Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
23 minuuttia Helvetissä
11.12.2019 |
23 minuuttia helvetissä (engl. 23 Minutes in Hell) on kalifornialaisen liikemiehen Bill Wiesen kristinuskoon nojaava, väitetysti ei-fiktiivinen teos, joka kertoo kirjoittajan kokemasta näystä, jossa hänet viedään 23 minuutiksi helvettiin. Kirjan julkaisi ensimmäisenä kristillinen kustantamo Charisma House vuonna 2006.
Kirjassa Jumala vie kirjoittajan aamuyöllä 23. marraskuuta 1998 helvettiin. 23 minuutin jälkeen hänet palautetaan takaisin maan päälle, tehtävänään ihmisten varoittaminen ja kertominen pian tapahtuvasta Jeesuksen tulosta. Lisäksi kirjoittaja vertaa kokemuksiaan Raamatun helvettiä ja kadotusta koskeviin teksteihin.
Wiese kertoo olevansa kristitty vuodesta 1970, mutta siitä huolimatta hän ei ollut koskaan opiskellut helvetin olemusta ennen 23. marraskuuta 1998 tapahtunutta kokemustaan. Kirjan mukaan Wiese, joka tuona aikana oli kiinteistönvälittäjä, totesi olevansa sellissä (jonka mitat olivat suurin piirtein 4,6 m × 3,0 m × 4,6 m), jossa oli pahuuden henkilöityminä kaksi kauheasti haisevaa hirviötä, jotka puhuivat pilkkaavasti. Wiese arvioi, että olentojen voima oli noin tuhatkertainen tavalliseen ihmiseen verrattuna. Wiesen mukaan hirviöt paiskasivat hänet kiviseinää vastaan, jolloin hänen luunsa murtuivat, minkä jälkeen he repivät hänen ruumistaan. Hän kertoo onnistuneensa pääsemään sellistä ulos, jossa hän kuuli miljardien Helvettiin tuomittujen ihmisten huudot. Wiese toteaa, että tämän jälkeen hän kohtasi Jeesuksen, joka kehotti häntä kertomaan muille ihmisille, että helvetti on olemassa. Wiese kertoo, että hänen kokemuksensa päättyi siihen, kun hän makasi olohuoneensa lattialla huutaen kauhusta.
Kommentit (80)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen uskonto, sellaiset seuraajat.
Jos joku määrittelee rakkaudeksi teon, joka koostuu päättymättömästä tietoisesta kidutuksesta, hän ei ole muuttanut teon moraalista luonnetta – hän on vain vaihtanut sanan merkitystä.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.
IKUISEN HELVETIN YLISTÄJÄ ON EVANKELISTA SAATANA JA SAMALLA SAATANAPNALVOJA. IRONISESTI HE EIVÄT YMMÄRRÄ, ETTÄ JOS KUTSUU SAATANAA JUMALAKSI, SE EI TEE SAATANASTA JUMALAA.
Jos evankelista Saatana kutsuu sadismia rakkaudeksi ja pahuutta pyhäksi, se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän palvoo Saatanaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan päihteillä ollut asian kanssa jotain tekemistä tai saattaahan tuo husutellakin.
Tai jollain mielenhäiriöllä.
Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.
Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".
Vierailija kirjoitti:
Kristinusko luo ensin ongelman (synti), sitten tarjoaa ratkaisun (pelastus).
Tämä on oikeasti tunnettu kriittinen argumentti uskontofilosofiassa: joskus kutsutaan “itseään ylläpitäväksi järjestelmäksi” tai psykologiseksi malliksi: syyllisyys - helpotus
“Jumala"loi ongelman ja pelastaa siitä itseltään.
Kop, kop, kop!
- Kuka siellä?
Jeesus.
- Tulin pelastamaan sinut.
Miltä?
- Siltä, mitä aion tehdä sinulle, jos et päästä minua sisään.
Miksi se on mustaa huumoria?
Musta huumori syntyy, kun käsitellään vakavia tai pyhiä aiheita (uskonto, kuolema, helvetti) kevyellä tai käänteisellä tavalla.
Tässä:
Pelastuminen helvetiltä on vakava teologinen aihe.
Vitsi vihjaa, että pelastus on “suojelua” rangaistukselta, jonka sama taho aiheuttaa.
