Mun mies huusi minulle: hanki harrastus!
Perusriita. Mies on jälleen menossa omiin juttuihinsa perjantai-iltana, kuten aina. Tai lähes kaikki perjantait. Marraskuussa hän oli menossa kaikki viikonloput. Riitelin asiasta. Mies huusi: "hanki harrastus".
Koen vahvasti, että hän ei halua viettää vapaa-aikaansa kanssani. Hän vetoaa aina siihen, kun on "kavereille luvannut", eli velvollisuuden täyttämiseen.
Mitä teen? Olemme olleet naimisissa 20 vuotta. Olen ollut suurimman ajan siitä kotiäitinä, mutta nyt syksyllä vihdoin olen oman alani (vaativissa) töissä.
Huomasin ilmiön: jo murrosikäisenä vietin kaikki viikonloppuillat yksin kotona vanhempieni kanssa. Äidillä ei riittänyt aikaa minulle. Ja nyt minusta tuntuu, että miehelläkään ei riitä aikaa eikä halua olla kanssani vapaa iltoinaan. Tulkitsen sen niin - kuten murrosiässä - että minussa on jotai vikaa, koska "kukaan ei halua olla kanssani". Mitä teen kaikessa väärin?
Kommentit (42)
Suosittelen että eroat ja etsit itsesi uudelleen, kokonaan uusi vaihe päälle.
Sun mies viettää perjantait mun kanssa.
Tarvitset "harrastuksen" eli omia mielenkiinnon kohteita ja muita sosiaalisia kontakteja, jotta kanssasi voisi olla mukava viettää aikaa. Se karkottaa ihmiset, jos epätoivoisesti tarvitset heitä täyttämään KOKO sosiaalisen kanssakäymisen ja virikkeiden tarpeesi.
Tiedän tämän siitä että minulta meni hermot omaan ex-mieheeni tuosta syystä. Jopa sittenkin kun selkeästi sanoin että hänen on kehitettävä itselleen omia menoja, nähtävä kavereitaan jne, niin alkoi sitten vaan keksiä meille enemmän YHTEISTÄ tekemistä. :|
Harrasta työhösi liittyviä asioita: lukemista, koulutuksia. Paneudu opetuksen luovaan suunnitteluun. Älä odota mieheltä mitään. Jos haluat, hanki kaveri, jonka kanssa voit kahvitella, käydä lounaalla ja kävelyllä, elokuvissa. Ehkä joku työkavereista.
Tehän olette vain kämppäkavereita, ette mikään (avio)pari. Nukutte eri huoneissa, joten ei ole seksiäkään? Mies ei vietä sinun kanssasi aikaa arkena, eikä viikonloppuisin, joten mitä saat tuosta suhteesta? Et yhtään mitään. Äläkä nyt erehdy sanomaan, että niitä hyviäkin hetkiä on. Tuo kokonaisuus on ihan syvältä.
Sinuna pistäisin lusikat jakoon. Mieti, miltä elämäsi näyttää kymmenen vuoden päästä. Älä tuhlaa aikaa rakkaudettomaan liittoon, joka ei anna mitään.
Mulla on vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä: mies ei ole ihan niin seurallinen kuin voisi toivoa. Ei tosin rymyä kavereiden kanssa vaan paneutuu omiin puuhiinsa, joissa ei oikein naisväelle ole sijaa. Alkuun tämä jurppi, mutta sitten todellakin tein sen mitä ap:n mies on ehdottanut eli hankin harrastuksen. Lukemisesta olen tykännyt aina, joten lisäsin sitä. Aloin tehdä käsitöitä ja innostuin. Ja vähän myöhemmin aloin käydä myös jumpassa.
Nyt on mielekästä tekemistä sen sijaan, että nyyhkisin kotona yksinäisyyttäni, ja harrastukset poikivat myös enemmän keskustelunaiheita miehen ja muidenkin kanssa. Työstä ne eivät vie voimia vaan päinvastoin antavat uutta potkua elämään.
