Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskaaksi etäsuhteessa
09.12.2019 |
Onko kellään kokemusta lapsen hankkimisesta (väliaikaisessa) etäsuhteessa? Olen kiinni ulkomaankomennuksella Eurooppalaisessa valtiossa ensi kesään saakka mutta muista syistä johtuen raskaaksi hankkiutuminen asap olisi ajoituksellisesti nappi homma. Olisikohan raskaana olo vieraassa maassa yksin ilman miestä ihan paska ajatus? Voiko siitä selvitä? Jos ei yritetä nyt, asia siirtyy eteenpäin kahdella vuodella ja itselläni alkaa olla jo jonkin verran ikää.
Kommentit (37)
Raskaus herkistää naista tavalla, jota et ole vielä kokenut. Minusta tuo ei ole hyvä idea parisuhteen kannalta olettaen, että teillä on romanttisia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita etäsuhderaskauksia pilvin pimein. Kuuluisin on tuolta parin tuhannen vuoden takaa. Onko teilläkin suunnitteilla syntymäpäivä jouluksi?
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita etäsuhderaskauksia pilvin pimein. Kuuluisin on tuolta parin tuhannen vuoden takaa. Onko teilläkin suunnitteilla syntymäpäivä jouluksi?
Jeesus syntyi pääsiäisenä, ei ihan ehdi eikä juhannukseksi. :o
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi on Suomessa ja kuinka pitkään komennuksesi kestää? Mielestäni sen vuoksi epävarma suunnitelma koska kaikki suhteet eivät edes kestä erossa olemista/pelkkää skypettelyä. Mitä jos raskaudessa tulee ongelmia? Sitä paitsi raskausaika olisi viisasta keskittyä parisuhteen lujittamiseen. Se ei taida onnistua toisesta maasta käsin. Sitten syntyisikin vauva ja miehellä menisi hermo kun ei saa jakamatonta huomiotasi/ajattelisi, että käytit häntä vain vauvan tekemiseen. Jos olisitte voineet odottaa vauvaa yhdessä niin tilanne olisi eri. Sen vuoksi sanon, että huono ajatus jos haluat siis iloita vauvasta yhdessä miehesi kanssa. Nämä ovat priorisointikysymyksiä. Urasi on sinulle tärkein, ilmeisesti. Voi tuohon lapsen tehdä, mutta et saa yhtä kaunista perhettä kuin uraa tuolla tavalla.
Komennus kestää kaksi vuotta mutta ensi kesän jälkeen voin laittaa sen vuodeksi tauolle ja sitten palata miehen ja lapsen kanssa tänne kohdemaahan.
Kokemusta etäsuhteesta on aikasemminkin ja miehen kanssa asiat tosi hyvin ja vakaasti, siksi ylipäänsä harkitsen asiaa. Juuri nuo mahdolliset ongelmat ja se että kokemusta ei saa jakaa, ovat niitä miinusmerkkejä.
Komennuksella nyt joka tapauksessa jo olen enkä sitä kovin helposti pysty perumaan - mutta koska perheen haluan niin en haluaisi raskautta enää pitkään lykätäkään. Mielestäni aika vanhanaikainen kahtiajaottelu tuo että naisen pitäisi valita uran tai perheen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi on Suomessa ja kuinka pitkään komennuksesi kestää? Mielestäni sen vuoksi epävarma suunnitelma koska kaikki suhteet eivät edes kestä erossa olemista/pelkkää skypettelyä. Mitä jos raskaudessa tulee ongelmia? Sitä paitsi raskausaika olisi viisasta keskittyä parisuhteen lujittamiseen. Se ei taida onnistua toisesta maasta käsin. Sitten syntyisikin vauva ja miehellä menisi hermo kun ei saa jakamatonta huomiotasi/ajattelisi, että käytit häntä vain vauvan tekemiseen. Jos olisitte voineet odottaa vauvaa yhdessä niin tilanne olisi eri. Sen vuoksi sanon, että huono ajatus jos haluat siis iloita vauvasta yhdessä miehesi kanssa. Nämä ovat priorisointikysymyksiä. Urasi on sinulle tärkein, ilmeisesti. Voi tuohon lapsen tehdä, mutta et saa yhtä kaunista perhettä kuin uraa tuolla tavalla.
Komennus kestää kaksi vuotta mutta ensi kesän jälkeen voin laittaa sen vuodeksi tauolle ja sitten palata miehen ja lapsen kanssa tänne kohdemaahan.
