entiset mokuvaimot asialla?

Psykologiassa asioita tutkiskellaan ja mietitään ja ns. rinnaistamisreaktio on olemassa, eli tietyt asiat muistuttavat sinua jostakin epämiellyttävästä, josta et pidä. Ihmisen mieli aiheuttaa nämä ed. mainitut reaktiot, joista Zatar-mainitsi, ketään ei siis pahuuttaan arvostele ketään tai hauku, vaan asioille on olemassa nimi/kasvot. esim: Minä en pidä ystäväni tavasta syödä, yllättäen huomaan tuntemattoman ihmisen, joka syö kuten ystäväni, ja en pidä siitä-On olemassa positiivisia ja negatiivisia-tunteita kaikkien asioiden ja ihmistenkin kohdalla.



Siiri-minäkään en halua kinastella tai tapella, mutta, jos joku esittää asian kuten Zatar- hän aivan varmasti saa juuri tämänlaisia vastauksia, kuten nyt kävi-ketään ei samaistunut häneen ja kellään ei ole vastaavanlaisia kokemuksia vaikka monikulttuurisissa liitoissa eletäänkin.



Huonot käytöstavat on eriasia kuin näyttää hompsuiselta ja olla lihava kuolaava yh-äiti (mistä ko. kirjoittaja muuten tietää, että kyseessä oli yh?) Ja vilkas kakarakaan ei vielä tarkoita huonoja käytöstapoja-



Joten koitetaan elää maltillisesti ja antaa mahdollisuus muillekin ..

vähän juttua. Ärsyttäviä ihmisiä on maailmassa paljon, ja tottakai jos sellainen sattuu omalle kohdalle, niin ottaa pannuun ja pahasti. Näitä ihmisiä kuitenkin on ihan kaikenikäisiä ja -näköisiä, varmasti joku yh-äiti on ällöttävä ja sellainen yh-äiti, jolla on huonokäytöksinen lapsi ja lapsi vielä puoliulkomaalainen. Tapasin erään harrastuksen parissa todella ärsyttävän naisen, joka ei ollut yh, eikä moku-liitosta, mutta koska hän oli todella ärsyttävä käytökseltään minua kohtaan, aloin heti ladella hänestä kuvauksia ' läski punatukkainen lehmä' , kun selitin tapausta, joten minä ymmärrän ketjun aloittajan kielenkäytön. Aina ei jaksa olla korrekti, kun on vihainen.



Mutta, kun ärsyttäviä ihmisiä tapaa tämän tästä, niin kannattaa keksiä keinot päästä yli tällaisista kohtaamisista. Minua ainakin auttoi kovasti se, että ajattelin, ettei minun tarvitse elää tämän naisen kanssa, hän ei ole minun ystäväni, ei sukulainen, ei perhettäni, ei työkaveri, enkä todennäköisesti tapaa häntä enää koskaan. Ymmmärrän suuttumuksesi, mutta kannattaako vihata jotakuta, jota todennäköisesti et enää koskaan tapaa uudestaan?

Ja mitä suhteeseesi tulee, en tiedä siitä mitään, joten en kommentoi asiaa siltä kannalta. Minulla oli ystävä (hän on vieläkin ystäväni, hieman muuttanut tapojaan), joka aina vokotteli kaikkien poikaystäviä, minunkin monta kertaa. En koskaan sanonut hänelle suoraan asiasta, mutta muistan, että kivaa ei ollut. Kliseisesti voisi sanoa, että jos poikaystävä lähtee tällaisen naisen mukaan, niin ei sitten ollut kovinkaan suuri menetys, ja jos ei, niin hyvä juttu - onpahan tullut testattua sekin asia. Itse luotin poikaystäviini, enkä kokenut asiaa niin kamalan kovaksi. Jos luotat mieheesi, niin miksi sinunkaan pitäisi olla huolissasi tilanteessa? Varsinkin, kun naisen ulkomuoto saati käytös ei miellyttänyt häntä... Tuo ystäväni oli kaikin puolin kaunis nainen, käytöksessä siihen aikaan olisi ollut toivomisen varaa...



