Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
- Anttilan kevät ja syksy-kuvastot
- Puhelinluettelo
- Puhelinmuistiot
Kirjoituskoneet sekä kirjastojen ja virastojen pahvikortistot ovat myös käyneet vähiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä vielä nykypäivänä tarvitse olla kovinkaan vanha tietääkseen, mikä TV-lupatarkastaja on. Tarkastuksethan loppuivat vasta vuodenvaihteessa 2012-2013. Joten ihan hyvin esim. vuoden 2005 paikkeilla syntyneet lapset voivat tietää ja muistaakin TV-lupatarkastajan.
No ei tiedä. Meillä oli tv-lupa maksettu, eikä lupatarkastajasta ikinä puhuttu, eikä se koskaan käynyt(eipä tietenkään, kun lupa oli maksettu. Kyllähän ne näki, missä on maksettu, joten turha käydä)
Luulenpa, ettei meillä yksikään lapsi ole kuullutkaan lupatarkastajasta ja esikoinen on syntynyt 1994.
YLE-vero oli hyvä keksintö, niin ne lusmutkin saadaan osallistumaan kustannuksiin,
Työpaikan pöytäpuhelimista ei voinut soittaa kuin oman suuntanumeroalueen numeroihin. Jos oli joku työpuhelu muulle alueelle, piti tilata se keskukselta. Tätä en nyt muistakaan, että "avasiko" keskus samalla sen kaukopuhelulinjan, vai soittiko uudelleen takaisin. En varmaankaan juuri joutunut soittamaan työasioissa minnekään oman alueen ulkopuolelle.
Mutta pomojen puhelimista pääsi suoraan soittamaan kaukopuheluja. Ja mehän käytettiin pomojen poissaollessa tätä tietenkin hyväksemme. Joku soitti lapsenlapsilleen aika useinkin. Oli yhden pomon sihteerikkönä omien töidensä ohella ja vastaili hänenkin puhelimeensa. Pomon puhelimen "kaksoiskappale" oli hänen työhuoneessaan! Siihen aikaan ei vielä tullut mitään raportteja puheluista. Sitten kun niitä alkoi tulla (taisi jo päästä soittamaan mihin vaan, ei ulkomaille sentään), minun miesystävälleni soittamat puhelut kiinnittivät silloisen esimiehen huomion. Ystävällä kun oli jo jonkinlainen matkapuhelin, johon soittaminen pöytäpuhelimesta olikin kallista. Kauhistuin itsekin, ja siitä lähtien puhuin aika lyhyesti. Oliko muuten jo v. 1994 matkapuhelimia? Se ei ollut mikään iso puhelin, mikä hänellä oli. Eikä ARP. Olin itse aika myöhäinen kännykän käyttöönotossa, sinnittelin varmaan vuoteen 2001 tai 2002 asti ilman tuota vempainta. Harmaa Nokiani on laatikossa edelleen tallessa.
Mennäänpä ajassa hurjasti taaksepäin. Muistaako kukaan (ilman googlea), millaista oli
- vahasmonistus
- telexien lähettäminen (ei siis telefaxien)
Muumirasia kirjoitti:
Yleisradion Nallekerho ja Muumirasia. "Hei, hei, täällä Muumi!"
Ihanaa! Olen yrittänyt etsiä, että mistä minulle on jäänyt tuo Hei hei, täällä Muumi -lausahdun mieleen. Tiesin, että oli joku radio-ohjelma, mutta oliko siinä siis näitä Tove Janssonin muumeja? Muistan myös jonkun ihmeen Pelukoppa-nimisen ohjelman nimen.
Jossain laulettiin näin: "Karuselli kiva kiva on, sinne minä pääsen aina lauantaina jne." Oli kai sitten jokin radio-ohjelma nimeltään Karuselli. Oi niitä aikoja, kun koko perhe kuunteli hiirenhiljaa, tuijottaen radiota, jännityskuunnelmia! Eikä siitä voinut poistua edes ulkohuusiin, muuten menetti paljon. Minua lapsosta ainakin nuo kuunnelmat pelotti. Simon Templarin seikkailut muistan, noissa taisi olla jännittävä musiikkikin aina lopussa, ja jatkokunnelman Jäätynyt mies. Jonka loppuhuipentuman menetin kun meille tuli vieraita :( ja radio laitettiin kiinni. Onkohan siitä kirjoitettu kirja...?
