Lue keskustelun säännöt.
Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
09.12.2019 |
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Teemaa. Osa on perittyä, osa lahjana ystäviltä, osan ostin. Sopii hyvin 70-luvun taloomme.
Oi, kaunista. Minkä väristä?
Keltaista, sinistä, vihreää ja uudet on valkoisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Jos toiselle on sanottu, ettei toivota tuotavan mitään, niin miten tulisi suhtautua kun toiveita ei kuunnella? Hymyillen kiittää ja heittää roskikseen?
Kun äitini ei usko, niin olen antanut ei-toivottuja asioita samantien takaisin ja todennut etten tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Ei ole ”vaatinut”, ei. Mutta kummasti on jo vaihtoehtoja, lahjalistoja anopille väsätty.
Niin, on edelleen haluttu antaa anopin tyydyttää sitä ostovimmaansa mutta järkevästi. Eli ollaan kohteliaita vaikka toinen on käyttäytynyt tökerösti.
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Siinä on siis jotain väärää, että tekee omasta kodistaan itselle mieluisen? Vaikka on rahaa osta se, minkä haluaa, pitäisi toisten antaa päättää ja sisustaa ja mitä vielä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tätä jatkuvaa lahjahelvettiä. Kolme siskoa ja äitini.
Tungetaan ja tungetaan tavaraa jota emme halua ja josta emme pidä. Ja sitten kukjetaan inventoimassa missä ne lahjat on. Ja kiukutellaan jos esim myyn kirpparilla eteenpäin pieneksi jääneitä lastenvaatteita.
Aivan helvetillistä oikeasti. Tavaramäärä kasvaa ja kasvaa ja takanapäin haukutaan koko ajan.
Ja sitten sellaista passiivisaggressiivista mielensäpahoittajien kiukuttelua. Ei voida kertoa mistä n loukkaannuttu.
Yritä katkaista tällainen tungetaan ja tungetaan -kierre. Tollainen rasittaa ihan hirveästi. Ota tueksi esim. joitain ammattiraivausoppaita, Konmari tms. Ole tiukkana ja sano että muutos on astunut tästä päivästä lukien voimaan. Ole tiukkana! Jos antavat jotain, vaatteita yms, ole lujana ja sanot että valitset sopivat ja palautat pikaisesti loput heille takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Ei ole ”vaatinut”, ei. Mutta kummasti on jo vaihtoehtoja, lahjalistoja anopille väsätty.
No jos anoppi on niitä ihmisiä, jotka eivät osaa olla tuomatta mitään. Nuo ehdotuksethan olivat vain siltä varalta, että jotain haluaa ostaa. Eivät mitään vaatimuksia. Itse ainakin lahjaa tai tuliaisia hankkiessani yritän miettiä, mistä saaja ilahtuisi. Saatan jopa kysellä toiveita. En kuvittele kaikilla olevan sama maku kuin itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Juuri näin. Lisäisin vielä, että jos haluaa antaa lahjan niin ideahan on tuottaa hyvää mieltä sille vastaanottajalle. Lahjan antamisen ei siis pitäisi olla itsekästä oman kilven kiillottamista. Tykkään itse siitä jos lahjan saaja ilahtuu, ja siksi koitan valita lahjat silleen että toinen ilahtuu aidosti.
Jos mitään muuta ei keksi niin joku syötävä juttu on hyvä jouluna, harvoinpa menee vikaan. Mutta se että ostan jonkun perkeleen raanun ja vaadin lahjan saajaa pitämään sitä pöydällä loppiaiseen saakka on lähinnä sairautta.
nro 359
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Ei ole ”vaatinut”, ei. Mutta kummasti on jo vaihtoehtoja, lahjalistoja anopille väsätty.