Niin, jonkun aiemman kirjoittajan tavoin jäin pohtimaan, että olisiko sinusta ollut parempi, jos vokottelija olisi ollut hemaiseva blondi itsesi tavoin ja olisit päässyt kilpailemaan vetovoimastasi miehesi silmissä?



Lasten käytöksestä sen verran, että itse olen aina ihmetellyt, että miksi ne äidit eivät hiljennä ja komentele lapsiaan, kun riehuvat jossain julkisesti. Koko ajan, kun oma lapseni kasvaa, niin huomaan, että kyllähän sekin huutaa ja joskus ei vain ole keinoja tehdä yhtään mitään. Ja lapsetkin ovat erilaisia, jos oma lapseni käyttäytyy tietyllä tavalla, niin eivät kaikki lapset ole samanlaisia. Ja kuten joku jo mainitsi, voihan tuo lapsi olla jollain tapaa ylivilkas, jolloin mikään komentaminen ei auta.



Häiriintyneitä ja huonokäytöksisiä ihmisiä on ja jotkut käyttäytyvät tavalla, jota on vaikea ymmärtää. Siksi kannattaa jättää omaan arvoonsa tuollaiset ihmiset. Emme voi valita, kehen törmäämme ja emme voi määräillä, miten he käyttäytyvät. Jos omassa elämässä on kaikki kunnossa, niin mielestäni ikävät asiat on helppo ylittää.



Ja vielä se pitää sanoa, että myös oma käyttäytyminen vaikuttaa todella paljon ihmiskontakteihin myös tuntemattomien kanssa. Esim. tästä mieheni, joka on suulas ja huumorintajuinen. Työssään baarissa hän tapasi yhden miehen, joka on uusnatsi, vihaa siis ulkomaalaisia. No, vihasi miestänikin aluksi ihan vaan sen takia, kun tämä on ulkkis. Jonkun ajan kuluttua sitten ystävystyi ja ideologiakin hieman kärsi, mutta tähänkin mies keksi keinon, ja kertoi edelleen vihaavansa ulkomaalaisia, mutta ei miestäni, koska mies puhuu suomea. Mieheni ei siis mitenkään reagoinut tähän miehen uusnatsi-hommaan, ei tietentahtoen halunnut osoittaa olevansa hyvä tyyppi, vaikka onkin ulkomaalainen, eikä asettunut poikkiteloin miehen kanssa. Tarkoitan vain, että älä anna toisen ihmisen käytöksen - tai tulkintasi toisen ihmisen käytöksestä- vaikuttaa siihen, miten itse reagoit. Vihainen reagointi ei toimi koskaan! Tästä olisi lukuisia esimerkkejä ajalta, jonka vietin kaupassa töissä. Jos reagoin vihaisesti vihaiseen asiakkaaseen, tulos oli senmukainen, jos taas vihaiseen asiakkaaseen reagoin vain iloisesti, niin ainakaan tilanne ei pahentunut.

syystä että siihen ei ole aikaa mutta sanon sen vielä että minulla ja miehelläni ei ole uskottomuusongelmaa, mitä aika monella täälläkin palstalla vastauksista päätellen on.Olipa siinä homssunen naishenkilö tai tyylikäs blondi, mieheni ei arvosta sellasia helposti kellistettäviä eikä takuulla tunne vetoa vieraisiin, hnä arvostaa tyylikkäästi ja sievästi, ei seksikkäästi tai homsusesti pukeutuneita. Meillä on hyvä , toimiva suhde, vaikka te yritättekin muuta päätellä. OK. minä en ehdi lukeen näitä teidän juttuja enää muutenkaan, loma alkaa ja lähden mieheni kanssa reissuun. Joten jätän tämän asian tähän. Mutta kun meille tulee joskus lapsia, minä opetan heille kyllä käytöstapoja. Mukavaa kesää!

