"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
En ole koskaan maksanut laskuja automaatilla. Pankin tiskillä kyllä ja nyt netissä läppärillä.
Yli 120 kasettia ja toimiva soitinkin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lupaa tullut tarkastamaan vaan sitä onko luvattomassa kohteessa televisiovastaanotin.
Näin se oli. Niissä osoitteissa käytiin missä ei ollut tv-lupaa. Varsinkin sellaisissa, joissa se oli joskus aiemmin ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yyyh. Tv-lupatarkastajien aika oli inhottavaa. Kaikki piilottelivat televisioita isoihin kaappeihin ja tutkivat ettei johdot vain näy. Tv-lupatarkastajilla oli lupa vain katsella asunnossa, mutta ei kurkkia kaappeihin. Kaikki tunsi jonkun, joka oli jäänyt kiinni luvattomasta televisiosta. Jotkut saivat sakkoja jopa akvaarion takia, kun tarkastaja luuli akvaariota televisioksi.
Toinen asia jota nuoriso tuskin ymmärtää on se, kun puhelinluettelot aina puuttuivat puhelinkopeista...
Olisko vaan ollut helpompi maksaa se tv-lupa eikä pelätä vuosikymmeniä jokaista ovikellon pirahdusta ja ovelle koputtajaa?
Minä maksoin luvan, enkä konkurssia tehnyt. Eikä jäänyt mitään traumoja lupatarkastajista, enkä niitä tarvinnut koskaan ajatella/pelätä.
Olisi ollut helpompi maksaa, mutta siihen ei rahat riittäneet köyhällä.
Joskus saatan vieläkin sanoa, että "laita nauhalle".
Asuttiin 50-luvulla rakennetussa rintamamiestalossa ja 70-luvulla oli aika remontoida taloa.
Vanhempani menivät lakki kourassa pankinjohtajan puheille.
Pankinjohtaja myönsi lainan ja oli ollut hyvin ystävällinen.
Tästä juttua riitti viikkokausiksi.
Sitten talo remontoitiin ja se astui nykyaikaan kun saatiin oikein sisävessakin. Olipa ylellinen olo!
Vierailija kirjoitti:
Joskus saatan vieläkin sanoa, että "laita nauhalle".
Puhumne mieheni kanssa nauhalle laittamisesta,mitä katsotaan nauhalta.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus saatan vieläkin sanoa, että "laita nauhalle".
Puhumne mieheni kanssa nauhalle laittamisesta,mitä katsotaan nauhalta.
Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Millaiselta nauhalta katsot? Kyllä se on ihmeellistä, jos ei omista enää "nauhuria".
80-90-luvulla opiskelija-asunnoissa tai yksityisellä vuokralla asuessa ei ollut tietenkään lankapuhelinta. Seurusteluaikoina opiskeltiin arkipäivät eri paikkakunnalla. Jos oli viikolla kotiin asiaa, piti lähteä kylille soittamaan kolikkojen kanssa puhelinkopista ja toivoa, että joku on silloin kotona. Perjantaina jälleen istuttiin tuntikausia linja-autossa/ junassa matkalla joko hellun luo tai kotiin. Kotona sai sitten jutella rauhassa puhelimella (sovittiin etukäteen mihin aikaa soitetaan), pitkän jatkojohdon kanssa vaikkapa toisessa huoneessa pois veljien tai vanhempien korvien luota. Sunnuntaina matkattiin linja-autolla takaisin opiskelupaikkakunnalle, ikävä iski ja illalla kirjoitettiinkin kaipaava kirje, laitettiin se maanantaina postiin ja odotettiin kirjeen tulevan keskiviikkona tai torstaina perille.
Kampuksen opiskelijakahviossa oli pieni "puhelinkoppi". Sieltä soitettiin esim. hammaslääkäriaikoja tai e-pillerireseptin uusimista varten. Oppilaitoksen kansliaan pystyi hellu tai vanhemmat jättämään tarvittaessa soittopyynnön. Se soittopyyntö oli sitten ilmoitustaululla odottamassa, hellulta tuli ehkä kerran pyyntö, vanhemmilta ei koskaan. Kovin kiireellisiä asioita ei sen varaan voinut jättää.
Televisiossa vain kaksi kanavaa.
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa vain kaksi kanavaa.
Mustavalkoinen kuva.
Vierailija kirjoitti:
Televisiossa vain kaksi kanavaa.
Ei kaukosäädintä televisiossa. Beta-nauhurissa langallinen kaukosäädin 80-luvun alussa.
Illalla piti pitää verhot kiinni ettei television välke näy ulos. Katolla ei saanut olla antennia vaan oli sellainen pieni antenni sisällä. Lääkekuitit kerättiin kirjekuoreen ja ne laskettiin ja laitetitiin verovähennyksiin. Samoin kerättiin kaupan kuitit ja niillä sai jonkin hyvityksen.
Kotitalouden opettajalle soitto koulun käytävän kolikkopuhelimesta opettajan huoneeseen. Kohta kuulutus keskusradiosta, että ko. opelle on puhelu. Lehtori matkaan ja sillävälin pöllittiin jäätelöt, suklaat ja muut herkut, kun ope kuunteli "tuut, tuuttia" openhuoneen puhelimessa.
Tästä myös sanonta, että joku "meni puhelimeen".
Intissä istuttiin vessassa saissella porukalla "kasipyttysellä", eli ei ollut mitään koppeja, vaan 8 pönttöä rivissä samalla seinällä.
Kouluntyyppiset kopit tuli varuskuntiin vasta 1994.
Vierailija kirjoitti:
Kuka muistaa mainoksen mene munalla töihin?
Joo ja kakarat laukoi että mene munalla töihin ja kiveksillä takaisin :D
Vessan vetäminen. Nykyään alkaa joka paikassa olla pytyissä painonapit ja lapset usein ihmettelee että miten se muka vedetään.
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairaanhoitaja tarvitsi mustaa, sinistä, punaista ja vihreää kuulakärkikynää? Kaikilla väreillä oli oma tarkoitus, en enää muista mikä.
Muistaakseni punaisella kirjoitettiin ylimääräiset annetut lääkkeet ja yökkö kirjoitti vihreällä raportin potilas tietoihin .
Kuka muistaa mainoksen mene munalla töihin?