Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on kaksikin kasettisoitinta, lienkö edes käyttänyt niitä, koska kasetit alkavat vinkua molemmissa. Mistähän johtuu ja mitä voisi tehdä? Kasetteja on kaksi pyörivää 70-luvun telineellistä.
Kasetit voi olla löysiä. Jos niissä on ruuvit (ei siis liimattuja) kannattaa kokeilla kiristää.
Vika voi olla myös mankassa. Eli kumilenkki (yhdistää kasetin koloihin tulevat rattaat) voi olla väsynyt eli venyy. Kannattaa vaihtaa uuteen jos vaan löytää sopivan. Äänipää yms osat kannattaa myös kiristää. Puhdistus on hyödyllistä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija2345 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matti Virtanen, Matti Virtanen. Matkalla jossain päin Suomea. Liikkeellä punaisella Opel Corsalla, rekisterinumero xay-430.
Niin, tällaisiahan radiossa kuuluteltiin. Muistaako joku, millä perusteella näitä ilmoitettiin ?
Pitikö olla joku hätätilanne?
Ja kuka ne ilmoitti ja minne?Läheinen oli vaikka joutunut onnettomuuteen. Jotain tosi vakavaa piti olla kyseessä niin poliisi?
(Korjatkaa ) jos muistan väärin, teki radioasemalle pyynnön. Silloin ei ollut kymmeniä radioasemia, valtakunnan radio luki näitä ilmoituksia.Tosin kaikilla ei ollut autoissa radiotakaan, niin ihmettelen että saiko ne huoltiksella tiedon asiasta.
Oliko joku silloin huoltoasemalla töissä ja muistaa teidän keränneen tietoja tankilla ja kaffella käyvistä autoilijoitten rekkareista. Usein näitä kuuli, varsinkin kesälomien aikaan.Olin pikkupoikana tankkaamassa autoja huoltoasemalla kesäisin ja silloin radiossa luettiin tiedotteita, joissa pyydettiin välittämään tietoa, mutta en muista niitä kenenkään keränneen tai kertoneen kellekään. Autoja meni ja tuli yhden päätien varreessa senverran ettei kukaan ehtinyt seurata.
Muistan: Tero Xä matkalla Utsjoelle.. Ota heti yhteyttä X sairaalaan. Äitisi vakavasti sairaana.
Ei niissä kyllä tuota viimeistä lausettasi koskaan sanottu. Pyydetetiin vain ottamaan välittömästi yhteyttä.
Isän serkku kertoi kuulleensa itsestään ja perheestään tuollaisen ilmoituksen ollessaan huoltoasemalla. Ei viitsineet reagoida. Olivat menossa Ruotsiin töihin. Tuli käymään täällä 2000-luvun alussa. Huomasi olevansa julistettu kuolleeksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kans syntynyt 83 enkä tiedä miten pankkikorttia höylättiin. Täytyy googlettaa.
Mutta laskuja maksoin pankin eteisessä kerran kuussa vielä 2006.
Muistan Windows 95 ja Windows 98.
Yahoo, AltaVista, Kiss FM Chatrolopolis,
Artic. Net, City. Fi Chatit.Kiiltokuvia ja tarroja myydään ihan tavallisissa kaupoissa, kuten Cittarissa ja Prismassa edelleen. Vaikka lapset ei niitä pahemmin enää kerää, niitä käytetään koristeluun ja askarteluun edelleen.
Muistan vieläkin kun kaveri tilas vaaleanruskeat vakosamettihousut Elloksen kuvastosta ja olin tosi kade.
Onkohan tuossa paikkakuntaeroja. Itse kans -83 ja muistan elävästi kuinka kyläkaupassa höylättiin. Tykkäsin siitä tapahtumasta ja halusin myyjäksi, että pääsisin käyttämään sitä laitetta.
On varmasti paikkakuntaeroja. Mä oon -73 ja oon itse käyttäny tuota kun olin nuorena kesätöissä kaupan kassalla ja grillillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon kans syntynyt 83 enkä tiedä miten pankkikorttia höylättiin. Täytyy googlettaa.
Mutta laskuja maksoin pankin eteisessä kerran kuussa vielä 2006.
Muistan Windows 95 ja Windows 98.
