Miksi jotkut ihmiset välttelevät katsekontaktia kanssani?

Minä välttelen aina kun mahdollista. En ymmärrä miksi tuntemattomat haluavat väkisin katsekontaktia.

Onko sulla tummat silmät tai selkeä karsastus?

Minun on joskus vaikea katsoa silmiin ihmisiä, joilla on pistävän tummat, lähes mustat silmät. Karsastavien silmien kohdalla taas voi olla vaikea päättää, kumpaan silmään katsoo. Vähän vaikeaa tilanteessa on myös se, kun ei näe selvästi, katsooko toinen minua silmiin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla tummat silmät tai selkeä karsastus?

Minun on joskus vaikea katsoa silmiin ihmisiä, joilla on pistävän tummat, lähes mustat silmät. Karsastavien silmien kohdalla taas voi olla vaikea päättää, kumpaan silmään katsoo. Vähän vaikeaa tilanteessa on myös se, kun ei näe selvästi, katsooko toinen minua silmiin vai ei.

Ei ole.

Ja selvennettäköön että tarkoitan tilanteita joissa olemme samassa tilassa ja katson henkilöön päin kun hän vaikka puhuu mutta hän ei vahingossakaan vilkaise minuun.

Ihmettelen samaa.

Oletko oudon näköinen tai ruma? Jos sua ei vain pysty katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko oudon näköinen tai ruma? Jos sua ei vain pysty katsomaan.

No en 😂

Jotkut imee energiat, jos ei pidä tiettyä etäisyyttä. En tiedä susta, mutta kun nyt kysyit.

Minulle tulee kiusallinen olo jos yritän katsoa silmiin. Usein ihan vahingossa katseeni alkaa harhailla milloin minnekin, ujostuttaa katsoa suoraan silmiin ainakin tuntematonta ihmistä. Mitä virallisempi asia, sitä vaikeampaa se on. Ei siis mitään henkilökohtaista! 

AP: ehkä he vältteöevät yleensäkin katsekontaktia.

Minulle katsekontakti on vaikea, nuorena se oli suorastaan mahdoton.

Meillä suomalaisilla on sisäänrakennettu mekanismi, että vieraiden ihmisten kohdalla katsekontaktia vältellään. Ainakin täällä pk-seudulla. Se koetaan tunkeilevana ja jopa hyökkäävänä.

Minä katson silmiin vain jos joku puhuu minulle

känkkäränkkä kirjoitti:

Meillä suomalaisilla on sisäänrakennettu mekanismi, että vieraiden ihmisten kohdalla katsekontaktia vältellään. Ainakin täällä pk-seudulla. Se koetaan tunkeilevana ja jopa hyökkäävänä.

Monilla aasialaisilla kansoilla on sama juttu.

Minä en pysty katsomaan silmiin ihmistä, jota pidän vastenmielisenä. Näitä onneksi on todella vähän.

Jokusen kerran olen tarkoituksella vältellyt tietyn ihmisen katsekontaktia, jos olen epäillyt hänen olevan minuun ihastunut ja itse en ole ollut häneen.

Joillakin ihmisillä on niin omituiset silmät, sieluttomat, että en halua katsella niitä.

Jotkut ovat niin ujoja etteivät uskalla katsoa silmiin. Tai sitten se on vaan huonoa käytöstä.

En pysty katsomaan todella rumaa ihmistä silmiin. En vain pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla tummat silmät tai selkeä karsastus?

Minun on joskus vaikea katsoa silmiin ihmisiä, joilla on pistävän tummat, lähes mustat silmät. Karsastavien silmien kohdalla taas voi olla vaikea päättää, kumpaan silmään katsoo. Vähän vaikeaa tilanteessa on myös se, kun ei näe selvästi, katsooko toinen minua silmiin vai ei.

Ei ole.

Ja selvennettäköön että tarkoitan tilanteita joissa olemme samassa tilassa ja katson henkilöön päin kun hän vaikka puhuu mutta hän ei vahingossakaan vilkaise minuun.

Sun henki haisee pahalta. Silloin on pakko kääntää päätä ja haukata happea sivulta.

Minä vältän katsekontaktia kaikkien kanssa. Koen silmiin katsomisen hyvin intiimiksi tilanteeksi. Tuntuu jotenkin siltä, että paljastan liikaa itsestäni. Työelämässä toki on ollut pakko oppia sietämään tätä epämukavuutta, mutta vapaa-ajalla olen edelleen tällainen omituinen hyypiö, joka tuijottelee lattiaa silmiin katsomisen sijaan.

Ovat juntteja