Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa miten toimia tällaisen lapsen kanssa?
12.12.2019 |
Lapseni täyttää kohta 2, mutta tällaista on ollut jo noin vuoden ajan eli oikeastaan koko ajan siitä asti, kun lapsi ei enää ollut aivan pieni vauva.
Kaikki arkinen on jotenkin hankalaa, koska lapsi pistää vastaan kaikessa. Kun pitäisi vaihtaa vaippa, niin pistää vastaan (potalla ei suostu vielä ollenkaan istumaan, mutta toisaalta neuvolan mukaan ei kannata sitä tämän lapsen kohdalla vielä edes yrittää). Kun pitäisi lähteä ulos ja pukea ulkovaatteet, niin alkaa heti tapella vastaan. Itkee, huutaa, pyristelee vastaan, sätkii, karkaa. Kun pitäisi syödä (vaikka olisi pöydässä lempiruokaa tarjolla), niin tappelee vastaan. Kun pitäisi mennä päiväunille niin tappelee vastaan. Oikeastaan kaikissa arkisissa pienissä asioissa.
Olen aina yrittänyt leikin ja laulun kautta houkutella lasta niihin tilanteisiin tai pukemaan ja vaipanvaihtoon jne, mutta se ei ole koskaan auttanut yhtään. Olen yrittänyt antaa erityisen paljon huomiota ja syliä, mutta en oikeastaan voi enempää antaa kuin jo nyt annan, koska vuorokaudessa ei enempään tunnit riitä (eli saa jo todella paljon huomiota). Olen yrittänyt yksinkertaisilla tavoilla eli parilla sanalla selittää miksi asiat pitää tehdä, ja lapsi tuntuu ymmärtävän, mutta se ei vähennä silti yhtään vastaan tappelua. Olen yrittänyt sitä, että joustan muissa asioissa kuin pakollisissa (esim. uloslähtö, hampaidenpesu, vaipanvaihto, ruokailuajat, nukkumaanmeno on pakollisia), mutta ei se ole vähentänyt yhtään näitä hankalia tilanteita.
Lapsi nukkuu yönsä ja päiväunet hyvin ja pitäisi olla ihan terve. Neuvolassa olen tästä puhunut ja sieltä ei saa muuta neuvoa kuin että kyseessä on lapsen temperamentti ja sitä pitää vain jaksaa. Alan väsyä näihin tilanteisiin, kun joka päivä on ainakin 10 tilannetta, joissa lapsi tappelee vastaan, huutaa, rimpuilee. Ja tätä on jatkunut kohta vuoden. Ja olen surullinen lapsen puolesta, kun hänen päivät on tällaisia, haluaisin auttaa häntä siinä, että asiat menisi helpommin. Neuvoja siihen?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eroahdistus liittyy myös tähän vaiheeseen ja toisin kuin yleisesti luullaan - on voimakkaimmillaan 2-vuotiaana. Siihen liittyy todennäköisesti myös se, että toisten kanssa lapsesi käyttäytyy vielä haastavammin kuin sinun kanssa.
33
Tämä eroahdistus voisi selittää kyllä lapsen toiminnan. Vielä kun keksisin miten minun pitäisi itse toimia parhaiten sen suhteen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman määrätietoisuus tietyissä asioissa tuo lapselle turvaa. Näin toimitaan, vanhempi tietää mitä tehdä, eikä lapsi joudu ison päätöksen eteen missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako lapsi alakäyrillä kun olet niin huolissasi syömisestä?
Jos lapsella on atopiaa, voisiko olla myös allergiaa?Mun esikoinen kun tempuili pöydässä jätin hänet syöttötuoliin yksin niin, että menin nurkan taa näkymättömiin, yleensä yleisön puuttuessa alkoi syödä.
Nuorempi lapsi on kovapäisempi tapaus ja kiukuttelee joskus jo ennen pöytään siirtymistä (on alle 2vee).
Jos tappelee vastaan niin on sitten syömättä, yleensä tulee pöytään kun muutkin perheenjäsenet istuvat jo pöydässä tai ainakin nappaa jotain lautaselta suuhunsa.Näille mun lapsille ei sovi välipalat. Aamiainen, lounas, aikainen päivällinen ja iltapala sillälailla usein syövät ainakin jotain joka ruualla.
