Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
09.12.2019 |
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin mieheni kanssa myös niistä sydänmukeista. Mä meinasin jo myöntyä niille. Mutta mies nimenomaan oli sitä mieltä että tulee olla samaa sarjaa kaikki meidän mukit eli sitä valkoista teemaa. Hän on kuulemma saanut tarpeekseen viiden eri sarjan teekalustoista lapsuuskodissaan ja kasapäisistä erilaisista mukeista. Eli jos tarvitaan joskus lisää mukeja, ne on teemaa. ap
Voi Teema on kuule niin last season.
Tyhmät ne viimeisen muodin mukaan juoksee astioissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oikeasti olemassa miehiä joita kiinnostaa minkälaisesta mukista juo kahvit???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin mieheni kanssa myös niistä sydänmukeista. Mä meinasin jo myöntyä niille. Mutta mies nimenomaan oli sitä mieltä että tulee olla samaa sarjaa kaikki meidän mukit eli sitä valkoista teemaa. Hän on kuulemma saanut tarpeekseen viiden eri sarjan teekalustoista lapsuuskodissaan ja kasapäisistä erilaisista mukeista. Eli jos tarvitaan joskus lisää mukeja, ne on teemaa. ap
Voi Teema on kuule niin last season.
No ehkä susta, mutta minusta Teema on ajaton ja niin kaunis. Makuasioista on aivan turha kiistellä ja jankuttaa. Ja kyllä se Teema kaikkea muuta on kuin last season ajattomassa pelkistetyssä muotoilussaan. Aina.
Lainaus Iittalan sivulta:
Teeman pelkistetty muoto palvelee useampaa käyttötarkoitusta ja taipuu mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Teema sopii arkeen ja juhlaan, ruoanvalmistuksesta tarjoiluun ja ruokailuun – ja muiden Iittala-esineiden seuraan. Kaj Franckin ajatuksen mukaan "väri on ainoa tarvittava koriste" myös Teema-sarja on saatavana useassa eri värissä.
Ehkä toi anoppi ei tykkää Teemasta ja halusi jotain romanttisempaa... Juokoot itte kotonaan mistä lystää. Kyläpaikassa jos ei kelpaa juoda Teemasta niin katsokoot itseään peiliin tai olkoot juomatta kahvinsa.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa miehiä joita kiinnostaa minkälaisesta mukista juo kahvit???
On! Mulla on ystäväpiirissä useita.
Vierailija kirjoitti:
Onko oikeasti olemassa miehiä joita kiinnostaa minkälaisesta mukista juo kahvit???
Mun mies. Ehdottomasti aina se ruma ruskea muki, joka on joku perintökalu lapsuudenkodista. Kahvi kuulemma maistuu parhaalta siitä mukista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies.
Mun isä.
Siskoni mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin mieheni kanssa myös niistä sydänmukeista. Mä meinasin jo myöntyä niille. Mutta mies nimenomaan oli sitä mieltä että tulee olla samaa sarjaa kaikki meidän mukit eli sitä valkoista teemaa. Hän on kuulemma saanut tarpeekseen viiden eri sarjan teekalustoista lapsuuskodissaan ja kasapäisistä erilaisista mukeista. Eli jos tarvitaan joskus lisää mukeja, ne on teemaa. ap
Voi Teema on kuule niin last season.
Teemaa on valmistetu vuodesta 1952 eli kyllä se kestää aikaa (ihan varmasti paremmin kun joku Tokmannin sydänmuki :). Meidän ensimmäiset vielä käytössä olevat Teemat on 90-luvulta. Just ostin rikkoutuneiden tilalle uusia, eikä ole mitään tarvetta vaihtaa sarjaa. Se että se oli hetken erityisen muodissa ei vaikuta omaan elämääni mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ne äidit opettavat poikansa laistamaan tuollaisia miniäntekeleitä. Ne pahastuu, jos saavat lahjoja. Puuttuu aimo annos nöyryyttä elämän edessä. Mutta kyllä vielä saavat turpiinsa (kuvainnollisesti). Siperia... jne.
