Lue keskustelun säännöt.
Joka v itun ilta toivon että olisin lapseton
12.12.2019 |
Lapsi rääkyy iltaisin kun pitäisi alkaa nukkumaan. Aikaisemmin nukahti ihan hyvin omaan sänkyyn, nyt varmaan jokin vaihe, että parkuu aikansa kuin syötävä ja sitten nukahtaa. Hyvällä onnella lapsi nukahtaa puolilta öin, minä vähän myöhemmin ku en saa heti unta ja sitten vähän väliä yöllä pitää käydä laittaan tuttia suuhun tai antaa uniriepu ku alkaa kitisemään. Olen jatkuvasti väsynyt ja sen takia ärsyyntynyt. Kohtalotovereita? Oliko teidän lapsella tälläinen "vaihe"?
Kommentit (43)
En nyt muista miten meillä meni, mutta ikinä ei ole yksinään alkanut nukkua vaan edelleen 7-vuotias nukahtaa äidin viereen:) Tai no, joskus kyllä nykyään ilmankin jos en ehdi, mutta ei todellakaan esim. 3-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa vähäuninen verrattuna omaani 1v 8kk nukkuu usein 12h yön ja parintunnin päiväunet. Voiskohan sittenkin olla yliväsynyt 🤔
Meilläkin nukahtaminen on välillä melkosta hulinaa mutta jos itkee kovaa niin aina silloin on ollut korvatulehdus tai tehnyt takahampaita. Yöitku on ollut siis ainut minkätakia ollaan viety tarkastuttamaan korvat ja aina silloin tulehdus on ollut.
Sängyssä pidetään n. viittä tuttia, niin että lapsi saa itsekin aina kädellä hamuilemalla tutin suuhunsa. Kitinästä ei mennä huoneeseen.
Varmaan teettekin kaikki iltarutiinit, ja valojen himmentämisen vähintään tuntia ennen nukkumaan menoa, kaikki ruudut on kiinni illat jne.
Kahden tunnin huudattaminen tuntuu aika ilkeeltä, joku hätä sillä varmasti on jos jaksaa niin kauan huutaa vaikka olisi jo tarpeeksi väsynyt nukkumaan.
Minä kyllä sinuna kokeilisin sitä vieressä nukuttamista ja vain sietäisin sen leikkimisen ja pelleily yritykset. Aina kun lapsi nousee niin laita makuuasentoon ja sanot että nyt nukutaan. Avuksi unimusiikkia tai äänisatuja. Voit vaikka harjoitella jonkun laulun mitä laulat, se nimittäin rauhoittaa sinua.
Ja et luovuta ekan illan jälkeen. Todellako haluat huudattaa lastasi joka ilta noin paljon? Kyllä muidenkin lapset nousee, yrittää leikkiä ja vääntää silloin kun omaa tahtoa alkaa löytyä. Se vain pitää aikuisen sietää ja sinnikkäästi laskea lapsi takaisin makuulleen nukkumaan, ottaa kainaloon jne.
Aikaistaisin itse myös nukkumaanmenon klo 21 vaikka kuinka olisi aina laittanut nukkumaan klo 22.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna kokeilisin sitä vieressä nukuttamista ja vain sietäisin sen leikkimisen ja pelleily yritykset. Aina kun lapsi nousee niin laita makuuasentoon ja sanot että nyt nukutaan. Avuksi unimusiikkia tai äänisatuja. Voit vaikka harjoitella jonkun laulun mitä laulat, se nimittäin rauhoittaa sinua.
Ja et luovuta ekan illan jälkeen. Todellako haluat huudattaa lastasi joka ilta noin paljon? Kyllä muidenkin lapset nousee, yrittää leikkiä ja vääntää silloin kun omaa tahtoa alkaa löytyä. Se vain pitää aikuisen sietää ja sinnikkäästi laskea lapsi takaisin makuulleen nukkumaan, ottaa kainaloon jne.
Aikaistaisin itse myös nukkumaanmenon klo 21 vaikka kuinka olisi aina laittanut nukkumaan klo 22.
En halua että lapsi tottuu siihen että olen paikalla kun hän nukahtaa. Hän kitisee sängyssä, käyn laittamassa uniriepua ja tuttia, jos edelleen kitisee otan pois pinniksestä hetkeksi ja kokeilen kohta uudestaan. Hän ei todellakaan huuda tunteja sängyssä yksinään.