Keskipäivällä tuli Martti Huuhaa Innasen lukemia Joe Smithin seikkailuja. "??????? sanoi Joe Smith ja katosi Lontoon sumuun". Mutta mitä se sanoi, en muista. Huuhaa lausui Smithinkin ihan niinkuin se oli kirjoitettu ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8-vuotias lapsenlapseni ei tiennyt, mikä on kiiltokuva, paperinukke tai filmirulla.
Varmaan paljon monta muutakin asiaa, joita ei tiedä. Mutta tietää toisaalta niin paljon muuta :D Käyttää tietokonetta kuin vettä vain, lataa ohjelmat, selvittää ongelmat..
On luokkansa tietokonevastaava. Sellainenkin outo nimike on ainakin tässä helsinkiläisessä kakkosluokassa.
Aika omituista, minun lapsenlapsi kerää kiiltokuvia ja leikkii paperinukeilla, filmirullasta hän tuskin tietää.
Asumme myös Helsingissä.
Okei.. mielenkiintoista.
Myydänkö siis kiiltokuvia jossain tai paperinukkeja? Jossain vanhaintavarakaupassa toki. Olen seurannut myös lapsenlapseni kavereiden elämää ja tuntuu kyllä oudolta, että joku keräisi kiiltokuvia ja leikkisi paperinukeilla.
Ajattelitko vain haastaa mut?
Itse ostin viimeksi Flying Tiger Copenhagen kaupasta, Hesasta.
Oltiin työporukan kanssa retkellä ja poikettiin syömään elämystavaratalo Kasvihuoneilmiöön. Näkyykin olevan edelleen olemassa, tosin suljettuna kattoremontin takia. Olin onneni kukkuloilla, kun huomasin, että siellä myytiin lapsuudestani tuttua Lumikki-paperinukkea. Olihan se pakko ostaa, en tosin leikellyt sitä irti levystä. Lapsuuden hienoimpia hetkiä oli, kun pääsi Hämeenlinnassa Paperikauppa Elbeen (oli Sibeliuksenkadulla) ja jostain oli onnistunut saamaan vähän rahaa. Elbe oli lapselle taivas. Siellä oli mm. valtavat valikoimat paperinukkeja. Niistä sitten valkkaamaan mieluisin. Hienoja leikkejä niiden nukkien kanssa leikittiin. Sitten tehtiin myös itse vaatteita niille. Ei kai oikein ollut pahvia leikkeihin saatavilla, kun uusia nukkeja piti tehdä vanhojen kouluvihkojen kansipapereista. Siitä kääntöpuolesta siis. Oli vähän tukevampaa kuitenkin kuin ohut paperi, josta sitten tehtiin niitä vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Mafian kaikki ohjelmat. Karjalan kunnailla jota veti keskipäivällä ainakin yhden kesän Samuli Aaltonen tai samaisen Samuli Aaltosen kansakunnan kahvitunti johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielipiteensä mikä sen kerran aihe sattuikaan olemaan. Sitten Pertti Salovaaran ja Jusu Lounelan Heinähässäkkä ja varsinkin pilapuhelut. Puhumattakaan aivan loistavasta aamuohjelmasta oliko sen nimi Herätysjuhla jota vetivät Kai Ulmanen ja Josper Knuutas. Eikä voi unohtaa Leilaa ja Annukkaa eikä Tarja Kulhoa Räkkärimarketista. Myös Kaupparatsu Frangenin kokonaisedullinen levypaketti oli ihan kuuneltavaa ohjelmaa. Ennen sentään panostettiin ohjelmien latuun kun nykyään renkutetaan niitä samoja soittolistoja päivästä toiseen ja joku Jaajo Linnonmaa kertoo alapään juttuja ja typeristä typerin Anni Hautala nauraa kihertää vieressä vaikka Jaajo sanoisi vain sanan äiti. Onneksi on muitakin kanavia ettei tarvitse Annin typerää naurua kuunnella.
Leila ja Annukka✌ Toinen heistä oli kotoisin Elimäeltä.
Juha Roiha, Knuutas, Jake Nyman. Iiris (Nykyisin Sohvapeuna).
