Kaipaan elämään uutta sisältöä mutta en tiedä mitä tehdä
Elämä betoniseinien sisällä tuntuu ankealta. Töitä, lastenhoitoa, nukkumaan ja seuraavana aamuna taas sama alusta. Ahtaat kalliit neliöt, ahtaat tontit, aina silloin tällöin kasvoille iskevä ahdistus kaiken tämän järjettömyydestä.
Ajoittain mieli valuu synkkyyteen, niin kuin nyt. Olo tuntuu tyhjältä. Se vanha minä, joka ennen puuhaili kaikenlaista ja pirskahteli iloa on hautautunut kaiken tämän arjen ja kuormituksen alle. Se surettaa.
Kaipaan muutosta ja jotakin mielekästä tekemistä. Kaipaan sitä, että saan tehdä asioita ja puuhastella. Paneutua johonkin omaan, luoda jotakin kaunista, paeta jonnekin muualle.
Mietin, ostaisinko siirtolapuutarhapalstan tai yksinkertaisen mökin syrjästä. Ajatus tuntuu virkistävältä. Siellä kuopisin maata ja puuhastelisin aamusta iltaan, lapset saisivat pyöriä onnellisina jaloissa. Keittelisin perunoita ja hengittäisin raikasta ilmaa.
Mutta mitä jos se onkin virhe? Ei minulla ole mitään kokemusta mökkielämästä tai puutarhanpidosta. Aina toisinaan ostan parvekkeelle kukkia, unohdan kastella niitä ja kannan kuolleet karahkat roskiin.
Mitä minä oikein kaipaan, puutarhaako? Miksi haaveilen perunoiden keittämisestä, mikä haave se edes on. Miten sellaista voi kaivata, jos sellaista ei ole koskaan ollut?
Mitä minun pitäisi tehdä?
Kommentit (17)
Jos sinulla olisi tuosta noin vain varaa ostaa, niin mitä jos kuitenkin kokeilisit vuokrata ensin?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi tuosta noin vain varaa ostaa, niin mitä jos kuitenkin kokeilisit vuokrata ensin?
Siitä puuttuisi se etsimäni "tämä tila on minun ja täällä saan tehdä mitä haluan". Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi tuosta noin vain varaa ostaa, niin mitä jos kuitenkin kokeilisit vuokrata ensin?
Siitä puuttuisi se etsimäni "tämä tila on minun ja täällä saan tehdä mitä haluan". Ap
Mitä ja missä puuhailit ennen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla olisi tuosta noin vain varaa ostaa, niin mitä jos kuitenkin kokeilisit vuokrata ensin?
Siitä puuttuisi se etsimäni "tämä tila on minun ja täällä saan tehdä mitä haluan". Ap
Mitä ja missä puuhailit ennen?
Ennen lapsia puuhailin kaikenlaisia käsitöitä ja askarteluita. Tykkäsin valokuvata, sisustaa ja haaveilla erilaisista sisustuksista. Nyt pienten lasten kanssa on mahdotonta edes lukea sisustuslehteä, ei kärsivällisyys (saati joutilas aika) riitä.
Ennen lapsia näin myös ystäviä useita kertoja viikossa. Nyt lapsettomat ystävät ovat jääneet kokonaan. Aiemmin oli iloisia illanviettoja, enää ei kutsuta eikä itsekään voi lapsikodissa kerrostalossa sellaisia järjestää.
En muista, koska olisin viimeksi varsinaisesti haaveillut yhtään mistään. Nyt etsin pakokeinoa.
Nyt kaikki se aiempi luova ja vapaa aika menee arkiseen selviytymiseen. Aivokapasiteetti myös. Ja sitten huomaan haaveilevani puutarhasta ja perunoista. Ap
Kuulostaa siltä että lastenteko oli virhe. Siinä menettää oman elämänsä. Saat sen ehkä takaisin, kun lapset muuttavat pois.
Toivon, että saat puutarhan ja perunat. Kyllä se onnistuu lastenkin kanssa.
Kannattaa ponnistella omia haaveitaan kohti. Minä olen aina keksinyt uusia haaveita toteutuneiden tilalle. Viimeisimpänä aloitin laulutunnit viisikymppislahjana itselleni. Saas nähdä, mitä keksin kuusikymppisenä.
