Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannukahvin keittäminen. Kenelläkään ei ollut kahvinsuodattimia. Oli tarkkaa puuhaa. Kun vesi kiehui, purut joukkoon ja varovasti takaisin hellalle ihan hetkeksi. Sitten odoteltiin, kaadettiin kuppiin vähän ja se kipattiin takaisin pannuun. Sitten taas odotettiin, että ne purut laskeutui ettei tullut puruja kuppiin. Oli lapsena jännää kun sai ensimmäisiä kertoja yksin suoriutua tästä proseduurista.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.
Riippuu murrealueesta, kumpaakin käytetään.
Käytetään mitä käytetään, mutta kahvinporot on oikein.
Ohis, mutta täällä niitä sanotaan myös kahvinpuruiksi.
Ainakin Varsinais-Suomessa ne on kahvinporoja. En kyllä tiedä miksi.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/safariyritt%c3%a4j%c3%a4-jout…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faxaaminen oli niin urbaania ja hienoa
Noin vuosi sitten vielä faxailin töissä ihan vanhaan tapaan ennen kuin faxi muutettiin digifaxiksi, joka on paljon kankeampi systeemi.
70-luvun lopulla ja 80-luvulla liftattiin paljon kavereitten kanssa. Nykymaailmassa en uskaltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Anneli tempakka
Uma Aaltonen.
Hei pannukahvin keitosta alunperin kirjoittanut täällä. Lopetetaanko puruista ja poroista jauhaminen? Saatoin kirjoittaa väärin, kun olin alle kouluikäinen pannukahvin keittämisen aikakautena. Poroja ne varmaankin olivat. Anteeksi tämä virhe ja lopetetaanhan jankkaus aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faxaaminen oli niin urbaania ja hienoa
Noin vuosi sitten vielä faxailin töissä ihan vanhaan tapaan ennen kuin faxi muutettiin digifaxiksi, joka on paljon kankeampi systeemi.
Meillä laulaa faxi vieläkin melkein päivittäin. Sairaalassa ei ole vielä tietoturvan takia siirrytty digimuotoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias lapsenlapseni ei tiennyt, mikä on kiiltokuva, paperinukke tai filmirulla.
Varmaan paljon monta muutakin asiaa, joita ei tiedä. Mutta tietää toisaalta niin paljon muuta :D Käyttää tietokonetta kuin vettä vain, lataa ohjelmat, selvittää ongelmat..
On luokkansa tietokonevastaava. Sellainenkin outo nimike on ainakin tässä helsinkiläisessä kakkosluokassa.
Aika omituista, minun lapsenlapsi kerää kiiltokuvia ja leikkii paperinukeilla, filmirullasta hän tuskin tietää.
Asumme myös Helsingissä.
Okei.. mielenkiintoista.
Myydänkö siis kiiltokuvia jossain tai paperinukkeja? Jossain vanhaintavarakaupassa toki. Olen seurannut myös lapsenlapseni kavereiden elämää ja tuntuu kyllä oudolta, että joku keräisi kiiltokuvia ja leikkisi paperinukeilla.
Ajattelitko vain haastaa mut?
En ole se jolle sinä vastasit, mutta kyllähän munkin tytöillä on eritoten kiiltokuvat mutta myös paperinuket ollut kovassa käytössä, viimeksi eilen nuorempi asetteli paperinukeilleen erilaisia mekkoja päälle. Ihan perus ruokakauppojen lehti- ja leluhyllyiltä niitä löytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei pannukahvin keitosta alunperin kirjoittanut täällä. Lopetetaanko puruista ja poroista jauhaminen? Saatoin kirjoittaa väärin, kun olin alle kouluikäinen pannukahvin keittämisen aikakautena. Poroja ne varmaankin olivat. Anteeksi tämä virhe ja lopetetaanhan jankkaus aiheesta.
Älä nyt kun piti juuri kehottaa tarkistamaan asia kielitoimistosta. Poro tarkoittaa myös kahvinporoja ja puru tulee työkalujen aikaansaannoksena kuten sahanpuru.
Minä en lukenut koko ketjua, enkä tiedä, onko jo mainittu Anttilanlehti, eli paksu Anttilan kuvasto, jaettin jokaiseen talouteen.