Yahoo, AltaVista, Kiss FM Chatrolopolis,
Artic. Net, City. Fi Chatit.Kiiltokuvia ja tarroja myydään ihan tavallisissa kaupoissa, kuten Cittarissa ja Prismassa edelleen. Vaikka lapset ei niitä pahemmin enää kerää, niitä käytetään koristeluun ja askarteluun edelleen.
Muistan vieläkin kun kaveri tilas vaaleanruskeat vakosamettihousut Elloksen kuvastosta ja olin tosi kade.
Onkohan tuossa paikkakuntaeroja. Itse kans -83 ja muistan elävästi kuinka kyläkaupassa höylättiin. Tykkäsin siitä tapahtumasta ja halusin myyjäksi, että pääsisin käyttämään sitä laitetta.
On varmasti paikkakuntaeroja. Mä oon -73 ja oon itse käyttäny tuota kun olin nuorena kesätöissä kaupan kassalla ja grillillä.
Mä oon kans -73 ja tuo oli käytössä vielä parissa anniskelupaikassa kun olin siellä yli 20-vuotiaana eli noin 1993-95.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mormonit. Suomea amerikkalaisittain puhuvat nuorukaiset. Pitkä musta takki helmat lepattaen pyöräilivät ja tekivät uskontonsa hyväksi käännytystyötä. Perheitä kääntyi. Me lapset pelättiin niitä.
En muista että olisi ollut pitkiä takkeja. Nää nuoret lähti ulkomaille saarnaamaan, vapautettiin siten USA:ssa asepalveluksesta.
Kulkivat peräkanaa. Takimmaisella oli reppu selässä.
Yhdysvalloissa ei ole yleistä asepalvelusta, eli ei vapautettu mistään sellaisesta.
Ja onhan noita vieläkin, aina silloin tällöin olen niitä nähnyt, mutta enimmäkseen keskustassa, ei täällä lähiössä.
Siellä on eri osavaltioissa eri lait. Nämä Suomeen tulevat tulivat vissiin joltain alueelta missä oli asepalvelus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, korput lerput nauha-asemat kaikki tuttuja.
Lupatarkastaja ihan kuin eilinen.
ARP puhelin oli luksusta kun sai soittaa mökiltä kotiin.
Joskus tuntee ittensä vanhaksi
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.
Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.Joskus puhelinkopin viallinen puhelin vei enemmän kolikoita kuin olisi pitänyt ja rahat loppuivat kesken soiton. Joskus taas saattoi käydä niinkin, että puhelin ei vienyt ollenkaan rahaa tai otti vain sen ensimmäisen kolikon. Itsekin soitin kerran sellaisella puhelimella kaverille pitkän puhelun ja rahatkin säästyivät.
Haha, tästä avautumisestasi tuli mieleen Matti Näsän vastaava: https://www.youtube.com/watch?v=peQR8vGySKs
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laskut käytiin maksamassa pankkiautomaatilla.
Sitä ennen ne maksettiin pankin kassalla.
Ja pankista haettiin käteistä, ennen kuin automaatteja oli olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.
Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.Joskus puhelinkopin viallinen puhelin vei enemmän kolikoita kuin olisi pitänyt ja rahat loppuivat kesken soiton. Joskus taas saattoi käydä niinkin, että puhelin ei vienyt ollenkaan rahaa tai otti vain sen ensimmäisen kolikon. Itsekin soitin kerran sellaisella puhelimella kaverille pitkän puhelun ja rahatkin säästyivät.
Haha, tästä avautumisestasi tuli mieleen Matti Näsän vastaava: https://www.youtube.com/watch?v=peQR8vGySKs
"Kultarannassa oli kaikki kartat revitty. En tiiä oisko se Koivisto itte repiny ettei Aho pääse..."
Aivan mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
'Tuo Keltainen pörssi kaupasta'
Keltainen pörssi -lehti (nyk Tori.fi), jossa ilmoituksia myytävistä tavaroista. Lehti oli maksullinen ja julkaistiin kaksi kertaa viikossa.
Myytiin kaupoissa ja kioskeissa. En enää muista, miten ilmoituksen sai lehteen. Lähetettiin postitse?
Korjaan vähän. Keltainen pörssi ei ole nykyinen tori.fi. Kelt pörssi ilmestyi aikoinaan lehtenä, ilmoituksen jättäminen lehteen oli ilmaista mutta lehti piti ostaa. Se oli aikoinaan ylivoimaisesti suosituin kauppapaikka. Se siirtyi nettiin mutta toimi siellä edelleen samalla nimellä vuoteen 2016 asti jolloin lopetti. Tori.fi toimi yhtäaikaa netissä toisena osto/myyntipaikkana ja toimii edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikki oli paremmin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.
