Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vaikka itsekin poltan edelleen ainakin välillä, tuntuu joka paikassa tupakointi todella oudolta.
Olen syntynyt 1976 ja koko lapsuus oli aikaa, jolloin oli ihan normaalia polttaa sisällä. Jollei perheessä kukaan polttanut, oli useimmilla kuitenkin tuhkakuppi vieraita varten. Yhden kaverin isä tosin vihasi tupakanhajua, joten siellä äiti poltti liesituulettimen alla ja tuhkakupin paikka oli luonnollisesti liedellä.
Yläaste ja lukio oli samassa rakennuksessa. Lukiolaisille oli järjestetty tupakkapaikka koulun pihan ulkopuolelle ja välituntivalvojat kävivät aina tarkistamassa, ettei siellä ollut yläastelaisia. Varoituksia tuli, mutta ei tupakoinnista, vaan koulun alueelta poistumisesta.
14-15-vuotiaana tet-harjoittelussa tms käskettiin käydä kaupassa ostamassa palaveripullaa, kahvia, vessapaperia, tupakkaa ja muuta tarpeellista toimistolle. Nolotti ihan kauheasti, kun jouduin sanomaan, ettei mulla ole ikää siihen tupakkaan.
Kaverini poltti säännöllisesti (ja laillisesti) 16-vuotiaana ja uuden ikärajan astuminen yhtäkkiä voimaan tuntui ihan järjettömältä. Puhuttiin paljon siitä, että asia olisi pitänyt järjestää niin, että ne, jotka saivat ostaa 16-vuotiaana, olisivat saaneet ostaa sitä jatkossakin.
Ekaan työpaikkaani menin 1995. Uusi tupakkalaki oli kai juuri tullut ja työpaikalla oli sovittu, että sen kovimman röökaajan huoneen ovi pidetään kiinni ja muutkin saa polttaa vain hänen huoneessaan. Ajatusta, että pitäisi lähteä monta kertaa kesken työpäivän pihalle, pidettiin ihan järjettömänä.
Kun tupakointi kiellettiin ravintoloissa, ajateltiin, että on ihan hullua ja nyt kaikki varmaan lopettavat ravintoloissa käymisen 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Joo ja kun soitin kerran, tosin ei Englannista, vastaanottaja ei ymmärtänyt tuota operaattorin kysymystä englanniksi: "Hyvätsytkö tämän vastapuhelun."Huusin siihen väliin et: "Sano yes" ja vastaanottaja sano yes ja puhelu yhdistettiin.
Paljonko kello on? Soitetaan Neiti Ajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
poliisi tv ja Raija tai Reija Pellikka vai mikä se nyt olikaan... klassikko ja Karpolla on asiaa!
Ohis! Raija Pellikka oli myös "Paljonko on paljon" -ohjelman juontaja. Ja tästähän 90-luvun alkupuolella yksi opettaja vitsaili, että "paljonko paljonko on paljon Raija Pellikka on Raija Pellikka". Me opiskelijat oltiin ihan että häh. Itse tiesin tuon naisen, mutta ainoastaan Poliisi-TV:tä joskus katselin.
Se on Raija Pelli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjekuoreen piti liimata postimerkit nuolaisemalla niiden takapuolta, että se liima aktivoitui. Jos lähetti postia ulkomaille, niin siihen tarkoitukseen hankittiin mieluusti ohutta paperia.
Jollei kuoressa ollut leimattuna "par avion" niin siihen liimattiin sitten sellainenkin erityinen merkki tai kirjoitettiin itse. Että oikein lentopostia.
Semmoisia kuoriakin sai jotka oli yhdistettyjä kirjepaperilla, se taivutettiin sitten kirjeeksi kostuttamalla sivujen liepeet jotta sai ne liimattua kiinni.
Aikanaan irtisanoin TV-luvan. Kukaan ei koskaan tullut sitä sen jälkeen kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrollifriikit vanhempani maksoivat puolestani telkkariluvan. Ei mennyt jakeluun vaikka kerroin ettei muloo telkkarii.
Onpa kertynyt näitä silmäpakoisia nyloneita. Täytyy viedä kemikalioon silmukoitaviksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenhän tv-lupatarkastajaksi naamioituminen oli yksi halloweenin pelottavimmista hahmoista.
Onkohan se nykyään joku lasu-työntekijä ja kohta varmaan työluvan tarkastaja.
Olen syntynyt 70-luvun alussa. Tupakointi oli todella yleistä pitkälle 90-luvulle asti. Työpaikoilla huoneissa poltettiin. Opettajien huoneessa haisi monesti tupakan käry, kun siellä joutui käymään. Kotona sisällä poltettiin. Ravintoloissa poltettiin, jopa tiskillä. Junissa oli erilliset kokonaiset tupakkavaunut. Lentokoneissa sai polttaa. Teinit poltti, ikaraja 16v. Autoissa oli vielä 90-luvulla tupakansytyttimet.