Kommentoin nyt kuitenkin, vaikka tästä taas saa vaan haukut silmille. Itse olen moku-lapsen yh ja kanssa nähnyt kaikenlaista sutinaa vuosien varrella. Haluan vain kommentoida, kun muistan vähän aikaa sitten olevan kirjoituksen, jossa etsittiin karibialaista miestä. Silloin puhuttiin naisista, jotka etsivät miestä kansalaisuuden tai ihonvärin perusteella. Olen itse törmännyt kyseiseen ilmiöön käytönnössäkin. Itse tiedän naisen, jolla avioliitto/lapsi afrikkalaisen miehen kanssa takana, ja sen jälkeen vähemmän onnistuneita suhteita tummaihoisten miesten kanssa. Nainen nähtyään mustan miehen bussipysäkillä, kaupassa jne. aloittaa keskustelun kertomalla mulattilapsestaan ja ex-miehestään kaikkine yksityiskohtineen. Kutsuu sitten kylään ja tarjoaa apuaan asioiden järjestämisessä. Tällä hetkellä kierroksessa taas uusi mies, varmaan kuudes? afrikkalainen. Kerran kysyin, että kuinka jaksaa ja viitsii repiä itseään näissä suhteissa varsinkin, kun kaikki ovat päättyneet itkuun. Kommentti oli once you try black you never turn back.... Ja eräs nainen, sai porttikiellon vastaanottokeskukseen, kun hengaili siellä etsimässä seksiseuraa. Ja toinen tapaus maksaa nuorille miehille seksistä ja seurasta, iskee kiinni vaikka kaupassa takapuoleen ja iskee silmää, vaikka vaimo vieressä! Siis pointtini on, että meitä naisiakin on joka lähtöön. T:yx-yh joka ei kyllä käy juttusille, kuolaamaan ja vinkkailemaan pysäkillä tai muualla- no more drama.

en sano, että kenenkään aviomies olisi lähtenyt kauppareissulta matkaan, vaan että toisilla naisilla on pokkaa kalastella, vaikka varattuja miehiä vaimon ollessa vieressä. Mutta tämä tästä ihanaa kesäpäivää kaikille!

...Tuo oli aloituksesi otsikko ja vaikka kommentit alkoivat mennä hieman OT, minua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään millainen suhde sinulla on huomiota herättävän miehesi kanssa tai sinun itsetuntosi laita. Olen yksi näistä mokulasten yh-äideistä ja kieltämättä meidätkin on jo erittäin hyvin profiloitu...;) Kuvailusi tästä sinua järkyttäneestä lyylistä sopii aika hyvin profiilin tuntomerkkeihin.. En tiedä, miten se on ihan suomalaisten lasten yh:lla, mutta minä saan jatkuvasti olla vastailemassa mitä turhimpiin kysymyksiin, useimmiten paljon kertova katse riittää vastaukseksi..." Onko minulla uusi ULKOMAALAINEN mies jo...miksi ei ole...no eikö se ja se kelpaisi....eihän minun pitäisi nyt yksin olla, kyllähän lapsilla pitäisi olla miehen malli....en varmaan enää uskalla OTTAA ulkomaalaista miestä....KELPUUTTAISINKO jo vihdoinkin suomalaisen....??????? Kuten mrs._O. jo totesikin, en minäkään olisi vain jonkun kanssa vain pelkän olemisen takia, välttääkseni yksinäisyyttä! En ole koskaa ottanut ketään miestä, eikä ole tarvinnut kelpuuttaakaan....kyllä aina on ollut jostain syvemmästä asiasta kyse.. En todellakaan etsimällä etsi miestä, en edes aiemmin sinkkuvuosinakaan... Ymmärrän kyllä,että saalistavia yh-haukkojakin ;) on liikenteessä, olen heihin itsekin törmännyt, mutta onko sinusta kiva kuulla monen ulkomaalaisen suusta joskus karkaavan negatiivisen " you Finnish people....." ? Jokainen meistä on varmasti silloin kovasti puolustamassa erilaisuuttamme suhteessa toisiin..;) Ei anneta näiden juttujen mennä näin ala-arvoisiin nimityksiin, kaikesta voi keskustella ja väitelläkin, mutta myös tyylikkäästi...;)

Onnellista kesää kaikille!

-Awa -mokuyh-äitinä minun kuuluisi olla varmasti yhtä järkyttävä ilmestys kuin maamme kuuluisin " Awa" tällä hetkellä, mutta en mä ainakaan tänä aamuna kovin paljoa pelästynyt itseäni peilistä katsoessa..;)

Omasta piiristäni en tunne yh-naisia, joille kelpaisi toisen oma. Miksi kukaan haluaisi itselleen miehen, joka noin vain lähtisi kävelemään parisuhteestaan uuden naisen perään? Samahan voisi toistua myöhemmin omalla kohdalla.