Joopas joo. Tässä tapauksessa ei ole muita lahjalistoja kuin niitä suklaita ja hedelmiä ja jotain että anoppi saisi edes jotain höösätä, että ostaisi mieluummin tuollaisia ruokalahoja jos kerta niin haluaa. Ehkä jossain muualla on jotain kalliita lahjalistoja... ??? En ymmärrä mitä sä vedät tähän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
No, meillä toi neljä kassillista lahjoja. Ainoatakaan toivetta ei ole kysynyt (olisin toivonut vaikka kakun). Mulla kyrsii jo valmiiksi, kun meillä on tavaran vähentäminen menossa muutenkin ensi vuonna tulevan muuton vuoksi. Ja ahdistaa nuo kiiltävät paperit, joihin tuo kaikki on kääritty. Kymmenen vuoden jälkeenkään ei toinen hoksaa, että me ei tätä tavaraa tarvittaisi. Jouluaatolta odotan vain sitä hetkeä, kun saan kerätä kaikki nuo lahjapaperit, muovilaatikot ja muun pakkausjätteen ja saan sen vietyä roskikseen. Ainoa, mitä toivoisin on, että joskus kysyttäisiin etukäteen niitä toiveita. Olisi niitäkin (käyttötavaraa) löytynyt. Nyt epäilen, että juurikin tuota oman maun mukaan ostettua mm. astiaa pantu pakettiin. Viime vuonna tuli joulupöytään tabletteja ja pörrösukat, jotka ei mahtunu edes jalkaan eikä kelvannu lapsillekaan.
Riittäiskö joskus vähempi? Mietin myös, että aukoisin ainakin omat pakettini jo etukäteen ja laittaisin aattona kiertoon. Jos niille olisi ottaja, jolla olisi oikeasti tarvetta.
Meiltä lähti anoppilaan ruokapaketti. Kerättiin sellaista "vähän parempaa", mitä eivät välttämättä itse hoksaa ostaa. Voi olla, että nekin oli turhaa, mutta miehen mielestä tyhjin käsin ei voinut päästää lähtemään.
No et säkään sitten voinut ottaa toista huomioon omalla lahjallas. Toinen selvästi pitää kaikkea tavaraa lahjana ja sun on pakko viedä vaan ruokaa, ettei vaan jää mitään jäljelle siitä sun lahjastas. Koska sun mielestä kuuluu niin olla tai paremmin, et olisi antanut mitään, jos olisit yksin päättänyt.
Ihan olette toisenne ansainneet.
Anoppiskin ajattelee ihan niin kuin sinä että ”mitä eivät välttämättä itse hoksaa ostaa..”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa miehiä joita kiinnostaa minkälaisesta mukista juo kahvit???
Lyhyesti, on. Silloin kun siihen on mahdollisuus niin mielellään valkkaan sen tyylikkään. Ei ole ryystää sumppia siitä peltikiposta vaan siksi kun on mies.
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Ei ole ”vaatinut”, ei. Mutta kummasti on jo vaihtoehtoja, lahjalistoja anopille väsätty.
Joopas joo. Tässä tapauksessa ei ole muita lahjalistoja kuin niitä suklaita ja hedelmiä ja jotain että anoppi saisi edes jotain höösätä, että ostaisi mieluummin tuollaisia ruokalahoja jos kerta niin haluaa. Ehkä jossain muualla on jotain kalliita lahjalistoja... ??? En ymmärrä mitä sä vedät tähän mukaan.
Lahjalistoihin vetoaminen oli outoa, niistä ei mainittu mitään. Juuri tuota olen sanonut äidilleni, jos tahtoo ostaa jotain niin ostaa jotain sellaista mille on käyttöä. Win-win.
Miettikää nyt, ihan tyhmää laittaa rahojaan johonkin täysin tarpeettomaan krääsään. Ostais vaikka lottolappuja niillä, menisi edes kansanterveyteen nekin rahat eikä Kiinaan.
Jos mietitään mikä voisi olla neutraali, helppo, toivottu lahja, niin
-kahvinjuojalle kahvia
-teenjuojalle teetä
-suklaan ystävälle suklaata
-kukkien ystävälle kukkia
-juustojen herkuttelijalle juustoa
-jne
Opetelkaa kysymään, mistä toinen tykkää, eikä mennä ostamaan minä minä minä kun tämä noille ja tästä se ilahtuu... tyylillä.