Kasvaa alakäyrillä, vauvana pahastikin, enää vain vähän. Neuvola sanoo aina, että ei voi olla allergiaa, olen monta kertaa kysynyt siitä aiheesta.
Voisin oikeastaan kokeilla välillä jättää kokonaan yhden tai kaksi viidestä päivän ateriasta pois ja katsoa, että saako kova nälkä unohtamaan tappelun ja tulemaan pöytään. Ap
Kuvallinen tuki voisi auttaa. Kuvat päiväjärjestyksestä ja siitä käy katsomassa mitä vuorossa. Kuvat voi ottaa mukaan myös ensin vessa sitten leikki tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eroahdistus liittyy myös tähän vaiheeseen ja toisin kuin yleisesti luullaan - on voimakkaimmillaan 2-vuotiaana. Siihen liittyy todennäköisesti myös se, että toisten kanssa lapsesi käyttäytyy vielä haastavammin kuin sinun kanssa.
33
Tämä eroahdistus voisi selittää kyllä lapsen toiminnan. Vielä kun keksisin miten minun pitäisi itse toimia parhaiten sen suhteen. Ap
No nyt tulee ärsyttävä vastaus, mutta olet vain saatavilla ja läsnä. Et mene tunteisiin mukaan, mutta et ole välinpitämätönkään. Kannustat kun lapsi tekee jotain ihan itse, mutta autat kun hän haluaa apua. Jos olet tosiaan kotona, niin menot minimiin ja paljon aikaa siirtymätilanteisiin. Toistat itsellesi että tämä on nyt tätä, kyllä se helpottaa ajan kanssa. Jotkut asiat tehdään vaikka lapsi ei haluaisi, mutta esim. 5 minuuttia yrität saada suostuteltua yhteistyöhön sitä ennen. Tällaisia ovat esim. pukeminen, ruokapöytään siirtyminen, ulos lähtö ja hampaiden pesu. Aikuinen päättää, mutta antaa lapselle mahdollisuuden toimia itse tai yhteistyössä.
Ja tietysti otat omaa aikaa myös, että jaksat.
-se jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä11520 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmallakin saa mennä hermo joskus. Kiellät tiukasti, etKä lauleskele ja loruttele: NYT SYÖDÄÄN, NYT PUETAAN, NYT NUKUTAAN. Ei tarvitse huutaa, kirkua, olla väkivaltainen tai aggressiivinen. Jämäkkyys ja johdonmukaisuus riittää. Ja pikkuhiljaa tuon ikäine nalkaa ymärtämään syy-seuraussuhteen, jos et syö, ei tule jälkiruokaa jne
Minä en kannata kiristys-linjaa ja sen opettamista, että jälkkäri on ruokaa arvokkaampaa - mutta kyllä siihen kai jokainen vanhempi joskus turvautuu! Tarkoitan vain, että se on keino, kun jokin on jo mennyt vähän pieleen. Toisaalta täytyy hyväksyä, että kaikki ruoka ei aina jokaisrlle maistu... Ja hyvä niin. Se tarkoittaa, että ihmisen aistit toimii myös.
Kyllä vanhemmalla SAA mennä hermo mutta se menee, kun vanhempi kokee aiemmin epäonnistuneensa. Vanhempi voi miettiä, voisiko ottaa vähän aktiivisemman ja positiivisemman asenteen, ennen kuin joutuu huomaamaan, että ihjauksen puute ei sittenkään ole kivaa.
Helppo sanoa tietysti, joskus arkirutiineja toteuttaa turhan vakavasti eikä sitä edes tajua. Sitten lapsi lällättelee, kun aikuisen fantasiat täydellisestä aikataulusta eivät pidä: lapsi vastustaa aggressiivista vanhempaa. Mistä vanhempi ikävä kyllä hermostuu yleensä vain enemmän... ja siinä se kantti testatasnkin. Vanhempi joka sietää epätäydellisyyttä, pääsee lopulta vähemmällä ja vanhempi joka ajattelre vain omaa täydellisyyttäön (riittämättömyytään), aiheuttaa noidankehän, "valtataistelun" (lapsi vain puolustautuu, ainoa hyökkääjä on aikuinen, kun tilannetta miettii vähänkin pidemmälle) jota ei voi ikinä oikeasti voittaa. Ihan väärä linja.
