Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa miten toimia tällaisen lapsen kanssa?
12.12.2019 |
Lapseni täyttää kohta 2, mutta tällaista on ollut jo noin vuoden ajan eli oikeastaan koko ajan siitä asti, kun lapsi ei enää ollut aivan pieni vauva.
Kaikki arkinen on jotenkin hankalaa, koska lapsi pistää vastaan kaikessa. Kun pitäisi vaihtaa vaippa, niin pistää vastaan (potalla ei suostu vielä ollenkaan istumaan, mutta toisaalta neuvolan mukaan ei kannata sitä tämän lapsen kohdalla vielä edes yrittää). Kun pitäisi lähteä ulos ja pukea ulkovaatteet, niin alkaa heti tapella vastaan. Itkee, huutaa, pyristelee vastaan, sätkii, karkaa. Kun pitäisi syödä (vaikka olisi pöydässä lempiruokaa tarjolla), niin tappelee vastaan. Kun pitäisi mennä päiväunille niin tappelee vastaan. Oikeastaan kaikissa arkisissa pienissä asioissa.
Olen aina yrittänyt leikin ja laulun kautta houkutella lasta niihin tilanteisiin tai pukemaan ja vaipanvaihtoon jne, mutta se ei ole koskaan auttanut yhtään. Olen yrittänyt antaa erityisen paljon huomiota ja syliä, mutta en oikeastaan voi enempää antaa kuin jo nyt annan, koska vuorokaudessa ei enempään tunnit riitä (eli saa jo todella paljon huomiota). Olen yrittänyt yksinkertaisilla tavoilla eli parilla sanalla selittää miksi asiat pitää tehdä, ja lapsi tuntuu ymmärtävän, mutta se ei vähennä silti yhtään vastaan tappelua. Olen yrittänyt sitä, että joustan muissa asioissa kuin pakollisissa (esim. uloslähtö, hampaidenpesu, vaipanvaihto, ruokailuajat, nukkumaanmeno on pakollisia), mutta ei se ole vähentänyt yhtään näitä hankalia tilanteita.
Lapsi nukkuu yönsä ja päiväunet hyvin ja pitäisi olla ihan terve. Neuvolassa olen tästä puhunut ja sieltä ei saa muuta neuvoa kuin että kyseessä on lapsen temperamentti ja sitä pitää vain jaksaa. Alan väsyä näihin tilanteisiin, kun joka päivä on ainakin 10 tilannetta, joissa lapsi tappelee vastaan, huutaa, rimpuilee. Ja tätä on jatkunut kohta vuoden. Ja olen surullinen lapsen puolesta, kun hänen päivät on tällaisia, haluaisin auttaa häntä siinä, että asiat menisi helpommin. Neuvoja siihen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Miten itse toimit näissä kiukkutilanteissa, esim. ruokapöydässä?
Yritän pysyä rauhallisena (ja lähes aina onnistun siinä ihan hyvin, joskus kovassa kiireessä olen puhunut kireällä äänensävyllä), yritän houkutella syömään, välillä odotan ja syön vain itse, jos lapsi siitä innostuisi omasta ruoastaan, välillä leikin vaikka jotain käsileikkejä lapsen kanssa, jotta hänen huomio menisi vähän muualle ja kiukku laantuisi. Välillä korostetun positiivisesti innostun ruoasta ja kehun kuinka hyvää ruokaa, jos se saisi kiukun laantumaan. Esim. tällaisia asioita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättää mahdollisimman paljon huomiotta kiukuttelut. Muuten valtakamppailu vain pahenee. Ilmeisesti päässyt jo pitkälle.
Eli jos ei syö, niin on syömättä. Jos vaippaa ei saa vaihtaa, olkoon likaisissa. Jos ei nuku, niin on nukkumatta.
Uloslähdöt ovat tietysti pakollisia. Mutta näysi ignooraus muuten. Fyysisesti terve lapsi syö kyllä, kun nälkä on tarpeeksi kova ja nukkuu, kun ei enää jaksa valveilla olla. Potalle meno kiinnostaa sitten aikanaan. Mitä epämukavampaa likaisessa vaipassa on olla, niin sitä varhemmin kiinnostaa.
