Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Kun osti CD-levyn, siinä oli monta sivua pitkä kansilehti. Laulujen sanat, kuvia bändin jäsenistä ja ehkä vielä kiitokset-osio, jossa kukin bändin jäsen kirjoitti ketä haluaa kiittää.
Nämä olivat kova juttu bändin fanille.
Enpä ole moneen kymmeneen vuoteen ostanut CD:tä, vieläkö mahtaa olla tällaisia vai onko kaikki siirtynyt nettiin?
No jaa, viimeksi marraskuussa ostin Abban Voyage-CD:n. Kieltämättä oli mennyt kauan aikaa siitä, kun edellisen kerran olin levyn ostanut. Yleensä kaikki kuuntelemani musiikki on vanhoja suosikkejani vuosien varrelta, joita haen Spotifysta ja äänitän mp3:ia tietokoneella puhelintani varten. Mulla ei ole puhelimessa omaa nettiliittymää, joten tykkään tehdä soittolistoja MediaGo:lla ja siirtää puhelimeen.
Mutta kyllä CD-levyjä vielä liikkuu. Vähän väliä niitä tupsahtelee meidän postiluukusta sisään, kun mieheni tekee levyarvosteluja yhteen lehteen. Tälläkin viikolla tuli kuori, jossa oli kolme CD:tä sisällä, ihan ilmaiseksi. 🙂 Samoin vinyylilevyjä liikkuu, ja mieheni ostaa (tilaa) niitä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, ihan uutta, vastajulkaistua musiikkiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pölynimurinmyyjät! Ovikello soi aina alkuillasta ja oltiin : Onko ovella tv-luvan tarkastaja vai pölynimuri kaupustelija? Kävivät pikkukylällä vuorotellen. No pari kertaa päästettiin imurimyyjä sisälle. Esitteli imuria ja imuroi osan asunnosta. Ei tehty kauppoja,sanottiin kiitos esittelystä ja hei hei! Oli kyllä sinnikäs,mutta ei enää toisen kerran jälkeen tullut ilmaiseen siivoukseen. Ollaan muisteltu lämmöllä tätä juttua. Koitettu kertoa nuorisolle,ei millään meinanneet uskoa miksi joku raahaa jotakin konetta mukamas myyntiin jonkun kotiin ja siivoaa samalla 😂 eikä kukaan osta sitä laitetta!
Kaveri teki noita hommia yhden kesän opintojen lomassa. I kid you not! Ei tainnut saada yhtään imuria kaupaksi, mutta juttuja kertyi sitäkin enemmän!
Esim. stereotyyppinen pelkkään kylpytakkiin verhoutunut kotirouva, joka pyysi käyntikorttia, ja kun sitä ojennettiin levitti käsillään kylpytakin yläosaa, nojasi eteenpäin ja pyysi pudottamaan sen rintojen väliin.
Pölynimurikauppiasdokumenttielokuva: https://areena.yle.fi/1-673506
’Mä muistan kyllä valintatalon kassin olleen turkoosinvihreä, vai vapaavalintako se oli?’
- Ne oli 90 luvulle ensin niitä fuksian värisiä
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu niin oudolta, kun joutui tv-luvan tarkastajia pelkäämään. Itse keski-ikäinen ja niin nopeasti asiat unohtuvat.😀
Minun ei tarvinnut koskaan pelätä tv-luvan tarkastajia, kun hankin luvan samalla kun hankin tv:nkin.
Oon kyllä tyytyväinen, että tuli tuo yle-maksu(tai mikä nyt onkaan) suoraan veroista, niin maksu tippui pienemmäksi ja kaikki joutuu sen nyt tasapuolisesti maksamaan.
Koiraveronkin maksoin kun koiran hommasin, mutta sitten tajusin, ettei sitä kukaan muu tuntunut maksavan :D
No koiravero poistui jossain vaiheessa, kun koira oli minulla joitakin vuosia ollut ja hullulta tuntuu, että koirastakin piti veroa maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopit.