Mies ei taida olla kovin kiinnostunut ja pitää sinua muutenkin itsestäänselvyytenä. Ei ihme, koska olet ollut viimeiset 20 vuotta saatavilla ihan koko ajan. Jos olisi vähemmän kotona ja läsnä ja "vaikeasti saavutettava", niin mies todennäköisesti kiinnostuisi, ellei tunteet sitten ole kuolleet ihan kokonaan.
Kyllä se on totta, että puolisoilla pitää kummallakin olla tekemistä ja mielenkiinnon kohteita. Mielellään myös kodin ulkopuolella. Ei voi ripustautua toiseen tai olla kuin jokin koiranpentu jalassa kiinni, että huomioi minut ja viihdytä minua.
Tuo "miksi et tykkää minusta" -ajatus on myös tosi luotaantyöntävä ja kielii heikosta itsetunnosta. Tee asialle jotain, ap. Sitten kun saat itsetuntoa paremmaksi, tajuat ehkä, ettei mies olekaan se, jonka kanssa haluat jatkaa (kylmää) liittoa. Ellei mies siis muutu myös...
En kommentoi muuten, mutta ihmisillä on usein tutkitustikin taipumus valita kumppanikseen ”tutulta” vaikuttavia ihmisiä -sinun tapauksessasi nykyinen miehesi on vähän kuin se lapsuusajan äiti.
"Marraskuussa hän oli menossa kaikki viikonloput. Riitelin asiasta."
Voisiko olla kyse vaikka tuosta? Riitelit asiasta, eli et osaa asiallisesti keskustella vaan alat heti riidellä. Kumma kun sinulla ylipäänsä on edes miestä enää.
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta ihmisillä on usein tutkitustikin taipumus valita kumppanikseen ”tutulta” vaikuttavia ihmisiä -sinun tapauksessasi nykyinen miehesi on vähän kuin se lapsuusajan äiti.
Missä ja milloin tuollainen tutkimus on tehty? Tämä palsta on näiden "on olemassa tutkimuksia jonka lähdettä en kyllä mainitse" juttujen luvattu maa.
Tyypillinen kuvio. Ylikiltti nainen, ja menevä mies. Nainen voi huonosti, miestä ei kiinnosta muu kuin omat asiat. Ja se, että kotona on kiltti nainen, joka kärsivällisesti odottaa. Mieti tarkkaan. Ohjeita on vaikea antaa, mutta opettele pitämään puolesi. Ole itsekäs. Pienin askelin opettele elämään omaa, itsellistä ja itsenäistä elämää juuri työsi avulla. Ei ole helppoa irtaudua kodin piiristä, mutta horjuvin askelin ala elää itsellesi itseäsi varten ensi kertaa koskaan.
Miten itsetuntoa voi kohottaa, kun pienestä pitäen on ajatellut olevansa huono ja ylimääräinen, vaikea tapaus? Miten voi toiselle sanoa, että kohota itsetuntoasi - jota ei ole olemassakaan?
Näkymätön lapsi. Aikuisena pitäisi osata, mutta kun ei osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi muuten, mutta ihmisillä on usein tutkitustikin taipumus valita kumppanikseen ”tutulta” vaikuttavia ihmisiä -sinun tapauksessasi nykyinen miehesi on vähän kuin se lapsuusajan äiti.
Missä ja milloin tuollainen tutkimus on tehty? Tämä palsta on näiden "on olemassa tutkimuksia jonka lähdettä en kyllä mainitse" juttujen luvattu maa.
Näitä on kuule paljonkin. Lue vaikka tuolta https://www.psychologytoday.com/us/blog/tech-support/201405/why-your-pa…
Monta tutkijaa mainittu nimeltä. Voit itse etsiä alkuperäiset tutkimukset, en rupea niitä sinulle etsimään, kun on muutakin tekemistä tässä.