Viime mainitussa tietysti voi tulla iho-ongelmia eli maltillinen näiden ohjeiden kanssa täytyy olla. Periaate kuitenkin tämä: ei lähde tappelemaan arkisista asioista.
Jo viikon kuluttua voit nähdä tuloksia, jos olet johdonmukainen.
Oot kotona nyt vielä ja ei muita lapsia?
Tykkääkö uhmis touhuta puistossa ym?
Vierailija kirjoitti:
Jättää mahdollisimman paljon huomiotta kiukuttelut. Muuten valtakamppailu vain pahenee. Ilmeisesti päässyt jo pitkälle.
Eli jos ei syö, niin on syömättä. Jos vaippaa ei saa vaihtaa, olkoon likaisissa. Jos ei nuku, niin on nukkumatta.
Uloslähdöt ovat tietysti pakollisia. Mutta näysi ignooraus muuten. Fyysisesti terve lapsi syö kyllä, kun nälkä on tarpeeksi kova ja nukkuu, kun ei enää jaksa valveilla olla. Potalle meno kiinnostaa sitten aikanaan. Mitä epämukavampaa likaisessa vaipassa on olla, niin sitä varhemmin kiinnostaa.
Viime mainitussa tietysti voi tulla iho-ongelmia eli maltillinen näiden ohjeiden kanssa täytyy olla. Periaate kuitenkin tämä: ei lähde tappelemaan arkisista asioista.
Jo viikon kuluttua voit nähdä tuloksia, jos olet johdonmukainen.
Lapsella on atooppinen iho, joten vaippa on pakko vaihtaa jos se on märkä tai on kakka. Muuten vaippaihottuma lehahtaa heti pahaksi ja sen parantuminen kestää ja kestää. Joten siksi sanoin, että vaipanvaihto on pakollinen, en voi siitä joustaa lapsen terveyden takia.
Mitä tarkoitat, että anna olla syömiseen liittyvän kiukuttelun? Annanko siis lapsen jäädä yksin leikkimään muualle kun ruoka on pöydässä ja pitää tulla syömään? Olen pitänyt kiinni siitä, että pöytään tullaan kun on ruoka-aika, mutta syödyn ruoan määrän saa lapsi itse päättää. Se kiukuttelu vain alkaa jo ennen kuin lapsi on pöydässä, on aina alkanut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oot kotona nyt vielä ja ei muita lapsia?
Tykkääkö uhmis touhuta puistossa ym?
Ainoa lapsi ja olen kotona. Ei oikein tykkää touhuta puistossa näillä keleillä, kesällä tykkäsi, mutta ei sen jälkeen ole halunnut oikein olla puistossa (vien, mutta alkaa siellä vain huutamaan että haluaa sieltä heti pois). Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vauva kokee, ettei hänen halujaan ymmärretä ja lapsi myöhemminkin kokee, ettei hänen halujaan kunnioiteta (yleistä esim. kun eri hoitajia), hän ilmaisee tämän turvattomuutensa sitkeästi: vaikka olosuhteet olisivat sinänsä jo kunnossa, lapsi ei voi tuosta vain päättämällä tehdä toisin, vaan se luottamuspula on pikku hiljaa korjattava. Ts. turvattomuus yltää vielä hyviin oloihin. Tämän tosiasian kestäminen onkin monen vanhemman kompastuskivi.
Lapsi aistii, jos manipuloit negatiivisen tunteesi vuoksi, etkä oikeasti hyväksy hänen tunteitaan. Jos ET etene lapsen ehdoilla - perimmäistä ongelmaa ajatellen - vaikka toisin näyttelet. Jos olet niin keskittynyt sääntöihisi, että vuorovaikutuksesi pettää, ja toistat samoja virheitä.
Asia jossa lapsi kapinoi, ei ole se todellinen ongelma! Joten siihen on turha liian tiukasti suhtautua. Et oikeastaan voi muuta, kuin NAUTTIA lapsesi seurasta VAIKKA hän ei ole johonkin tyytyväinen ( = EHDOHON rakastaminen). Anna hänen purkaa tunteensa, ja keskity enemmän siihen hyvään, mitä teillä on.