Mä sain neuvolasta alueeni uniohjaajan yhteystiedot. Auttoi ihan hulluna vaikka olikin vain puhelinkontakti. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna kokeilisin sitä vieressä nukuttamista ja vain sietäisin sen leikkimisen ja pelleily yritykset. Aina kun lapsi nousee niin laita makuuasentoon ja sanot että nyt nukutaan. Avuksi unimusiikkia tai äänisatuja. Voit vaikka harjoitella jonkun laulun mitä laulat, se nimittäin rauhoittaa sinua.
Ja et luovuta ekan illan jälkeen. Todellako haluat huudattaa lastasi joka ilta noin paljon? Kyllä muidenkin lapset nousee, yrittää leikkiä ja vääntää silloin kun omaa tahtoa alkaa löytyä. Se vain pitää aikuisen sietää ja sinnikkäästi laskea lapsi takaisin makuulleen nukkumaan, ottaa kainaloon jne.
Aikaistaisin itse myös nukkumaanmenon klo 21 vaikka kuinka olisi aina laittanut nukkumaan klo 22.
En halua että lapsi tottuu siihen että olen paikalla kun hän nukahtaa. Hän kitisee sängyssä, käyn laittamassa uniriepua ja tuttia, jos edelleen kitisee otan pois pinniksestä hetkeksi ja kokeilen kohta uudestaan. Hän ei todellakaan huuda tunteja sängyssä yksinään.
No jos se on periaatteesi niin sitten on. Me nukutimme vieressä haastavaa esikoista ja joskus lähempänä 2v alkoi nukahtaminen kestämään alle 10 minuuttia. 3-vuotiaana nukahti itsekseen kun laitoimme musiikkia tai äänisadun, oli saanut rauhassa siihen assosioitua. Kuopus nukutettiin vieressä reilu 2-vuotiaaksi ja sitten riitti että meni isosiskon kanssa nukkumaan yhtä aikaa.
Suosittelen miettimään pariin otteeseen asiaa eri näkökulmasta. Itse päätät tietysti miten teet ja itse tiedät mikä kokonaisuus teille toimii. Mutta ymmärrä että lasten kanssa ei mene asiat niin, että jos nyt teet jotenkin niin hän ei enää suostu muuta tekemään. Jokainen lapsi oppii pikkuhiljaa sietämään esimerkiksi harmia niin ettei häntä täydy heti lohduttaa - vaikka suurin osa vauvoista nostetaan syliin heti kun itkevät. Jokainen lapsi oppii kuivaksi, vaikka he vaippoja käyttävätkin sen aikaa kun tarvitsevat. Jokainen lapsi oppii kävelemään, vaikka heitä kannetaankin sylissä jne. Se että sinä teet nyt jotain, ei tarkoita että teet sitä puolen vuoden päästä - päinvastoin - jonkin asian ansioista mitä nyt "annat" itsenäistyminen myöhemmin saattaa olla helpompaa.
Ymmärrän kyllä ettei kukaan halua "totuttaa" lasta johonkin mikä on aikuisesta vaivalloista, mutta kun lapsi kehittyy ihan kokoajan ja jatkuvasti, hänen tarpeet vaihtelevat varsinkin alle 3-vuotiaana jopa kuukausittain. Joskus kun yrität "kouluttaa" lasta johonkin, niin todellisuudessa päädyt hakkaamaan päätä seinään ja et pääse lapsen kanssa "eteenpäin".
Joskus luin hyvän ajatuksen lapsiin liittyen. Lapsi voi kyllä oppia jonkin asian, mihin hän yksilöllisesti ei ole kypsä sillä hetkellä, mutta se tapahtuu aina muun kehityksen kustannuksella. Eli oikeasti lasta pitää opettaa ja kasvattaa niissä asioissa missä hän luonnostaankin on juuri siinä vaiheessa kehittymässä. Näin siis jos haluat tukea lastasi optimaalisesti.
