Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton tuulilasiin piti liimata verotarra.
Ajoin ajokortin aikana, jolloin sen saamisen jälkeen piti käyttää 80:n lätkää vuoden ajan.
Sen 80:n lätkän idea auton takaikkunassa oli siiinä että muut autoilijat saattoivat tunnistaa kuka mahtoi olla uusi ja vähän äkkinäinen kuski auton ratissa. Ne läänikohtaiset rekisterinumerot olivat myös jännä idea, sillä silloin saattoi helposti päätellä oliko joku toisen läänin alueelta eli vieraspaikkakuntalainen. Nykyisin oltaisiin varmasti heti huolissaan jostain yksityisyyden suojasta, jos niistä rekkareista pystyisi jotain päättelemään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…
Joo, ja sait ajaa vain 80km tunnissa. Nallekerholaiseksi sanottiin. Voi sitä riemua, kun vuosi kerhon jäsenyyttä oli ohi ja 100 mittarissa.
Enemmän kuin se 80 lätkä harmitti se muiden kiusanteko tyyliin ” näytetäänpäs tuolle lätkäläiselle”. Tämän huomasin, kun pikkuveli sai aikanaan lätkän ja itseltä se oli jo pois enkä viitsinyt joka kerta ottaa lätkää pois ikkunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yyyh. Tv-lupatarkastajien aika oli inhottavaa. Kaikki piilottelivat televisioita isoihin kaappeihin ja tutkivat ettei johdot vain näy. Tv-lupatarkastajilla oli lupa vain katsella asunnossa, mutta ei kurkkia kaappeihin. Kaikki tunsi jonkun, joka oli jäänyt kiinni luvattomasta televisiosta. Jotkut saivat sakkoja jopa akvaarion takia, kun tarkastaja luuli akvaariota televisioksi.
Toinen asia jota nuoriso tuskin ymmärtää on se, kun puhelinluettelot aina puuttuivat puhelinkopeista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Ennen meritaa oli syp, suomen yhdyspankki. Niin ja oli myös postipankki.
Ensin oli KOP, johon sulautettiin konkurssin partaalla hoippunut SYP ja saatiin Merita. Logona homeinen reikäleipä, jossa puolet petäjäistä.
KOP horjui konkurssin partaalla ja fuusioitiin SYP:iin. Metita ja logo juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Ennen meritaa oli syp, suomen yhdyspankki. Niin ja oli myös postipankki.
Postipankki oli sitten Leonia ja nyt osa Danskebankia.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden ”bonuksia” varten piti säästää kaikki Elannon ruokakuitit, jotka vuodenvaihteessa laskettiin yhteen ja palautettiin Elantoon.
OK-Keulalla oli 1980-luvun alkupuolella ostohyvitysvihkonen, johon kassa kirjoitti ostosten loppusumman ja päivämäärän ja löi leimasimella leiman samalle riville. Kuukauden lopussa vihkoseen kertyneet summat laskettiin yhteen. Sitä en muista, pitikö vihkonen käydä neuvonnassa vaihtamassa tai leimauttamassa, vai miten se maksuvälineeksi muuttui, mutta joka tapauksessa kertyneillä bonuksilla pystyi heti seuraavana kuukautena ostoksia maksamaan. Noita S-bonuksia kertyi myös taloustavaroista, ei pelkästään ruokaostoksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsina liimailtiin kiiltokuvia vihkoihin, joihin pyydettiin muita lapsia myös kirjoittamaan värssyjä muistoksi. Omasta vihkostani löytyy ainakin kolmen eri lapsen kirjoittamana seuraava värssy: "ÄLÄ OLE YLPEÄ, VAIKKA OLET KAUNIS. KERRAN KUOLET KUITENKIN JA MÄTÄNET KUIN NAURIS." Värssy oli kaikkien mielestä sekä kaunis että opettavainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton tuulilasiin piti liimata verotarra.
Ajoin ajokortin aikana, jolloin sen saamisen jälkeen piti käyttää 80:n lätkää vuoden ajan.
Sen 80:n lätkän idea auton takaikkunassa oli siiinä että muut autoilijat saattoivat tunnistaa kuka mahtoi olla uusi ja vähän äkkinäinen kuski auton ratissa. Ne läänikohtaiset rekisterinumerot olivat myös jännä idea, sillä silloin saattoi helposti päätellä oliko joku toisen läänin alueelta eli vieraspaikkakuntalainen. Nykyisin oltaisiin varmasti heti huolissaan jostain yksityisyyden suojasta, jos niistä rekkareista pystyisi jotain päättelemään.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_rekisterikilpi#Vanhat_l%C3%A4…
Joo, ja sait ajaa vain 80km tunnissa. Nallekerholaiseksi sanottiin. Voi sitä riemua, kun vuosi kerhon jäsenyyttä oli ohi ja 100 mittarissa.