Miten Siperia opettaa nöyrtymään anopin oikuille?
Vierailija kirjoitti:
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.
Aloittaja ei ole vaatinut mitään, ei mitään kalliista lahjoista puhumattakaan. He eivät halua minimalistiseen kotiinsa ylimääräistä tavaraa. Ovatko sitten ekologisia eläjiä vai muuten vaan eivät tykkää turhasta tavarasta.
HUOM! Kuka antaa jollekin lahjan, tavarasta vastuu ja omistusoikeus siirtyy lahjan saajalle, hän saa tehdä sillä mitä haluaa, ottaa sen käyttöön tai vaikka laittaa sen esim polttorovioon saman tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenikään, että me anopit ollaankin noin kamalia! Itse olen ostanut poikani tyttöystävälle jouluisin aina jonkun nuorelle naiselle sopivan pikkulahjan - kirjan, kosmetiikkaa, Marimekon pussukan tai muuta sellaista, mistä tällainen vanha eukonkuvatus kuvittelee poikansa rakkaan pitävän.
No, tulipahan luettua tätäkin palstaa ja viisastuin heti. Laitan lahjarahat Pelastusarmeijan keräykseen, enkä edes toivota hyvää joulua, etten vain loukkaisi trenditietoista miniääni.Joo kyllä mäkin tästä ryöpytyksestä otin sen verran herneen nokkaan, että pitää miettiä viitsinkö ottaa lapsia välipäiviksi hoitoon ollenkaan. Mä olen oikeastaan aika väsynyt ja töissäkin on raskasta.
Aina näissä keskusteluissa on näitä "en kyllä enää hoida lapsenlapsia, kun ei tehdä kaikkia asioita just tasan tarkkaan niin kuin haluan" marttyyreja. Älä ihmeessä ota niitä lapsia hoitoon. Ne kyllä vaistoavat, ettet oikeasti halua niiden kanssa olla vaan he ovat vain vallankäyttösi välineitä. Möllötä tiukasti yksin kotona ja hauku sitä kauheaa miniää, joka ei päästä sua määräämään omaa elämäänsä. Kaikki voittaa :). (Tai sitten voisit ajatella, että ehkä paras lahja, jonka voit kaikille antaa on viettää sitä aikaa niiden lasten kanssa. Luoda heille ihania muistoja mummosta ja unohtaa se pyytämättömän tavaran vieminen.)
Mä olen oikeasti väsynyt ja työssä on raskasta. En mä enää mikään ihan nuori ole. Hyvää hyvyyttäni olen hoitoon ottanut. Olen halunnut nuorta perhettä tukea ja auttaa mutta en mäkään jaksa jos palkaksi tulee tuommosta kiittämättömyyttä.
Miettikää kuulkaa ihan tykönänne millaista yhteiskuntaa te itsekin olette rakentamassa tuolla ainaisella anoppivalituksella ja haukkumisella. Nämä ketjut ei ole yhtään kivoja lukea. Nämä salakavalasti vaikuttaa myös sinänsä toimiviin miniä-anoppisuhteisiin.
Ei mulla muuta tähän.
Eli tuntemattomien ihmisten anoppien haukkuminen vaikuttaa suhun niin, että alat inhota omaa miniääsi? Suosittelen hoitoon hakeutumista (vai olisiko kuitenkin niin, että tunnet piston omassa tunnossa ja menee siksi niin ihon alle...). Ja älä ota niitä lapsia hoitoon, jos et halua, mutta älä nyt hyvä ihminen syytä siitä täysin tuntemattomia nettikirjoituksia. Enkä ole täällä haukkunut anoppiani, koska mulla on oikein hyvä anoppi. Läheltä olen seurannut vähän toisenlaista menoa ja ymmärrän hvyin, erttä niitä ongelmiakin voi olla.
Kyllä. Niin on valitettavasti päässyt käymään. Soitan pojalle, että en tule heille joulun viettoon tänä vuonna enkä ota lapsiakaan hoitoon. Mä jotenkin tällä kertaa pahoitin niin tästä ketjusta mieleni, että päätin pistää miniäsuhteen varmuuden vuoksi ihan poikki toistaiseksi.