Sitten on tietysti erikseen uhmakaudet, jolloin lapsen pitää tehdä ja harjoitella sellaisia asioita joita hän myös vastustaa. Nämä ovat aina sellaisia, että vanhempi oikeastaan vain tietää onko kyse uhmasta vai sitten jostain muusta. Joskus aikuisen käsitys lapsuudesta on vinoutunut ja esimerkiksi pelko tulkitaan uhmaksi, kiukuksi yms. Eli lopulta toki vain sinä tiedät onko kyse uhmasta, mutta jos on niin todennäköisesti olisitte jo päässeet asiassa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna kokeilisin sitä vieressä nukuttamista ja vain sietäisin sen leikkimisen ja pelleily yritykset. Aina kun lapsi nousee niin laita makuuasentoon ja sanot että nyt nukutaan. Avuksi unimusiikkia tai äänisatuja. Voit vaikka harjoitella jonkun laulun mitä laulat, se nimittäin rauhoittaa sinua.
Ja et luovuta ekan illan jälkeen. Todellako haluat huudattaa lastasi joka ilta noin paljon? Kyllä muidenkin lapset nousee, yrittää leikkiä ja vääntää silloin kun omaa tahtoa alkaa löytyä. Se vain pitää aikuisen sietää ja sinnikkäästi laskea lapsi takaisin makuulleen nukkumaan, ottaa kainaloon jne.
Aikaistaisin itse myös nukkumaanmenon klo 21 vaikka kuinka olisi aina laittanut nukkumaan klo 22.
En halua että lapsi tottuu siihen että olen paikalla kun hän nukahtaa. Hän kitisee sängyssä, käyn laittamassa uniriepua ja tuttia, jos edelleen kitisee otan pois pinniksestä hetkeksi ja kokeilen kohta uudestaan. Hän ei todellakaan huuda tunteja sängyssä yksinään.
No jos se on periaatteesi niin sitten on. Me nukutimme vieressä haastavaa esikoista ja joskus lähempänä 2v alkoi nukahtaminen kestämään alle 10 minuuttia. 3-vuotiaana nukahti itsekseen kun laitoimme musiikkia tai äänisadun, oli saanut rauhassa siihen assosioitua. Kuopus nukutettiin vieressä reilu 2-vuotiaaksi ja sitten riitti että meni isosiskon kanssa nukkumaan yhtä aikaa.
Suosittelen miettimään pariin otteeseen asiaa eri näkökulmasta. Itse päätät tietysti miten teet ja itse tiedät mikä kokonaisuus teille toimii. Mutta ymmärrä että lasten kanssa ei mene asiat niin, että jos nyt teet jotenkin niin hän ei enää suostu muuta tekemään. Jokainen lapsi oppii pikkuhiljaa sietämään esimerkiksi harmia niin ettei häntä täydy heti lohduttaa - vaikka suurin osa vauvoista nostetaan syliin heti kun itkevät. Jokainen lapsi oppii kuivaksi, vaikka he vaippoja käyttävätkin sen aikaa kun tarvitsevat. Jokainen lapsi oppii kävelemään, vaikka heitä kannetaankin sylissä jne. Se että sinä teet nyt jotain, ei tarkoita että teet sitä puolen vuoden päästä - päinvastoin - jonkin asian ansioista mitä nyt "annat" itsenäistyminen myöhemmin saattaa olla helpompaa.
Ymmärrän kyllä ettei kukaan halua "totuttaa" lasta johonkin mikä on aikuisesta vaivalloista, mutta kun lapsi kehittyy ihan kokoajan ja jatkuvasti, hänen tarpeet vaihtelevat varsinkin alle 3-vuotiaana jopa kuukausittain. Joskus kun yrität "kouluttaa" lasta johonkin, niin todellisuudessa päädyt hakkaamaan päätä seinään ja et pääse lapsen kanssa "eteenpäin".
Joskus luin hyvän ajatuksen lapsiin liittyen. Lapsi voi kyllä oppia jonkin asian, mihin hän yksilöllisesti ei ole kypsä sillä hetkellä, mutta se tapahtuu aina muun kehityksen kustannuksella. Eli oikeasti lasta pitää opettaa ja kasvattaa niissä asioissa missä hän luonnostaankin on juuri siinä vaiheessa kehittymässä. Näin siis jos haluat tukea lastasi optimaalisesti.