Meillä joku nuorista juuri kyseli, että mistä ihmiset tiesi missä niitä puhelinkoppeja oli.
En osannut selittää. linja-autoasemien lähellä niitä ainakin oli ja varmaan vaan kadunkulmissa?
Ei enää muista, kun siitä on niin kauan, kun koppeja vielä näkyi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä vielä nykypäivänä tarvitse olla kovinkaan vanha tietääkseen, mikä TV-lupatarkastaja on. Tarkastuksethan loppuivat vasta vuodenvaihteessa 2012-2013. Joten ihan hyvin esim. vuoden 2005 paikkeilla syntyneet lapset voivat tietää ja muistaakin TV-lupatarkastajan.
Muutin Suomeen 2010. Vuonna 2011 tv:n lupatarkastaja halusi laskuttaa minua tv:n katsomisesta, kun kodin koneliike oli ilmiantanut minut ostaessani tv:n. Kovasti naureskeli ja väitti minun katsoneen televisiota vuosia ilmaiseksi. Jopa 2005 syntynyt nuorin lapseni muistaa tv:n lupatarkastajan. Onko täällä eskarilaisia ja nuorempia, joille ei aukene?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhelinkopit.
Meillä joku nuorista juuri kyseli, että mistä ihmiset tiesi missä niitä puhelinkoppeja oli.
En osannut selittää. linja-autoasemien lähellä niitä ainakin oli ja varmaan vaan kadunkulmissa?
Ei enää muista, kun siitä on niin kauan, kun koppeja vielä näkyi .
Niitä oli vähän joka paikassa, kuitenkin aina lähellä tietä. Myös toreilla, puistoissa jne. Sairaaloiden ja terveyskeskusten ala-auloissa, linja-auto-ja rautatieasemilla, missä tahansa ihmiset nyt liikkuivatkin, oli sisätiloihin sopivia muovisia "kupuja", joissa oli kolikkopuhelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 89 ja hämmentää nämä suoratoistopalvelut ja laaja tarjonta.
Minun aikanani telkkarissa oli ne kanavat mitä oli ja siinä se.
Elokuvia haettiin vuokraamosta.
Nykyisen miehen kanssa tähän asiaan törmäsin oikein kunnolla, hän kun ei koskaan katso mitään silloin kun se tv:stä tulee, vaan suoratoistopalvelusta koska haluaa. Sinänsä kätevää, mutta itse olen niin tapojeni orja että pidän koko ajan mielessä mikä viikonpäivä ja kellonaika mikäkin seuraamani ohjelma tulee :D
Ja se että jaksoja ei tarvitse odotella seuraavaan viikkoon/päivään asti, ennen sai jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu :D
Bänditreeneissä hyvin kauan sitten aina joskus todettiin jostain uudesta biisintyngästä, että "kaupallista paskaa!", nauraen mutta kuitenkin myös tosissaan. Jätettiin sellaiset sitten mappi ööhön, hiomatta loppuun. Liian kaupalliselta kuulostaminen oli homoilua.
Vähän muusikkojen pyrkimykset muuttuneet niistä ajoista.
Joku Idols-kisa olisi ollut kasarilla jotain aivan käsittämätöntä tuubaa ja huorausta.
Eihän kaupallisuus ja yleisön mielistely nyt voinut olla minkäänlainen lähtökohta taiteelle.
Samaa mieltä olen pohjimmiltani yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansakoulussa kerättiin jätepaperia jolla ostettiin kouluun televisio jota ei kertaakaan katsottu.
-Ennenvanhaan ei televisiosta tullut päivisin muuta kuin testikuvaa.
Koulu TV-ohjelmia tuli silloin tällöin, mutta ei ainakaan meidän luokalla niitä juurikaan katsottu.
Tuli myöskin iltapäivän puolella Patakakkonen ja joskus joitain Terveysruutu tms. ohjelmia. Jonain viikonpäivänä tuli Musta ori ja joskus joku muukin lastenohjelma.
Mutta kyllä ne vähissä olivat. Ei läheskään joka päivälle ollut katsottavaa.
