Tuntuu, että kaikilla 25-vuotiailla on jo lapsia
Itse 25-vuotiaana vielä opiskelen ja asun kerrostalo yksiössä. Olenko jotenkin jäljellä kehityksestä? Pitäisikö tässä alkaa kiirehtiä perheen perustamisen suhteen.
Olenko jotenkin epänormaali, kun haluaisin ensin saavuttaa hyvän taloudellisen tilanteen ja ei se omakotitalokaan pahitteeksi olisi.
Onko oikeasti kaikki tässä iässä jo perheellisiä. Stressihän tässä tulee :(
Kommentit (27)
Ap kuulostaa perheelliseltä ihmiseltä. Selvä perheellisen Provo lapsettomille siitä, miten nyt olisi jo kiire lastentekoon 😂
Kovin erilaiset piirit on ihmisillä.
Minä olen 32v eikä itselläni tai _kenelläkään_ kaverilla, sisaruksella tai serkulla ole lapsia. Olen aivan ulkona lapsikuvioista. Minäkin kuitenkin olen ollut naimisissa pitkään ja vuosia tässä jo yrittänyt miettiä, haluanko edes lapsia. En taida haluta.
Olen 25- vuotias nainen ja pari perheellistä tiedän, mutta todellakin enemmistö on lapsettomia.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa perheelliseltä ihmiseltä. Selvä perheellisen Provo lapsettomille siitä, miten nyt olisi jo kiire lastentekoon 😂
Sama tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja täytin juuri 25, kun esikoinen syntyi. Olen nyt 33 vuotias ja näin jälkikäteen miettiessä, olen äärettömän onnellinen, että sain lapsen "nuorena". Yöheräämiset, allergiasuo ja monet muut asiat tuntuivat silloin melko raskailta, mutta jaksoin valvoa (en mitenkään "hyvin", mutta pärjäsin). Ystäväni lapset (1v ja 3v) olivat muutama kuukausi sitten viikonlopun yökylässä ja nuorempi heräili öisin syömään maitoa ja itki mahakipuja. Olin aivan poikki ja mietin, että enää en samaan pystyisi.
Mutta jokainen menee oman elämäntilanteen ja omien halujen mukaan. Ja meille sopii erilaiset asiat. Tämä kokemus on vain omalta kohdaltani.
Jos olisi oma lapsesi kyseessä, niin jaksaisit. Ainakin oman kokemukseni mukaan toisten lapsista huolehtiminen on paljon rankempaa kuin oman.
Nimim Äidiksi 24- ja 37-vuotiaana.
Minäkin näin 26-vuotiaana opiskelen ja asun opiskelijayksiössä. Lapsia ei ole suunnitteilla eikä miestäkään etsinnässä. En usko olevani mitenkään jäljessä ja vaikka olisinkin niin mitä sitten.
Saa toki sanoa, mutta en yhtään ymmärrä miksi sitä tai jotain muuta omaa valintaa pitää mainostaa? Jokaisella on oma elämänsä ja omat valinnat. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle, välillä suunnitelmat toteutuu kuten on ajatellut ja välillä elämä viekin kyselemättä omia polkujaan. Turha siitä on mitään numeroa tehdä.