Olen saanut mieheni kanssa liikkua aika rauhassa. Joskus teinit hihittelevät, mutta se heille sallittakoon. Miestä on yritetty rafloissa vikitellä, mutta kyseessä ovat olleet lähinnä " tavalliset" suomalaiset naiset. Tai mistäs sen tietää, mutta eivätpä ole moku-taustoillaan kehuskelleet.



Enemmän oli aikanaan harmia miehen " maannaisista" , jotka perheineen olivat vakuuttuneita siitä, että mieheni on liian hyvä " saalis" suomalaiselle tuhlattavaksi. Varsinkin, kun elimme pitkään avoliitossa. Bad, bad...

Yritin keventää Zatarin totista moku-yh-kyssäriä kiusoittelemalla. Muistin nimittäin, että jokin aika taaksepäin samainen nimimerkki kirjoitti täällä närkästyneenä heidän vierailustaan jollakin miehensä ystävällä. Talon hompsuinen, huivitettu pullukka-rouva kun vain piileskeli peräkammarissa eikä tullut ihailemaan Zatarin komeaa siippaa. Joten kokaisin, imeytyykö herne poikineen taas nenukkaan... ja sinnehän upposivat ;)



Kiusaa tein myös siksi, että Zataria on ärsyttänyt nettipersoonani nähtävästi heti ekoista yhteisistä keskusteluistamme lähtien. Olenko sitten tytölle jostakin oikeasti tuttu vai onko kyseessä asia, johon olen aiemminkin törmännyt? Eli joillekin arabien vaimoille ottaa koville, jos joku toinen on ottanut arabista eron. Juu, älkää kysykö minulta miksi!!! Mutta olen törmännyt ongelmaan muutaman kerran, samoin pari tuttuani. Selvitettäkööt tässä nyt sekin vielä kerran, että vaikka liittoni arabimiehen kanssa olikin kuin suoraan helvetistä, en suinkaan ole kokemuksesta katkera ja haavatkin ovat jo parantuneet :) Elämää se opetti, mutta ei suinkaan aiheuttanut minulle elinikäistä arabi-, saati miesvihaa. Ja huom! ex-miehen sukuunkin on edelleen kiinteät ja lämpimät välit. Ja liitosta kuitenkin syntyi kaksi ihanaa tenavaa :)



Musta on hauskaa väitellä täällä milloin mistäkin, mutta ehkä teen sen välillä liian karskisti. Mutta mutta... minusta täälläkin on kuitenkin vain kyse siitä, että asiat kiistelevät, mielipiteet törmäävät, mutta kukaan ei voi ottaa näitä juttuja täällä henkilökohtaisesti. Vai siis voiko? Ei kai? Mutta... kai nyt kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kaikki kirjoittajat eivät voi olla asioista aina samaa mieltä??!!



En ole Vauvan palkkaama palstan poliisi, joten miten ihmeessä joku voi kuvitella, että voisin määrätä, mistä tällä palstalla voi tai saa keskustella? Eiköhän täällä saa käsitellä aiheita melkolailla laidasta laitaan? Mutta myös minulla, kuten siis kaikilla muillakin, on oikeus omaan mielipiteeseen.



Joku palstailija takertui joskus viime vuoden puolella nimimerkkiini tai siihen mitä se tarkoittaa. Sanaili jotakin, että olisin jollain lailla nimimerkkini mukainen. Henkilö ei koskaan kuitenkaan tarkentanut, että mitä hän luuli nimimerkkini tarkoittavan. Selvennettäkööt se tässä vielä kertaalleen: olen todellakin nimimerkkini mukainen :) eli " mrs" -osaa ei kai tarvitse sen enempää selitellä, mutta kirjain O on mieheni sukunimen ensimmäinen kirjain. Jospa nimi taas hetkeksi lakkaisi ärsyttämästä ;)