Miksi pitäisi suostua ja nöyrtyä anopin tahtoon? EI, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on Teemaa. Osa on perittyä, osa lahjana ystäviltä, osan ostin. Sopii hyvin 70-luvun taloomme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenikään, että me anopit ollaankin noin kamalia! Itse olen ostanut poikani tyttöystävälle jouluisin aina jonkun nuorelle naiselle sopivan pikkulahjan - kirjan, kosmetiikkaa, Marimekon pussukan tai muuta sellaista, mistä tällainen vanha eukonkuvatus kuvittelee poikansa rakkaan pitävän.
No, tulipahan luettua tätäkin palstaa ja viisastuin heti. Laitan lahjarahat Pelastusarmeijan keräykseen, enkä edes toivota hyvää joulua, etten vain loukkaisi trenditietoista miniääni.Joo kyllä mäkin tästä ryöpytyksestä otin sen verran herneen nokkaan, että pitää miettiä viitsinkö ottaa lapsia välipäiviksi hoitoon ollenkaan. Mä olen oikeastaan aika väsynyt ja töissäkin on raskasta.
Aina näissä keskusteluissa on näitä "en kyllä enää hoida lapsenlapsia, kun ei tehdä kaikkia asioita just tasan tarkkaan niin kuin haluan" marttyyreja. Älä ihmeessä ota niitä lapsia hoitoon. Ne kyllä vaistoavat, ettet oikeasti halua niiden kanssa olla vaan he ovat vain vallankäyttösi välineitä. Möllötä tiukasti yksin kotona ja hauku sitä kauheaa miniää, joka ei päästä sua määräämään omaa elämäänsä. Kaikki voittaa :). (Tai sitten voisit ajatella, että ehkä paras lahja, jonka voit kaikille antaa on viettää sitä aikaa niiden lasten kanssa. Luoda heille ihania muistoja mummosta ja unohtaa se pyytämättömän tavaran vieminen.)
Mä olen oikeasti väsynyt ja työssä on raskasta. En mä enää mikään ihan nuori ole. Hyvää hyvyyttäni olen hoitoon ottanut. Olen halunnut nuorta perhettä tukea ja auttaa mutta en mäkään jaksa jos palkaksi tulee tuommosta kiittämättömyyttä.
Miettikää kuulkaa ihan tykönänne millaista yhteiskuntaa te itsekin olette rakentamassa tuolla ainaisella anoppivalituksella ja haukkumisella. Nämä ketjut ei ole yhtään kivoja lukea. Nämä salakavalasti vaikuttaa myös sinänsä toimiviin miniä-anoppisuhteisiin.
Ei mulla muuta tähän.
Eli tuntemattomien ihmisten anoppien haukkuminen vaikuttaa suhun niin, että alat inhota omaa miniääsi? Suosittelen hoitoon hakeutumista (vai olisiko kuitenkin niin, että tunnet piston omassa tunnossa ja menee siksi niin ihon alle...). Ja älä ota niitä lapsia hoitoon, jos et halua, mutta älä nyt hyvä ihminen syytä siitä täysin tuntemattomia nettikirjoituksia. Enkä ole täällä haukkunut anoppiani, koska mulla on oikein hyvä anoppi. Läheltä olen seurannut vähän toisenlaista menoa ja ymmärrän hvyin, erttä niitä ongelmiakin voi olla.
Kyllä. Niin on valitettavasti päässyt käymään. Soitan pojalle, että en tule heille joulun viettoon tänä vuonna enkä ota lapsiakaan hoitoon. Mä jotenkin tällä kertaa pahoitin niin tästä ketjusta mieleni, että päätin pistää miniäsuhteen varmuuden vuoksi ihan poikki toistaiseksi.
Viiraus nro 3. "Päätin pistää miniäsuhteen varmuuden vuoksi poikki." HUOH!
