Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskaaksi etäsuhteessa
09.12.2019 |
Onko kellään kokemusta lapsen hankkimisesta (väliaikaisessa) etäsuhteessa? Olen kiinni ulkomaankomennuksella Eurooppalaisessa valtiossa ensi kesään saakka mutta muista syistä johtuen raskaaksi hankkiutuminen asap olisi ajoituksellisesti nappi homma. Olisikohan raskaana olo vieraassa maassa yksin ilman miestä ihan paska ajatus? Voiko siitä selvitä? Jos ei yritetä nyt, asia siirtyy eteenpäin kahdella vuodella ja itselläni alkaa olla jo jonkin verran ikää.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt tulisin raskaaks niin ehtisin jo komennukselta Suomeen synnyttämäänkin. Lähinnä jotenkin mietin että sabotoinko miehen ja lapsen suhdetta jos mies ei pääse olemaan raskaudessa läsnä.
Tämän palstan kirjoitusten perusteella mies ei tee mitään, vaikka nukkuisi samassa sängyssä.
Mihin sinä sitä miestä tarviit? Kantamaan kauppakasseja ja palvomaan toisena päivätyönään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt tulisin raskaaks niin ehtisin jo komennukselta Suomeen synnyttämäänkin. Lähinnä jotenkin mietin että sabotoinko miehen ja lapsen suhdetta jos mies ei pääse olemaan raskaudessa läsnä.
Voi pyhä jeesus.
On todella huono ajatus. Olettaen siis että haluat 20-30 vuoden päästä pitää sekä itsestäsi että lapsesi pitävän sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä raskaana oleminen vieraassa maassa on sula mahdottomuus.
Juuri tästä syystä maaahanmuuttajatkaan eivät Suomessa lisäänny ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Siis aika vaikea noin lähtökohtaisesti edes tulla raskaaksi jos mies ja nainen ovat eri maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis aika vaikea noin lähtökohtaisesti edes tulla raskaaksi jos mies ja nainen ovat eri maissa.
No shit, Sherlock. Toisessa Eurooppalaisessa maassa asuminen ei tarkoita että ei näkisi koskaan, etenkään näin loppuvuoden lomakaudella.
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella huono ajatus. Olettaen siis että haluat 20-30 vuoden päästä pitää sekä itsestäsi että lapsesi pitävän sinusta.
Tähän perusteluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Hohhoijaa.
Niin? Kai se nyt on ihan normaalia että isot elämän päätökset mietityttää, etenkin jos ne toteutuu vähän monimutkaisemmin kuin ois mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Oletko nyt vähän ylidramaattinen? :D Jos jo pelkästään raskaus on noin ylivoimaisen vaikeaa pitäisikö teidän tosiaan vielä odottaa pari vuotta? Voitte sitten 24/7 kulkea käsikädessä.
No jos on normaalisti menevä raskaus niin miksipä ei, jos sattuu joku hankalampi raskaus tai komplikaatioita ni tietysti ikävää. Itse oksensin raskaudesta viikolta 5 lähtien kaiken syömäni, ja olin jo parin viikon päästä tiputuksessa, koko raskaus meni käytännössä vuodepotilaana enkä pahimpaan aikaan pystynyt itse käymään esim suihkussa, vaan mut piti taluttaa sinne etten pyörtyisi matkalla, ja istuin suihkun lattialla kun mies pesi. En olisi mitenkään pärjännyt yksin vieraassa maassa, miehen parin päivän työmatkatkin vaati erikoisjärjestelyitä että pärjäsin kotona. Eli tottakai sitä pärjää jos kaikki menee hyvin, mutta laatisin myös jonkun plan b:n, jos ei mene. (Esim palaatko siinä tapauksessa aiemmin suomeen tai onko miehellä mahdollisuus tulla sinne nopealla aikataululla, entä jos et pysty lentämään, jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Hohhoijaa.
Niin? Kai se nyt on ihan normaalia että isot elämän päätökset mietityttää, etenkin jos ne toteutuu vähän monimutkaisemmin kuin ois mahdollista.
Raskaus on ihan normaali olotila, jossa miehen rooli on hyvin vähäinen. Ison tytön pitäsi jo pärjätä itsekin ilman, että miehen pitää olla lapsenvahtina aikuiselle ihmiselle.
Siis miehesi on Suomessa ja kuinka pitkään komennuksesi kestää? Mielestäni sen vuoksi epävarma suunnitelma koska kaikki suhteet eivät edes kestä erossa olemista/pelkkää skypettelyä. Mitä jos raskaudessa tulee ongelmia? Sitä paitsi raskausaika olisi viisasta keskittyä parisuhteen lujittamiseen. Se ei taida onnistua toisesta maasta käsin. Sitten syntyisikin vauva ja miehellä menisi hermo kun ei saa jakamatonta huomiotasi/ajattelisi, että käytit häntä vain vauvan tekemiseen. Jos olisitte voineet odottaa vauvaa yhdessä niin tilanne olisi eri. Sen vuoksi sanon, että huono ajatus jos haluat siis iloita vauvasta yhdessä miehesi kanssa. Nämä ovat priorisointikysymyksiä. Urasi on sinulle tärkein, ilmeisesti. Voi tuohon lapsen tehdä, mutta et saa yhtä kaunista perhettä kuin uraa tuolla tavalla.
Alue: Aihe vapaa
Kyl sä voisit pärjätä. Synnytät sitten ulkomailla. Otat varmaa suurlähetystöön yhteyttä kun lapsi syntynyt jos täytyy sun kanssa matkustaa Suomeen että on passissa joko sun tai sitten oma. Et vietät jotkut kastejuhlat jne.