Ja vielä lopuksi: Janica-79 kirjoitti asiaa. Itse olen todistanut ihan samaa ilmiötä. Pahimmat tapaukset ovat yleensä niitä hiukan vanhempia " toivonsaheittäneitä" , mutta porukasta löytyy ihan nuoriakin, ihan nättejä tyttösiä. Olen itse kollegan kanssa todistanut vastaanottokeskuksen ovella aikoinaan tapausta, jossa eräs afrikkalaismies karisti muutaman kuukauden yhdessäasumisen jälkeen avovaimokkeen elämästään. Tarvitsi apua naisesta eroon pääsemiseen ja pyysi meiltä apua. Siksi satuimmekin sopivasti todistamaan naikkosen talosta poistumista: etupihalla oli toinen afrikkalaismies seisoskelemassa ja naikkonen nappasi " lennosta" itselleen uuden miehen ;) Ko. naisella ei ollut onneksi lapsia, nykyistä tilannettaan en kyllä tiedä. En edes sitä, monesko mies on nykyisin menossa.



Eli kaikenlaista tallaajaa mahtuu maailmaan... mutta kaikkia ei todellakaan, näennäisestä samankaltaisuudestaan huolimatta, voi niputtaa samaan nippuun.



Mutta tosissaan... jos aiheen avaus alkaa otsikolla: " entiset mokuvaimot asialla?" niin kyllä minulla ainakin alkoi heti rankanpuoleinen huumorintajuni nostamaan päätään. Ja kun asia vain parani edetessään, niin... minkäs itselleen voi ;) Sen verran vielä painottaisin näin lopuksi, että päinvastaisista luuloista huolimatta, en puolustanut " hompsua" tai huonosti kasvatettua vekaraansa, vaan ihmettelin vain Zatarin tapaa arvostella ja arvioida kanssaihmisiään pelkän ulkonäön perusteella.



Mukavaa lomaa Zatarille ja komistukselle :)

että joku olisi miestäni tuijottanut...ehkä onkin mutta en vaan ole huomannut. Mutta mieluummin vaikka niinkin, kun että mieheni tuijottaisi muita naisia;) Onhan se tietysti ärsyttävää, jos joku oikeen tiiviisti tuijottaa, mutta ei kai se nyt niin vakavaa ole kuitenkaan!

Voihan sitä tuijottaa samalla lailla takaisin, niin eiköhän tuijottaja silloin ymmärrä lopettaa.



Minua itseäni ärsyttää suunnattomasti sellaiset ihmiset jotka tuijottaa VIHAISESTI lapsia. Jos lapsi on vähänkään villi, pitää vähänkään ääntä jne. Lasten kai pitäisi vaan olla hiiren hiljaa, ja varoa ettei nyt vaan ärsytä ketään...Arvasinkin ettei Zatarilla ole itsellään lapsia.

Kyllä ihan normaalit lapset ja ihan 100% suomalaiset myöskin on joskus villejä, voi vaikka saada raivarin bussissa jos ei saa painaa nappia, tai kaupassa jos ei saa karkkia;) Ja se on ihan normaalia, että lapset kokeilee rajojaan. En ainakaan itse tunne yhtäkään lasta, en suomalaista enkä ulkomaalaista joka aina vaan istuisi hiljaa paikoillaan...enkä ihan normaalina sellaista pitäisikään.



Jokainen äiti varmaan tietää että jos lapsi on vaikka väsynyt niin mikä tahansa asia voi aiheuttaa kiukkukohtauksen. Eikä se kuitenkaan tarkoita että lapsella ei ole käytöstapoja.

Minulle on jopa kerran joku tullut sanomaan että lapsellani on varmaan kova nälkä...joo onhan sillä en ole antanut ruokaa viikkoon, heh heh!

Muutenkin on minusta outoa että täällä suomessa on niin paljon ihmisiä jotka suhtautuu vihamielisesti lapsiin. Vaunujen kanssa ei saisi liikkua missään ettei vaan olis

tarkoitin vaan että kyllä enemmän ärsyttää tällaiset ihmiset, kun jonkun tuijotus:)

että luulevat kaikkien naisten vonkaavan ja vikittelevän tätä heti kun silmä välttää ;)

Ymmärrän kyllä jos tämä Zatarina senne jotenkin loukkka teitä jotka ovat myös ulkomaalaisenvaimoja ja eli mokuvaimoja (siinä sanassa ei minunkaan mielestä ole mitään loukkaavaa) ja joilla on lapsia myös. Tämä asia on herkkä.