Sitten on tietysti erikseen uhmakaudet, jolloin lapsen pitää tehdä ja harjoitella sellaisia asioita joita hän myös vastustaa. Nämä ovat aina sellaisia, että vanhempi oikeastaan vain tietää onko kyse uhmasta vai sitten jostain muusta. Joskus aikuisen käsitys lapsuudesta on vinoutunut ja esimerkiksi pelko tulkitaan uhmaksi, kiukuksi yms. Eli lopulta toki vain sinä tiedät onko kyse uhmasta, mutta jos on niin todennäköisesti olisitte jo päässeet asiassa eteenpäin.
Ainakin sairaalaunikoulussa opetetaan, että vanhemmat eivät jäisi huoneeseen odottamaan, että lapsi nukahtaa.
– Jos vanhemmat jäävät huoneeseen, niin lapsi alkaa vahtia vanhempiaan. He oppivat sen, että kun silmänsä sulkevat, niin aikuinen katoaa paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinuna kokeilisin sitä vieressä nukuttamista ja vain sietäisin sen leikkimisen ja pelleily yritykset. Aina kun lapsi nousee niin laita makuuasentoon ja sanot että nyt nukutaan. Avuksi unimusiikkia tai äänisatuja. Voit vaikka harjoitella jonkun laulun mitä laulat, se nimittäin rauhoittaa sinua.
Ja et luovuta ekan illan jälkeen. Todellako haluat huudattaa lastasi joka ilta noin paljon? Kyllä muidenkin lapset nousee, yrittää leikkiä ja vääntää silloin kun omaa tahtoa alkaa löytyä. Se vain pitää aikuisen sietää ja sinnikkäästi laskea lapsi takaisin makuulleen nukkumaan, ottaa kainaloon jne.
Aikaistaisin itse myös nukkumaanmenon klo 21 vaikka kuinka olisi aina laittanut nukkumaan klo 22.
En halua että lapsi tottuu siihen että olen paikalla kun hän nukahtaa. Hän kitisee sängyssä, käyn laittamassa uniriepua ja tuttia, jos edelleen kitisee otan pois pinniksestä hetkeksi ja kokeilen kohta uudestaan. Hän ei todellakaan huuda tunteja sängyssä yksinään.
Eli jos lapsi jaksaa pinnistellä hereillä jonkin aikaa, hän saa palkkioksi sen, että äiti hakee uudelleen seurakseen sinne olkkarin puolelle?
Me luimme iltasadun, sammutimme valot, peittelimme ja pusuttelimme ja halimme ja jäimme sitten sängyn jalkopäähän istumaan. Puolen tunnin päästä hiivimme pois. Teimme tätä miehen kanssa pari vuotta vuorotellen. Minun osaltani se sujui ihan hyvin, pystyn pimeässä pohdiskelemaan asioita ja suunnittelemaan työjuttuja, mutta mies pakkasi aina itsekin nukahtamaan saman tien. Siellä ne sitten kuorsasivat kahteen pekkaan.
Nyt lapsi on ekaluokkalainen ja nukkuu puolet öistä meidän välissämme. Sinne hän nukahtaa aina heti. Sekä minä että lapsi olemme iltavirkkuja ja aamu-unisia, toisin kuin mies joka nukahtaa jo ysiltä. Jos käsken lapsen omaan sänkyyn nukkumaan ja me itsekin menemme ajoissa petiin, lapsi hyppää jatkuvasti juomassa tai pissalla tai halaamassa meitä yhä uudelleen ja laulaa kovalla äänellä sängyssään tunnin ajan, kunnes vaikenee. Jos minulla ei ole kauhean aikainen aamu, menen sohvalle lukemaan kirjaa, ja silloin lapsikin rauhoittuu sänkyynsä paremmin ja nukahtaa nopeammin, kun tietää minun olevan hereillä siinä lähellä ja hänen huoneeseensa tulee hiukan valoa.
