Oon ihastunut 20 vuotta vanhempaan
Oon ihan korviani myöten lääpälläni. Hän on 50, minä 30. Ollaan samassa työpaikassa. Luulen, että sillä on mua kohtaa kans lämpimät fiilikset. Pitkiä kat1seita vaihdetaan, heitetään läppää. Kerran se tuli auttamaan mua yhdessä jutussa ja kiittelin sitä siinä, niin se vastas "no kyllä sä tiedät miksi oon tässä."
Nyt kaipaan vinkkejä! Kannattaisiko vaan suoraan kysyä mitä miettii, vai pyytää sitä johonkin?
Kommentit (28)
Mulla on 20 vuotta vanhempi mies. Minä olen 28 ja hän 48. Yhdessä oltu 10 vuotta, kaksi lastakin on. En enää osaa ajatella koko ikäeroa, tottahan se alussa mietitytti kumpaakin.
Pyydä sitä vaikka kahville. Eihån siinä ainakaan mitåån menetä, ja tulee asiaan selvyys.
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 20 vuotta vanhempi mies. Minä olen 28 ja hän 48. Yhdessä oltu 10 vuotta, kaksi lastakin on. En enää osaa ajatella koko ikäeroa, tottahan se alussa mietitytti kumpaakin.
Mitä sun vanhemmat sanoivat? Olit kuitenkin vasta teini-ikäinen.
Moi Ikis! Oot taas päässyt suljetulta pois. Muista lääkkeet. Nyt ois aika ottaa ilta-annos.
Ei se ikä kyllä niin paljon oikeasti merkitse. Eikä 50v mies yleensä edes ole vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Hei, vaikka sun oma elämä on paskaa, niin älä reflektoi liikaa muihin.
Arvasin että joku tulee tähän kommentoimaan.
Kyllä se kylmä totuus on, että mitä isompi ikäero, sitä suuremmat haasteet se aiheuttaa parisuhteessa.
On suurta epätasa-arvoa kun toinen kumppani vanhenee ja toinen on dynaaminen toimija.
Toinen eläkeläinen ja toinen työsuhteessa 20 vuotta pidempään? Miettikää nyt, jos AP jää eläkkeelle 65 vuotiaana rakas puoliso on 85?? Siis jo laitoshoidossa oleva, ehkä jo kuollut? Ei mitään yhteisiä Rauhaisaa Eläkepäiviä Espanjassa tmv.
Kyllä se kylmä totuus tulee iän myötä esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Hei, vaikka sun oma elämä on paskaa, niin älä reflektoi liikaa muihin.
Arvasin että joku tulee tähän kommentoimaan.
Kyllä se kylmä totuus on, että mitä isompi ikäero, sitä suuremmat haasteet se aiheuttaa parisuhteessa.
On suurta epätasa-arvoa kun toinen kumppani vanhenee ja toinen on dynaaminen toimija.
Toinen eläkeläinen ja toinen työsuhteessa 20 vuotta pidempään? Miettikää nyt, jos AP jää eläkkeelle 65 vuotiaana rakas puoliso on 85?? Siis jo laitoshoidossa oleva, ehkä jo kuollut? Ei mitään yhteisiä Rauhaisaa Eläkepäiviä Espanjassa tmv.Kyllä se kylmä totuus tulee iän myötä esiin.
Anna olla. Ei ole sun ongelma. Sinä elät omaa elämääsi ja muut omaansa. Se, mikä sulle on maailmanloppu, ei ole sitä välttämättä muille. Ja se, miten sinun elämä on mennyt, ei tarkoita automaattisesti samaa muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Hei, vaikka sun oma elämä on paskaa, niin älä reflektoi liikaa muihin.
Arvasin että joku tulee tähän kommentoimaan.
Kyllä se kylmä totuus on, että mitä isompi ikäero, sitä suuremmat haasteet se aiheuttaa parisuhteessa.
On suurta epätasa-arvoa kun toinen kumppani vanhenee ja toinen on dynaaminen toimija.