Mutta pitää ottaa huomioon että vaikka syntyvyys Suomessa on laskenut niin huostaanotot lisääntyneet, koska vanhemmat ovat yhä vaan avuttomampia ja kykenemättömiä huolehtimaan lastensa tarpeista eikä kasvattamaan näitä.



Mutta keiden lapsia nämä sitten ovat?

Mistä tämä johtuu, miten tällänen tilanne on tänne syntynyt? Suurin osa on tietysti ihan tavallisesta suomalaisista perheestä, mutta on niissä myös mokuperheitten lapsia.



Tämä on asia joka tulee tiedostaa eikä häiriköivä lapsi ole pelkästään vaan tavallista villimpi vaan hän voi olla myös oireileva, huonosti voiva lapsi. Kyllä minustakin pienen lapsen kiroilu on hirveetä kuultavaa, olen varma että tässä asiassa moni on samaa mieltä kanssani. Minun tuttavapiirissä on myös lapsia ja enpä ole heidän kuullut kiroilevan, vaikka varmasti sen osaavatkin.



Enkä usko, Mrs_O, anteeksi että osoitan sanani taas sinulle, kukaan arabin kanssa naimissa oleva on sinulle siitä katkera että olet jättänyt täman hirveän arabimiehesi (miksi edes otit selllasen?).

Ei arabit ole joku homogeeninen perhe jossa kaikki ovat sukua keskenään. Enkä usko että Zatarkaan sinulle siitä on katkera, se ois tosi outoa.



Minunkin koulutusta sun muuta täällä yhteen aikaan yritettiin kilvan arvuutella, mutta siitä huolimatta en usko että kukaan täällä oikeesti tuntee, tai tietää edes kuka minä olen. Me emme liiku missään mokupiireissä mieheni kanssa,joten ei nämä kirjoitukset ole mitään kateuksillaan sepustettuja muutenkaan. Kunhan vaan ajankuluksi otan kantaa tähänkin asiaan...

Vähän sama kuin jos aloittaisin tälle palstalle keskustelun siitä kuinka taas joku oksettava ulkomaalainen mies yritti pokata mua kaupungilla. Kuinka säälittävää ja loukkaavaa on kun ihan kuola poskella tuijotetaan ja joskus hipelöidäänkin. Olenhan toki äärimmäisen hyvännäköinen ja fiksu, mutta silti jotain rajaa hei!!!!!!!!!!!! ;o)



Mutta toisaalta, saahan tänne kaikesta kirjoittaa...

kyllähän tietty sellasesta voiskin keskustella, tapahtuuhan sitä että joku ällö ulkkis lyöttäytyy seuraan, yleensä se kuitenkin on suomalainen tyyppi.



Kyllä minuakin on ulkomaalaiset kadulla ahdistelleet, ja sitä tapahtuu takuulla kokoa ajan muillekkin naisille.



Miksi ei sais keskustella? minusta se on itseasiassa hyvä idea. Eihän meidän omat miehet ketään ahdistele, niin eihän meidän siitä tule itseemme ottaa...Kuka siis uskaltaa? ;)

Siihenhän tuo viimeinen lauseeni viittasikin. Mutta mielestäni ei myöskään pidä yllättyä, jos kaikki eivät olekaan samaa mieltä tai jos jotkut jopa närkästyvät.



Sitähän kukaan ei ole kieltänyt, etteikö Zatarin mainitsemaa ihmistyyppiä olisi olemassa. On vain mielestäni hieman eri asia miten asiasta kirjoittaa, minkä takia ja kenelle viesti on kohdistettu.

Jatkan nyt kuitenkin !



En ymmärrä sitä, että joku jatkuvasti arvostelee jonkun toisen ulkonäköä. Vaikka bussibysäkillä olisi itse louhi niin en minä jaksaisi vaivaantua ja vääntää siitä juttua, että joku kuolasi miestäni tai minua, ja sitten itse kuolaajaan, että olipa kamalan näköinen otus, ja kakarakin oli ihan pyllystä. En todellakaan näe mitään järkeä tuossa, mutta ymmärrän,



Jos joku on miehestään mustasukkainen-kun naiset tuijottaa-mutta Zatarhan ei ollut mustasukkainen vaan häntä inhotti tämä ventovieras nainen.