TV-lupatarkastaja, näitä ei ollut pakko päästään sisälle. Koska moni ei lupamaksuja maksanut, niin tilalle tuli kaikkia koskeva vero.
C-kasetti, media jolle tallennettiin mm. musiikkia ja tietokonepelejä.
80-luvun loppupuolella tullut ihan järjetön videosensuuri. K-18 elokuvia sai esittää vain elokuvateatterissa, niiden myyminen ja vuokraaminen kiellettiin. Jos elokuva oli alunperin saanut K-18 leiman, sitä sensuroitiin aika rankalla kädellä videolevitykseen. Sensuroimattomien/kiellettyjen elokuvien ostaminen/tilaaminen ulkomailta oli sen sijaan aivan laillista.
90-luvun laman aikoihin ihan tavallisissa yökerhoissa alkoi näkymään yläosattomia tarjoilijoita. Näitä saattoi näkyä myös joidenkin pikkufirmojen, kuten autokorjaamojen avajaisissa. Tämä ilmiö hävisi melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Kauppojen aukiolot ovat pidentyneet. Nykynuoret tuskin tietävät, että 80 luvulla lauantaisin saattoi ruokakaupat mennä todella aikaisin kiinni ja sunnuntaisin olivat kokonaan kiinni. Joskus 90-luvulla sai huoltoasemilta ostettua olutta keskellä yötä, jos sattuivat olemaan auki. 2000-luvulla taisi tulla rajoitukset eli alkoholia saa myydä klo9-21 välisenä aikana kaupoissa.
Aika monessa yökerhossa tuli valomerkki jo puoli yhden aikaan. Kun hanasta tilasit oluen, se oli automaattisesti nelosolutta. Alkot eivät aina ole olleet itsepalvelukauppoja, vaan juomat pyydettiin lakkikourassa tiskiltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko vuonna 2015 syntynyt tietää, mikä laite on, kun näyttää lankapuhelinta, jossa on numerokiekko.
Maitokauppa (näistä sai usein myös leipää esim. ranskanleipää)
Sekatavarakauppa
Siirtomaatavarakauppa
Lyhyttavarakauppa
Kemikaliokauppa
Paperikauppa
Rautatiekirjakauppa (nykyään nasevasti Ärrä)
Huoltoasema (Vein auton Unskalle rasvaukseen)
Bar Baari (vain kahvia ja jäätelöä)
Rahastaja
Maaseutubussi (esim. Espoon/Vantaan bussi ei HKL)
Talonmies
Liitosalue
80-lätkä
Perunanmyyjä (Kirkkonummelainen maanviljelijä, joka tuli hevoskärryllä kaupunkiin ja huusi rappukäytävään ”perunaa potatisar!” eli oman aikansa Wolt)
Roskanpolttouuni (Liitosalueen kerrostalojen jätehuoltoa omalla tontilla)
Ristiinäänestyskokous ennen kouluneuvostovaaleja
Taksvärkkipäivä koulussa
Liikkuva poliisi, seisova oli passipoliisi
Hätäpuhelin
Puhelinkoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itsekin poltan edelleen ainakin välillä, tuntuu joka paikassa tupakointi todella oudolta.
Olen syntynyt 1976 ja koko lapsuus oli aikaa, jolloin oli ihan normaalia polttaa sisällä. Jollei perheessä kukaan polttanut, oli useimmilla kuitenkin tuhkakuppi vieraita varten. Yhden kaverin isä tosin vihasi tupakanhajua, joten siellä äiti poltti liesituulettimen alla ja tuhkakupin paikka oli luonnollisesti liedellä.
Yläaste ja lukio oli samassa rakennuksessa. Lukiolaisille oli järjestetty tupakkapaikka koulun pihan ulkopuolelle ja välituntivalvojat kävivät aina tarkistamassa, ettei siellä ollut yläastelaisia. Varoituksia tuli, mutta ei tupakoinnista, vaan koulun alueelta poistumisesta.
14-15-vuotiaana tet-harjoittelussa tms käskettiin käydä kaupassa ostamassa palaveripullaa, kahvia, vessapaperia, tupakkaa ja muuta tarpeellista toimistolle. Nolotti ihan kauheasti, kun jouduin sanomaan, ettei mulla ole ikää siihen tupakkaan.
Kaverini poltti säännöllisesti (ja laillisesti) 16-vuotiaana ja uuden ikärajan astuminen yhtäkkiä voimaan tuntui ihan järjettömältä. Puhuttiin paljon siitä, että asia olisi pitänyt järjestää niin, että ne, jotka saivat ostaa 16-vuotiaana, olisivat saaneet ostaa sitä jatkossakin.