Ennen ei niin hirveästi sitä nopeusmittaria koko ajan tuijoteltu. Kunhan nyt vähän sinne päin näytti.
Sata vai satakakskymppiä, soromnoo.
Nykyään ollaan hyperherkkiä samassa asiassa. Kun on kamerat ja halu olla kunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yyyh. Tv-lupatarkastajien aika oli inhottavaa. Kaikki piilottelivat televisioita isoihin kaappeihin ja tutkivat ettei johdot vain näy. Tv-lupatarkastajilla oli lupa vain katsella asunnossa, mutta ei kurkkia kaappeihin. Kaikki tunsi jonkun, joka oli jäänyt kiinni luvattomasta televisiosta. Jotkut saivat sakkoja jopa akvaarion takia, kun tarkastaja luuli akvaariota televisioksi.
Toinen asia jota nuoriso tuskin ymmärtää on se, kun puhelinluettelot aina puuttuivat puhelinkopeista...
Minulle lupatarkastaja sanoi että heillä ei ole oikeutta tulla sisälle asuntoon, odotteli rappukäytävässä luvan esittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Molemmat on kyllä edelleen ihan nykypäivää monessa paikassa:
https://www.americanexpress.com/us/travel/travelers-cheques/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 v sitten kesämökillä piti nousta talon katolle, että pystyi soittamaan ” kännykällä”, joka oli kookas laatikko ja luuri siinä johdolla kiinni. NMT-kenttien kattavuus oli heikkoa.
Isälläni oli 90-luvun lopulla jo ihan nykypuhelimen kokoinen Ericsson, tosin paljon painavampi, mutta antenni täytyi nostaa sivusta pystyyn. Jos mökin sisällä halusi soittaa, piti puhelinta pitää ikkunassa kiinni ja puhua pää kallellaan. Telellä ei nimittäin ollut tukiasemaa tarpeeksi lähellä, mutta Radiolinjalla oli, ja siksipä isä vaihtoikin pian operaattoria Teleltä Radiolinjaan. Teleltä tuli sitten postitse kysely, jossa piti ilmoittaa, miksi oli heiltä pois vaihdettu. Ihan vapaaehtoinen se kysely oli, mutta minä sen täytin ja isä sen sitten postitti takaisin. Vaihdon syyksi kerroin, että Telen kanssa ei kuulu siellä missä puhelinta käytetään. Taisi mennä vuosi tai pari, niin johan oli Telenkin masto pystyssä mökkipaikkakunnalla. Ehkäpä muutkin mökkiasukkaat olivat sankoin joukoin vaihtaneet operaattoria, ken tietää.
Kyllä mulla oli jossain vaiheessa 90-luvun puolivälissä Nokian Nmt ihan kännykän kokoinen, mutta painava. Radiolinja operaattorina ja kuului huitsin nevadassa eli mökillä .
Radiolinjalla ei ollut NMT-verkkoa eli et voinut sen operaattorin kanssa soittaa nmt-puheluja.
En tiedä oliko muikkuverkko tms, mutta liittymä oli Radiolinja ja puhelin Nokialainen Nmt, se on vieläkin tuolla varastossa ja Radiolinjan lahjoittamat käyntikortitkin tallessa ja puh.numerokin on edelleen sama.
Miksi keksisin näitä juttuja?
Sanoin teinin kuullen että jokin asia meni pipariksi. Hän sävähti ja ymmärsi että kerroin kiertäen että asia meni vi*uiksi. Kyllä oli hauskaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Ennen meritaa oli syp, suomen yhdyspankki. Niin ja oli myös postipankki.
Ensin oli KOP, johon sulautettiin konkurssin partaalla hoippunut SYP ja saatiin Merita. Logona homeinen reikäleipä, jossa puolet petäjäistä.
KOP horjui konkurssin partaalla ja fuusioitiin SYP:iin. Metita ja logo juuri noin.
KOPia ennen oli Säästöpankki. Itse olin Säästöpankin asiakas, sieltä jouduin KOPpiin, sieltä Meritaan. SYPpiä ei ollut missään vaiheessa. Konttori oli koko ajan sama, vain logo katolla vaihtui. Meritan kohdalla mulla tuli mitta täyteen sitä muutosta ja vaihdoin Osuuspankkiin.
Nykyäänhän on taas Säästöpankkeja olemassa, mutta se ei ole sama Säästöpankki kuin aikoinaan.