-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.
Ennen vanhaan oli vain yksi TV-kanava eli YLE TV1.
Myöhemmin näkyvyysalue laajeni ja tuli YLE TV2. Ja sitten MTV.
,
Ja muistatteko videovuokraamot? Sielä sai vuokrata myös videolaitteita.
Aika vanhaan aikaan on ollut vain se yksi kanava. Pääkaupunkiseudulla ja muiden isojen kaupunkien ympärillä kakkoskanava saatiin näkyviin ensin, ja meidän alueella, siis Eurajoen linkkitornin alueella, TV2 aloitti vuonna 1971. Kolmoskanava aloitti osassa Suomea 1987, vuosia ennen Maikkarin omaa, ne eivät olleet sama asia. Kantsii lukea vaikka Wikipediasta, jos ei muista, miten tv-kanavien lisääminen alkoi.
Ensimmäisen videolaitteen vuokrasin Raumalla K-kauppa Suvituulesta v. 1984, kun olin ostanut videokasetin omasta ylioppilasjuhlastani koulussa eikä minulla vielä ollut omaa laitetta. Vuokralaitteella pystyi katsomaan mutta ei nauhoittamaan. Ensimmäisen oman videonauhurini ostin keväällä 1986.
Muistan elävästi, kun MTV3 muuttui valtakunnalliseksi 1.1.1992. Katseltiin Huomenta Suomea eka kertaa ja oli niin jännää.
Nelonen meille tuli vasta 1998, koska taloyhtiö äänesti sitä vastaan. Äiti ja isä olivat sitä mieltä, että katselimme muutenkin liian paljon telkkaria.
Music TV näkyi uudessa kodissani isommassa kaupungissa ja se oli juhlaa, pelkkiä musavideoita ja bändien haastatteluja. Jossain välissä siitä tuli tosi-TV-kanava, eipä ole tullut vuosiin katsottua.
Joissakin taloissa pystyi kuuntelemaan Music TV:tä radiosta, mutta ei voinut katsella telkkarista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka paikassa haisi tupakalle, paitsi meillä kotona, kun vanhemmat ei polttaneet.
Varmaan ne, joiden kotona poltettiin, eivät huomanneet mitään, mutta itsellä se tuntui nenään selvästi. Kaverien luona, huoltoasemalla, kaupassa, missä vaan. Joka puolella poltettiin sisällä. Taisin olla jo aikuinen, kun alkoi tulla niitä rajoituksia.
"Poika, eipäs hosuta"
"Poika, se on kalkkuna".
Näillä saattanut härnätä joskus tuttavaperheen lapsia jos ollut vaikka liian rajut leikit kyseessä. On kyllä kyselty, että mikä tuo juttu on tai oletko itse nuo keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen niin vanha, että ekassa työpaikassa missä ylipäänsä oli tietokone, se oli sellainen joku ABC 800 tjsp ja siinä ei ollut edes kiintolevyä vaan "laajennusosa" joka oli kiinni näytössä ja näppäinpöydässä. Sinne tungettiin luukkuun A ohjelmalevyke, se oli isompi kuin seuraavat läpyskät. Luukkuun B tungettiin datalevyke, jolle talletettiin tehtyjä töitä. Kovaääninen kirjoitin nakutti ja raksutti, paperi tuli ketjuna ja revittiin irti kun kaikki oli printattu.
Voi herraisä sentään. Ja aina oli pula tilasta.
Sitten kun saatiin oikea tietokone niin se oli IBM ja siinä oli toki jokin pieni kiintolevy, mutta eihän sinne mitään mahtunut. Levykkeet olivat isoja lerppuja ja niitä piti käsitellä varoen. Pienimmissä oli 128 Kb, sitten oli mahtavia 360 Kb.
Muutamaa vuotta myöhemmin vasta tuli korput, joille saattoi mahtua jopa se 1.x Mb.
Jos halusi siirtää tietoa yhdestä tietokoneesta suoraan toiseen, käytössä oli Laplink-kaapeli ja erityinen ohjelma. Oli pidettävä huolta siitä mihin mikäkin kaapeli tökättiin, paralleeli vai seriaali yms.