Yritin muokata tässä viestissäni muutamaa kohtaa, esim. loppua, mutta lähetys ei onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja eroahdistus liittyy myös tähän vaiheeseen ja toisin kuin yleisesti luullaan - on voimakkaimmillaan 2-vuotiaana. Siihen liittyy todennäköisesti myös se, että toisten kanssa lapsesi käyttäytyy vielä haastavammin kuin sinun kanssa.
33
Tämä eroahdistus voisi selittää kyllä lapsen toiminnan. Vielä kun keksisin miten minun pitäisi itse toimia parhaiten sen suhteen. Ap
No nyt tulee ärsyttävä vastaus, mutta olet vain saatavilla ja läsnä. Et mene tunteisiin mukaan, mutta et ole välinpitämätönkään. Kannustat kun lapsi tekee jotain ihan itse, mutta autat kun hän haluaa apua. Jos olet tosiaan kotona, niin menot minimiin ja paljon aikaa siirtymätilanteisiin. Toistat itsellesi että tämä on nyt tätä, kyllä se helpottaa ajan kanssa. Jotkut asiat tehdään vaikka lapsi ei haluaisi, mutta esim. 5 minuuttia yrität saada suostuteltua yhteistyöhön sitä ennen. Tällaisia ovat esim. pukeminen, ruokapöytään siirtyminen, ulos lähtö ja hampaiden pesu. Aikuinen päättää, mutta antaa lapselle mahdollisuuden toimia itse tai yhteistyössä.
Ja tietysti otat omaa aikaa myös, että jaksat.
-se jota lainasit
Kiitos. Ei se ollut ärsyttävä vastaus, vaan siinä oli monta hyvää vinkkiä ja asiaa. Tuollaisia neuvoja kaipasinkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sen eritellymmin neuvoa, mutta ihan tavalliselta kuulostaa. Onko lapsi kuitenkin iloinen ja tyytyväinen kun saa puuhailla omiaan?
Meillä on kolme lasta ja kahden kanssa on ollut kyllä tuollaista vääntöä ja kiukuttelua vuodet 1-3. Kuopus on sopuisampi. Mutta kaikki lähdöt alkoi sillä että lapsi lähti karkuun, piti kiskoa jostain pöydän jalasta irti, tapella vaatteet päälle - joskus istuin kirjaimellisesti lapsen päällä, siis pidin jalkojeni välissä ja puin väkisellä, sitten köytin rattaisiin josta rimpuili niin että ne meinasivat kaatua. Lähipuistoon, jossa huusi milloin mistäkin (toinen näistä, toinen viihtyi ulkona aina), sitten köyttäminen takaisin rattaisiin, kotiin, ja ruokapöytään taistelemaan. Hampaidenpesukin piti yleensä hoitaa väkisellä.
Sellaista se oli, joskus 4-vuotiaana alkoi helpottaa, tosin esikoinen taisi jatkaa pidempään, muistan päiväkodista niitä kiskomisia ja väkisellä pukemisia. Nyt ihan kivoja alakouluikäisiä.
Tämä vois olla sanasta sanaan mun kirjoittama. Meillä kaksi normaalia ja jopa melko kilttiä lasta, mutta kummallakin on ollut omat inhokkirutiininsa, joita vastaan ovat tapelleet (toisella hampaidenpesu, pukeminen, syöminen ja potalla käynti, toisella vaatteiden valitseminen ja itse käveleminen, molemmilla nukahtaminen ja uloslähtö). Nyt kun vuosia on näistä väännetty, vihdoin alkaa sujua. Ihan samanlaista se näyttää olevan lähipiirissä muillakin lapsiperheillä.
Ei ole muuta neuvoa kuin olla kärsivällinen, pitkäjänteinen ja luottavainen parempaan tulevaisuuteen. Nimenomaan joskus 4-5 vuoden iässä alkaa vähitellen järkipuhe tepsiä.
Vie päiväkotiin niin oppii tavoille. Aamulla vaihdat vaipan ja kuskaat sinne aamupalalle. Haet klo. 17 takaisin. Illalla sitten annat ruokaa kun haluaa tulla pöytään/on nälkäinen. Riisu illalla alasti ja käytä suihkussa ja laita puhdas vaippa. Puhu potasta että sitä pitäisi alkaa harjoittelemaan koska muutkin lapset päiväkodissa alkavat harjoitella. Kotona voi myös käyttää kestoja että lasta alkaisi kiinnostaa olla kuivana.