Sitten Knalli ja sateenvarjo.Hih, Leila ja Annukka. Siivosin joku aika sitten kirjajyllyä ja löysin "Täydessä tällingissä" -kirjan!
Ja oi, Pertti Salovaara! Juonsi Mafialla perjantai-iltaisin jotain ohjelmaa, joka oli PAKKO kuunnella. Salovaara showko sen ohjelman nimi oli? Voi hitsi, miten alkoi nyt Salovaaran ääni soida päässä. 😄 Mikä muuten oli se toinen juontaja, mielestäni Mafialta myös, joka huusi aina koko lähetyksen ajan??
Ja hei, muistatteko kun kappaleita nauhoitettiin noista radio-ohjelmista kasetille? Miten ärsyttikään, kun juontaja alkoi puhua lopussa kappaleen päälle, oli tosi yleistä, ei muuten tapahdu enää nykyään. Välillä ihmiset sitten lähetti palautetta studioon, että pliiiiiiiis, älä puhu päälle. Ja tätä junnut ei ainakaan uskois, mutta biisitoiveita lähetettiin POSTIKORTILLA studioon. 😂
Tuo Salovaaran ohjelma oli myöhemmin nimeltään FAKSI-Mafia. Ja siinäpä oli mukana Faksi-Blondi, joka kiikutti kuulijoiden lähettämät faksit Salovaaralle. Oi että :) Kata Kärkkäinen oli myös joskus Salovaaran parina, en muista oliko tuossa jännässä faksien vastaanotto-ohjelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ihan oikeita sähkeitä.
Korjausnauha kirjoituskoneessa.
Kylmiö asunnossa.
Jäänesto auton polttoainesäiliöön.
Autoihin tuli keskuslukitus, joka toimi avaimella.
Suksisiteissä monon tai kengän takaa menevä kiristys.
Lottokupongit. Olin R:llä töissä. Niiden kanssa oli tarkkaa. Veikkauksen auto haki ne ensi ke, myöhemmin to-iltana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksipesäinen mankka! Ostettiin tyhjiä kasetteja kaupasta ja ai että oli siistii kun sai kopioitua alkuperäisiä kasetteja tyhjälle kasetille. Tai tehtiin omia kokoelmia lempibiiseistä. Kasetissa oli A-puoli ja B-puoli. :) Ja ai että ärsytti, jos kasettiin jäi tyhjää ja sitten se piti muistaa aina kelata loppuun tai toisen puolen eka kappale alkoi kesken. :D Tai jos kappale, jonka halusi kuunnella, olikin jossain keskellä nauhaa, niin sitten täytyi kelata vähän kerrassaan ja välillä kuunnella, että joko se on oikea biisi, ettei vaan kelannut ohi. Ja monesti niin kävikin ja sitten piti peruuttaa ja monta kertaa renkata nauhaa ees taas, että sai kappaleen alkamaan just alusta. :DD
Joo ja sit kun ne nauhat meni myttyyn tai jotenkin kääntyi väärinpäin, niin niitä sitten käänneltiin ja ryttyyn menneitä kohtia leikattiin pois ja nauhaa teippailtiin kiinni, kaikenlaista tusaamista niitten kanssa. Muistan vieläkin, että parhaiten pitävää ja sopivaa teippiä niille oli ihan tavallinen ruskea pakettiteippi. Sitä vaan piti osata leikata just nauhan levyinen pikku suikale, jos se oli vähänkin eri levyinen, nauha juuttui siihen kohtaan. En tiedä, mutta kasetti vaan on musta edelleen ihana, jotain siinä menetettiin kun tuli CD-levyt, jotka on musta jotenkin hengettömiä. Mulla on vieläkin tallessa laajat kasettivalikoimat, enkä niistä luovu. On pari toimivaa soitintakin vielä.
Mullakin on kaikki kasetit tallessa, mutta ei harmi kyllä toimivaa soitinta.
Konmarituksen huumassa heitin kaikki äänitetyt kasetit pois. Kaupasta ostettuja en vielä voinut. Minulla on oikea kunnon räkkikin,radio, tupladekki, levysoitin (käyttämätön) ja kaiuttimet. Ajattelin antaa kuolinpesän siivota nuo pois. Olkoot siinä, ei ne asumista haittaa!