Se on siis absurdi kärjistys:
“Pelastan sinut… minulta.”
Vaan kun synnin ongelma on todellinen. Ihminen on syntinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
You tube on pullollaan noita "olin taju kankaalla ja kuollut 13 minuuttia / 17 minuuttia /23 minuuttia" ja sinä aikana henkilölle annetaan jokin sanoma. Kuka käy helvetin porteilla ja kuka saa sanoman kerrottavakseen, mikä aihe milloinkin. Amerikkaiset sepustukset noudattavat pitkälle samaa kaavaa ja ne on toteutettu tekoälyn avulla. Jeesukseen uskovana en arvosta näitä "tusinafilmejä."
Ihminen tarvitsee keskusteluyhteyden siihen ainoaan oikeaan Jumalaan, joka meille on Jeesuksen Kristuksen kautta avattu. Se on mahdollista. Eikö se, joka tämän kaiken loi, ole se oikea ja kaikki muut vain jäljitelmiä. Elävä Jeesus on muuttanut miljoonien ihmisen elämän surkeista pohjamudista järkevään elämään. Ei kukaan muu ole noussut kuolleista, paitsi Jeesus yksin. Miksi luottaa kuolleisiin henkiin ja jumaliin.
Eli salaliitto siis? Juuri ne kristilliset kokemukset on sepustettu tekoälyn avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä skitsofrenia. Mutta hulestuttavampaa on tämä uusfunfudamentalistien joukkopsykoosi jossa uskotaan sairaan ihmisen juttuja.
Fanaattisen kristittyen joukkopsykoosi?
https://mixontotta.wordpress.com/juuret/
Kristinuskoa on hyvä verrata keittoon, sanoo Suomen Akatemian vanhempi tutkija, TT, Martti Nissinen ja jatkaa: ”Kun keitto on kerran valmistettu, sen aineksia ei voi enää palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Eikä koko keittoa synny ilman kokkia, jonka luova panos on ratkaiseva koko valmistusprosessin ja lopputuloksen kannalta ja joka erottaa juuri tämän keiton kaikista muista.
https://www.britannica.com/topic/Christianity/Satan-and-the-origin-of-evil
Saatanan alkuperä
https://www.sol.com.au/kor/22_01.htm
Pyhän hengen alkuperä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
You tube on pullollaan noita "olin taju kankaalla ja kuollut 13 minuuttia / 17 minuuttia /23 minuuttia" ja sinä aikana henkilölle annetaan jokin sanoma. Kuka käy helvetin porteilla ja kuka saa sanoman kerrottavakseen, mikä aihe milloinkin. Amerikkaiset sepustukset noudattavat pitkälle samaa kaavaa ja ne on toteutettu tekoälyn avulla. Jeesukseen uskovana en arvosta näitä "tusinafilmejä."
Ihminen tarvitsee keskusteluyhteyden siihen ainoaan oikeaan Jumalaan, joka meille on Jeesuksen Kristuksen kautta avattu. Se on mahdollista. Eikö se, joka tämän kaiken loi, ole se oikea ja kaikki muut vain jäljitelmiä. Elävä Jeesus on muuttanut miljoonien ihmisen elämän surkeista pohjamudista järkevään elämään. Ei kukaan muu ole noussut kuolleista, paitsi Jeesus yksin. Miksi luottaa kuolleisiin henkiin ja jumaliin.
Eli salaliitto siis? Juuri ne kristilliset kokemukset on sepustettu tekoälyn avulla.
Juuri niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen näkee unia nukkuessaan, mutta ei aina muista niitä. Lähempänä heräämistä nähdyt unet muistaa parhaiten. Jos muistaa unen onhan se mielenkiintoista.
Voi olla että on pitkään pohtinut jotain asiaa ja sitten näkee siitä unen jonka muistaa.
Näin tulkitsen käyneen aloituksen tapauksessa.
Joskus näkee unen ja herää siihen keskellä yötä. Ei voi tehdä sille asialle keskellä yötä mitään. Ajattelee, että kertoo siitä unesta heti aamulla. Aamulla ei enää muistakaan sitä.
