Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Ota huomioon, että merkkivaatteilla ja muilla kamoilla on myös jälleenmyyntiarvoa.
Nii just, pitää muistaa, että kaikki köyhät ovat narkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Eli olet provo, asia selvä. Aika paskaa provoa (0/5) suollat, sun täytyy vielä harjoitella.
Voitko muka väittää, että jo ihmistä potkii päähän, se ei häntä satuta? Mene pois tästä ketjusta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Kummina pääset vaikuttamaan lapsen elämään ja voit markkinoida omia elämänarvojasi lahjojen kylkiäisenä.
Oli köyhän tai keskituloisen tai jopa hyvätuloisenkin (superrikkaat jääkööt käsittelemättä) perheen lapsi, niin tonnin lahjatoive on aika kova. Ei meillä ole ikinä edes harkittu lapselle mitään tonnin arvoista lahjaa, vaikka minullakin bruttopalkka on 4500, miehellä enemmän. Eikä lapsi ole sellaisia edes pyydellyt.
Haaveilla aina saa mutta järki on pidettävä päässä ja kohtuus mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Köyhän(Kin) lapsen olisi parasta oppia, ettei pöytä kerjäämällä notku vaan ainostaan itse voi vaikuttaa niihin pöydän antimiin säästämällä ja ahkeroimalla.
Tämä lahjoituskulttuuri ja kaikkien "tasavertaistaminen" edesauttaa vain sitä ajattelua, että sen kuuluisan jonkun muun kuuluu tarjota Heikki-heinäsirkalle kaikki sama minkä eteen Mauri-muurahaisen perhe tekee pitkää työpäivää ja elää säästeliäästi.
Varallisuus erot ovat ihan tervettä, kunhan kaikkien perustarpeet tulevat hoidettua, kuten yhä Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa kategorisesti verotuksen ansiosta tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli köyhän tai keskituloisen tai jopa hyvätuloisenkin (superrikkaat jääkööt käsittelemättä) perheen lapsi, niin tonnin lahjatoive on aika kova. Ei meillä ole ikinä edes harkittu lapselle mitään tonnin arvoista lahjaa, vaikka minullakin bruttopalkka on 4500, miehellä enemmän. Eikä lapsi ole sellaisia edes pyydellyt.
Haaveilla aina saa mutta järki on pidettävä päässä ja kohtuus mielessä.
No, kyllä lapsille niitä kalliita lahjoja nyt ostetaan. Turhaan jeesustelet, että meidän lapsi toivoi joululahjaksi vain raamattua. Miksi kodeissa on pelikonsoleita ja uusia puhelimia? Mopoautoja? Näitä näkee paljon, ainakin puhelimia.
Me ei olla köyhiä ja mukulat ei todellakaan saa 1000€ puhelinta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Olen samaa mieltä. En tajua, miten se loukkaa ANONYYMIA auttajaa, että joku lapsi toivoo tonnin puhelinta? Eikö anonyymi auttaja tajua, että jollekin lahjoittajalle se on pieni raha?
Ostitko ap jollekin köyhälle tonnin puhelimen? Vai nyyhkit vain täällä että jonkun muun pitäisi ostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla köyhiä ja mukulat ei todellakaan saa 1000€ puhelinta...
Mä ainakin aion antaa lapselle sen, mitä pyytää. Siis jos se on uusin ihana iPhone. Ostan sen itsellenikin, miksen siis teineille? He ovat vain kerran pieniä, ja siinä tilanteessa, että saavat kalliita lahjoja. Aikuisena siitä on ihan turha uneksia, plus se olisi noloa.
t.kristallikissa
Me ollaan keskituloisia, lapsilla 100-150 euron huaweit ja hyvin nuokin pelittää. Itse asiassa partioleirillä pakkasella applet hyytyivät paljon aiemmin...
Mihin yksikään peruskoululainen tarvitsee tonnin puhelinta? Ja toisekseen luuleeko joku että monellakin sellainen on? Koululuokassa yleensä korkeintaan 1-2:lla on jotain noin kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelimia saa nykypäivänä 50 €:lla. Miksi kakaralla pitäisi olla tonnin kone? Siihen ei ap ole vielä osannut vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Kummina pääset vaikuttamaan lapsen elämään ja voit markkinoida omia elämänarvojasi lahjojen kylkiäisenä.
Periaatteessa kyllä, mutta pitkän välimatkan takia olen vain se lahjatäti. Mun mielestä unelmilla on kuitenkin valtava rooli varsinkin lapsen elämässä. Juuri oli tutkimus vähävaraisista lapsista ja heidän suurin eronsa muihin oli se, että he eivät unelmoineet mistään. Heitä ei kannustettu ajattelemaan, että voivat saada toivomiaan asioita elämässä ja heidän kanssaan ei puhuttu miten elämässä voi saada asioita joita haluaa. Tonnin puhelin ei tosiaan näitä ongelmia ratkaise, mutta siitä huolimatta on hienoa saada lapsena jotain, mitä ihan oikeasti haluaa. Edes kerran. Ei sitä toivetta pitäisi aikuisten lytätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme tavallinen valkokauluperhe ja kyllä vaan mekin joudumme tyytymään siihen, mihin on varaa. Ei ole mahdollista ostella Guccia ja Originaalia. Vaatteet lapsille ovat taviskaupoista. Brion junaradan sijaan ostetaan Lidlistä. Niin jää rahaa ruokaan sekä omaan taloon.
