Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun haluan koiran, mutta mies ei?
13.12.2019 |
Olemme olleet kumppanini kanssa 6 vuotta yhdessä ja molemmat ollaan 21 vuotiaita. Olen aina itse ollut sitä mieltä, että haluan jonkun lemmikin sitten, kun omilleni muutan, koska lapsuudenkodissa niin on aina ollut ja huomaan kaipaavani eläimen läsnäoloa. Nyt kohta kaksi vuotta yhdessä asumisen jälkeen tilanne on se, että en ole saanut puhuttua miestä puolelleni. Hänellä ei ole koskaan ollut lemmikkiä ja kotonaan heillä on allergiaa jonkin verran. Nyt tilanne on se, että tilanne ahdistaa minua paljon ja monta kertaa tästä on yritetty puhua. Olemme puhuneet aina välillä, että voisimme ottaa koiran (pienen) kissan sijaan, koska sen järjestäminen sitten matkoille ja muille olisi muutenkin helpompaa. Olemme molemmat opiskelijoita, mutta rahallinen tilanne on silti ihan hyvä. Olen ottanut roduista selvää, laskenut kuluja, verrannut plussia ja miinuksia sekä puhunut myös lähipiirilleni tästä. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta puolisoni ei silti suostu tähän. Suurin syy on se, että kotonaan heillä on allergisia, jolloin mieheni perhe ei voisi tulla pitkäksi aikaa kylään (asumme toisella puolen Suomea). En tiedä enää mitää tehdä. Eläimet ovat tärkeitä minulle ja tunnen, että tarvitsisin itse sellaisen elämääni, sillä se olisi ikään kuin harrastus itselle. Mieheni saa harrastaa mitä tahtoo (myös kalliita harrastuksia) enkä ole koskaan rajoittanut häntä vaikka joskus se tarkoittaa sitä, että hän lähtee moneksi viikoksi kotikonnuilleen. Silloin jään kotiimme yksin ja kaipaisin seuraa enemmän. Minulla on kyllä ystäviä ja harrastuksia muuten, mutta tunnen, että tarvitsisin silti jotakin täytettä vielä omaan elämääni ja saada toteuttaa haaveeni koirasta. Nyt tämä järkyttää minua, että miehen perhe on asettunut tärkeimmäksi esteeksi sille, etten voi hankkia koiraa. Tuntuu, että mies ei ymmärrä minua tai haluaa sivuuttaa asian. Mitä tässä voi vielä tehdä? Ero ei ole vaihtoehto.
Kommentit (40)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lemmikistä on aina iso vastuu eikä ketään voi pakottaa vasten tahtoaan eläintä ottamaan. Lapsuuden perheen tai sukulaisten allergia ei mielestäni saisi olla rajoittavana tekijänä, koska elätte nyt omaa elämäänne omilla ehdoillanne. Mutta kuten joku jo mainitsikin, voisi jokin vähemmän allergisoiva rotu tulla parhaiten kyseeseen. Vaikuttaa siltä, että miehesi ei vaan koiraa halua teidän talouteen ja käyttää tuota perheensä allergiaa omasta mielestään vahvana argumenttina koiran hankintaa vastaan. En minäkään keksi kuin kaksi vaihotehtoa: joko sinä luovut haavestasi saada koira tai hankitte kissan.
Niin jos se kissa sitten on miehelle ookoo niin paljastuu etta tuo allergia-argumentti oli sitten vain tekosyy olla ottamatta sita koiraa...
Höpsistä. Minun siskoni on todella allerginen kissoille, mutta ei lainkaan koirille, että eivät nämä allergiat aina käsi kädessä kulje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksilakko ja jo alkaa miestä koira kiinnostamaan.
Normimeininkiä naisilta.
Ja lisäksi kyseessä naisen haluaminen, joka yleensä talloo muiden mielipiteet perheessä. Mutta, kun vastuunkannon arki koittaa, muuttuu ääni kellossa ja alkaa kiukuttelu ja rähjääminen. Tässä tapauksessa koiran hoidosta.
Koiran ottamatta jättäminenkin on ilmastoteko ja aika suuri sellainen.
Todellakin. Kuka kehtaa ottaa lemmikin nykyään? Ilmastoterroristi.
Jos ero ei ole vaihtoehto, niin sitten olet ilman koiraa. Ongelma ratkaistu.
On jotenkin sääli, että 21-v puhuu "miehestäni".
Elät ilman koiraa tai etsit miehen joka koiran haluaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ehdottomasti haluat koiran, eroat ja sinkkuna hankit koiran.
Jos pidät miehestäsi enemmän kuin ajatuksestasi koirasta, unohda koirahaave.
Etkö tunne ketään jolla olisi koira? Ihan varmasti pääsisit joskus kävelyttämään ja paijaamaan, yms.