Ja vielä se, että mistä hän tiesi, että ko. nainen oli YH-sitä olen ihmetellyt.



Siiri-lapsia on joka lähtöön, on vilkasta ja vähemmän vilkasta. Jokainen omia lapsia omaava tai lasten kanssa työskennellyt tietää, millaisia ' kakaroita' nämä 5-7v varsinkin pojat saattavat olla, ilman sen kummempaa diagnoosia, MUTTA esim: ystävälläni on kehitysvammainen poika, eli sairastaa erästä sairautta, mikä tekee hänestä ylivilkkaan ja saattaa haistatella ja käydä äitiinsäkin käsiksi. Ystäväni on kertonut, miten ihmiset ' terveet aikuiset' ihmiset suhtautuvat hänen lapseensa. Ihmiset tuijottavat kuin viimeistä päivää-Joku oli jopa sanonut, että onpa huonosti kasvatettu-ja pojalla on sairaus. Ihmiset ovat niin omituisia silloin kun asiat eivät mene tietyn kaavan mukaisesti. Lapsethan eivät saa näkyä-tai kuulua !!! Suomalainen yhteiskunta taitaakin sairastuttaa nämä meidän lapset, huono itsetunto jo heti lapsena. Hiljaa pitää istua-tai ei tule tikkaria !



Me olimme ihan normaaleja lapsena-Mutta muistan miten naapurissamme asui ihmisiä joiden pääasiallinen tehtävä oli valittaa kaikesta mitä me lapset teimme, sanoimme tai leikimme jne-vali-vali ja vali.



En pidä siitä, että lapsi kiroilee-se ei ole kaunista, mutta asioille kun voi olla miljoona syytä ja selitystä.



Siiri-tästä ammattiasiasta ja uteluista. Muistan sen kyseisen ketjun, missä ihmeteltiin ammattiasi. Sinähän itse sanoit olevasi tutkija-ei ketään kysynnyt mitään sinulta- mutta kerroit itse olleesi opettajana, ja nyt tutkijana. Joten ketään toinen ei näiden palstojen kautta voi tietää sinusta yhtikäs mitään, eriasia on, jos sinä haluat kertoa.



Mutta totta on, että tälläkin palstalla on monia kirjoittajia, ja kaikkien mielipiteet eivät mene yksiin ja ei tarvitsekkaan, siksi tämä palsta on olemassa. Mutta, jos aihe on selvästi hyökkäävä niin aivan varmasti vastaukset ovat samanlaisia.



Öitä kaikille t.emmi

" Siiri-tästä ammattiasiasta ja uteluista. Muistan sen kyseisen ketjun, missä ihmeteltiin ammattiasi. Sinähän itse sanoit olevasi tutkija-ei ketään kysynnyt mitään sinulta- mutta kerroit itse olleesi opettajana, ja nyt tutkijana."



Kommetoin tätä, sinä tahallasi haluat ymmärtää minut väärin, no sehän sinänsä ei ole mitään uutta.



Minä sanoin näin: Minä olin opettajana pakolaisleirillä. Opetin englantia ja kuvaamatoitoa, siis minä EN ole sanonut olevani opettaja koulutukseltani missään vaiheessa. Minä olin vapaaehtoistyössä siellä, jos sinä jotain tietäisit vapaaehtoistyöstä jotain niin ymmärtäisit mistä puhun.

Minä näin sielläkin muuten paljon lapsia jotka elivät kurjissa oloissa mutta jotka käyttäytyivät hyvin. Kaikkia ei voida selittää tällä meidän kulttuurilla niinkuin sinä nyt teet, vaikka et sitä itse ilmeisesti huomaakkaan.



Sitten minä En sanonu edelleenkään olevani ammatiltani tutkija, vaan sanoin tekeväni eräänlaista tutkimustyötä, mikä on totta, minä siis en ole ammattinimikkeeltäni tutkija. Joko tuli selväksi?



Ei ihme että tämä palsta on niin nurkkakuntalainen. Täällä ei siedetä eriäviä mielipiteitä eikä erilaisuutta. Mutta muilta kyllä vaaditaan pokkana suvaitsevaisuutta, mutta itse sitä ei olla.

sen kyllä myönnän että minustakin Zatar oli aika kiivas aloituksessa, mutta toisaalta ymmärränkin häntä.