Kokemusta etäsuhteesta on aikasemminkin ja miehen kanssa asiat tosi hyvin ja vakaasti, siksi ylipäänsä harkitsen asiaa. Juuri nuo mahdolliset ongelmat ja se että kokemusta ei saa jakaa, ovat niitä miinusmerkkejä.
Komennuksella nyt joka tapauksessa jo olen enkä sitä kovin helposti pysty perumaan - mutta koska perheen haluan niin en haluaisi raskautta enää pitkään lykätäkään. Mielestäni aika vanhanaikainen kahtiajaottelu tuo että naisen pitäisi valita uran tai perheen välillä.
Lapselle on paras, että ensisijainen kiintymyksen kohde on hänelle läsnä, mutta jos uskot sen onnistuvan ilman, että urasi jää hetkeksikään tauolle tai vähemmälle niin mikään ei estä sinua. Se on kuitenkin arvotuskysymys, ihan totta. Ei vastaa kaikkien ihannetta, mikä on hyvin loogista, mutta on lapsia paljon huonommillakin spekseillä tehty. Joudut kuitenkin selviämään ilman ihailua ratkaisullesi, mutta turha muiden arvoista on ottaa stressiä.
Kuulostaa hyvältä, että pystyt pitämään äitiys/vanhempainvapaata ja mies osallistuu lapsen synnyttyä eikä lapsi joudu olemaan sinusta erossa kun palaat töihin ulkomaille. Riippuu terveydentilastasi ja luonteestasi kuinka helppo raskaus tulee olemaan etkä ensimmäisen lapsen kohdalla voi tietää esim. raskausmyrkytyksestä kohdallasi, onko äidilläsi ollut sitä? Ilmeisesti aivan pikku asioista et tee stressinaihetta, mikä on hyvä ja luultavasti raskaus ei olisi kovin ongelmallinen.
Lapsen ja miehen suhde raskausaikana on aika harvoin kummoinen muutenkaan etenkään ensimmäisen lapsen kohdalla, joten siitä ei tarvitse tehdä isoa ongelmaa, mies ehtii silitellä lasta sittenkin kun hän on syntynyt. Parisuhteenne joutuu koetukselle kuten aina lapsen saadessa. Nyt kun tuota lukee niin en näe vakavaa riskiä tässä, etäsuhde on teillä kuitenkin toiminut ja selviää varmaan raskausajankin, mies ei varmaan ole edes niin riippuvainen yhteisestä ajasta kuin isät, jotka eivät ole tottuneet olemaan ilman. Ja raskaus sujuu luultavasti hyvin, jos olisi ongelmia niin oikein asennoituneena naisena et musertuisi pienistä vaikeuksista.
Sanon nyt parhaan neuvon eli tehkää omat ratkaisunne ja eläkää omanlaistanne elämää. Toivottavasti nappaa pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehesi on Suomessa ja kuinka pitkään komennuksesi kestää? Mielestäni sen vuoksi epävarma suunnitelma koska kaikki suhteet eivät edes kestä erossa olemista/pelkkää skypettelyä. Mitä jos raskaudessa tulee ongelmia? Sitä paitsi raskausaika olisi viisasta keskittyä parisuhteen lujittamiseen. Se ei taida onnistua toisesta maasta käsin. Sitten syntyisikin vauva ja miehellä menisi hermo kun ei saa jakamatonta huomiotasi/ajattelisi, että käytit häntä vain vauvan tekemiseen. Jos olisitte voineet odottaa vauvaa yhdessä niin tilanne olisi eri. Sen vuoksi sanon, että huono ajatus jos haluat siis iloita vauvasta yhdessä miehesi kanssa. Nämä ovat priorisointikysymyksiä. Urasi on sinulle tärkein, ilmeisesti. Voi tuohon lapsen tehdä, mutta et saa yhtä kaunista perhettä kuin uraa tuolla tavalla.
Komennus kestää kaksi vuotta mutta ensi kesän jälkeen voin laittaa sen vuodeksi tauolle ja sitten palata miehen ja lapsen kanssa tänne kohdemaahan.
Kokemusta etäsuhteesta on aikasemminkin ja miehen kanssa asiat tosi hyvin ja vakaasti, siksi ylipäänsä harkitsen asiaa. Juuri nuo mahdolliset ongelmat ja se että kokemusta ei saa jakaa, ovat niitä miinusmerkkejä.