Jos hankit koiran ilman miehen suostumusta niin teillä on kohta ero edessä. Melkein yhtä vastuutonta kuin hankkiutumalla raskaaksi kun toinen ei sitä halua. Aika lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin sääli, että 21-v puhuu "miehestäni".
Miksi sääli? Esim.mun vanhemmat menivät naimisiin parikymppisinä ja olivat yhdessä kunnes toinen kuoli.
Mulle on ollut itsestään selvää, että meille tulee eläimiä, sille ei oikein ole vaihtoehtoa. Sen takia olen valinnut puolison, joka myös rakastaa eläimiä. Meille otettiinkin kaksi koiraa pian sen jälkeen, kun muutettiin yhteen. Hänen suvussaan on kyllä allergiataipumusta ja sitä on periytynyt myös hänelle ja meidän lapsille. Nytkin meillä on taas koira muutaman vuoden tauon jälkeen. Lapset saavat lieviä oireita joistain koiraroduista mutta omasta ei tule mitään. Onkin valittu vähän allergisoiva rotu ja sovittu kasvattajan kanssa asiasta jo koiraa hankkiessa. Koira on kovin rakas kaikille perheessä eikä allergia ole nykyään ehdoton este, myöskään allergialääkäreiden mielestä. Siedätys on parempi kuin välttäminen. Se, että AP:n luona käy satunnaisesti joku miehen sukulainen pari kertaa vuodessa, on kyllä aika kaukaa haettu syy. Miehen oma allergia taas voi olla oikea haaste, koska allergiat ovat yksilöllisiä ja täysin allergiavapaita koiria ei ole, mutta osa aiheuttaa selvästi vähemmän allergiaa ja turkkia tiheästi pesemällä ja siivoamalla hilseen määrä pysyy alhaisena. Kissa, linnut ja jyrsijät allergisoivat herkemmin kuin koira.
AP sanoi, että ero ei ole vaihtoehto. Et voi kuitenkaan pakottaa miestä asumaan koiran kanssa, jos hän ei sitä halua. Ehkä voitte käydä tutustumassa ja testaamassa eri koirarotuja vaikka jossain koiranäyttelyssä, harrastuspaikalla tai jonkun kiinnostavan rodun kasvattajan luona. Sitten näkee vähän, mitä mies oikeasti koirista tykkää ja tuleeko heti jotain reaktiota. Jos mies ei pysty tai halua koiraa ottaa kotiin, sitten edessä on joko luopuminen koirahaaveesta tai miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksilakko ja jo alkaa miestä koira kiinnostamaan.
Normimeininkiä naisilta.
No ei ole. Normaali nainen vähintään triplaa seksin määrän ja laadun (esim. aamui, päivin, illoin) jos haluaa mieheltä jotain. Jos nainen kokee sen liian vaivalloiseksi niin on miehessä jo jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
On jotenkin sääli, että 21-v puhuu "miehestäni".
Millä tavalla se on sääli? Esim. me menimme naimisiin 19-vuotiaina ja pääasiassa edelleen puhun nimellä miehestäni, mutta ei kai tällaiselle anonyymipalstalle kukaan nimiä kerro? Miehestä silloin puhutaan. Vai olisiko kulta tai muru sinusta parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Ei tarvitse olla välttämättä noin mustavalkoista. Meillä minä halusin koiran, puoliso ei. Ei ole allerginen, ei vaan ole „koiraihminen“ eikä koiran kanssa touhuaminen kiinnnosta. Alusta asti on sovittu että hoidan koiran ulkoilut, ruokinnan, eläinlääkärit, organisoin loma-aikojen hoidon... siis kaiken koiraan liittyvän hoidan ja maksan itse. Näin on nyt kohta 6 vuotta mennyt ongelmitta. Mies on käyttänyt koiran lenkillä muutamia kertoja kun olen ollut niin kipeä etten ole todellakaan voinut lähteä ulos.
Tämä järjästely edellyttää tietysti että puolisolla on neutraali asenne koiriin, ei esim. pelkää tai ole allerginen.Jokainen vastuullinen organisaatio ja kasvattaja kysyy lähes ensimmäisenä, onko koira kaikkien perheenjäsenten toive.
No ei kyllä kysy.
Mun kaikki koirani on vastuulliselta kasvattajalta enkä muista yhdenkään kysyneen perheenjäsenten kantaa. Viimeisimmän otin miehen nuivasta asenteesta huolimatta ja olisin ollut valmis eroamaan asian takia.