Menkää hyvät ihmiset itseenne, miettikää omia toimintatapojanne, miltä tuntuisi jos joku toinen tekisi vastoin sinun mielipiteitäsi, miten voisi sovussa elää ja olla. Mikä on itsekästä, mikä on toisen kunnioitusta, missä kulkee RAJA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Teemaa. Osa on perittyä, osa lahjana ystäviltä, osan ostin. Sopii hyvin 70-luvun taloomme.
Oi, kaunista. Minkä väristä?
Vierailija kirjoitti:
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Mitähän se tunkeilu sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenikään, että me anopit ollaankin noin kamalia! Itse olen ostanut poikani tyttöystävälle jouluisin aina jonkun nuorelle naiselle sopivan pikkulahjan - kirjan, kosmetiikkaa, Marimekon pussukan tai muuta sellaista, mistä tällainen vanha eukonkuvatus kuvittelee poikansa rakkaan pitävän.
No, tulipahan luettua tätäkin palstaa ja viisastuin heti. Laitan lahjarahat Pelastusarmeijan keräykseen, enkä edes toivota hyvää joulua, etten vain loukkaisi trenditietoista miniääni.Joo kyllä mäkin tästä ryöpytyksestä otin sen verran herneen nokkaan, että pitää miettiä viitsinkö ottaa lapsia välipäiviksi hoitoon ollenkaan. Mä olen oikeastaan aika väsynyt ja töissäkin on raskasta.
Aina näissä keskusteluissa on näitä "en kyllä enää hoida lapsenlapsia, kun ei tehdä kaikkia asioita just tasan tarkkaan niin kuin haluan" marttyyreja. Älä ihmeessä ota niitä lapsia hoitoon. Ne kyllä vaistoavat, ettet oikeasti halua niiden kanssa olla vaan he ovat vain vallankäyttösi välineitä. Möllötä tiukasti yksin kotona ja hauku sitä kauheaa miniää, joka ei päästä sua määräämään omaa elämäänsä. Kaikki voittaa :). (Tai sitten voisit ajatella, että ehkä paras lahja, jonka voit kaikille antaa on viettää sitä aikaa niiden lasten kanssa. Luoda heille ihania muistoja mummosta ja unohtaa se pyytämättömän tavaran vieminen.)
Mä olen oikeasti väsynyt ja työssä on raskasta. En mä enää mikään ihan nuori ole. Hyvää hyvyyttäni olen hoitoon ottanut. Olen halunnut nuorta perhettä tukea ja auttaa mutta en mäkään jaksa jos palkaksi tulee tuommosta kiittämättömyyttä.
Miettikää kuulkaa ihan tykönänne millaista yhteiskuntaa te itsekin olette rakentamassa tuolla ainaisella anoppivalituksella ja haukkumisella. Nämä ketjut ei ole yhtään kivoja lukea. Nämä salakavalasti vaikuttaa myös sinänsä toimiviin miniä-anoppisuhteisiin.
Ei mulla muuta tähän.
Eli tuntemattomien ihmisten anoppien haukkuminen vaikuttaa suhun niin, että alat inhota omaa miniääsi? Suosittelen hoitoon hakeutumista (vai olisiko kuitenkin niin, että tunnet piston omassa tunnossa ja menee siksi niin ihon alle...). Ja älä ota niitä lapsia hoitoon, jos et halua, mutta älä nyt hyvä ihminen syytä siitä täysin tuntemattomia nettikirjoituksia. Enkä ole täällä haukkunut anoppiani, koska mulla on oikein hyvä anoppi. Läheltä olen seurannut vähän toisenlaista menoa ja ymmärrän hvyin, erttä niitä ongelmiakin voi olla.
Kyllä. Niin on valitettavasti päässyt käymään. Soitan pojalle, että en tule heille joulun viettoon tänä vuonna enkä ota lapsiakaan hoitoon. Mä jotenkin tällä kertaa pahoitin niin tästä ketjusta mieleni, että päätin pistää miniäsuhteen varmuuden vuoksi ihan poikki toistaiseksi.