En tiedä, millaisia käsitöitä tykkäsit ennen tehdä, mutta neulominen tai virkkaaminen olisi helppo tapa rentouttaa ajatuksia vaikka iltaisin lasten mentyä unille. Se on minusta luovaa, vaikka seuraisi ohjetta, kun voit pohtia värejä ja saat koskea ihanan tuntuista lankaa. Siinä monet aistit saavat hoitoa. Käy katsomassa lankakaupassa materiaaleja ja osta jotain, joka vetoaa sinuun. Sitten tee jotain, vaikka super yksinkertaistakin, ja kenties mielesi alkaa rauhoittua ja luova puoli herätä. Siitä voi aueta muitakin ajatuksia, kun ahdistus alkaa helpottaa.
Minäkin mietin tuonkaltaista. Rahaa on toteuttaa (sopivissa hintaluokissa), mutta uskallus puuttuu enlä oikein tiedä mitä oikeasti haluan.
Hanki se siirtolapuutarhapalsta tai mökki.
Kyllä ihminen kaipaa luonnon ääreen. Käsillä tekemistä.
Päätä, ettet anna sen kaupunkiapatian ulottua sinne, vaan että siellä vietetty aika on eräänlaista luontomeditaatioaikaa ilman ruutuja tai sähköllä optimoituja laitteita.
Ihminen on luotu tekemään lihasvoimalla ja käsin, ei siihen, että kaikki tapahtuu nappia painamalla :)
Ehtisitkötai voisitko/tehdä mökillä tai siirtolapuutarhassa asioita sen paremmin?
Sosiaalisiin suhteisiin kannattaa panostaa vaikka teillä on pienet neliöt. Samoin jokin harrastus mielellään kodin ulkopuolella on hyvä olla. Tarvitset pääntyhjäystä suorittamisen sijaan. Jotain omaa, joka lataa akkujasi. Etsi se jokin.
Hanki valmis siirtolapuutarhapalsta, jossa kasvit jo kasvavat ja rehottavat. Pääset kaikkein parhaiten alkuun ja mikään kiire ei ole tehdä mitään. Onhan sinulla lapsetkin.
Vähitellen muutat kaikkea, mitä haluat, mieleisemmäksi, ajan kanssa ja juuri silloin, kun itse haluat. Pidät tietysti lapset aina mukana, niin harrastuksesta tulee teidän yhteinen uusi rakkaus ja paikka, jonne kaikki haluavat. Lapset oppivat luonnon kiertokulkua, kasvien kasvamisesta kaikkea mahdollista, hyötykasvien kokkaamisesta puhumattakaan. Porkkanat, perunat, salaatit, retiisit, kaalit, sipulit voi kasvattaa myös vaikka Biolanin kasvusäkeissä, jos niitä ei juuri tässä hankkimassasi puutarhassa sattuisi vielä olemaan.
Eikun vain toimeen.
Kokeile KYS? Kuopion Yliopisto Sairaala auttaa tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut tämän kaltaisessa tilanteessa ja löytänyt siihen ratkaisua? Ap
Tavallaan ymmärrän sinua. Itselläni teini-iässä olevat lapst, pitkä parisuhde. mies keksi itselleen oman harrastuksen ja koen ettei itsellä ole mitään järkevää tekemistä. On toki okt ja pihaa, mutta ei sekään tuo sellaista tyydytystä mielekkäästä tekemisestä. Työkin on tappavan tylsää. Jotain omaa pitäis keksiä, mut en tiiä mitä. Mulla ei ole kovastikaan kavereitakaan, lähes kaikilla on pienet lapset eli ollaan ihan eri elämäntilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut tämän kaltaisessa tilanteessa ja löytänyt siihen ratkaisua? Ap
Tavallaan ymmärrän sinua. Itselläni teini-iässä olevat lapst, pitkä parisuhde. mies keksi itselleen oman harrastuksen ja koen ettei itsellä ole mitään järkevää tekemistä. On toki okt ja pihaa, mutta ei sekään tuo sellaista tyydytystä mielekkäästä tekemisestä. Työkin on tappavan tylsää. Jotain omaa pitäis keksiä, mut en tiiä mitä. Mulla ei ole kovastikaan kavereitakaan, lähes kaikilla on pienet lapset eli ollaan ihan eri elämäntilanteissa.
Mitä teet työksesi?
Onko kukaan ollut tämän kaltaisessa tilanteessa ja löytänyt siihen ratkaisua? Ap