Komennuksella nyt joka tapauksessa jo olen enkä sitä kovin helposti pysty perumaan - mutta koska perheen haluan niin en haluaisi raskautta enää pitkään lykätäkään. Mielestäni aika vanhanaikainen kahtiajaottelu tuo että naisen pitäisi valita uran tai perheen välillä.
Lapselle on paras, että ensisijainen kiintymyksen kohde on hänelle läsnä, mutta jos uskot sen onnistuvan ilman, että urasi jää hetkeksikään tauolle tai vähemmälle niin mikään ei estä sinua. Se on kuitenkin arvotuskysymys, ihan totta. Ei vastaa kaikkien ihannetta, mikä on hyvin loogista, mutta on lapsia paljon huonommillakin spekseillä tehty. Joudut kuitenkin selviämään ilman ihailua ratkaisullesi, mutta turha muiden arvoista on ottaa stressiä.
Kuulostaa hyvältä, että pystyt pitämään äitiys/vanhempainvapaata ja mies osallistuu lapsen synnyttyä eikä lapsi joudu olemaan sinusta erossa kun palaat töihin ulkomaille. Riippuu terveydentilastasi ja luonteestasi kuinka helppo raskaus tulee olemaan etkä ensimmäisen lapsen kohdalla voi tietää esim. raskausmyrkytyksestä kohdallasi, onko äidilläsi ollut sitä? Ilmeisesti aivan pikku asioista et tee stressinaihetta, mikä on hyvä ja luultavasti raskaus ei olisi kovin ongelmallinen.
Lapsen ja miehen suhde raskausaikana on aika harvoin kummoinen muutenkaan etenkään ensimmäisen lapsen kohdalla, joten siitä ei tarvitse tehdä isoa ongelmaa, mies ehtii silitellä lasta sittenkin kun hän on syntynyt. Parisuhteenne joutuu koetukselle kuten aina lapsen saadessa. Nyt kun tuota lukee niin en näe vakavaa riskiä tässä, etäsuhde on teillä kuitenkin toiminut ja selviää varmaan raskausajankin, mies ei varmaan ole edes niin riippuvainen yhteisestä ajasta kuin isät, jotka eivät ole tottuneet olemaan ilman. Ja raskaus sujuu luultavasti hyvin, jos olisi ongelmia niin oikein asennoituneena naisena et musertuisi pienistä vaikeuksista.
Sanon nyt parhaan neuvon eli tehkää omat ratkaisunne ja eläkää omanlaistanne elämää. Toivottavasti nappaa pian!
Kiitos asiallisesta kommentista, tällaista pohdiskelua juuri kaipasin. Ainoa asia mikä vähän nyppii on tuo että edelleen teet vastakkainasettelua uran ja lapsenhankinnan välille.
En edes ole erityisen urakeskeinen ihminen, mutta olen sattunut ottamaan tämän määräaikaisen ulkomaanpestin vastaan enkä siitä pääse pois muuten kuin irtisanoutumalla. Lapsen synnyttyä aikeissa on jäädä äitiysvapaalle vuodeksi ja palata sitten tekemään komennuksen viimeinen vuosi loppuun. Jos olisi olemassa vanhempainvapaa, jolle voisin jäädä jo raskaana ollessani jotta pääsisin Suomeen paksuuntumaan, käyttäisin ilman muuta tämän mahdollisuuden, mutta kun sellaista nyt ei ole niin pitää valita epätäydellisistä vaihtoehdoista paras mahdollinen. Kyse ei siis ole varsinaisesti mistään uran priorisoinnista, eikä tarkoita etten olisi halukas olemaan lapselle läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aika vaikea noin lähtökohtaisesti edes tulla raskaaksi jos mies ja nainen ovat eri maissa.
No shit, Sherlock. Toisessa Eurooppalaisessa maassa asuminen ei tarkoita että ei näkisi koskaan, etenkään näin loppuvuoden lomakaudella.
Se kirjoitetaan muuten eurooppalainen. Siis pienellä e:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aika vaikea noin lähtökohtaisesti edes tulla raskaaksi jos mies ja nainen ovat eri maissa.
No shit, Sherlock. Toisessa Eurooppalaisessa maassa asuminen ei tarkoita että ei näkisi koskaan, etenkään näin loppuvuoden lomakaudella.
Pelkällä katsomisellako meinasit raskautua?
Oletko varma, että komennus tulee loppumaan kesällä? Joskus niihin saadan lisäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole miehen lapsi, jos se ei edes asu samassa osoitteessa. Tee mitä tykkäät :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Oletko nyt vähän ylidramaattinen? :D Jos jo pelkästään raskaus on noin ylivoimaisen vaikeaa pitäisikö teidän tosiaan vielä odottaa pari vuotta? Voitte sitten 24/7 kulkea käsikädessä.
