Kokemuksia imukuppi/ pihtisynnytyksestä?

Jos kyseessä on eka synnytys niin älä mieti näitä asioita nyt. Menee miten menee, et voi siihen vaikuttaa tässä vaiheessa mitenkään.

T. en todellakaan aio kertoa kokemuksistani vaan toivon että sulla menee kaikki hienosti :-)

Seisoma-asennossa tarjonta saattaa kehittyä paremmin, eli kannattaa olla myös jalkeillaan avautumisvaiheessa. Mutta jos huono tarjonta on kehittyäkseen, niin ei siihen välttämättä voi mitenkään vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuulut että nykyaikana noita edes käytetään.Kyllä sektio saadan varmaan ennen noita.

Kyllä käytetään. Ei sitä leikkausta heti olla tekemässä. Imukuppia käytetäänkin juuri niissä tilanteissa, missä lapsi pystytään auttamaan maailmaan ilman sektiota. Siksihän sellainen on keksitty. Eihän se aina auta, mutta auttaa kuitenkin useimmiten.

Ap, ole huoleti. Mulla käytettiin imukuppia ja kaikki meni hienosti ja auttoi paljon synnytyksessä. Onneksi tuollainen on olemassa. Ennemmin menisin imukuppisynnytykseen kuin hammaslääkäriin ja tämä on tosi.

Mainettaan parempi toimenpide.

Voisiko joku vielä kertoa, että kuinka paljon sitä lasta pitää ponnistaa ulos, että imukuppi otetaan käyttöön ? Siis tarkoitan, että suoritetaanko ponnistus melkein kokonaan loppuun vai vedetäänkö sillä imukupilla jo kun pää vähän näkyy?

Ap

Lääkäri käyttää imukuppia, jos vauva on ahdingossa ja lapsi pitää saada syntymään. Mulla käytettiin, koska kudokset oli niin joustamattomat, että vauva ei vaan syntynyt. Toki synnytys oli jouduttu käynnistämään ja oli muutenkin aika pitkä projekti, niin oli jo synnyttäjänkin voimat vähissä.

Omalla kohdalla toimenpiteenä oli "helppo" (vauva tuli ulos kolmannella ponnistuksella ja vedolla) ja myös kivuton, koska puudute oli vielä päällä. Vauvan pääkin oli ihan normaalinmuotoinen.

Iso repeämä tuli emättimeen, mikä vuosi verta aika lailla, pyörryin, kun olisi pitänyt nousta suihkuun. Episotomia tehtiin myös ja se haava oli kipeä muutamia päiviä.

Imukupin käyttö ei ole mitenkään poikkeuksellista synnytyksessä eikä sitä kannata liikaa murehtia etukäteen. Toista lasta ei ole, joten en osaa verrata normaaliin synnytykseen.

Pään pitää näkyä. Ei sitä muuten päähän kiinni saa.

Itse olin pari päivää kärvistellyt avautumisvaiheessa ja noin tunnin ponnistusvaiheessa. Lääkäri otti lopulta imukupin käyttöön sydänäänien laskun takia ja saatiin vauva ulos seuraavalla ponnistuksella. Tukka siellä taisi näkyä. Olin itse pelännyt episiotomiaa ihan hulluna, mutta kummasti sekin vaikutti ihan hyvältä idealta siihen hätään. Ja pelkäsin kaikista eniten sektiota, jonka uhka leijui koko ajan päällä. Oli varmaan pari viikkoa tuon synnytyksen jälkeen fiilikset ihan katossa tyyliin I did it! Imukupista huolimatta siis. (Ensisynnytys jännitti ihan sikana). Nyt on lapsiakin jo kolme, että ei aiheuttanut imukuppisynnytys pahoja traumoja. Minulle muuten auttoi synnytyspelkoon, kun luin jonkun kätilöiden oppikirjan äitiysloman alettua. Ei toki toimi kaikilla. Tsemppiä!

Minä synnyin imukupilla. Ekat pari viikkoa elämästäni oli hassun mallinen pää, ei sen ihmeempää. Äidille tuli kolmannen asteen repeämät mutta hengissä on, eli Suomen mittapuulla onnistunut kaikinpuolin.

Siskopuoleni syntyi 40v sitten pihdeillä avustettuna. Siskolla on cp-vamma ja äiti menehtyi verenhukkaan.

Minä valitsin sektion.

Esikoista yritettiin imukupilla, päädyttiin hätäsektioon. Toisen kohdalla vauva onneksi saatiin imukupin avulla syntymään. Esikoinen oli iso kokoinen 4.4 kg tämä toinen oli tasan 3kg syntyessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen synnyttänyt kaksi lasta imukupilla. Ja siis kahteen lapseen tulee jäämäänkin. Minulla ei muusta ole kokemusta, mutta sanoisin että todella kivuliaat oli synnytykset ja pahasti repesi molemmilla kerroilla. Synnytyslääkäri tekee tämän ja vasta jos vauvalla alkaa olemaan hätä. Tätä ei voi "valita" synnytystavaksi jos sitä mietit. Enkä siis suosittelisikaan vaikka niin voisikin. Nuorempi lapsi sai imukupista komean paukun päähänsä, mutta kallo muokkautui onneksi normaaliksi.