Koulu-tv:tä katsottiin ani harvoin ainakin meidän koulussa silloin -70-luvulla. Voi olla, että jotkut opettajat katsoivat sen turhanpäiväiseksi ajanvietteeksi.
Kaikissa luokissa ei kylläkään ollut edes telkkaria.
Talviolympialaisten tai MM-kisojen aikaan, katsoimme joskus naapuriluokan kanssa yhdessä heidän telkkaristaan niitä jännittävimpiä kilpailuja, joissa esim. Juha Mieto hiihti. Tai jos joku muu oli todennäköisesti tuomassa Suomelle mitalin.
Kerran tokaluokalla opettaja vei meidät lähistöllä sijaitsevaan kotiinsa katsomaan jotain koulu-tv ohjelmaa. Samalla hän tarjosi meille mehua ja pullaa. Tämä oli jo suuri ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelinkopit olivat muuten ihan hyvä juttu, mutta aika usein niitä oli rikottu. Oli esimerkiksi vedetty luurin johto irti, yritetty murtaa kolikkosäiliö ja revitty kopissa vakiovarusteena ollut puhelinluettelo.
Otti todella päähän, kun ei päässytkään soittamaan, vaikka olisi ollut tärkeä puhelu. Piti vaan äkkiä yrittää etsiä seuraava mahdollinen koppi ja toivoa, että se oli kunnossa.
Joskus puhelinkopin viallinen puhelin vei enemmän kolikoita kuin olisi pitänyt ja rahat loppuivat kesken soiton. Joskus taas saattoi käydä niinkin, että puhelin ei vienyt ollenkaan rahaa tai otti vain sen ensimmäisen kolikon. Itsekin soitin kerran sellaisella puhelimella kaverille pitkän puhelun ja rahatkin säästyivät.
Alkossa myytiin tiskin takana olevista hyllyistä ja piti tietää mitä oli ostamassa. Pullot käärittiin sitten ruskeaan paperiin. Suurempaa määrää ostaessa piti olla selitys mitä varten ostettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, ja mikä kauhistus oli kun mopoihin tuli kypäräpakko. "Kukaan" ei kuulemma sen jälkeen aja enää mopolla..
20 pennin pajatso... levyautomaatti... mekin soitettiin ystäväni kanssa "Bulevard de la Madeleine"a Korona-baarin levyautomaatista niin monta kertaa peräkkäin, että saatiin kirjoitettua sanat ylös.
Eilisistä tv-ohjelmista keskustelu. Esim. suosituimpien sarjojen tapahtumien kertaaminen työpaikan kahvipöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Meillä lisättiin puhelinnumeroon yksi ylimääräinen numero kun 90 vaihtui 09. 90-123456, muutoksen jälkeen se oli 09-1723456.
Ei liittynyt suoranaisesti 90->09-muutokseen. Puhelinkeskuksen numeroavaruutta laajennettiin, jotta sinne mahtui enemmän tilaajia.
Vierailija kirjoitti:
Teekkarikylässä oli rappukäytävissä lappuja, että TV-lupatarkastajat ammutaan.
Kaveri kertoi, että heidän rapussa oli joku huutanut "Ai kuka sä oot. AI TV-LUPATARKASTAJA?"
Omalle kohdalle ei osunut, paitsi kerran oli lähellä. Olin muuttanut TKY:n puolelta HOASin yksiöön ja katselin illalla kaikessa rauhassa telkkaria, kun kuulin, että naapurin ovikello soi. Sitten kuului "Ja TV-lupaa!"
Siinä kohtaa meinas luirasta ja telkkari heti pois päältä ja videot ja telkkari kaappiin piiloon! Syke oli varmaan jossain 150+. Eikä se hemmetin tarkastaja edes sitten soittanut mun ovikelloa!
Hah! Ja mulle kävi niin että olin juuri kolme päivää aiemmin muuttanut uuteen asuntoon. Tavarat olivat vielä kesken purkamisen, enkä ollut ehtiny ottaa tv-lupaa uuteen asuntoon. Olin maksanut sitä kuitenkin jo kolmekymmentä vuotta. Oli tarkoitus käydä maksamassa kun olisin uudella paikkakunnalla lähtenyt asioille.