Voi, kyllä sitä selailtiin ja selailtiin ja lopuksi leikattiin kuviakin ja tilattiinkin jotain.
Tämä 1960-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että TV-lupatarkastajia pelätty. Olisinko kerran sellaisen kanssa ollut tekemisissä elämäni aikana. No, meillä oli luvat kunnossa. Tietenkin.
Taisi aika ärsyyntyä, kun se alkoi mennä veroista. Oikein teille.
Oletko ylpeä siitä, että noudatat sokeasti typeriä sääntöjä kuten tuo televisioluvan maksaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Radio Mafia on kyllä paras radioasema. Edelleen jos kuuntelen radiota tulee kyseinen kanava valittua.
Mihin aikamatkaan se sun radio oikein menee? Radio Mafia nimittäin lopetti toimintansa 12 Tammikuuta 2003. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Radiomafia joten tuskin ainakaan Ylen Radio Mafiaa kuuntelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin just 20 uutta korppua et saan sen pelin kopsattuu.
Tästä tuli mieleen kun ikäiseni sukulaispoika lähetti minulle kopioidun pelin, muistaakseni Doom, niin niitä diskettejä oli monia kymmeniä. Hirveä kasa. :D
Tietääkö nuoriso mistä " tonnin seteli-ilme" aluperin tulee? Tai että luuri lyötiin korvaan joskus ihan kirjaimellisesti, ja tuota on muuten ikävä! Pamautappa kännykkä pöytään niin se on entinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se syvä turhautuminen, kun pikkuveli ei ollut edellisen leffahetken jälkeen kelannut elokuvaa alkuun vaan elokuva alkoi lopputeksteistä, kun VHS kasetin tunki soittimeen. :----)
Sekin kiihdytti pulssia, kun olit alkamassa nauhoittamaan jotain elokuvaa ja ainoaa saatavilla ollutta videokasettia ei oltu kelattu alkuun valmiiksi. Siinä sitten jäi elokuvan alku pois kun kelasi sitä kasettia ensin. :D
Meillä 5-vuotias oli jostain keskustelusta napannut termin "lankapuhelin". Ymmärtänyt sen jotenkin hienona esineenä.
Tuli sitten ylpeänä esittelemään mummon lankakerä korvalla ,että nyt on hänelläkin lankapuhelin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei pannukahvin keitosta alunperin kirjoittanut täällä. Lopetetaanko puruista ja poroista jauhaminen? Saatoin kirjoittaa väärin, kun olin alle kouluikäinen pannukahvin keittämisen aikakautena. Poroja ne varmaankin olivat. Anteeksi tämä virhe ja lopetetaanhan jankkaus aiheesta.
Älä nyt kun piti juuri kehottaa tarkistamaan asia kielitoimistosta. Poro tarkoittaa myös kahvinporoja ja puru tulee työkalujen aikaansaannoksena kuten sahanpuru.
Poro tai puru, aivan se ja sama. Kukin käyttäkööt sitä ilmaisua, mitä on tottunut käyttämään. Maailmassa on suurempiakin murheita, turha puuttua tuollaiseen pikkuseikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Pekka Saurin Yölinja
Tämä oli hyvä, kultaiset muistot kyseisestä radio-ohjelmasta.
Alue: Aihe vapaa
80-luvun alkupuolella ainakin raksalla palkka maksettiin vielä suoraan käteen. Mestari tuli joka toinen perjantai aikaisintaan klo 15.55 (silloin oli aina tunnin ruokapaussi) määrättyyn paikkaan työmaalle, jossa duunarit olivat odotelleet jo hyvinkin varttitunnin ajan, ja alkoi huudella yksitellen nimiä antaakseen palkkapussin.
Rahat olivat nitojalla suljetussa pitkähkössä suorakaiteen muotoisessa (n. 15 x 30 cm) paperisessa pussissa, jossa oli päällä näkyvissä palkkalaskelma.
Lähes jokainen repi pussin niillä sijoillaan auki, tietty tarkastaakseen että seteleitä ja kolikoita oli sama määrä kuin siinä laskelmassa, mutta ihan vaan senkin takia että sen käteisen hypistely tuntui jotenkin niin kongreettiselta.