Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun haluan koiran, mutta mies ei?
13.12.2019 |
Olemme olleet kumppanini kanssa 6 vuotta yhdessä ja molemmat ollaan 21 vuotiaita. Olen aina itse ollut sitä mieltä, että haluan jonkun lemmikin sitten, kun omilleni muutan, koska lapsuudenkodissa niin on aina ollut ja huomaan kaipaavani eläimen läsnäoloa. Nyt kohta kaksi vuotta yhdessä asumisen jälkeen tilanne on se, että en ole saanut puhuttua miestä puolelleni. Hänellä ei ole koskaan ollut lemmikkiä ja kotonaan heillä on allergiaa jonkin verran. Nyt tilanne on se, että tilanne ahdistaa minua paljon ja monta kertaa tästä on yritetty puhua. Olemme puhuneet aina välillä, että voisimme ottaa koiran (pienen) kissan sijaan, koska sen järjestäminen sitten matkoille ja muille olisi muutenkin helpompaa. Olemme molemmat opiskelijoita, mutta rahallinen tilanne on silti ihan hyvä. Olen ottanut roduista selvää, laskenut kuluja, verrannut plussia ja miinuksia sekä puhunut myös lähipiirilleni tästä. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta puolisoni ei silti suostu tähän. Suurin syy on se, että kotonaan heillä on allergisia, jolloin mieheni perhe ei voisi tulla pitkäksi aikaa kylään (asumme toisella puolen Suomea). En tiedä enää mitää tehdä. Eläimet ovat tärkeitä minulle ja tunnen, että tarvitsisin itse sellaisen elämääni, sillä se olisi ikään kuin harrastus itselle. Mieheni saa harrastaa mitä tahtoo (myös kalliita harrastuksia) enkä ole koskaan rajoittanut häntä vaikka joskus se tarkoittaa sitä, että hän lähtee moneksi viikoksi kotikonnuilleen. Silloin jään kotiimme yksin ja kaipaisin seuraa enemmän. Minulla on kyllä ystäviä ja harrastuksia muuten, mutta tunnen, että tarvitsisin silti jotakin täytettä vielä omaan elämääni ja saada toteuttaa haaveeni koirasta. Nyt tämä järkyttää minua, että miehen perhe on asettunut tärkeimmäksi esteeksi sille, etten voi hankkia koiraa. Tuntuu, että mies ei ymmärrä minua tai haluaa sivuuttaa asian. Mitä tässä voi vielä tehdä? Ero ei ole vaihtoehto.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Seksilakko ja jo alkaa miestä koira kiinnostamaan.
Normimeininkiä naisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala ajamaan, että hankkisitten ns. allergiaystävällisemmän koiran. Ei ole takuita, ettei miehesi perhe saisi siitä oireita, mutta olisihan se yksi mahdollisuus. Esim. meillä me molemmat olemme allergisia, mutta meillä on coton de tulear emmekä saa siitä mitään oireita.
"sillä se olisi ikään kuin harrastus itselle"
Lähdetään nyt ihan siitä, että eläin ei ole mikään harrastus, vaan sinusta ja huolenpidostasi täysin riippuvainen elävä olento.
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Vierailija kirjoitti:
"sillä se olisi ikään kuin harrastus itselle"
Lähdetään nyt ihan siitä, että eläin ei ole mikään harrastus, vaan sinusta ja huolenpidostasi täysin riippuvainen elävä olento.
Kyllä siitä aika paljon harrastuksia itselleen saa ja koiran kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Tietenkin koira on elävä olento, mutta eiköhän aloittaja eläinihmisenä sen ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Lisään vielä, että voit tehdä paljon koirien hyväksi ottamatta sellaista itsellesi. Voit alkaa kannattajajäseneksi löytökoirayhdistykselle tai esimerkiksi mennä auttamaan kotimaisella löytöeläintarhalla. Voit pitää kirppistä, jolla keräät varoja löytökoirille tai eläinsuojeluun ja voit lisätä tietoisuutta koirien tilanteesta somessa.
Koira elää jopa 15-vuotiaaksi. Sinä olet nyt 21-vuotias. Lasten hankkiminen, työura, kaikki on vasta edessäpäin. Olisi todella, todella vastuutonta painostaa mies tuossa tilanteessa ottamaan koiraa. Jos niin teet, niin olen varma, että tuloksena on jälleen yksi koditon koira ennen pitkää. Viimeistään sitten, kun lapsia tulee, koira joutaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Lasten hankkiminen, työura, kaikki on vasta edessäpäin. Olisi todella, todella vastuutonta painostaa mies tuossa tilanteessa ottamaan koiraa. Jos niin teet, niin olen varma, että tuloksena on jälleen yksi koditon koira ennen pitkää. Viimeistään sitten, kun lapsia tulee, koira joutaa mennä.
