Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että kaikilla 25-vuotiailla on jo lapsia
11.12.2019 |
Itse 25-vuotiaana vielä opiskelen ja asun kerrostalo yksiössä. Olenko jotenkin jäljellä kehityksestä? Pitäisikö tässä alkaa kiirehtiä perheen perustamisen suhteen.
Olenko jotenkin epänormaali, kun haluaisin ensin saavuttaa hyvän taloudellisen tilanteen ja ei se omakotitalokaan pahitteeksi olisi.
Onko oikeasti kaikki tässä iässä jo perheellisiä. Stressihän tässä tulee :(
Kommentit (27)
Kylläpä vaan monilla on. Mullakin on hirveä kriisi asian suhteen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole , syntyvyys vain vähenee ja jokainen elää omaa elämäänsä omaan tahtiin. Turha verrata itseään muihin kun muilla on täysin eri tavoitteet elämässä.
Tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja täytin juuri 25, kun esikoinen syntyi. Olen nyt 33 vuotias ja näin jälkikäteen miettiessä, olen äärettömän onnellinen, että sain lapsen "nuorena". Yöheräämiset, allergiasuo ja monet muut asiat tuntuivat silloin melko raskailta, mutta jaksoin valvoa (en mitenkään "hyvin", mutta pärjäsin). Ystäväni lapset (1v ja 3v) olivat muutama kuukausi sitten viikonlopun yökylässä ja nuorempi heräili öisin syömään maitoa ja itki mahakipuja. Olin aivan poikki ja mietin, että enää en samaan pystyisi.
Mutta jokainen menee oman elämäntilanteen ja omien halujen mukaan. Ja meille sopii erilaiset asiat. Tämä kokemus on vain omalta kohdaltani.
Mun tuttavapiirissä ei kenelläkään ole ollut lapsia sen ikäisenä. Suurimmalla osalla ensimmäinen lapsi on syntynyt 28-32-vuotiaana. Siis sanotaanko tässä noin 10-15 viime vuoden aikana, ennen toki tehtiin lapsia nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja täytin juuri 25, kun esikoinen syntyi. Olen nyt 33 vuotias ja näin jälkikäteen miettiessä, olen äärettömän onnellinen, että sain lapsen "nuorena". Yöheräämiset, allergiasuo ja monet muut asiat tuntuivat silloin melko raskailta, mutta jaksoin valvoa (en mitenkään "hyvin", mutta pärjäsin). Ystäväni lapset (1v ja 3v) olivat muutama kuukausi sitten viikonlopun yökylässä ja nuorempi heräili öisin syömään maitoa ja itki mahakipuja. Olin aivan poikki ja mietin, että enää en samaan pystyisi.
Mutta jokainen menee oman elämäntilanteen ja omien halujen mukaan. Ja meille sopii erilaiset asiat. Tämä kokemus on vain omalta kohdaltani.
Mä olen välillä miettinyt tuota "kannattaa tehdä lapset nuorena, +30-vuotiaana ei enää jaksa esim. yöheräilyjä"-mantraa. Itselläni unentarve oli vielä 25-vuotiaana huomattavasti suurempi kuin nyt 2 vuotta myöhemmin. En missään nimessä olisi selvinnyt täysijärkisenä yöheräilyistä silloin. Nykyään taas unentarpeeni tuntuu vähenevän jatkuvasti, eikä kokonainen valvottu yökään tunnu yhtään niin väsyttävältä kuin nuorempana.
/1
Tuntuu, että Facebook on nyt lähiaikoina ollut täynnä pelkkiä raskausuutisia. Onkohan tämä nyt vain sitä biologisen kellon tikittämistä vai miksi tuntuu tältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En samaistu. Olen vuotta vanhempi ja suurin osa ystävistäni on lapsettomia sinkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein lapsen 21-vuotiaana. Vauvakerhossa ei ollut yhtäkään samanikäistä, mutta ei se mua haitannut. Nyt olen 35v ja lapsi 4 vuoden päästä täysi-ikäinen. Olen niin tyytyväinen, että tein lapsen nuorena:)
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että Facebook on nyt lähiaikoina ollut täynnä pelkkiä raskausuutisia. Onkohan tämä nyt vain sitä biologisen kellon tikittämistä vai miksi tuntuu tältä.