Ensimmäinen tekstinkäsittelyohjelmani oli Enable. Siinä systeemissä oli muistaakseni mukana myös tietokantaohjelma ja laskinohjelma. Näitä emme kuitenkaan ottaneet käyttöön.
DOS oli OS ja siihen sopi esim. Dr Halo, jolla pystyi jopa vähän piirtelemään hiirellä.
Seuraava tekstinkäsittelyohjelma olikin jo sitten WordPerfect, oisko ollut 4.2. Versio 5.x olikin sitten jo aika kehittynyt, ja sillä oli mukava tehdä töitä. Ohjelman mukana tuli peli nimeltä Beast, joskus illalla töiden jälkeen pelasinkin sitä ja kehityin nopeaksi.
Sitten 1980-luvun loppua kohden ja 1990-luvun alussa alkoi tulla Windowsta ja sen mukana kaikenkarvaisia ongelmia. Kerran sain kokeiltavakseni kuvanlukijan erityiskortteineen, hikipäässä sitten asensin korttia ja yhdistin lukijaa tietokoneeseen. Muistan vieläkin miten mahtavalta tuntui, kun onnistuin ihan itse ja yksinäni hoitamaan tehtävän. Lukija tosin oli niin kallis, etten saanut sitä pitää, se luovutettiin jollekin toiselle osastolle.
Juu vanha olen, fossiili, toinen jalka haudassa.
Vierailija kirjoitti:
Kävin aikoinani korjaamassa enon tietokonetta ja 15 vuotta nuorempi serkku kertoi pelanneensa kuusnelosella.
Hämmästyin hieman, kun elettiin sentään jo 90-luvun loppua. No selvisi sitten, että tarkoitti Nintendo 64:sta eikä sitä "oikeaa" Commodore 64:sta.
Mä oon pelannut Commodore 64:llä vielä myöhään 2000-luvullakin. En tosin aidolla vaan latasin tavalliselle tietsikalle emulaattorin ja pelasin sillä Boulderdashia. Ah sitä nostalgiaa! Piti ostaa oikein joystickikin sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.
Eikä ollut palvelumaksuja.
Ja laskut maksettiin tilisiirtolomakkeella, jotka pudotettiin niille tarkoitettuun luukkuun. Itse en tätä käyttänyt, mutta muistan kun omat vanhemmat vei noita tilisiirtoja pankkiin. Tai laskut vietiin pankkiin tiskille ja kassaneiti näpytteli maksut tililtä.
Muovisten pankkikorttien tultua tuli maksuautomaatit. Verkkopankki ei edes ole kauhean vanha juttu, kävin vielä joskus 2006 2007 maksamassa laskut automaatilla.
Maksan laskut vieläkin automaatilla. En edes omista pankkitunnuksia.
Ei taida enää muilla pankeilla automaatteja ollakaan, kun nordealla.
Ja näköjään jotkut muutkin maksaa, koska useasti joutunut jonottamaan maksuautomaatille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanontoja ja joita käytettiin paljon. Auts töks töks. Tuli jostain hupi ohjelmasta. , Karpolla on asiaa. Sitä käytettiin usein, että nyt olisi Karpolla asiaa yms. Olen erilainen nuori. Sitä käytettiin kuvaamaan jotain outoa ja se tuli muistaakseni Anneli Tempakan radio-ohjelmasta.
Uudempia: pieni muna iso sielu.https://fi.wikipedia.org/wiki/Aki_ja_Turo
Muistan kyllä
Vaan muistatteko Akin ja Turon kappaleen Mahtisonni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auton ikkunan auki veivaaminen
Irtokarkkien ostaminen "per karkki" -hintaan
Ja tietysti moni sananlasku ei välttämättä aukene, esim. variksia langalla tai toimii kuin junan vessa.
Meillä on vaimon 2015 autossa veivattavat takaikkunat. Lapsille siis tuttu juttu.
Viimeinen auto, missä mulla oli veivilasit (takana) oli vuosimallia 1999.
Viimeinen autoni missä oli veivilasit edessä oli vuosimallia 2010. Eipähän tuo paljoa eloa muuttais oli lasit millaiset tahansa kun eipä niitä välttämättä tarvi edes viikottain veivata.