Viikonloppuisin käytä lapsenvahti palveluja että saat ladattua akkusi.
Kun olet levännyt voit alkaa miettiä miten saisit vekarasi kuriin ja toimintasuunnitelman miten toimit jatkossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie päiväkotiin niin oppii tavoille. Aamulla vaihdat vaipan ja kuskaat sinne aamupalalle. Haet klo. 17 takaisin. Illalla sitten annat ruokaa kun haluaa tulla pöytään/on nälkäinen. Riisu illalla alasti ja käytä suihkussa ja laita puhdas vaippa. Puhu potasta että sitä pitäisi alkaa harjoittelemaan koska muutkin lapset päiväkodissa alkavat harjoitella. Kotona voi myös käyttää kestoja että lasta alkaisi kiinnostaa olla kuivana.
Viikonloppuisin käytä lapsenvahti palveluja että saat ladattua akkusi.
Kun olet levännyt voit alkaa miettiä miten saisit vekarasi kuriin ja toimintasuunnitelman miten toimit jatkossa.
Juu älä. Jos vain jaksat ja haluat olla kotona, niin ole ehdottomasti. Tuo on lapsella sellainen vaihe, että se ratkeaa vain suhteessa vanhempiin. Päiväkotiin siirtyminen voi pitkittää sitä.
Voisiko isä ottaa joistain iltarutiineista täydellisen vastuun? Lapsi oppisi tukeutumaan muihin ihmisiin sen lähimmän seuraavan kautta tavallaan. Tai läheisin kummi tai mummo ottaa välillä kylään, jotta lapsi saa positiivisia kokemuksia muiden hoidosta, mutta ilman että ne tilanteet olisivat lapselle kuormittavia.
T. lto pienten ryhmästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie päiväkotiin niin oppii tavoille. Aamulla vaihdat vaipan ja kuskaat sinne aamupalalle. Haet klo. 17 takaisin. Illalla sitten annat ruokaa kun haluaa tulla pöytään/on nälkäinen. Riisu illalla alasti ja käytä suihkussa ja laita puhdas vaippa. Puhu potasta että sitä pitäisi alkaa harjoittelemaan koska muutkin lapset päiväkodissa alkavat harjoitella. Kotona voi myös käyttää kestoja että lasta alkaisi kiinnostaa olla kuivana.
Viikonloppuisin käytä lapsenvahti palveluja että saat ladattua akkusi.
Kun olet levännyt voit alkaa miettiä miten saisit vekarasi kuriin ja toimintasuunnitelman miten toimit jatkossa.
Juu älä. Jos vain jaksat ja haluat olla kotona, niin ole ehdottomasti. Tuo on lapsella sellainen vaihe, että se ratkeaa vain suhteessa vanhempiin. Päiväkotiin siirtyminen voi pitkittää sitä.
Voisiko isä ottaa joistain iltarutiineista täydellisen vastuun? Lapsi oppisi tukeutumaan muihin ihmisiin sen lähimmän seuraavan kautta tavallaan. Tai läheisin kummi tai mummo ottaa välillä kylään, jotta lapsi saa positiivisia kokemuksia muiden hoidosta, mutta ilman että ne tilanteet olisivat lapselle kuormittavia.
T. lto pienten ryhmästä
Kiitos, itsekin ajattelen, että jos tämä liittyy eroahdistukseen niin päiväkoti ei ole hyvä paikka sitä yrittää ratkaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä saisi johonkin päivä kerhoon esim.3h..
Joskus noi oppii toisilta lapsilta juttuja,ja totteleekin kerho tätiä paremmin.Ja saisit itse vähän latautua.
Mulla esikoinen oli tosi hankala kaikessa..siirtymätilanteet ym.ruokailu,pukeminen.Oli aisti yliherkkyyttä jotka onneksi jäänyt melkeinpä kokonaan pois (nyt 4v.) jäljellä kyllä puheenkehityksen häiriö.
Mutta se onkin toinen juttu..
Parikin kirjoitti tässä ketjussa jälkkäristä syömiseen liittyen. Tuli vain mieleen, että meillä ei koskaan ole jälkkäriä. Pitäisikö sitä olla? En ole antanut lapselle mitään makeita herkkuja kuten vanukkaita tai keksejä tai mitä jälkkäreitä niitä nyt voisi olla. En tosin itsekään syö koskaan jälkkäriä. Ap