Vaan muutin mieltäni, kun tv-luvan tarkastaja soitti ovikelloa ja antoi sakot. Lähdin suihkusta pyyhe päällä avaamaan ovea, luulin saavani apujoukkoja tavaroiden asetteluun. Kurkkasin ovisilmästä, ketään ei näkynyt, joten luulin että pelleilevät. Avasin oven ja hui, sieltä se tarkastaja hyppäsi oven takaa henkilökortti kädessään. Ei auttanut selitykset, eikä myöskään valitus tv-hallinnolle. Ei kuulemma hyödytä vedota mihinkään inhimillisiin seikkoihin, kuten "olen omille lapsillenikin sanonut että ilmaiseksi ei sitten televisiota katsota, se kuuluu maksaa". 100mk sakkoja. Se oli valtavan iso raha juuri eronneelle ja paikkakuntaa vaihtaneelle, samassa rytäkässä määräaikaisen työn loputtua.
Päätin että siihen loppui mun luvan maksuni, periaatteesta.
Ehdin säästää sakon moninkertaisesti ennenkuin lupamaksu muuttui veroksi.
Tosin ovea en uskaltanut enää avata jos ei tuttujen kanssa oltu vierailusta ensin sovittu... ja valitettavasti paksuin verhoin peittelin ruudun välkkymistä ulos. Vainoharhaiseksi siinä vähän tuli.
Nauratti kyllä se tv-lupamainos, missä piileskeltiin sohvan takana pimeässä. Se oli aivan kuin mun sakon jälkeisestä elämästäni 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksipesäinen mankka! Ostettiin tyhjiä kasetteja kaupasta ja ai että oli siistii kun sai kopioitua alkuperäisiä kasetteja tyhjälle kasetille. Tai tehtiin omia kokoelmia lempibiiseistä. Kasetissa oli A-puoli ja B-puoli. :) Ja ai että ärsytti, jos kasettiin jäi tyhjää ja sitten se piti muistaa aina kelata loppuun tai toisen puolen eka kappale alkoi kesken. :D Tai jos kappale, jonka halusi kuunnella, olikin jossain keskellä nauhaa, niin sitten täytyi kelata vähän kerrassaan ja välillä kuunnella, että joko se on oikea biisi, ettei vaan kelannut ohi. Ja monesti niin kävikin ja sitten piti peruuttaa ja monta kertaa renkata nauhaa ees taas, että sai kappaleen alkamaan just alusta. :DD
Joo ja sit kun ne nauhat meni myttyyn tai jotenkin kääntyi väärinpäin, niin niitä sitten käänneltiin ja ryttyyn menneitä kohtia leikattiin pois ja nauhaa teippailtiin kiinni, kaikenlaista tusaamista niitten kanssa. Muistan vieläkin, että parhaiten pitävää ja sopivaa teippiä niille oli ihan tavallinen ruskea pakettiteippi. Sitä vaan piti osata leikata just nauhan levyinen pikku suikale, jos se oli vähänkin eri levyinen, nauha juuttui siihen kohtaan. En tiedä, mutta kasetti vaan on musta edelleen ihana, jotain siinä menetettiin kun tuli CD-levyt, jotka on musta jotenkin hengettömiä. Mulla on vieläkin tallessa laajat kasettivalikoimat, enkä niistä luovu. On pari toimivaa soitintakin vielä.
Mullakin on kaksikin kasettisoitinta, lienkö edes käyttänyt niitä, koska kasetit alkavat vinkua molemmissa. Mistähän johtuu ja mitä voisi tehdä? Kasetteja on kaksi pyörivää 70-luvun telineellistä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä meillä nuoret vielä jotain levyjä ostelee, juurikin tuon fiiliksen takia. Se näpertely samalla, kun kuuntelee biisejä. Lähinnä kuitenkin vinyylejä.