Oletko kokeillut tyynyä jalkopäässä? Jostain syystä meidän muksu rauhoittuu, kun saa tukea jalkapohjat johonkin. Silloinkin kun tulee viereen nukkumaan, pyörii ja hyörii mutta kun hän painaa jalat vasten kylkeäni, alkaa heti haukottelu ja pian hän nukahtaa. Pienempänä hän saattoi etsiä käteni ja työntää nyrkkiini jalkateränsä, jotta sai unen päästä kiinni. Nyt hänen sängyssään on jalkopäässä taiteltuna iso peitto, jota vasten hän saa puskea jalkojaan. Vauvanakin käytin keinoa, jonka jostain kuulin: tein isosta pyyhkeestä rullan ja laitoin sen u:n muotoon ja vauvan sinne u:n sisään. Oli tukea joka suunnalla. Se rauhoitti vauvan nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lpasen mielikuvitus kasvaa, hän on entistä älykkäämpi ja pelkää. Sinä pahennat tilannetta ilkeilylläsi. Lempeys ja läsnäolo auttaisivat, mutta kykenetkö niihin? Lapsi on uudessa vaiheessa, ei enää aivan vauva.
Minä jättäsin sänkyynsä parkumaan tuollasen huutavan kakaran. Kyllä se joskus lopettaa, kun ei jaksa enään huutaa ja nukahtaa sitten. Jos aina menee lässyttään lapselle kun se itkee niin oppii siihen että kitinällä saa jonkun paikalle.
Onneks mulla ei ole lapsia. En sovi äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai minä olen lluullut, että lapset saa parhaiten nukutettua nimenomaan aikuisen läsnäololla. Itse nukutan lapsia niin että olen vieressä ja rauhoitan itseni ns. nukkumaan. Raukea olo ikään kuin siirtyy minusta lapseen, nukahtavat yleensä n. 10 minuutissa kun vieressä on turvallinen, "nukkuva" aikuinen. Ihminen kun on sosiaalinen eläin. Sitten kun lapsi on nukahtanut hipsin pois huoneesta.
Ei tuo vielä mitään. Mun piti mennä 7.00 töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta löytyy hyviä vinkkejä 1-2 vuotiaan nukahtamisongelmiin.
Jos joku alapeukuttaja väittää, ettei heillä ole koskaan ollut turhautunutta ja v---tunutta oloa esim lasten uhmäiän tai ihan minkä aikaan vaan, niin voipi katsoa peiliin ja siellä näkyy valhettelija.
1-vuotias tarvitsee 12-13 tuntia unta vuorokaudessa. Jos klo 20 nukkumaan laitettuna iloisena leikkii sängyssään, niin olisiko se mielekkäämpi kuin klo 22, jolloin umpiväsyneenä vain itkee.
Taidan olla maailman empaattisin ihminen, koska toivon lähes joka päivä että naapurini olisivat lapsettomia.
Liian myöhäinen nukkumaan menoaika. Miksi noin myöhään? Oletko yrittänyt saada nukkumaan klo 20:00 aikoihin? Meillä jos menee yli 20:00 nukkumaan meno niin lapset menee yliväsyneiksi. Saat itsellesi enemmän omaa aikaa iltoihin mitä aikaisemmin saat lapsen nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhäinen nukkumaan menoaika. Miksi noin myöhään? Oletko yrittänyt saada nukkumaan klo 20:00 aikoihin? Meillä jos menee yli 20:00 nukkumaan meno niin lapset menee yliväsyneiksi. Saat itsellesi enemmän omaa aikaa iltoihin mitä aikaisemmin saat lapsen nukkumaan.
Kyllä nukahtaminen riippuu ihan luontaisesta vuorokausirytmistä. Ei pieni lapsi sen enempää kuin aikuinenkaan opi aamuvirkuksi ja iltatorkuksi, jos ei ole sitä luonnostaan. Onneksi lapsi ja minä olemme samassa rytmissä. Usko pois, että aikani yritin hänestä vääntää aikaista nukkujaa, että saisin itselleni mukavan parituntisen iltaisin ihan omaa aikaa, mutta minkäs tiikeri raidoilleen mahtaa. Toisaalta olen huippuiloinen, että lapsi nukkuu luontaisesti aamuyhdeksään tai jopa -kymmeneen, niin minäkin saan oikein mukavat aamu-unet aina viikonloppuisin. Kammottavalta kuulostaa se, että joissakin perheissä lapset heräävät joskus aamukuudelta jo kiekkumaan.
Kyllä se loppuu viimeistään kun lähtee armeijaan😂😂😂😂😂.
Joo tiedän miten se voi vituttaa, meidän lapsi alkoi nukkumaan kokonaisia öitä jatkuvasti ilman älämölöjä vasta 5v ikäisenä.