Kyllä se käteisen rahan (markan) nostaminen pankin konttorista oli välillä noloa, kun tarvitsi vain pari kymppiä ja tilille jäi markka tai pari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vasta 25v, mutta olen kasvanut 90-luvun analogisen teknologian keskellä ja osaan arvostaa sitä, miten älyttömän helppoa moni asia on tänä päivänä. Moni nykypäivän teini ei edes tiedä miten paljon hankalampia jotkut asiat olivat ennen, kuten:
Halusit katsoa pitkän elokuvan videolta, mutta se piti kelata alkuun joka tuntui kestävän ikuisuuden. Lempiohjelma piti nauhoittaa tyhjälle kasetille ja nauhoitus aloitettiin ja lopetettiin manuaalisesti. Eli sinun piti istua telkkarin äärellä nauhoituksen ajan. Lopulta lukemattomien katselukertojen jälkeen lempiohjelmasi kului niin huonoon kuntoon, että kuvaan ilmestyi valkoisia viivoja, jotka rullasivat kuvan läpi ja ala- tai yläreunaan ilmestyi lumisadetta. Kuva ja ääni saattoivat pätkiä. Joissain kohdissa kuvaa ei edes nähnyt kunnolla lumisateen läpi.
Ennen älypuhelimia piti joko soittaa tai lähettää tekstiviestejä, jota ei kuitenkaan tehty paljoa koska se näkyi heti puhelinlaskussa. Kaikilla ei edes ollut kännyköitä, vaan piti lapsena soittaa pelokkaana kotipuhelimeen, johon usein vastasi kaverin isä, joka ei sinua tuntenut. Muutenkaan siihen aikaan lapset eivät olleet kasvaneet kännyköihin kiinni, joten vastausta ei välttämättä tullut vaikka soitit, jolloin lähdettiin ihan oikeasti kaverin kotitalolle soittamaan ovikelloa ja kyseltiin onko hän kotona.
Tämä on varmasti pientä siihen verrattuna, miten erilainen lapsuus teillä keski-ikäisillä oli, mutta kyllä maailma on muuttunut jo 20 vuodessa hurjasti. Miltähän maailma näyttää tästä 20 vuotta eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vasta 25v, mutta olen kasvanut 90-luvun analogisen teknologian keskellä ja osaan arvostaa sitä, miten älyttömän helppoa moni asia on tänä päivänä. Moni nykypäivän teini ei edes tiedä miten paljon hankalampia jotkut asiat olivat ennen, kuten:
Halusit katsoa pitkän elokuvan videolta, mutta se piti kelata alkuun joka tuntui kestävän ikuisuuden. Lempiohjelma piti nauhoittaa tyhjälle kasetille ja nauhoitus aloitettiin ja lopetettiin manuaalisesti. Eli sinun piti istua telkkarin äärellä nauhoituksen ajan. Lopulta lukemattomien katselukertojen jälkeen lempiohjelmasi kului niin huonoon kuntoon, että kuvaan ilmestyi valkoisia viivoja, jotka rullasivat kuvan läpi ja ala- tai yläreunaan ilmestyi lumisadetta. Kuva ja ääni saattoivat pätkiä. Joissain kohdissa kuvaa ei edes nähnyt kunnolla lumisateen läpi.
Ennen älypuhelimia piti joko soittaa tai lähettää tekstiviestejä, jota ei kuitenkaan tehty paljoa koska se näkyi heti puhelinlaskussa. Kaikilla ei edes ollut kännyköitä, vaan piti lapsena soittaa pelokkaana kotipuhelimeen, johon usein vastasi kaverin isä, joka ei sinua tuntenut. Muutenkaan siihen aikaan lapset eivät olleet kasvaneet kännyköihin kiinni, joten vastausta ei välttämättä tullut vaikka soitit, jolloin lähdettiin ihan oikeasti kaverin kotitalolle soittamaan ovikelloa ja kyseltiin onko hän kotona.
Tämä on varmasti pientä siihen verrattuna, miten erilainen lapsuus teillä keski-ikäisillä oli, mutta kyllä maailma on muuttunut jo 20 vuodessa hurjasti. Miltähän maailma näyttää tästä 20 vuotta eteenpäin?
Hieno kirjoitus kiitos sulle , olen tuonkin kokenut ja kyllä se esim. yhteydenpito kavereihin oli hankalampaa kuin nykyisin, mutta en vaihtaisi nykyisiä aikoja entisiin ( ehkä jonkun )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Ennen meritaa oli syp, suomen yhdyspankki. Niin ja oli myös postipankki.
Ensin oli KOP, johon sulautettiin konkurssin partaalla hoippunut SYP ja saatiin Merita. Logona homeinen reikäleipä, jossa puolet petäjäistä.
KOP horjui konkurssin partaalla ja fuusioitiin SYP:iin. Metita ja logo juuri noin.