Elämässä nyt vaan joutuu hyväksymään asioita oman perheen varallisuuden pohjalta. Saa sitä toivoa, mutta realismi auttaa selviytymään elämää, johon on oikeasti varaa.
Kukaan ei tiedä onko pyytäjät oikeasti köyhiä, käyttäkää järkeä. Aika tyhmiä mollaajia täällä ja kateellisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli köyhän tai keskituloisen tai jopa hyvätuloisenkin (superrikkaat jääkööt käsittelemättä) perheen lapsi, niin tonnin lahjatoive on aika kova. Ei meillä ole ikinä edes harkittu lapselle mitään tonnin arvoista lahjaa, vaikka minullakin bruttopalkka on 4500, miehellä enemmän. Eikä lapsi ole sellaisia edes pyydellyt.
Haaveilla aina saa mutta järki on pidettävä päässä ja kohtuus mielessä.
No, kyllä lapsille niitä kalliita lahjoja nyt ostetaan. Turhaan jeesustelet, että meidän lapsi toivoi joululahjaksi vain raamattua. Miksi kodeissa on pelikonsoleita ja uusia puhelimia? Mopoautoja? Näitä näkee paljon, ainakin puhelimia.
Kannattaa joskus vertailla vanhempien kanssa millaisia puhelimia lapsilla oikeasti on. Nimittäin kyselyjen perusteella valtaosalla on kuitenkin alle 200 euron puhelin tai joku äidin/isän vanha kapula.
Ja mopoauto nyt etenkin on harvinaisuus, täkäläisessä 300 oppilaan yläkoulussa tasan 2 kpl.
Eiköhän nyt kuka tahansa saa unelmoida ihan niin paljon kuin tykkää ja lystää? Ne köyhimmätkin suomalaislapset. Sitten palataan siihen reaalielämään ja toivotaan sinne joulukuuseen jokin järkevissä toteutuksen rajoissa oleva lahja. Näin minun mielestäni.
Miksi kukaan aikuinen ei ole näitä lapsia ja nuoria opastanut siinä, miten niissä muissa perheissä eletään, joilla on heitä pikkasen enemmän rahaa käytössä? Ja keräyskampanjan vetäjältä voisi tulla jonkinlaista raamia siihen, minkä arvoisia lahjoja tavallinen työssäkäyvä kansalainen ylipäänsä voi oman joulunsa lisäksi toteuttaa.
Itse revin kotona pelihousut kun melko peeaukinen isäntä päätti ostaa kummitytölle 170 euron retkeilyrepun. No, kukaan muu ei meiltä sitten lahjoja saakaan. Tuo on ainoa lahja yhtää kenellekään. Vielä kun noista 16-vuotiaista ei ikinä voi tietää, pitkäänkö hän juuri tuonmallisesta repusta, vaikka se partioharrastusta varten tuleekin. Itse en sen mallisesta repusta välittäisi vaan mieluummin valitsisin repun itse. Eli 170 euron reppu voi ollakin vähemmän kiva lahja ja sitten se jää tytön pikkuveljen tai veljien käyttöön jos näistä jompi kumpi siitä pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Köyhän(Kin) lapsen olisi parasta oppia, ettei pöytä kerjäämällä notku vaan ainostaan itse voi vaikuttaa niihin pöydän antimiin säästämällä ja ahkeroimalla.
Tämä lahjoituskulttuuri ja kaikkien "tasavertaistaminen" edesauttaa vain sitä ajattelua, että sen kuuluisan jonkun muun kuuluu tarjota Heikki-heinäsirkalle kaikki sama minkä eteen Mauri-muurahaisen perhe tekee pitkää työpäivää ja elää säästeliäästi.
Varallisuus erot ovat ihan tervettä, kunhan kaikkien perustarpeet tulevat hoidettua, kuten yhä Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa kategorisesti verotuksen ansiosta tapahtuu.
Sinusta näkee vain sen, että olet kateellinen ja köyhä, etkä tiedä, mitä saaminen on. Siis miten se itseltäsi on pois, jos joku köyhä lapsi saa hyvän mielen ja tunteen, että hänesllä on arvoa, hänellä on merkitystä, hänestä välitetään? Ei mitenkään. Ihmettelen tätä ilkeää olettamusta, että köyhät olisivat jotenkin kiittämättömiä! En jaa ajatusta ollenkaan.
t.Kristallikissa
Unelmoida tietekin saa, mutta eikö lahjoitusjutuissa käy helposti niin, että jos pyytää jotain ihan älyttömän kallista saattaa jäädä lahja saamatta kokonaan.
Ehkä se ei ole ihan noin yksinkertaista, mutta periaatteessa miksi hitossa ei voisi ostaa jotain kallista joulupuukeräykseeen? Mä sijoitan tuttuihin vähävaraisiin lapsiin, mutta eiköhän ne joulupuun perheetkin ole jotenkin selvitetty, etteivät lahjat mene huumeiden rahoittamiseen ainakaan kaikkien osalta. Jos joku meneekin, niin eihän sekään lapsen vika ole.
Jos osallistuu hyväntekeväisyyteen, täytyy olla sen verran realiteetit kohdallaan, että ymmärtää, että väärinkäytöksiäkin voi joskus olla. Suurin osa kuitenkin menee oikeaan tarkoitukseen.