Toinen eläkeläinen ja toinen työsuhteessa 20 vuotta pidempään? Miettikää nyt, jos AP jää eläkkeelle 65 vuotiaana rakas puoliso on 85?? Siis jo laitoshoidossa oleva, ehkä jo kuollut? Ei mitään yhteisiä Rauhaisaa Eläkepäiviä Espanjassa tmv.Kyllä se kylmä totuus tulee iän myötä esiin.
Meillä on 12v ikäeroa ja mies on se joka nysvää kotona vaikka on nuorempi. Isosetä oli ihan virkeä vielä 92-vuotiaana, harmitteli, kun ei jaksa pitkiä lenkkejä kävellä. Ihan tyytyväiseltä vaikutti 30v nuorempi vaimo.
Enemmän se on yksilökohtaista, ei sitä koskaan tiedä. Äiti oli heti eläkkeelle päästyään vuosia omaishoitajana vaikka isä oli vaan 10v vanhempi. Tuurilla ne laivatki seilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Hei, vaikka sun oma elämä on paskaa, niin älä reflektoi liikaa muihin.
Arvasin että joku tulee tähän kommentoimaan.
Kyllä se kylmä totuus on, että mitä isompi ikäero, sitä suuremmat haasteet se aiheuttaa parisuhteessa.
On suurta epätasa-arvoa kun toinen kumppani vanhenee ja toinen on dynaaminen toimija.
Toinen eläkeläinen ja toinen työsuhteessa 20 vuotta pidempään? Miettikää nyt, jos AP jää eläkkeelle 65 vuotiaana rakas puoliso on 85?? Siis jo laitoshoidossa oleva, ehkä jo kuollut? Ei mitään yhteisiä Rauhaisaa Eläkepäiviä Espanjassa tmv.Kyllä se kylmä totuus tulee iän myötä esiin.
Anna olla. Ei ole sun ongelma. Sinä elät omaa elämääsi ja muut omaansa. Se, mikä sulle on maailmanloppu, ei ole sitä välttämättä muille. Ja se, miten sinun elämä on mennyt, ei tarkoita automaattisesti samaa muille.
Kait mulla on oikeis varoittaa? Nuorena näitä asioita ei ajattele niin pitkälle, ja mistä sinä voit itse vakuuttaa, ettei vanheneva kumppani esim sairastu? Et itsekään voi vakuuttaa että kaikki menee hyvin
Tuossa iässä ikäerolla ei ole paljon merkitystä, mutta kuten edellä jo joku kirjoitti, tilanne muuttuu kun vanhenette. Toinen on eläkkeellä, toisella parhaat työvuodet vasta meneillään. Sitten kun toinenkin pääsee eläkkeelle ja voisi nauttia yhdessä vapaasta, toinen on vanhus. Vaikka olisi perusterve, niin on kuitenkin auttamatta vanhus. Voit unohtaa kaikki haaveet yhteisistä eläkevuosista, jolloin vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
AP voi sitten kun itse jää eläkkeelle, toimia kätevästi kumppanin omaishoitajana! Toki voi olla että jo viisikymppisenä voi huonolla tuurilla päätyä miehen omaishoitajiksi esim Alzheimerin takia.
Tuskin nyt 5 kypäsenä. Naapurissa kuoli 32 vuotias poika. Ei saanut ilmaa ja elvytyksestä huolimatta kuoli. Aika moni jos on 5 kymppinen on selvennyt pahimmista äkkikuoleman vuosista. Toki ikääntyminen koskettaa meitä kaikkia.
Oon ihastunut 20 vuotta nuorempaan.
Ja pitää muistaa mikä ero voi olla 65 ja 85 vuotiaana. Hyvin harva 85 vuotias mies jaksaa / kykenee enää touhuta mitään, mutta hyvin moni 65 vuotias Nainen touhuaa kaikki päivät, marjastaa, sienestää, mökkeilee ja tapaa tuttaviaan. Tuossa iässä ikäero on todella erottava tekijä, varsinkin kun se mies on se vanhempi osapuoli. Tilastollisesti naiset elävät miehiä pidempään ja terveempinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Itse olen pitkässä liitossa itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa (yli 10 v reilusti)
Mies on nyt kohta 57 ja vanhettunut äkisti. Lihonut, tullut papparaiseksi olemukseltaan. Potenssiongelmaa, kaikkea ikävää.
