Oon ihastunut 20 vuotta vanhempaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä ikäerolla ei ole paljon merkitystä, mutta kuten edellä jo joku kirjoitti, tilanne muuttuu kun vanhenette. Toinen on eläkkeellä, toisella parhaat työvuodet vasta meneillään. Sitten kun toinenkin pääsee eläkkeelle ja voisi nauttia yhdessä vapaasta, toinen on vanhus. Vaikka olisi perusterve, niin on kuitenkin auttamatta vanhus. Voit unohtaa kaikki haaveet yhteisistä eläkevuosista, jolloin vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa.

Tai sitten on koko elämänsä yksin ja viettää vanhuutensa yksin. Ei tarvitse edes haaveilla yhteisistä vuosista kenenkään vierellä. 

Tämä. Enenevässä määrin naiset elää jokatauksessa vanhuuden yksin. Kuka estäisi olla kavereiden kanssa jos mies kupsahtaa aiemmin?

En ymmärrä, miksi kommenttini poistettiin. Oliko se liian positiivinen tälle palstalle?

Kiva kuitenkin, että joku ehti lainata sitä niin näkyy 😊

Suosittelen edelleen elämään enemmän kuin pelkäämään.

Olen sanonu tämän kertoja. Ja sanon taas, että mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän ikä on itselleni vain numero tai viitearvo, että minulla ja jollain toisella saattaisi olla jotain yhteistä jaettavaa ja annettavaa ja tai kenties tekemistä keskenämme. Mutta onhan tämä myös ikävaihe kysymys on eriasia elää parisuhteessa iskeä 20 vuotta vanhemman tai nuoremman kanssa vaikka "jo" 40 vuotiaana kuin 30 vuotiaana. 20 vuotta vanhempi kumppani tuolloin 30 vuotiaana saattaisi mennä, mutta jokainen ymmärtänee ettei 20 vuotta nuorempi. 

Sinkkumies      

Isäni on raihnainen 90 vuotias ja äiti virkeä ja tarmokas 73 vuotias. Yhdessä olleet 40 vuotta. Ensimmäiset 10 vuotta olivat ok, mutta sen jälkeen isästä tuli papparainen joka viihtyi lähinnä kotona ja äiti on katkera menetetystä elämästä ja lupauksista jotka jäi täyttämättä. Eläkkeellä piti näyttää vaimolle maailmaa jne mutta isä olikin sitten jo liian vanha sellaiseen.

Äidin elämä on mennyt siinä että kasvatti isän kanssa hienon perheen, mutta omat haaveet matkustelusta ja muusta yhdessä tekemisestä on saanut unohtaa ja nykyään onkin jo vanhuudenhöperön, äkäisen isäni omaishoitaja.

Kokemukseni mukaan vanhempi mies on isän roolissa mahtava mutta aviomiehenä varmasti katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on raihnainen 90 vuotias ja äiti virkeä ja tarmokas 73 vuotias. Yhdessä olleet 40 vuotta. Ensimmäiset 10 vuotta olivat ok, mutta sen jälkeen isästä tuli papparainen joka viihtyi lähinnä kotona ja äiti on katkera menetetystä elämästä ja lupauksista jotka jäi täyttämättä. Eläkkeellä piti näyttää vaimolle maailmaa jne mutta isä olikin sitten jo liian vanha sellaiseen.

Äidin elämä on mennyt siinä että kasvatti isän kanssa hienon perheen, mutta omat haaveet matkustelusta ja muusta yhdessä tekemisestä on saanut unohtaa ja nykyään onkin jo vanhuudenhöperön, äkäisen isäni omaishoitaja.

Kokemukseni mukaan vanhempi mies on isän roolissa mahtava mutta aviomiehenä varmasti katastrofi.

Tuohan on ihan sun äidin omaa syytä, että jäi suhteeseen, joka ei vastaa sitä, mitä halusi. Jos hän jo 10 vuoden jälkeen huomasi, että aviomies ei pidäkään matkailusta kuten itse pitää, niin miksi hän jäi isäsi kanssa? Kyse on elämäntapojen erilaisuudesta eikä ikäerosta. Minun toiset isovanhempani matkustelivat koko ikänsä ulkomailla säännöllisesti ja toiset taas viihtyivät kotimaassa. Ikääntyminen ei matkailuinnokkuuteen vaikuttanut laisinkaan vaan nimenomaan se, millaista elämää halusivat. Sinun vanhempasi vain halusivat eri asioita, eikä äitisi ole uskaltanut lähteä omilleen. Monet jämähtävät suhteeseen, jossa eivät ole tyytyväisiä. Ei ole todellakaan ikäeroon liittyvä asia tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä ikäerolla ei ole paljon merkitystä, mutta kuten edellä jo joku kirjoitti, tilanne muuttuu kun vanhenette. Toinen on eläkkeellä, toisella parhaat työvuodet vasta meneillään. Sitten kun toinenkin pääsee eläkkeelle ja voisi nauttia yhdessä vapaasta, toinen on vanhus. Vaikka olisi perusterve, niin on kuitenkin auttamatta vanhus. Voit unohtaa kaikki haaveet yhteisistä eläkevuosista, jolloin vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa.

Onpa raskasta elämää, kun ei pysty elämään tässä päivässä vaan elää ja suunnittelee vain sitä elämää, joka tulee vasta 30-40 vuoden päästä. Jos siis on edes elossa silloin. Varman päälle elämisessä on se ongelma, että silloin se elämä tuppaa jäädä elämättä. Odottelee vain suunnitelmansa toteutumista silloin joskus 40 vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä ikäerolla ei ole paljon merkitystä, mutta kuten edellä jo joku kirjoitti, tilanne muuttuu kun vanhenette. Toinen on eläkkeellä, toisella parhaat työvuodet vasta meneillään. Sitten kun toinenkin pääsee eläkkeelle ja voisi nauttia yhdessä vapaasta, toinen on vanhus. Vaikka olisi perusterve, niin on kuitenkin auttamatta vanhus. Voit unohtaa kaikki haaveet yhteisistä eläkevuosista, jolloin vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa.

Onpa raskasta elämää, kun ei pysty elämään tässä päivässä vaan elää ja suunnittelee vain sitä elämää, joka tulee vasta 30-40 vuoden päästä. Jos siis on edes elossa silloin. Varman päälle elämisessä on se ongelma, että silloin se elämä tuppaa jäädä elämättä. Odottelee vain suunnitelmansa toteutumista silloin joskus 40 vuoden päästä. 

Tämä niin paljon!

Mun rakkaus on 12 vuotta nuorempi, kyl se vähän mietityttää.