Ja kostat omalle lapsellesi ja lapsenlapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset siinä vaiheessa sanonut suoraan mielipidettäsi, että ette tarvitse niitä, kiitos vaan? Jos aina otat kaikkea krääsää avosylin vastaan "oi että, kiitos paljon, ihanaa!", niin silloin sitä myös saat, koska anoppisi luulee, että tulet niistä onnelliseksi.
Mä en tiedä miten mä anopille sanoisin ettei hän pahoittaisi mieltään. En mä sanonut mitenkään sillain että "oi että kiitos paljon..." vaan kiitos, mutta meillä on jo joulukoristeet ja nämä ovat meille kyllä ylimääräisiä. Siihen anoppi sanoi että pitäähän sitä teilläkin olla tällaisia. ap
Tajuan tilanteen, oma äitini toi milloin mitäkin mattoa ja pöytäliinaa sun muuta kippoa. Sen lopettamiseen meni ihan hiton pitkään ja sanoin joka kerran ihan suoraakin. Ennen ja jälkeeen jne. Muutos ei tapahtunut ihan vuodessa eikä kahdessa.
Dilemma se tuokin kun haluaa tietenkin olla ihmisiä loukkaamatta ja noudattaa hyviä tapoja. Toisaalta sitten jää helposti alakynteen tällaisen ihmistyypin kanssa. Vaikea sanoa mikä käyttäytymismallien yhdistelmä tuossa hänellä on. Kontrollin tai vaikuttamisen tarve, hyvän tarkoittaminen, herkkyyden puute, kunnioituksen puute, kyvyttömyys ilmaista välittämistä muuten tai osin näitä kaikkia.
Itse taas ajattelen niin että on aika moukkamaista tulla toisen tilaan tyrkyttämään mielipiteitään tai tavaroitaan, en pysty käsittämään sitä että joku oikeasti pyrkii tällä tavoin iholle vaikka asiasta on sanottu. Sama kuin puhelinmyynti, en montaa sekuntia jaksaisi jankata asioita kiitos ein jälkeen. Teinien kanssa vielä jotenkin sen toiston jaksaa, vähän eri asia.
Olihan purkaus. Hope this helps.
Meillä on tätä jatkuvaa lahjahelvettiä. Kolme siskoa ja äitini.
Tungetaan ja tungetaan tavaraa jota emme halua ja josta emme pidä. Ja sitten kukjetaan inventoimassa missä ne lahjat on. Ja kiukutellaan jos esim myyn kirpparilla eteenpäin pieneksi jääneitä lastenvaatteita.
Aivan helvetillistä oikeasti. Tavaramäärä kasvaa ja kasvaa ja takanapäin haukutaan koko ajan.
Ja sitten sellaista passiivisaggressiivista mielensäpahoittajien kiukuttelua. Ei voida kertoa mistä n loukkaannuttu.
Alue: Aihe vapaa
Minulta loppui lahjoitusinto varhain vastaavanlaisiin lähisukulaisiin. Joulu heillä oli kuin jokin snobistinen kuvarlma, vailla aitoa joulun ja jakamisen kämpöä. Pääasia, että piti pitää hienoja kattaujsia yllä ja lahjoitella toisilleen mitä kalleimlia lahjoja. Muu suku yleisönä.
Kun suku vähitellen ympäriltään kaikkosi, kuka mistäkin syystä, joulut vietettiin kaukomailla. Kuka sitä nyt sukuaan muutenkaan kaiåaa, kun ei heillä ole halua ja tai varaa lahjoitella extravagantteja lahjoja.
Paras oli kun anoppi ja setämies saivat nähdä lahjojensa hinnoiteltqvan katukirppikseen seuraavana vuonna äitinsä johdolla. Kierrätystä juu. Tai sitä jatkuvaa piikkiä. Ei olla tekemisissä ei.
Lahjat ja joulu. Hyvä joulumieli hellä? Ei ainakaan tietyn elintason saavuttaneiden piirissä, jotka kuvittelevat jostain syystä yhtäkkiä olevan RAHAN vuoksi parempia ihmisiä.
Aloittaja saisi hävetä itseään.