Käy hakemassa mieleinen koira sillä aikaa kun mies on vaikka elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin jo pikku tytöstä asti haaveillut että heti kun muutan omilleni minulle tulee koira, oltiin silloin seurusteltu mieheni kanssa 4 vuotta ja hän ei halunnut koiraa.. Pidin pääni ja kun 18vuotiaana muutettiin yhteen niin minä hankin itselleni koiran, mies lähti minua jopa käyttämään pentua katsomassa ja lopulta hakemaankin sen mutta vielä pennun nouto päivänä kasvattajan pihassa hän kysyi että oonko nyt ihan oikeesti ottamassa tuon(eikun muuten vaan ajettiin melkein 300km kasvattajalle, hih) koirani oli kuitenkin vielä ison rodun edustaja ja olihan mies muutaman kk vähän nyrpeä ja valitti asiasta kun lätäkköön astui aamulla ym. Mutta pian kävikin niin että mies oli koiraan ihan hulluna, halusi ottaa sen aina mukaansa milloin minnekkin.. Ja kyllä siitä rakas tulikin hänelle, kun sitten aikanaan jouduttiin koirasta luopumaan sen sairastuttua syöpään on mies sanonut että se oli kovin paikka hänen elämässään ja on kumminkin saatellut myös erittäin läheiset vanhempansa hautaan.. Meillä on sen jälkeen ollut aina koira.. Älä luovu unelmastasi, itse en pystyisi elämään ilman eläimiä, ovat elämän suurimpia iloja.. Ja jos itse noin kivasti kaipaat koiran tuomaa kumppanuutta ja ystävyyttä kannattaa oikeasti miettiä onko mies sinulle se oikea.. En suostisi olemaan lemmikittä varsinkaan jonkun kaukana asuvan sukulaisen allergian takia, naurettava ajatus..
Mitä tehdä jos haluan naisen mutta koira ei?
Siis ihan oikeasti haluat koiran? Läähättävän ja haisevan karvaläjän jonka kuolaa lentää kaikkialle. Seuraavat 15 vuotta saat mennä ulos kolme kertaa päivässä sormettamaan uunilämpimiä pökäleitä, siitä huolimatta onko ulkona helleaalto, hurrikaani, vaakasuoraa räntäsadetta, tai itsellä hyppykuumemalariaherpes ja pää kainalossa. Kolme. V-tun. Kertaa. Joka ikinen päivä, seuraavat 15 vuotta.
En enää ikinä ota koiraa riesakseni, katso vaan mihin ryhdyt :D
-ex-koiranomistaja
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan oikeasti haluat koiran? Läähättävän ja haisevan karvaläjän jonka kuolaa lentää kaikkialle. Seuraavat 15 vuotta saat mennä ulos kolme kertaa päivässä sormettamaan uunilämpimiä pökäleitä, siitä huolimatta onko ulkona helleaalto, hurrikaani, vaakasuoraa räntäsadetta, tai itsellä hyppykuumemalariaherpes ja pää kainalossa. Kolme. V-tun. Kertaa. Joka ikinen päivä, seuraavat 15 vuotta.
En enää ikinä ota koiraa riesakseni, katso vaan mihin ryhdyt :D
-ex-koiranomistaja
Jos noin paljon tunnut vihaavan koiria, niin olisipa kiva tietää, miten hoidit entisen koirasi? Toivottavasti annoit sen parempaan kotiin, ettei koirarukan tarvinnut elää kaltaisesi koiravihaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät ilman koiraa tai eroat. Meillä on sama tilanne ja minulle on päivänselvää, etten ota koiraa kotiin, jossa molemmat eivät ole siihen sitoutuneita ja sitä halua. Se jää nähtäväksi, jäänkö tähän parisuhteeseen vai valitsenko jossain vaiheessa elämän yksin kahden koiran kera. Mutta koiraa EI oteta jos toinen/joku ei sitä halua tai on allerginen tai on edes epäilys allergiasta!
Ei tarvitse olla välttämättä noin mustavalkoista. Meillä minä halusin koiran, puoliso ei. Ei ole allerginen, ei vaan ole „koiraihminen“ eikä koiran kanssa touhuaminen kiinnnosta. Alusta asti on sovittu että hoidan koiran ulkoilut, ruokinnan, eläinlääkärit, organisoin loma-aikojen hoidon... siis kaiken koiraan liittyvän hoidan ja maksan itse. Näin on nyt kohta 6 vuotta mennyt ongelmitta. Mies on käyttänyt koiran lenkillä muutamia kertoja kun olen ollut niin kipeä etten ole todellakaan voinut lähteä ulos.
Tämä järjästely edellyttää tietysti että puolisolla on neutraali asenne koiriin, ei esim. pelkää tai ole allerginen.
Meillä aikalailla samanlainen järjestely. Vaimo halusi koiran joten sovittiin että hommaa sen mutta myös hoitaa itse, siivoaa jäljet, järjestää tarvittaessa hoitoon jne. Kyllä minäkin tietysti sen ulkoilutan jos vaimo on kipeä tai vaikka reissussa ja saatan muutenkin lenkkiseuraksi ottaa kun metsään lähden, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin hoitaa itse. Ihan toimiva järjestely, ei valittamista. Pelisäännöt pitää vain sopia ensin ja pitää niistä kiinni.
Allergiset ei osaa muuta kuin pilata toisten elämän
Tehkää kompromissi ja hankkikaa lapsi!