Seksuaalinen haluni häneen on kuollut. En suostu itse vielä mummoutumaan tai seksittömään loppuelämään.
Mieti. Mieti miltä ikäero tuntuu kun itse olet nuorekas nelikymppinen ja toinen papparainen kuusikymppinen???
En ole provo. Varoitan vain. Eroa joo harkitsen päivittäin.
Hei, vaikka sun oma elämä on paskaa, niin älä reflektoi liikaa muihin.
Arvasin että joku tulee tähän kommentoimaan.
Kyllä se kylmä totuus on, että mitä isompi ikäero, sitä suuremmat haasteet se aiheuttaa parisuhteessa.
On suurta epätasa-arvoa kun toinen kumppani vanhenee ja toinen on dynaaminen toimija.
Toinen eläkeläinen ja toinen työsuhteessa 20 vuotta pidempään? Miettikää nyt, jos AP jää eläkkeelle 65 vuotiaana rakas puoliso on 85?? Siis jo laitoshoidossa oleva, ehkä jo kuollut? Ei mitään yhteisiä Rauhaisaa Eläkepäiviä Espanjassa tmv.Kyllä se kylmä totuus tulee iän myötä esiin.
Anna olla. Ei ole sun ongelma. Sinä elät omaa elämääsi ja muut omaansa. Se, mikä sulle on maailmanloppu, ei ole sitä välttämättä muille. Ja se, miten sinun elämä on mennyt, ei tarkoita automaattisesti samaa muille.
Kait mulla on oikeis varoittaa? Nuorena näitä asioita ei ajattele niin pitkälle, ja mistä sinä voit itse vakuuttaa, ettei vanheneva kumppani esim sairastu? Et itsekään voi vakuuttaa että kaikki menee hyvin
Ja sä et tiedä tipan tippaa, miten muiden elämä menee. Turha pelotella muita oman huonon kokemuksen takia. Ota ero, jos on niin kauheaa, äläkä yritä sanella miten muut elää elämäänsä. Vai yritätkö elää muiden kautta omaa elämääsi uusiksi? Säälittävää katkeroitumista.
Tuttava sai vasta "60v-lahjaksi" leskeyden. Oli sitä ennen 18v vanhemman miehensä omaishoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä ikäerolla ei ole paljon merkitystä, mutta kuten edellä jo joku kirjoitti, tilanne muuttuu kun vanhenette. Toinen on eläkkeellä, toisella parhaat työvuodet vasta meneillään. Sitten kun toinenkin pääsee eläkkeelle ja voisi nauttia yhdessä vapaasta, toinen on vanhus. Vaikka olisi perusterve, niin on kuitenkin auttamatta vanhus. Voit unohtaa kaikki haaveet yhteisistä eläkevuosista, jolloin vihdoin olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa.
Tai sitten on koko elämänsä yksin ja viettää vanhuutensa yksin. Ei tarvitse edes haaveilla yhteisistä vuosista kenenkään vierellä.
Vierailija kirjoitti:
Ja pitää muistaa mikä ero voi olla 65 ja 85 vuotiaana. Hyvin harva 85 vuotias mies jaksaa / kykenee enää touhuta mitään, mutta hyvin moni 65 vuotias Nainen touhuaa kaikki päivät, marjastaa, sienestää, mökkeilee ja tapaa tuttaviaan. Tuossa iässä ikäero on todella erottava tekijä, varsinkin kun se mies on se vanhempi osapuoli. Tilastollisesti naiset elävät miehiä pidempään ja terveempinä.
Tilastot on mielenkiintoisia. Mitenkähän nuorten miesten kuolemat vaikuttaa asiaan? Miehet toki ryyppää koko elänsä kovemmin joka vaikuttaa elinikään
Ja sitten heräsit, setämies.