No kukaanhan ei tiedä HALUAAKO aloittaja edes lapsia. Ja aika monessa lapsiperheessäkin on koira, joten mitä hittoa nyt taas.
Muuttakaa erilleen ja hankit koiran. Ymmärrän miestäsi. Itse en koskaan suostuisi asumaan koiran kanssa saman katon alla.
Minä olen aina tiennyt että haluan kissan. Asuin pitkään pienessä yksiössä kissattomana, sillä halusin että kissalla olisi enemmän tilaa. Kun sitten päätin muuttaa isompaan asuntoon, ilmoitin poikaystävälleni että muutan nyt ja hankin kissan. Saat muuttaa samaan asuntoon, mutta mikään pakko ei tietenkään ole. Mieheni ei ollut kissaihminen, mutta muutti silti, ja nyt meillä on kissa.
Mieheni on kyllä nykyään kissaihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutatte erilleen ja otat sen koiran.
Mies ei vaan selvästikään halua koiraa, eikä sitä kannata väkisin ottaa jos ei toinen halua, se koira on kuitenkin koko ajan läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikistä on aina iso vastuu eikä ketään voi pakottaa vasten tahtoaan eläintä ottamaan. Lapsuuden perheen tai sukulaisten allergia ei mielestäni saisi olla rajoittavana tekijänä, koska elätte nyt omaa elämäänne omilla ehdoillanne. Mutta kuten joku jo mainitsikin, voisi jokin vähemmän allergisoiva rotu tulla parhaiten kyseeseen. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei vaan koiraa halua teidän talouteen ja käyttää tuota perheensä allergiaa omasta mielestään vahvana argumenttina koiran hankintaa vastaan. En minäkään keksi kuin kaksi vaihotehtoa: joko sinä luovut haavestasi saada koira tai hankitte kissan.
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Ei tarvitse olla välttämättä noin mustavalkoista. Meillä minä halusin koiran, puoliso ei. Ei ole allerginen, ei vaan ole „koiraihminen“ eikä koiran kanssa touhuaminen kiinnnosta. Alusta asti on sovittu että hoidan koiran ulkoilut, ruokinnan, eläinlääkärit, organisoin loma-aikojen hoidon... siis kaiken koiraan liittyvän hoidan ja maksan itse. Näin on nyt kohta 6 vuotta mennyt ongelmitta. Mies on käyttänyt koiran lenkillä muutamia kertoja kun olen ollut niin kipeä etten ole todellakaan voinut lähteä ulos.
Tämä järjästely edellyttää tietysti että puolisolla on neutraali asenne koiriin, ei esim. pelkää tai ole allerginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lemmikistä on aina iso vastuu eikä ketään voi pakottaa vasten tahtoaan eläintä ottamaan. Lapsuuden perheen tai sukulaisten allergia ei mielestäni saisi olla rajoittavana tekijänä, koska elätte nyt omaa elämäänne omilla ehdoillanne. Mutta kuten joku jo mainitsikin, voisi jokin vähemmän allergisoiva rotu tulla parhaiten kyseeseen. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei vaan koiraa halua teidän talouteen ja käyttää tuota perheensä allergiaa omasta mielestään vahvana argumenttina koiran hankintaa vastaan. En minäkään keksi kuin kaksi vaihotehtoa: joko sinä luovut haavestasi saada koira tai hankitte kissan.
Niin jos se kissa sitten on miehelle ookoo niin paljastuu etta tuo allergia-argumentti oli sitten vain tekosyy olla ottamatta sita koiraa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Ei tarvitse olla välttämättä noin mustavalkoista. Meillä minä halusin koiran, puoliso ei. Ei ole allerginen, ei vaan ole „koiraihminen“ eikä koiran kanssa touhuaminen kiinnnosta. Alusta asti on sovittu että hoidan koiran ulkoilut, ruokinnan, eläinlääkärit, organisoin loma-aikojen hoidon... siis kaiken koiraan liittyvän hoidan ja maksan itse. Näin on nyt kohta 6 vuotta mennyt ongelmitta. Mies on käyttänyt koiran lenkillä muutamia kertoja kun olen ollut niin kipeä etten ole todellakaan voinut lähteä ulos.
Tämä järjästely edellyttää tietysti että puolisolla on neutraali asenne koiriin, ei esim. pelkää tai ole allerginen.
Jokainen vastuullinen organisaatio ja kasvattaja kysyy lähes ensimmäisenä, onko koira kaikkien perheenjäsenten toive.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksilakko ja jo alkaa miestä koira kiinnostamaan.
Normimeininkiä naisilta.