Menee kymmeniä vuosia. Sitten yhtäkkiä muistaa sen unen. Se tapahtuma on juuri meneillään eikä voi enää estää sitä. Vaikka uni varoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä skitsofrenia. Mutta hulestuttavampaa on tämä uusfunfudamentalistien joukkopsykoosi jossa uskotaan sairaan ihmisen juttuja.
Fanaattisen kristittyen joukkopsykoosi?
Aivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dr. Jim B. Tucker
Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia
Tohtori Jim B. Tucker
Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)
Can Children Remember Their Past Lives? | Real Stories Full-Length Documentary
Real Stories
Friendly Fire: Life Before Life (featuring Dr. Jim B. Tucker)
https://www.youtube.com/watch?v=3l7bcb3aoGc
Dr. Jim Tucker: Children Who Remember Previous Lives
https://www.youtube.com/watch?v=0Aoew3jKMb4
John Cleese Interviews Dr. Jim Tucker re: DOPS Research into Children's Past Life Memories
https://www.youtube.com/watch?v=igR7wZG_paI
The Past Life Memories of Children with Jim Tucker
https://www.youtube.com/watch?v=gWBQeQV0VhY
UVA Clubs: The Science Behind Reincarnation with Dr. Jim B. Tucker (MED '89, '91)
https://www.youtube.com/watch?v=4g5mYQEmkqQ
CHILDREN’S MEMORIES OF PREVIOUS LIVES - Jim B. Tucker M.D.
Dr. Jim B. Tucker
Child Psychiatrist & Professor Emeritus of Psychiatry and Neurobehavioral Sciences, University of Virginia
Tohtori Jim B. Tucker
Lastenpsykiatri ja psykiatrian ja neurobehavioraalisten tieteiden emeritusprofessori, Virginian yliopisto
Evidence of Reincarnation in Childhood by Dr. Jim Tucker (Full Presentation)
Can Children Remember Their Past Lives? | Real Stories Full-Length Documentary
Real Stories
Alue: Aihe vapaa
"Jumala" luo järjestelmän
jossa on rangaistus (helvetti)
ja sitten tarjoaa pelastuksen siltä
Siksi se tuntuu:
kiristykseltä tai huijauslogiikalta
Satiirin näkökulmasta asetelma näyttää tältä: ensin luodaan maailma, jossa on mahdollista epäonnistua. Sitten määritellään epäonnistuminen väistämättömäksi. Sen jälkeen julistetaan seuraus äärettömän vakavaksi. Ja lopuksi tarjotaan ratkaisu, jonka tarjoaa sama taho, joka suunnitteli koko järjestelmän. Kun ovelle koputetaan, kyse ei ole vain vierailusta, vaan sopimusehdosta: “Hyväksy minut, niin säästyt siltä, minkä olen säätänyt mahdolliseksi.”
Se korostaa juuri tätä kehälogiikkaa. Pelastus ei näyttäydy ulkopuolelta tulevana avustuksena, vaan sisäisenä turvamekanismina järjestelmässä, jonka riskit ja sanktiot ovat lähtöisin samasta lähteestä. Se on kuin hallitsija, joka säätää lain, kriminalisoi rikkomuksen, määrää tuomion ja sitten armahtaa — ja saa siitä kiitoksen. Tai kuin ohjelmistoyritys, joka julkaisee ohjelman, jossa on kriittinen haavoittuvuus, ja myy sen jälkeen maksullisen tietoturvapäivityksen.
Satiiri ei yritä ratkaista teologista kysymystä, vaan suurentaa sen mittasuhteet niin, että rakenne paljastuu. Se kysyy, miltä armo näyttää, jos armo ja uhka tulevat samasta kädestä. Se ei väitä, että näin olisi, mutta se leikkii ajatuksella, että ulkopuolisen silmissä kokonaisuus muistuttaa suljettua silmukkaa: ensin luodaan ongelma, sitten tarjotaan pelastus, ja lopulta kiitetään pelastajaa.
Juuri tässä liioittelussa on satiirin voima. Se ottaa vakavan ja monimutkaisen uskonopin ja puristaa sen yhteen tilanteeseen: joku kolkuttaa ovelle ja sanoo olevansa sekä syy että ratkaisu. Ja kuulijan tehtäväksi jää päättää, onko kyse syvästä paradoksista vai vain näkökulman aiheuttamasta harhasta.