Edellä mainitut ovat sellaisia lahjoja, jotka kuluvat ja jos ei ole mieleistä tai hyvää, niin ne on nk. helppo laittaa roskikseen tai biojäteastiaan. Kukaan ei valvo oletko juonut, syönyt sen vai et.
Ja lahjan antajalle vinkki: pitää hyväksyä myös se että lahjan saaja ei välttämättä tykkää ostamastasi lahjasta. Meillä ihmisillä on erilaiset makuaistit ja mieltymykset. Ja ei se niin kamalaa ole, jos lahjan saaja ei tykkääkään jostain erikoiskahvista joka sinusta on superhyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Ehkä jotain mätää on sunkin suhtautumisessa ja asenteessa!!!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Miten se suvun kunnioitus tätä sukuun naitua sitten näkyy? Saako sillä olla mielipiteitä? Millä vuosisadalla te oikeen elätte?
Nämä tavarakiistat taitaa jakaa sukupolvia hyvin selvästi. Itse 70-luvulla syntyneenä ja tietyistä käyttäytymismalleista ja tunnekylmyydestä eroon pyristelleenä olen ajatellut että siinä täytyy olla taustalla joku kyvyttömyys ilmaista välittämistä muilla keinoin. Ja ehkä joku kontrollintarvekin. Ja varmaan tarve jättää joku näkyvä muistoesine itsestä. Kaikki menneiden sukupolvien tavat vaan ei ole terveitä.
t. mielipiteellisen miniän tai parikin sukuun tuonut
Vierailija kirjoitti:
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Jos miettii tätä tapausta, niin mikä tässä esim. on rakkaudenosoitusta? Se että tuodaan kassillinen krääsää pojan kotiin väkisin? Poika nimenomaan itte haluaa olla se minimalisti! Mistä teitä luupäitä oikein riittää???
Vierailija kirjoitti:
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
...ei osaa antaa tilaa = ei anna anopin määrätä? Huomasitko, että aloittajan mies halusi minimalistisen kodin? Hänkään ei halua ”rakkaudenosoituksia” turhan tavaran muodossa. Rakkautta ei ole myöskään se, että yrittää määrätä, miten toiset elävät omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähönän se kunnioituksen puute tulee esiin aika varhain miniä anoppi akselilla suuntaan jos toiseen ja se siirtyy sukupolvessa eteenpäin, sikäli kuin sukuun naitu pirttihirviö ei osaa antaa tilaa myös miehensä suvulle ja heidän rakkaudenosoituksilleen pojalleen tai veljelleen yrittäen jotenkin tätä naispuoliskoakin muistaa. Alussahan sen asenteen näkee jo melko hyvin.
Miten se suvun kunnioitus tätä sukuun naitua sitten näkyy? Saako sillä olla mielipiteitä? Millä vuosisadalla te oikeen elätte?
Nämä tavarakiistat taitaa jakaa sukupolvia hyvin selvästi. Itse 70-luvulla syntyneenä ja tietyistä käyttäytymismalleista ja tunnekylmyydestä eroon pyristelleenä olen ajatellut että siinä täytyy olla taustalla joku kyvyttömyys ilmaista välittämistä muilla keinoin. Ja ehkä joku kontrollintarvekin. Ja varmaan tarve jättää joku näkyvä muistoesine itsestä. Kaikki menneiden sukupolvien tavat vaan ei ole terveitä.
t. mielipiteellisen miniän tai parikin sukuun tuonut
Erittäin viisaasti pohdittu! Tätä komppaan! ...että siinä täytyy olla taustalla joku kyvyttömyys ilmaista välittämistä muilla keinoin. Ja ehkä joku kontrollintarvekin. Ja varmaan tarve jättää joku näkyvä muistoesine itsestä.
Meillä on kaksi teiniä joille kannetaan väkisin krääsää teinien omista mielipiteistä huolimatta. Sitten haukutaan minut kun teinit ”ei ilahdu” vaaditulla tavalla.
Missä tässä on se huono käytös? Oikeasti.
Ei ole ”vaatinut”, ei. Mutta kummasti on jo vaihtoehtoja, lahjalistoja anopille väsätty.