Ja lisäksi kyseessä naisen haluaminen, joka yleensä talloo muiden mielipiteet perheessä. Mutta, kun vastuunkannon arki koittaa, muuttuu ääni kellossa ja alkaa kiukuttelu ja rähjääminen. Tässä tapauksessa koiran hoidosta.
Koiran ottamatta jättäminenkin on ilmastoteko ja aika suuri sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Ei tarvitse olla välttämättä noin mustavalkoista. Meillä minä halusin koiran, puoliso ei. Ei ole allerginen, ei vaan ole „koiraihminen“ eikä koiran kanssa touhuaminen kiinnnosta. Alusta asti on sovittu että hoidan koiran ulkoilut, ruokinnan, eläinlääkärit, organisoin loma-aikojen hoidon... siis kaiken koiraan liittyvän hoidan ja maksan itse. Näin on nyt kohta 6 vuotta mennyt ongelmitta. Mies on käyttänyt koiran lenkillä muutamia kertoja kun olen ollut niin kipeä etten ole todellakaan voinut lähteä ulos.
Tämä järjästely edellyttää tietysti että puolisolla on neutraali asenne koiriin, ei esim. pelkää tai ole allerginen.
Meillä on ehkä vähän samanlainen tilanne. Mies ei oikein innostunut koirasta eikä ole niin kiinnostunut sen kanssa harrastamaan mitään. Toki kun koira tuli niin mies rakastui siihen, mutta silti se on enemmän minun vastuullani. Kyllä mieskin välillä sitä hoitaa, mutta hoidan suurimman osan ulkoilutuksesta, ruokkimisesta ja muusta. Lisäksi hoidan hoitotoimenpiteet kuten pesut, turkinhoidon ja kynsienleikkaamisen.
Minun perheelleni oli aiemmin juurikin allergiaystävällinen koira ja nyt meillä on mäyräkoira. Poikaystäväni leikkii usein koiramme kanssa kun siellä käymme, mutta saattaa itsekin saada lieviä oireita. Ymmärrän, että koira sitouttaa koko lailla ja olen omia opintojani pohtinut jos koiran aion hankkia. Olen myös hyvin hoivaava luonne ja siksi kaipaan myös lemmikkiä, josta pitää huolta. Ennen kaikkea sellaista, jonka kanssa lenkkeilyä ja josta saisi seuraa, kun olen yksin kotona. Olenkin omasta mielestäni aika perillä siitä, mitä kaikkea koira vaatii ja kuten sanoin tiedän myös kotioloistani nämä.
Mitä poikaystävän mahdolliseen allergiaan tulee, niin olen myös tätä asiaa selvitellyt. Äidilläni on allergiastma ja meillä on kotona kissoja ja koira. Hän on siedättynyt eläimiin siis aika hyvin vaikka alkuun oli itsekin sitä mieltä että eläimiä ei voi tulla. Jos allergia yltyisi pahaksi poikaystävälläni on myös äitini sanonut, että voi koiran silloin ottaa itselleen tai keksiä yhdessä kanssani muun ratkaisun. Uskon kuitenkin että koiraan olisi mahdollista siedättyä jos on oikea rotu. Omaan koiraanhan myös ihmiset siedättyvät vaikkeivät muita kestäisikään.
Koirasta ei myöskään hylätä vaikka tulisi lapsia tai muuta. Ne ovat perheenjäseniä, jotka ansaitsevat hyvän kodin. Jos tulisi konflikteja esim. Lasten kanssa niin silloin asia olisi selvä, että koiralle tulisi etsiä uusi parempi koti. Tällöin olisin todennäköisesti myös yhteydessä kasvattajan tai muuhun tahoon, joka voisi auttaa.
-ap
Ei-allergisten on niin helppoa altistaa läheisensä siedätyshoidolle... "Saatat tästä kärsiä jonkin aikaa, mutta sen riskin olen valmis ottamaan". Tosi kivaa miehelle viettää ne viikot tai kuukaudet pärskien, silmätulehduksessa, ihottumaisena, hengitystiet tukossa. Eikä allergiaan välttämättä siedäty, se saattaa vain pahentua ja parhaillaan ilmestyy uusiakin allergioita. Allergiaoireet eivät myöskään poistu hyvässä lykyssä pitkään aikaan, vaikka koirasta lopulta joutuisi luopumaankin. Sitä eläinpölyä on joka paikassa ja myös ilmassa vielä pitkään.
Hankkikaa vauva ja ala harrastaa vauvailua. Tai muuttakaa eri osoitteisiin ja jatkatte seurustelua omista kämpistä käsin, sinä koiran kanssa asuen.
Seksilakko ja jo alkaa miestä koira kiinnostamaan.