttävää miten uutisia myöten annetaan valehdella kuinka yksi lapsi maksaa jopa yli 10 000€ vuodessa. Ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
Moni tulee vielä katumaan katkerasti sitä, että on mennyt uran perässä tämän Suomessa vallitsevan feminismimyllytyksen myötä...
- elämä on todella lyhyt, kun puhutaan aikaikkunasta perheeseen ja äitiyteen....
- vanhempana naisena ei enää löydä hyvää kumppaniakaan...
Miettikää ihmiset ajoissa, mitä haluatte elämältä - mikä on elämässä oikeasti tärkeää!!
- JA USKALTAA! -
- panostakaa itsetuntoonne ja itsetuntemukseen, jos se siitä on kiinni!
Myös miesten pitää kehittää itseään miehinä ja vanhempien itseään vanhempina, jotta lapsensa ymmärtäisivät - ettei biletyssekoilu, kännipaneskelu itseään rikkoen ja ura ole tärkeintä, vaan aito rakkaus ja läheiset!
Ottaisin heti lapsen jos se tulisi ulos sellaisena valmiiksi henkisesti reilu parikymppisenä, jonka kanssa voisi käydä pitkiä keskusteluja vaikka näytelmäkirjallisuudesta tai lähteä reilaamaan eurooppaan tai roadtripille Amerikkaan. Valitettavasti sitä edeltää raskaus, vauva, koululainen, teini-ikä jne, joiden kanssa se trans-Siperian junamatkan toteutus muuttuu paljon epämiellyttävämmäksi. Onneksi on helpompiakin tapoja saada elämään tuollaisia kivoja aikuisia ihmisiä ihan vaan ystävystymällä. Lapsetkin on hauskoja pieninä annoksina, mielellään otan kummitytön yökylään, vien leffaan tai lettuja paistamaan mutta en minä 24/7 tahtoisi hänestäkään olla vastuussa. Nautin pääasiassa aikuisten seurasta enemmän.