Okei :( harmi, että on ikävä kokemus. En mä synnytystavaksi tätä ole miettinyt, enemmänkin vaan toivon, etten joutuisi tähän. Mulla on vaan huono kunto ja ponnistaminen mietityttää. Miten paljon pitää ponnistaa, että tuo otetaan käyttöön? Siis tarkoitan, että pitääkö sen lapsen pään olla paljonkin ulkopuolella jo?

Ap

Tuota ei tarvitse miettiä etteikö kunto kestäisi, se ei varmasti niin huono ole etteikö jaksa ponnistaa. Eriasia toki jos lapsi virheasennossa tai supistukset jostain syystä tulee niin heikkoina ettei niistä apua.

Olen 7 lasta synnyttänyt ja jokainen ponnistusvaihe on niin erilainen. Yhdessä supistukset oli niin rajut että kätilö kielsi ponnistamasta kun lapsi tuli niin vauhdilla että vältyttäisi pahimmilta repeämiltä. Tuo kesti alle 2 minuuttia ja meni lähes tulkoon supistuksien voimalla.

Sitten toinen erilainen oli kun lapsi oli virheasennossa ja ponnistaminen silloin oli hankalaa. Oli myös todella huono kunto, mutta kun tajusin ponnistaa oikein pitkiä ponnistuksia sinnikkäästi vain niin mahtui tulla virhetarjonnassakin ilman repeämiä.

Itsellä muut ollut ns. normaali synnytyksiä ja kaikki synnytykset mennyt hyvin joista jäänyt hyvät kokemukset. Olen aina lähtenyt hyvillä mielin positiivisen jännityksen kanssa ja nauttinut noista hetkistä. Luota sinäkin pätevään henkilökuntaan ja hyviin lääkkeisiin ja lähde positiivisin mielin. Komplikaatiot ovat harvinaisia, ja jos sellaisia sattuu niin olet osaavissa käsissä. Kaikkea hyvää sinulle.

Yksi kysymys vielä.. :) onko lääkäri tullut katsomaan vauvaa myöhemmin, miten hän voi? Liittyen siis tuohon imukuppisynnytykseen?

Ap

Mä en oikein muista synnytystäni (onko tavallista?), mutta 30h jälkeen lapsi otettiin imukupilla ulos. Lapsi terve, minä aivan paskana. Mutta en halua pelotella, synnytyksessä oli paljon ongelmia.

Olisivatpa ottaneet aiemmin, joko imukupilla tai leikkauksella.

Lapsi oli yli 4-kiloinen, synnytys ei oikein ponnistusvaiheessa edennyt ja lapsen sydämen syke alkoi heiketä. Aika nopeasti tehtiin päätös käyttää imukuppia ja lapsi otettiin sillä ulos. Kipeää teki ja repeämiä tuli, mutta lapsi ei vahingoittunut - se oli pääasia. Aika brutaalia touhua kyllä, kuten synnyttäminen muutenkin.

Hei ap,

Minulla lapsi väärässä tarjonnassa ja lisäksi supistukset heikohkoja. 1,5h tuloksettoman ponnistusvaiheen jälkeen haettiin lääkäri ja imukuppi. Muutama ponnistus ja lapsi oli ulkona. Tuli pieni vekki alapäähän mikä ommeltiin eikä ole sittemmin vaivannut. Ei kannata liikaa hermoilla, mene vaan avoimin mielin synnyttämään. Hoitava taho päättää toimenpiteistä eli ehdottaa sinulle jos huomataan tarvetta. Imukupissa ei ole mitään pelättävää. Se helpottaa ponnistamista mutta täytyy itsekin tehdä työtä.

Meillä ei lääkäri tarkastanut imukupin vuoksi enää myöhemmin. Toki kaikille vauvoille tehdään lääkärintarkastus ennen kotiinlähtöä.

Esikoiseni sydänäänet loppuivat, kun hän oli emättimessä. Kansliassa olivat nähneet tilanteen ja lääkäri ja pari kätilöäkin juoksi huoneeseen ja lääkäri sanoi, että nyt et voi ponnistaa, vaan hän kiinnittää imukupin. Sitten kun hän sanoo, ponnistat niin paljon kuin jaksat. Kupin kiinnitys kesti ehkä puoli minuuttia ja se oli pahin tuska, kun ajattelin vauvaani. Sitten lääkäri sanoi, että nyt työnnät niin lujaa kuin jaksat. Kerralla tuli ulos....kolme kertaa oli napanuora kaulan ympärillä, mutta saimme terveen tytön! Lääkärin asiallinen ja rauhallinen ohjeistus auttoi ja rauhallisuus tarttui minuun ja miehelle oli kehunut, että olipa hyvä synnyttäjä.

Yksi lapsi imukupilla, 4,4kg ja homma sujui ihan hyvin, eikä muistaakseni edes ommeltu synnytyksen jälkeen.

Uppp