Tallessa on myös äänitetty kasetti, jossa lapseni sanoo: Paa puhumista siitä sun vehkeestäs! Ensikosketus nauhoitukseen :) Nyyh,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pankkikirja
Mun pankkikirja oli kerran baarissa (siis ihan oikeassa keskiolutbaarissa, jossa myös tanssittiin) panttina, että saatiin kaljaa. Kai sitten kävin pankissa nostamassa rahaa, kun arki koitti ja vein rahat baariin. Hullua.
Vierailija kirjoitti:
Mennäänpä ajassa hurjasti taaksepäin. Muistaako kukaan (ilman googlea), millaista oli
- vahasmonistus
- telexien lähettäminen (ei siis telefaxien)
Ennen muinoin käytettiin kalkkeeripaperia, jolloin siitä samasta asiakirjasta saatiin monta kopiota. Vaikkapa vuokrasopimuksestaan saatiin yhdellä kertaa tavallisesti eriväriset kopiot sekä vuokralaista että vuokranantajaa varten. Sama koski myös laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaan ennen kännyköitä jätettiin keittiön pöydälle lappu, jos mentiin koulun jälkeen jonnekin. "Oon Sannalla, tuun sit kotiin syömään!"
Js sitten äiti soitteli Sannan perheen lankapuhelimeen, että onko se meidän tyttö vielä siellä, kun ei ole muistanut tulla syömään.
Mun poika osoitti kirjallisia lahjojaan kirjoittamalla noita lappuja. Kerran oli mennyt "maata kiertävälle radalle", kerran matkustanut Kellokoskelle (mielisairaala) katsomaan kauan kadoksissa ollutta serkkuaan. Löysin jostain sedimesteistäni nämä muuton yhteydessä ja näytin pojalle ja tyttöystävälleen.
Vierailija kirjoitti:
Muumirasia kirjoitti:
Yleisradion Nallekerho ja Muumirasia. "Hei, hei, täällä Muumi!"
Ihanaa! Olen yrittänyt etsiä, että mistä minulle on jäänyt tuo Hei hei, täällä Muumi -lausahdun mieleen. Tiesin, että oli joku radio-ohjelma, mutta oliko siinä siis näitä Tove Janssonin muumeja? Muistan myös jonkun ihmeen Pelukoppa-nimisen ohjelman nimen.
Jossain laulettiin näin: "Karuselli kiva kiva on, sinne minä pääsen aina lauantaina jne." Oli kai sitten jokin radio-ohjelma nimeltään Karuselli. Oi niitä aikoja, kun koko perhe kuunteli hiirenhiljaa, tuijottaen radiota, jännityskuunnelmia! Eikä siitä voinut poistua edes ulkohuusiin, muuten menetti paljon. Minua lapsosta ainakin nuo kuunnelmat pelotti. Simon Templarin seikkailut muistan, noissa taisi olla jännittävä musiikkikin aina lopussa, ja jatkokunnelman Jäätynyt mies. Jonka loppuhuipentuman menetin kun meille tuli vieraita :( ja radio laitettiin kiinni. Onkohan siitä kirjoitettu kirja...?
Keskipäivällä tuli Martti Huuhaa Innasen lukemia Joe Smithin seikkailuja. "??????? sanoi Joe Smith ja katosi Lontoon sumuun". Mutta mitä se sanoi, en muista. Huuhaa lausui Smithinkin ihan niinkuin se oli kirjoitettu ;).
Kuuntele Jäätynyt mies Areenasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pannukahvin keittäminen. Kenelläkään ei ollut kahvinsuodattimia. Oli tarkkaa puuhaa. Kun vesi kiehui, purut joukkoon ja varovasti takaisin hellalle ihan hetkeksi. Sitten odoteltiin, kaadettiin kuppiin vähän ja se kipattiin takaisin pannuun. Sitten taas odotettiin, että ne purut laskeutui ettei tullut puruja kuppiin. Oli lapsena jännää kun sai ensimmäisiä kertoja yksin suoriutua tästä proseduurista.
Ne on kahvinporoja eikä -puruja, ja meillä tehdään pannukahvia edelleenkin. On nimittäin parasta kahvia.
Riippuu murrealueesta, kumpaakin käytetään.
Niin oli Hämeessäkin ja nykyään on Uudellamaalla. Olisko ero itä-länsi -murteissa?