Esimerkkinä, kommentoin kohta vielä ruokailua erikseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11520 kirjoitti:
Kun vauva kokee, ettei hänen halujaan ymmärretä ja lapsi myöhemminkin kokee, ettei hänen halujaan kunnioiteta (yleistä esim. kun eri hoitajia), hän ilmaisee tämän turvattomuutensa sitkeästi: vaikka olosuhteet olisivat sinänsä jo kunnossa, lapsi ei voi tuosta vain päättämällä tehdä toisin, vaan se luottamuspula on pikku hiljaa korjattava. Ts. turvattomuus yltää vielä hyviin oloihin. Tämän tosiasian kestäminen onkin monen vanhemman kompastuskivi.
Lapsi aistii, jos manipuloit negatiivisen tunteesi vuoksi, etkä oikeasti hyväksy hänen tunteitaan. Jos ET etene lapsen ehdoilla - perimmäistä ongelmaa ajatellen - vaikka toisin näyttelet. Jos olet niin keskittynyt sääntöihisi, että vuorovaikutuksesi pettää, ja toistat samoja virheitä.
Asia jossa lapsi kapinoi, ei ole se todellinen ongelma! Joten siihen on turha liian tiukasti suhtautua. Et oikeastaan voi muuta, kuin NAUTTIA lapsesi seurasta VAIKKA hän ei ole johonkin tyytyväinen ( = EHDOHON rakastaminen). Anna hänen purkaa tunteensa, ja keskity enemmän siihen hyvään, mitä teillä on.
Esimerkkinä, kommentoin kohta vielä ruokailua erikseen...
En ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitat. Jos lapsen halu on leikkiä leluilla lattialla kun ruoka on pöydässä, niin en minä lapsen halua voi silloin kunnioittaa. Tai siis sen verran kunnioitan, että sanon ajoissa, että kohta pöytään lopettele leikit rauhassa, mutta kyllä pöytään on tultava, ei lapsi sitä asiaa voi päättää. Tai jos lapsi haluaa olla märässä vaipassa, niin voin minä häntä siinä ymmärtää ja sanoa empaattisesti, että märkä vaippa on varmaan ihana, mutta en voi kunnioittaa sitä halua sillä tavalla, että en sitten vaihtaisi vaippaa jos se märkä vaippa on niin ihana. Ja minun mielestä tietty rytmi ja tietyt rajat tekee lapselle turvallisen olon. Joten mitä tarkoitit, että meidän ongelma on lapsen turvaton olo? Ap
Vierailija kirjoitti:
ADHD.
Tämän ikäisillä ei diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättää mahdollisimman paljon huomiotta kiukuttelut. Muuten valtakamppailu vain pahenee. Ilmeisesti päässyt jo pitkälle.
Eli jos ei syö, niin on syömättä. Jos vaippaa ei saa vaihtaa, olkoon likaisissa. Jos ei nuku, niin on nukkumatta.
Uloslähdöt ovat tietysti pakollisia. Mutta näysi ignooraus muuten. Fyysisesti terve lapsi syö kyllä, kun nälkä on tarpeeksi kova ja nukkuu, kun ei enää jaksa valveilla olla. Potalle meno kiinnostaa sitten aikanaan. Mitä epämukavampaa likaisessa vaipassa on olla, niin sitä varhemmin kiinnostaa.
Viime mainitussa tietysti voi tulla iho-ongelmia eli maltillinen näiden ohjeiden kanssa täytyy olla. Periaate kuitenkin tämä: ei lähde tappelemaan arkisista asioista.
Jo viikon kuluttua voit nähdä tuloksia, jos olet johdonmukainen.
Ei ihme, että näitä kaiken saavia rääkyjiä riittää joka puolella, jos tämäkin (aivan järkevä ohjeistus) saa alapeukkuja.