Miksi pitää olla noin ilkeä? Ei tuollaisen pohtiminen kyllä ole ylidramaattista, se on kuitenkin normaalista poikkeava tilanne. Aika usein nainen kuitenkin haluaa miehensä tueksi raskauden ajaksi ja mielestäni se on ihan normaalia. Elämänmuutos ja kun tosiaan ei ikinä voi tietää mihin suuntaan se menee. Saattaahan sitä vaikka sairastua ja joutua sairaalassakin aikaansa viettämään ja eihän se yksin edes käytännölliseltä kannalta ole.
Mutta lähtökohtaisesti anna mennä, jos siltä tuntuu. Jos olet kesällä tulossa jo takaisin Suomeen voi olla ettei raskautesi ole vielä kuin vansta alkuvaiheessa. Eihän se välttämättä ala edes heti yrityksestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä mietityttää se ensimmäisen raskauden kokeminen ilman minkäälaisia tukiverkkoja yksin vieraassa maassa tiukan työrupeaman keskellä. Mieheni haluaisi olla mahdollisimman paljon mukana mutta työkuviot estävät ulkomaille muuttoa hänellä tällä hetkellä.
Hohhoijaa.
Niin? Kai se nyt on ihan normaalia että isot elämän päätökset mietityttää, etenkin jos ne toteutuu vähän monimutkaisemmin kuin ois mahdollista.
Raskaus on ihan normaali olotila, jossa miehen rooli on hyvin vähäinen. Ison tytön pitäsi jo pärjätä itsekin ilman, että miehen pitää olla lapsenvahtina aikuiselle ihmiselle.
Raskaus on poikkeustila. Vaikka se onkin luonnollista, ei se silti mikään normaali helppo juttu ole. Kai sitä miehensä tukea YHTEISEN LAPSEN tekemisessä saa haluta?
En ihan ymmärrä, että missä ongelma. Kuulutko ko. maan terveydenhuollln piiriin? Tulin itse raskaaksi miltei heti kun olimme muuttaneet Saksaan. Olin vähän epäluuloinen, että mites kaikki seurannat ja tarkastukset toimii, mutta toimi paremmin kuin Suomessa eikä aiheuttanut meille mitään lisäkuluja. Vertailtiin Suomessa raskaana olevan ystävän kanssa äitiystarkastuksia yms ja koin kyllä olevani etuoikeutettu. Lääkärin tarkastuksia oli tiheään ja ultrattiin aina kun tahdoin jne.
Sulla tietty on eri tilanne kun olet siellä yksin mutta en uskoisi tuon olevan mikään ongelma. Missä maassa olet?
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä, että missä ongelma. Kuulutko ko. maan terveydenhuollln piiriin? Tulin itse raskaaksi miltei heti kun olimme muuttaneet Saksaan. Olin vähän epäluuloinen, että mites kaikki seurannat ja tarkastukset toimii, mutta toimi paremmin kuin Suomessa eikä aiheuttanut meille mitään lisäkuluja. Vertailtiin Suomessa raskaana olevan ystävän kanssa äitiystarkastuksia yms ja koin kyllä olevani etuoikeutettu. Lääkärin tarkastuksia oli tiheään ja ultrattiin aina kun tahdoin jne.
Sulla tietty on eri tilanne kun olet siellä yksin mutta en uskoisi tuon olevan mikään ongelma. Missä maassa olet?
Ei tässä ole ongelmaa vaan erilaisia vaihtoehtoja, joita koitan kartoittaa. Ei se ulkomailla raskaana oleminen muuten huolettaisi mutta kuten sanoit, olen siellä yksin ilman tukiverkkoja ja puolisoa. Se mutkistaa asioita ja haluan tietenkin punnita ratkaisua sen sijaan että vaan syöksyisin uuteen.
Olen Englannissa eli myös Brexit mutkistaa asioita.
Alue: Aihe vapaa
En ole ylidramaattinen vaan hain esim juuri noita seikkoja mitä kirjoittaja nro 18 avasi kommentissaan – jos tulee komplikaatioita niin yksin ulkomailla olo on varmasti perseestä. Ja kun en ole ennen raskaana ollut niin vaikeaa arvioida kuinka hevi juttu se tulee itselle olemaan.
Käsikädessä kulkemista en kaipaa, 10 vuoden suhteesta on 3 ollut etävuosia.