Ap
Vauvakuumeilet :D Minäkin aloin vähitellen nähdä vauvoja/pieniä lapsia ja raskausvatsoja päivittäin kaikkialla. Sitten kun vauvat synytyneet niin muita vauvoja ei taas huomannut missään eikä muiden raskauksiin kiinnitä minkäänlaista huomiota. Parikymppisistä aika harvalla on vielä lapsia. Totta puhuen tuntemistani nuorista vanhemmista 1/2:lla kävi huolimaton, mutta iloinen vahinko. Kannattaa pitää silmät auki jos se oikea tulee vastaan, mutta kiire ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 23-vuotiaana ja toinen syntyy kohta ja olen 26. Sitä ennen valmistuin korkeakoulusta. Asumme kerrostalokolmiossa, kumpikaan ei toistaiseksi haaveile omakotitalosta ja siihen liittyvistä vastuista ja kuluista, koska tämä asunto on paitsi meille sopiva ja hyvällä sijainnilla, niin myös erittäin kaunis ja hyväkuntoinen. Lisäksi voimme elää melko huolettomasti rahan suhteen.
Mun mielestä on jotenkin epärealistista odottaa, että elämä on täysin "valmis" ennenkuin tekee lapsia. Elämä tapahtuu kokoajan siinä odottaessakin. En nyt tarkoita, että kenenkään kannattaa kesken opintojen alkaa lapsia pukkaamaan, mutta en ymmärrä sitäkään, että se lykätään sinne neljäänkymppiin, mikäli siis lapsia ylipäätään haluaa. Jos ei niin sittenhän asialla ei ole mitään väliä.
Harvalla fiksulla 25-veellä on vielä lapsia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja täytin juuri 25, kun esikoinen syntyi. Olen nyt 33 vuotias ja näin jälkikäteen miettiessä, olen äärettömän onnellinen, että sain lapsen "nuorena". Yöheräämiset, allergiasuo ja monet muut asiat tuntuivat silloin melko raskailta, mutta jaksoin valvoa (en mitenkään "hyvin", mutta pärjäsin). Ystäväni lapset (1v ja 3v) olivat muutama kuukausi sitten viikonlopun yökylässä ja nuorempi heräili öisin syömään maitoa ja itki mahakipuja. Olin aivan poikki ja mietin, että enää en samaan pystyisi.
Mutta jokainen menee oman elämäntilanteen ja omien halujen mukaan. Ja meille sopii erilaiset asiat. Tämä kokemus on vain omalta kohdaltani.
Vanheneeko "nuorena" lapsen saaneet jotenkin ennenaikaisesti, kun jo 33-vuotiaana on noin raihnainen olo?
Biologinenkellosi vain huutaa, siksi näet vain raskaana olevia ja pieniä vauvoja.
Olen 31, iso osa ystävistä lapsettomia ja lähes jokaisella, jolla lapsi on, lapsi on nyt noin 1-2 v. Itseäni ahdistaaa, kun pitäisi kohta jo tietää aikooko edes yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin raskaaksi 24 vuotiaana ja täytin juuri 25, kun esikoinen syntyi. Olen nyt 33 vuotias ja näin jälkikäteen miettiessä, olen äärettömän onnellinen, että sain lapsen "nuorena". Yöheräämiset, allergiasuo ja monet muut asiat tuntuivat silloin melko raskailta, mutta jaksoin valvoa (en mitenkään "hyvin", mutta pärjäsin). Ystäväni lapset (1v ja 3v) olivat muutama kuukausi sitten viikonlopun yökylässä ja nuorempi heräili öisin syömään maitoa ja itki mahakipuja. Olin aivan poikki ja mietin, että enää en samaan pystyisi.
Mutta jokainen menee oman elämäntilanteen ja omien halujen mukaan. Ja meille sopii erilaiset asiat. Tämä kokemus on vain omalta kohdaltani.
Vanheneeko "nuorena" lapsen saaneet jotenkin ennenaikaisesti, kun jo 33-vuotiaana on noin raihnainen olo?
Ei, vaan tulee mukavuudenhaluiseksi. Näin on just hyvä:)
Huomaa että nykyään ei ole ok tehdä nuorena lapsia, miinusta sataa kun kehtaa sanoa että olipa hyvä tehdä nuorena. Ahdistaa kyllä lapsentekopäätöksen lisäksi nykyinen ilmapiirikin, jossa lapsista ja perheistä puhutaan aika ikävästi. -16
Vierailija kirjoitti:
Huomaa että nykyään ei ole ok tehdä nuorena lapsia, miinusta sataa kun kehtaa sanoa että olipa hyvä tehdä nuorena. Ahdistaa kyllä lapsentekopäätöksen lisäksi nykyinen ilmapiirikin, jossa lapsista ja perheistä puhutaan aika ikävästi. -16
Näistä asioista puhuessa saa olla tarkka, ettei tule huomaamattaan väheksyneeksi muiden toisenlaisia valintoja.
Mä olen 27-vuotias ja ehdoton enemmistö ikätovereistani on lapsettomia. Kahdella hyvällä ystävälläni on lapsia, yhdellä teiniaikainen vahinko.
Suurimmalle osalle perheen perustaminen ei todellakaan ole vielä ajankohtaista. Ole siis huoleti.