Mielestäni lapselle saa ja pitää kyllä sanoa jämäkästi. Eihän tuollaisella pelkästään nätisti sanomisella saa lopulta mitään aikaan - kymmenen vuoden päästä lapsesta on kasvanut lellipentu. Aikuinen on perheessä se joka määrää säännöt, ei lapsi. Toki aina ei tarvitse sanoa tiukasti tai korottaa ääntä, mutta joskus on todellakin hetki sellaiselle. Oletko ikinä katsonut supernannyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sen eritellymmin neuvoa, mutta ihan tavalliselta kuulostaa. Onko lapsi kuitenkin iloinen ja tyytyväinen kun saa puuhailla omiaan?
Meillä on kolme lasta ja kahden kanssa on ollut kyllä tuollaista vääntöä ja kiukuttelua vuodet 1-3. Kuopus on sopuisampi. Mutta kaikki lähdöt alkoi sillä että lapsi lähti karkuun, piti kiskoa jostain pöydän jalasta irti, tapella vaatteet päälle - joskus istuin kirjaimellisesti lapsen päällä, siis pidin jalkojeni välissä ja puin väkisellä, sitten köytin rattaisiin josta rimpuili niin että ne meinasivat kaatua. Lähipuistoon, jossa huusi milloin mistäkin (toinen näistä, toinen viihtyi ulkona aina), sitten köyttäminen takaisin rattaisiin, kotiin, ja ruokapöytään taistelemaan. Hampaidenpesukin piti yleensä hoitaa väkisellä.
Sellaista se oli, joskus 4-vuotiaana alkoi helpottaa, tosin esikoinen taisi jatkaa pidempään, muistan päiväkodista niitä kiskomisia ja väkisellä pukemisia. Nyt ihan kivoja alakouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättää mahdollisimman paljon huomiotta kiukuttelut. Muuten valtakamppailu vain pahenee. Ilmeisesti päässyt jo pitkälle.
Eli jos ei syö, niin on syömättä. Jos vaippaa ei saa vaihtaa, olkoon likaisissa. Jos ei nuku, niin on nukkumatta.
Uloslähdöt ovat tietysti pakollisia. Mutta näysi ignooraus muuten. Fyysisesti terve lapsi syö kyllä, kun nälkä on tarpeeksi kova ja nukkuu, kun ei enää jaksa valveilla olla. Potalle meno kiinnostaa sitten aikanaan. Mitä epämukavampaa likaisessa vaipassa on olla, niin sitä varhemmin kiinnostaa.
Viime mainitussa tietysti voi tulla iho-ongelmia eli maltillinen näiden ohjeiden kanssa täytyy olla. Periaate kuitenkin tämä: ei lähde tappelemaan arkisista asioista.
Jo viikon kuluttua voit nähdä tuloksia, jos olet johdonmukainen.
Lapsella on atooppinen iho, joten vaippa on pakko vaihtaa jos se on märkä tai on kakka. Muuten vaippaihottuma lehahtaa heti pahaksi ja sen parantuminen kestää ja kestää. Joten siksi sanoin, että vaipanvaihto on pakollinen, en voi siitä joustaa lapsen terveyden takia.
Mitä tarkoitat, että anna olla syömiseen liittyvän kiukuttelun? Annanko siis lapsen jäädä yksin leikkimään muualle kun ruoka on pöydässä ja pitää tulla syömään? Olen pitänyt kiinni siitä, että pöytään tullaan kun on ruoka-aika, mutta syödyn ruoan määrän saa lapsi itse päättää. Se kiukuttelu vain alkaa jo ennen kuin lapsi on pöydässä, on aina alkanut. Ap
Eli syömisestä on tullut valtataistelu.
Lapsi on niin pieni, että antaisin syödä kun varmasti on nälkä. Jos on syönyt aamiaista esim. klo 8, niin tarjoisin (ilman tod. mitään välipaloja tässä välissä, vain vettä), syömistä n. klo 11. Jos ei maita, niin asiasta ei mitään numeroa.
Tarjoisin sitten vaikka tunnin kuluttua jne.
Sama nukkumisen kanssa. Nukkuu silloin kuin väsyttää. Jos menee päiväunille, katselette vaikka kuvakirjaa ja ei nukahda, niin jällkeen kerran ei mitään numeroa. Sitten vaikka tunnin kuluttua uusi yritys.