Tunnettu teoria joka tapauksessa, kyllä aikaansa seuraavan ihmisen pitäisi tämä tietää. -eri kuin lainaamasi-
Kyllähän miehelläkin on joku vastuu pitää parisuhdettakin yllä, eikä vaan ystävyssuhteita. Tehkää treffit, sopikaa yhdessä joku tietty viikonloppu kuusta, ettei silloin ainakaan lähde, vaan keskittyy sinuun. Esim kuun toka viikonloppu, joka kuukausi vähintään.
Miksi niin moni tuntuu tietävän, miten jonkun ihmisen pitäisi elää? Miehesi on sanonut sinulle "hanki harrastus". Entäpä jos hän puhuu oman kokemuksensa kautta? Ehkäpä hänellä on mukava juttu ja harrastus, ja hän avuttomasti haluaa sitä samaa kivaa sinulle? Ehkä harrastus on hänen henkireikänsä.
Etköhän nyt ihan asiallisesti kertoisi sille miehelle miltä susta tuntuu. Ja kuuntelisit keskeyttämättä mitä se vastaa. Ja juu, tunnut olevan hiukan liikaa läheisriippuvainen, kyllä sun täytyy ottaa vastuu miten elät ja mikä tekee sut onnelliseksi.
Jos mies kokee ahdistavana sun vaatimukset niin sitä enemmän se karkaa noihin harrastuksiin.
Palasin lukemaan kommentteja. Meillä tosiaan on enemmän semmoinen kaverisuhde. En tiedä, millainen parisuhteen pitäisi olla. Nukkuminen erikseen: olen huono nukkuja, herään kuorsaukseen, valvon yöt. Joskus toivon, että hän lähestyisi minua "niinkuin mies", mutta ei. Fyysistä läheisyyttä meillä ei ole. Ei ole ollut pitkään aikaan.
Kaipaan kuitenkin seuraa, koska työssäni ja työpaikallani olen vain oppilaita varten.
Vierailija kirjoitti:
Tehän olette vain kämppäkavereita, ette mikään (avio)pari. Nukutte eri huoneissa, joten ei ole seksiäkään? Mies ei vietä sinun kanssasi aikaa arkena, eikä viikonloppuisin, joten mitä saat tuosta suhteesta? Et yhtään mitään. Äläkä nyt erehdy sanomaan, että niitä hyviäkin hetkiä on. Tuo kokonaisuus on ihan syvältä.
Sinuna pistäisin lusikat jakoon. Mieti, miltä elämäsi näyttää kymmenen vuoden päästä. Älä tuhlaa aikaa rakkaudettomaan liittoon, joka ei anna mitään.
Nukutte eri huoneissa, joten ei ole seksiäkään? :D
Me alettiin nukkumaan eri huoneissa 14 vuotta sitten ja seksiä on kutakuinkin 3-4 kertaa viikossa. Sitä jaksaa, kun ei tarvii pysyä öitä hereillä toisen kuorsauksen tai hampaiden narskuttamisen takia... Harva nai nukkuessaan.
Vierailija kirjoitti:
Etköhän nyt ihan asiallisesti kertoisi sille miehelle miltä susta tuntuu. Ja kuuntelisit keskeyttämättä mitä se vastaa. Ja juu, tunnut olevan hiukan liikaa läheisriippuvainen, kyllä sun täytyy ottaa vastuu miten elät ja mikä tekee sut onnelliseksi.
Jos mies kokee ahdistavana sun vaatimukset niin sitä enemmän se karkaa noihin harrastuksiin.
Miksi kommentoijat pitävät automaattisesti aloittajaa syyllisenä kaikkeen? Ei ole varmastikaan läheisriippuvainen, toinen on vaan menevää sorttia. Jätä mies heti, suhde ei tuosta muutu paremmaksi.
Ei sinussa ole mitään vikaa, monilla oli sellaiset vanhemmat. Vaihda miestä, jolla on enemmän aikaa, ystävällisyyttä ja kiinnostusta. 20 vuotta on pitkä aika olla yhdessä, ehkä miehen kiinnostus siirtyi muualle, jos ei olekaan se oikea sinulle. Luulen että sinulla on jo omia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia kotona yms.