Minulla tili vuodelta miekka ja kirves, Silloin nykyinen Nordea oli PYP, Pohjoismainen Yhdyspankki ;)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vasta 25v, mutta olen kasvanut 90-luvun analogisen teknologian keskellä ja osaan arvostaa sitä, miten älyttömän helppoa moni asia on tänä päivänä. Moni nykypäivän teini ei edes tiedä miten paljon hankalampia jotkut asiat olivat ennen, kuten:
Halusit katsoa pitkän elokuvan videolta, mutta se piti kelata alkuun joka tuntui kestävän ikuisuuden. Lempiohjelma piti nauhoittaa tyhjälle kasetille ja nauhoitus aloitettiin ja lopetettiin manuaalisesti. Eli sinun piti istua telkkarin äärellä nauhoituksen ajan. Lopulta lukemattomien katselukertojen jälkeen lempiohjelmasi kului niin huonoon kuntoon, että kuvaan ilmestyi valkoisia viivoja, jotka rullasivat kuvan läpi ja ala- tai yläreunaan ilmestyi lumisadetta. Kuva ja ääni saattoivat pätkiä. Joissain kohdissa kuvaa ei edes nähnyt kunnolla lumisateen läpi.
Ennen älypuhelimia piti joko soittaa tai lähettää tekstiviestejä, jota ei kuitenkaan tehty paljoa koska se näkyi heti puhelinlaskussa. Kaikilla ei edes ollut kännyköitä, vaan piti lapsena soittaa pelokkaana kotipuhelimeen, johon usein vastasi kaverin isä, joka ei sinua tuntenut. Muutenkaan siihen aikaan lapset eivät olleet kasvaneet kännyköihin kiinni, joten vastausta ei välttämättä tullut vaikka soitit, jolloin lähdettiin ihan oikeasti kaverin kotitalolle soittamaan ovikelloa ja kyseltiin onko hän kotona.
Tämä on varmasti pientä siihen verrattuna, miten erilainen lapsuus teillä keski-ikäisillä oli, mutta kyllä maailma on muuttunut jo 20 vuodessa hurjasti. Miltähän maailma näyttää tästä 20 vuotta eteenpäin?
Kyllähän videonauhurin pystyi ohjelmoimaan nauhoittamaan, tosin yhdeltä kanavalta kerrallaan. Kun olin Edinburghissa keväällä 1988, kotona neljän tunnin kasetille nauhoittui neljä viikoittaista osaa erästä tv-sarjaa, jotka sitten takaisin palattuani katsoin.
90-luvulla oli ainakin yksi videonauhurimerkki, jonka pystyi ohjelmoimaan viivakoodeilla ja ohjelmien viivakoodit löytyivät ainakin Katso-lehdestä aina viikoksi eteenpäin. Viivakoodien lisäksi oli numerokoodinauhureita, joihin syötettiin numerokoodi ja niin saatiin ohjelma nauhoittuimaan. Nekin koodit löytyivät Katso-lehdestä kunkin tv-ohjelman kohdalta. Meillä oli tuollainen videonauhuri, Nokia-merkkinen, joskus 90-puolenvälin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä käyttää puhelimessa ollessaan sanontaa "saisko sen ja sen henkilön langan päähän". Ei aukea teineille.
Mun poika ei tajunnut kun virastossa virkailija kysyi henkilöllisyysPAPEREITA.
Meillä oli töissä puhetta pankkikortin höyläämisestä. Siellä oli useampi parikymppinen kun ei tiennyt että penkkikortteja on höylätty jollain koneella. Eikä sanonta tule siitä magneettijuovan livauttamisesta koneeseen.
Meillä teinit löysi varastosta diskettejä ja kysyivät mitä ne on. Annoin heidän pähkäillä hetken ja vinkkasin miettimään mitä toimintoa tietsikalla kuvataan ton näköisellä kuvakkeella. Ne oli niin äimistyneitä, ettei edes uskaltaneet ehdottaa tallennusta kun eivät käsittäneet mitään niin alkeellista asiaa kuin disketti. Saivat hyvät naurut lopulta.
Ohjelmien nauhoittaminenkin alkaa varmaan olemaan kohta sellainen käsite, ettei lapset tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
Ja vaikkei ollut viivakodia lukevaa/ymmärtävää videolaitetta, niin olihan useimmissa videoissa ajastin, jonka avulla pystyi ohjelmaan tv:stä nauhoittamaan. EI tietenkään ensimmäisen sukupolven videoissa.
Meillä oli videonauhuri, joilla sai halutessaan nauhoitettua kahdeksan tuntia ohjelmia neljän tunnin videokasetille ja kuusi tuntia ohjelmia kolmen tunnin videokasetille. Kuvan ja äänen laatu kyllä kärsi, jos valitsi sen vaihtoehdon.
Radiolinjalla ei ollut NMT-verkkoa eli et voinut sen operaattorin kanssa soittaa nmt-puheluja.