Mutta kun en itse ollut paikalla, on vaikea sanoa millanen tilanne siellä bussipysäkillä sitten oli oikeesti. Tuijottiko tämä nainen ihan metrin päässä ja kuinka julkeesti tms. miten kauhee se lapsi oli jne...

Itseäni hämmästyttää tämä jatkuva tuijottamisesta kirjoittelu tällä palstalla. Miksi ette nyt vaan anna ihmisten tuijottaa? Jos niitä ihmisiä ei itse katso, niin ei taatusti huomaa itseeän tuijotettavan! Kääntäkää katseet siihen omaan ukkoon, niin ei tarvitse katsoa, jos joku nyt kuitenkin bussin ikkunasta katsoisi juuri teitä. Maailma nyt vaan on sellainen, että kaikkeen, mikä on jotenkin erilaista, tulee kiinnitettyä huomiota. Ja vaikka se katse mielestäsi olisi tungetteleva, niin katseella harvemmin saa mitään totaalisen pahaa aikaan.



Itselläni on eräs ystävä, joka pukeutuu ja meikkaa tosi erikoisesti ja häntäkös tuijotetaan ja ääneen ihmetellään. On siis täysin suomalainen syntyperältään, mutta ns. taiteilijaluonne. Ja kyllä saa niitä kommenttejakin kuulla! Hän tosin tekee kaiken siksi, että haluaakin ihmisten huomaavan itsensä, joten sinällään vähän eri asia. Mutta onkos vähän tylsää, kun kukaan ei huomaa minua siinä vieressä!



Ja tuosta miesten vs. naisten ahdistelusta vai oliko alunperin kyse kuitenkin juuri siitä tuijottamisesta ja kuolaamisesta... niin minusta on aika iso ero juuri siinä, että jos joku nainen tuijottaa ja kuolaa kuin että mies koskee tai muuten käy fyysisesti kiinni. Miehille taitaa olla ' luvallistakin' tuo kuolaaminen ja katsominen kulttuurista riippumatta. Ymmärrän nyt ketjunaloittajaa niin, että ehkä hänestä oli järisyttävää se, että mies ja nainen olivat nyt jotenkin väärinpäin asetelmassa.

siiri09:

Enkä usko, Mrs_O, anteeksi että osoitan sanani taas sinulle, kukaan arabin kanssa naimissa oleva on sinulle siitä katkera että olet jättänyt täman hirveän arabimiehesi (miksi edes otit selllasen?).

Hirveä arabimies. En usko että arabialaisuudella on mitään tekemistä hirveyden kanssa. Minun mieheni oli hirviö ja nain hänet aikoinaan rakkaudesta. Siis siksi otin ja samasta syystä mrs.O varmaan otti omansa. Toivottavasti sinä Siiri et joudu eroamaan ja miettimään miksi otit oman miehesi. Todellakin toivon niin. Naimisiin mennessä ei ole mitään takuuta avioliiton onnistumisesta ja tänä päivänä suurin osa avioliitoista loppuu (ei vain moku) syystä tai toisesta. Usein syynä on se, ettei pariskunta enään tunne toisiaan, ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Toisinaan on pahoinpitelyä, pettämistä, alkoholia jne. Toisinaan ero tapahtuu nätisti, toisinaan jostain tulee paskoja jätkiä, tai vittumaisia ämmiä. Eikä tätä kaikkea osaa naimisiin mennessä edes kuvitella. Minä avioituessani ex-mieheni kanssa en kuvitellutkaan eroavani hänestä, mutta aika (tai jokin muu muutti) mieheni luonteen itsekkääksi kiduttajaksi. Ja kuinka hän nyt kieltäytyy tapaamasta omaa lastaan, eikä halua antaa rahaa, kostoksi minulle uudestä miesystävästä. (Minun olisi pitänyt olla sinkkuna lopunelämääni... )Vaikka yhdessä toivottiin ja odotettiin lasta, joka oli isänsä silmänterä, kunnes ero sitten tuli. En minäkään olisi nainnut tuollaista miestä, jos naimisiin mennessä olisi käyttäytynyt noin. Joka tapauksessa hyvää yötä!