Ekaan työpaikkaani menin 1995. Uusi tupakkalaki oli kai juuri tullut ja työpaikalla oli sovittu, että sen kovimman röökaajan huoneen ovi pidetään kiinni ja muutkin saa polttaa vain hänen huoneessaan. Ajatusta, että pitäisi lähteä monta kertaa kesken työpäivän pihalle, pidettiin ihan järjettömänä.
Kun tupakointi kiellettiin ravintoloissa, ajateltiin, että on ihan hullua ja nyt kaikki varmaan lopettavat ravintoloissa käymisen 😆
Kun tupakointi kiellettiin ravintoloista, niin tilalle tuli pierujen haju. Tanssi paikoissa on helppo pieraista ihan ääneen, kun kukaan ei kuule poppikoneiden meteliltä🤭🥴
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli videonauhuri, joilla sai halutessaan nauhoitettua kahdeksan tuntia ohjelmia neljän tunnin videokasetille ja kuusi tuntia ohjelmia kolmen tunnin videokasetille. Kuvan ja äänen laatu kyllä kärsi, jos valitsi sen vaihtoehdon.
Vaihtoehdot olivat SP/LP eli short play/ long play. Meilläkin oli tuollainen masiina 90-luvulla. Yhteensä videonauhureita tuli vuosien varrella omistettua viisi kappaletta, viimeinen oli yhdistelmälaite DVD-soitin ja videonauhuri samassa kotelossa.
Lentolehtiset 70 ja 80 luvulla. Lapsena niitä aina yritettiin saada kun tiputtivat lentokoneesta mm. Vaalien aikaan. Nyt se olisi roskaamista.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 70-luvun alussa. Tupakointi oli todella yleistä pitkälle 90-luvulle asti. Työpaikoilla huoneissa poltettiin. Opettajien huoneessa haisi monesti tupakan käry, kun siellä joutui käymään. Kotona sisällä poltettiin. Ravintoloissa poltettiin, jopa tiskillä. Junissa oli erilliset kokonaiset tupakkavaunut. Lentokoneissa sai polttaa. Teinit poltti, ikaraja 16v. Autoissa oli vielä 90-luvulla tupakansytyttimet.
TV-lupatarkastaja, näitä ei ollut pakko päästään sisälle. Koska moni ei lupamaksuja maksanut, niin tilalle tuli kaikkia koskeva vero.
C-kasetti, media jolle tallennettiin mm. musiikkia ja tietokonepelejä.
80-luvun loppupuolella tullut ihan järjetön videosensuuri. K-18 elokuvia sai esittää vain elokuvateatterissa, niiden myyminen ja vuokraaminen kiellettiin. Jos elokuva oli alunperin saanut K-18 leiman, sitä sensuroitiin aika rankalla kädellä videolevitykseen. Sensuroimattomien/kiellettyjen elokuvien ostaminen/tilaaminen ulkomailta oli sen sijaan aivan laillista.
90-luvun laman aikoihin ihan tavallisissa yökerhoissa alkoi näkymään yläosattomia tarjoilijoita. Näitä saattoi näkyä myös joidenkin pikkufirmojen, kuten autokorjaamojen avajaisissa. Tämä ilmiö hävisi melkein yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Kauppojen aukiolot ovat pidentyneet. Nykynuoret tuskin tietävät, että 80 luvulla lauantaisin saattoi ruokakaupat mennä todella aikaisin kiinni ja sunnuntaisin olivat kokonaan kiinni. Joskus 90-luvulla sai huoltoasemilta ostettua olutta keskellä yötä, jos sattuivat olemaan auki. 2000-luvulla taisi tulla rajoitukset eli alkoholia saa myydä klo9-21 välisenä aikana kaupoissa.
Aika monessa yökerhossa tuli valomerkki jo puoli yhden aikaan. Kun hanasta tilasit oluen, se oli automaattisesti nelosolutta. Alkot eivät aina ole olleet itsepalvelukauppoja, vaan juomat pyydettiin lakkikourassa tiskiltä...
2000-luvun alkupuolella kaupat saivat alkuun myydä alkoholia jo aamu seitsemältä. Sitten sitä kiristettiin yhdeksään.
Ostin ensimmäisen matkapuhelimeni vuonna 1991, ja liittymänä oli Radiolinja, jota jotkut kutsuivat "Rätinälinjaksi". Liitymätyyppi oli NMT 900
Ei voida ostaa väritelevisiota, kun sen lupamaksu on niin paljon korkeampi... :)
Olisko vaan ollut helpompi maksaa se tv-lupa eikä pelätä vuosikymmeniä jokaista ovikellon pirahdusta ja ovelle koputtajaa?
Minä maksoin luvan, enkä konkurssia tehnyt. Eikä jäänyt mitään traumoja lupatarkastajista, enkä niitä tarvinnut koskaan ajatella/pelätä.