Käytetään mitä käytetään, mutta kahvinporot on oikein.
Ohis, mutta täällä niitä sanotaan myös kahvinpuruiksi.
Ainakin Varsinais-Suomessa ne on kahvinporoja. En kyllä tiedä miksi.
https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/safariyritt%c3%a4j%c3%a4-jout…
Niin oli Hämeessäkin poroja ja nykyään on Uudellamaalla. Olisko ero itä-länsi -murteiden takia? Ei kannata kinata kuitenkaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin just viemässä säästöpossun sisällön (43 markkaa ja 17 penniä) Meritaan.
Tätä tehdään vieläkin. Pankin nimi on tosin Nordea.
Merita syntyi 1995 kun Kansallis-Osake-Pankki (KOP) ja Suomen Yhdyspankki (SYP) yhdistyivät.
Wanha kultapossukerholaisena olen joutunut seuraamaan miten Postipankki muuttui Leoniaksi, Leonia Sammoksi ja Sampo Danske Bankiksi.
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alkupuolella ainakin raksalla palkka maksettiin vielä suoraan käteen. Mestari tuli joka toinen perjantai aikaisintaan klo 15.55 (silloin oli aina tunnin ruokapaussi) määrättyyn paikkaan työmaalle, jossa duunarit olivat odotelleet jo hyvinkin varttitunnin ajan, ja alkoi huudella yksitellen nimiä antaakseen palkkapussin.
Rahat olivat nitojalla suljetussa pitkähkössä suorakaiteen muotoisessa (n. 15 x 30 cm) paperisessa pussissa, jossa oli päällä näkyvissä palkkalaskelma.Lähes jokainen repi pussin niillä sijoillaan auki, tietty tarkastaakseen että seteleitä ja kolikoita oli sama määrä kuin siinä laskelmassa, mutta ihan vaan senkin takia että sen käteisen hypistely tuntui jotenkin niin kongreettiselta.
Mun työkaveri on nuorena likkana ollut pankissa laskemassa noita pussukoita. Pöydällä oli rahaa just palkkojen verran ja jos jotain jäi pöytään niin oli mennyt väärin ja kaikki pussit piti tarkistaa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jippo!
Muistaako kukaan?
Mä muistan Jippo-lehden :) Se oli pakattu muoviin, ja joka kerta siinä oli mukana joku kiva pikku härveli, jonka sai itse koostaa valmiiksi. Koitan muistaa mitä niitä oli, mut just ny en saa päähäni... muistaaks kukaan muu tarkemmin?
Vierailija kirjoitti:
Saurin Yölinja oli tosiaan legendaarinen. Olin silloin teini-ikäinen ja kokoonnuimme aina joskus jonkun kaverin luokse yökylään ja kuuntelimme Sauria.
Sauria ennen ohjelmaa veti Teppo Turkki. Minä silitin (!) aina samalla ja kuuntelin tätä ohjelmaa radiosta. Sehän tuli muistaakseni su-ma välisenä yönä, ja jatkui jonnekin klo 3 asti. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tiesin, että maanantaisin väsyttää, mutta ei vaan voinut lopettaa kuuntelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelin siskon kanssa eilen Karpon joulupukkiarvontaa ym. kun kaikkiin tv-visailuihin osallistuttiin lähettämällä postikortti. Rupes kyllä itteekin naurattamaan, että oliko asiat tosiaan niin alkeellisia. Ja toinen oli nää postimyyntiluettelot.
Tuli jotenkin paha mieli tästä kommentista.
Ei se mitenkään alkeellista aikaa ollut, moni asia toimi paljon paremmin.
Sillon postiin kulki ja posteja oli kaikkialla ja oli kioskeja ja vaikka mitä jokanurkalla ja asiakaspalvelua sai, ei ollut kaikki digilaitteiden varassa.
Haluisin tuon ajan takaisin.
Minusta olisi kiva vieläkin selailla postimyyntikuvastoja. Cellbes ja Klingel ainakin lähettävät niitä edelleen. Ellos ei kai juurikaan enää.
Matkatoimistojen esitelehdet olivat minulla paljon helpompia selata ja tehdä vertailuja eri matkakohteiden kesken.
Alue: Aihe vapaa
Nuo säännöt oli aina vuoteen 1991 asti