Kyllä lapsen kanssa rytmin löytää ja harvemmin se pakottamalla löytyy. Uhma vain kasvaa, mikä tuon ikäisellä on muutenkin haaste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kuitenkin mukavia hetkiä yhdessä ja positiivista vuorovaikutusta? Onko lapsi iloinen kun leikitte yhdessä? Puuhaako hän koskaan itsekseen jos istut vierellä lattialla vai vaatiiko jatkuvasti sinun aktiivista osallistumistasi?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni lapselle saa ja pitää kyllä sanoa jämäkästi. Eihän tuollaisella pelkästään nätisti sanomisella saa lopulta mitään aikaan - kymmenen vuoden päästä lapsesta on kasvanut lellipentu. Aikuinen on perheessä se joka määrää säännöt, ei lapsi. Toki aina ei tarvitse sanoa tiukasti tai korottaa ääntä, mutta joskus on todellakin hetki sellaiselle. Oletko ikinä katsonut supernannyä?
Osaan minä sanoa jämäkästi, mutta en halua sanoa tiukasti tilanteessa, jossa jotenkin aistin, että se kiukuttelu kertoo enemmän lapsen pahasta olosta kuin jostain kiukuttelun ilosta. Vaan haluan auttaa lastaa jotenkin tuntemaan olonsa sellaiseksi, että hän voisi ilman kiukkua olla tilanteissa. Telkkaria meillä ei ole, joten en ole katsonut supernannya, mutta olen käsittänyt, että siinä on vanhempia lapsia kuin tämä minun, jonka "ongelma" alkoi alle yksivuotiaana ja nyt ei ole vielä edes kahta. Ap
Autismin kirjo, toiminnanohjauksen ongelmia? Häntä selvästi stressaavat siirtymätilanteet ja kysymys kuuluu, että miksi. Toistuuko sama tilanne muiden aikuisten seurassa?
Lapsella voi olla autistisia piirteitä tai jotain neurologista ongelmaa aistiyliherkkyyttä mutta niitä ei tutkita ennen kuin on 4v. Facebookissa on erilaisia ryhmiä joihin vois liittyä ja saada sitä kautta tietoa vanhemmilta joilla on samanlainen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kuitenkin mukavia hetkiä yhdessä ja positiivista vuorovaikutusta? Onko lapsi iloinen kun leikitte yhdessä? Puuhaako hän koskaan itsekseen jos istut vierellä lattialla vai vaatiiko jatkuvasti sinun aktiivista osallistumistasi?
Meillä on joka päivä paljon ja useita positiivisia hetkiä! Teemme paljon yhdessä kivoja asioita, ja lapsi selvästi nauttii, nauraa ja on iloinen niissä! Mutta ei koskaan puuhaa yksin mitään vaan vaatii minut mukaan, jos esim. siinä lapsen vieressä tekisin ruokaa (kun lapsi leikkisi keittiön lattialla), niin ei onnistuu vaan hän heti alkaa huutamaan ja tappelemaan siitä jos en ole koko ajan hänellä aivan läsnä. Ap
Nro 13 jatkaa vielä: Neuvon kuitenkin sen verran että pysy tyynenä, hyväntuulisen jämäkkänä. Lapsi ei mene siitä rikki että kieltää ja komentaa, se on vanhemman tehtävä. Hommat on silti hoidettava. Minä ajattelin aina että annan tässä sellaisen esimerkin että porskutellaan eteenpäin vaikkei aina ole niin ihanaa, mutta että kaikesta selvitään ja äiti hanskaa hommat. Sellaista esimerkkioppimista että vaikka tympäisee niin tehdään silti ja sitten voikin olla kivaa.
Tai sitten että on pakko tehdä eikä auta itku markkinoilla, niinkuin hampaiden pesu ja lääkkeiden otto.
Syömisestä helposti tulee valtataistelu, siinä voi hyvin löysätä sen minkä voi. Eli ruoka pöytään, lapsi pöydään, syö mitä syö ja ensi kerralla uusiksi. Mahdollisimman rennoksi ruokailu, perhe yhdessä pöydässä, jutellaan, ei kiinnitetä hirveästi huomiota miten lapsi syö.
Miten itse toimit näissä kiukkutilanteissa, esim. ruokapöydässä?