Mä kaipaan niitä veivilaseja. Paljon helpommat kuin sähköiset. Lapsetkin pystyi veivaamaan oman ikkunansa auki tarvittaessa. Nyt ne kakarat aukoo auton ovia ajaessa, kun ei voi leikkiä ikkunoilla, jotka oli paljon turvallisemmat leikkiä, kun lapseton/oli turvavöissä kuiteskin.
Eikö kaikissa nykyautoissa muka ole lapsilukkoa ovessa? Ja meillä on lisäksi kuskin ovessa semmoinen nappi, millä saa takalasit lukkoon ettei niitä voi avata takapenkiltä. Eikä auto todellakaan ole mikään tuliterä vaan vuosikausia vanhaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikki oli paremmin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.
-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.
Ennen vanhaan oli vain yksi TV-kanava eli YLE TV1.
Myöhemmin näkyvyysalue laajeni ja tuli YLE TV2. Ja sitten MTV.
,
Ja muistatteko videovuokraamot? Sielä sai vuokrata myös videolaitteita.
Aika vanhaan aikaan on ollut vain se yksi kanava. Pääkaupunkiseudulla ja muiden isojen kaupunkien ympärillä kakkoskanava saatiin näkyviin ensin, ja meidän alueella, siis Eurajoen linkkitornin alueella, TV2 aloitti vuonna 1971. Kolmoskanava aloitti osassa Suomea 1987, vuosia ennen Maikkarin omaa, ne eivät olleet sama asia. Kantsii lukea vaikka Wikipediasta, jos ei muista, miten tv-kanavien lisääminen alkoi.
Ensimmäisen videolaitteen vuokrasin Raumalla K-kauppa Suvituulesta v. 1984, kun olin ostanut videokasetin omasta ylioppilasjuhlastani koulussa eikä minulla vielä ollut omaa laitetta. Vuokralaitteella pystyi katsomaan mutta ei nauhoittamaan. Ensimmäisen oman videonauhurini ostin keväällä 1986.
Muistan elävästi, kun MTV3 muuttui valtakunnalliseksi 1.1.1992. Katseltiin Huomenta Suomea eka kertaa ja oli niin jännää.
Nelonen meille tuli vasta 1998, koska taloyhtiö äänesti sitä vastaan. Äiti ja isä olivat sitä mieltä, että katselimme muutenkin liian paljon telkkaria.
Music TV näkyi uudessa kodissani isommassa kaupungissa ja se oli juhlaa, pelkkiä musavideoita ja bändien haastatteluja. Jossain välissä siitä tuli tosi-TV-kanava, eipä ole tullut vuosiin katsottua.
Joissakin taloissa pystyi kuuntelemaan Music TV:tä radiosta, mutta ei voinut katsella telkkarista.
Maikkarin oma kanava alkoi kyllä vuotta myöhemmin, 1.1.1993. Sen eka ohjelma oli heti puolen yön jälkeen uudenvuodenpäivänä Abba The Movie. Olin nähnyt sen elokuvateatterissa 12-vuotiaana kesällä 1978, joten piti tuo leffa tietenkin nauhoittaa videokasetille. Vihdoin näin sen uudestaan, yli 14 vuoden jälkeen. :D Se esitettiin kolmannen kerran digiaikana ja tallensin sen silloin digiboksiin ja sieltä mieheni poimi sen minulle tietokoneelle ja poltti siitä DVD:n. Kai sen voisi joskus taas katsoakin...
Aika vanhaan aikaan on ollut vain se yksi kanava. Pääkaupunkiseudulla ja muiden isojen kaupunkien ympärillä kakkoskanava saatiin näkyviin ensin, ja meidän alueella, siis Eurajoen linkkitornin alueella, TV2 aloitti vuonna 1971. Kolmoskanava aloitti osassa Suomea 1987, vuosia ennen Maikkarin omaa, ne eivät olleet sama asia. Kantsii lukea vaikka Wikipediasta, jos ei muista, miten tv-kanavien lisääminen alkoi.
Ensimmäisen videolaitteen vuokrasin Raumalla K-kauppa Suvituulesta v. 1984, kun olin ostanut videokasetin omasta ylioppilasjuhlastani koulussa eikä minulla vielä ollut omaa laitetta. Vuokralaitteella pystyi katsomaan mutta ei nauhoittamaan. Ensimmäisen oman videonauhurini ostin keväällä 1986.