7-vuotias ei osaa R-äännettä
Elikkä häntä ei kiinnosta opetella ärrää laisinkaan. On käynyt yksityisellä puheterapeutilla alkaen 4-vuotiaasta. Ollaan yritetty palkita, mutta palkinnot tai kehut eivät motivoi tarpeeksi.
Lapsi itse on itsevarma ja sanoo ettei häntä haittaa vaikkei osaa ärrää. Kuulemma hänen luokallaan on toinenkin lapsi, joka ei osaa ärrää. Myös hänen entinen opettajansa oli rohkaissut tyttöä ja kertonut ettei aikuinen poikansakaan osaa ja se ei haittaa elämää, joten lapseni ottaa tämän esille joka kerta kun ehdotan pientä harjoittelutuokiota.
En haluaisi pakottaa, mutta kaduttaako lasta myöhemmin? Pelkään hänen syyttävän minua etten ole tehnyt tarpeeksi jotta hän olisi oppinut.
Vertaistukea?
Kommentit (64)
No eiköhän tolle tule motivaatiota oppia sitten kun joutuu koulukiusatuksi. Mekin kiusattiin yhtä luokkalaista r-viasta ja monta kertaa saatiin se itkemään :D
Miten te olette saaneet puheterapiaa, jos vain yksi äänne puuttuu? Meillä on nyt 7-vuotiaalla ollut R siinä hilkulla jo useamman vuoden. Terapiaa ei tipu, kun vain yksi äänne puuttuu. Olen harkinnut maksavani terapiat itse.
Kyllä tuollaisella "ärrällä" voi päästä vaikka presidentiksi. Ei se ole este menestyä elämässä, vaikkei oppisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sillä on lukihäiriökin.
Kiitos vain, lapseni on erittäin älykäs ja pärjää koulussa erinomaisesti. Hän mm. puhuu englantia ja on alkanut opetella myös toista vierasta kieltä.
Ap
Kireä kielijänne? Jos on niin ei se välttämättä veny mihinkään harjoituksillakaan. Eli leikkaus ainoa apu sitten. Oliko imetys vaikeaa ja kivuliasta sinulle, imuote onnistuiko, onnistuiko ollenkaan? Se voi kieliä (heh) kireästä kielijänteestä
Mulla oli selkee ärrävika 5.-6.lk asti ja se näkyy vieläkin (oon 18). Oon vaan oppinut välttelemään sanoja/tavuja, joissa kirjain esiintyy. Älä pakota lastas opettelemaan sitä liikaa (kuitenkin vasta 7-vuotias), ehkä enemmän kiusaaminen/kavereiden muu painostus auttaa asiaan (näin kävi mulla). Koita motivoida ja silloin tällöin vaikka pyytää sanomaan "reppu" tai muita ärrä-painotteisia sanoja. En usko, että mikään palkkio motivoi lasta tarpeeksi opettelemaan pakolla yhtä kirjainta, jota voi vältellä. Kannusta ja anna lapsen jo tehdä tuollaisia pikkuvalintoja, eiköhän se ärrä kuitenkin sieltä vielä tule, kun on saanut kuulla tarpeeksi vittuilua.
Vierailija kirjoitti:
Miten te olette saaneet puheterapiaa, jos vain yksi äänne puuttuu? Meillä on nyt 7-vuotiaalla ollut R siinä hilkulla jo useamman vuoden. Terapiaa ei tipu, kun vain yksi äänne puuttuu. Olen harkinnut maksavani terapiat itse.
Yksityisellä kuten taisin aloituksessa kertoa.
Ap
Olen Kymenlaaksosta ja mulla on lievä ärrävika. MOT.
Pojalla lapsena vika oli hankalampi. Hän pääsi kyllä ns. ärräkouluun, mutta vasta teininä alkoi r-kirjaimen lausuminen sujua paremmin.
Kyllä häntäkin ne harjoitukset tympäisivät, mutta teki silti. Taisin itse syyllistyä siihen, että sanoin, ettei se nyt niin kamalaa ole, jos vähän sorauttaa.
Poika on myös värisokea. Hyvin on pärjännyt näistä puutteista huolimatta.
Käyttäjä31805 kirjoitti:
Mulla oli selkee ärrävika 5.-6.lk asti ja se näkyy vieläkin (oon 18). Oon vaan oppinut välttelemään sanoja/tavuja, joissa kirjain esiintyy. Älä pakota lastas opettelemaan sitä liikaa (kuitenkin vasta 7-vuotias), ehkä enemmän kiusaaminen/kavereiden muu painostus auttaa asiaan (näin kävi mulla). Koita motivoida ja silloin tällöin vaikka pyytää sanomaan "reppu" tai muita ärrä-painotteisia sanoja. En usko, että mikään palkkio motivoi lasta tarpeeksi opettelemaan pakolla yhtä kirjainta, jota voi vältellä. Kannusta ja anna lapsen jo tehdä tuollaisia pikkuvalintoja, eiköhän se ärrä kuitenkin sieltä vielä tule, kun on saanut kuulla tarpeeksi vittuilua.
Tämä! 👆Olin juuri samanlainen kuin sinä. Välttelin ärrä sanoja viimeiseen asti. Itse muistaakseni otin viimeiset ärrä opetukset 5-luokalla. Ärsytti suunnattomasti kavereiden kiusaaminen, sisuunnuin siitä ja aloin tosissaan harjoitella.
Minä opin ärrän 7-vuotiaana puheterapiassa, mutta en tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi halunnut opetella sitä. Ehkä voisit sanoa lapselle, että hänen ei ole pakko käyttää "oikeaa" ärrää puheessaan jos ei halua, mutta on kuitenkin kiva oppia miten se sanotaan. Todennäköisesti käyttöhalujakin alkaa löytyä sitten kun sen osaa, mutta tätä puolta asiasta ei ehkä kannata lapselle mainostaa, jos hän ei itse usko muuttavansa mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakarasi on joutunut nykyajan pehmojen curling-kasvattajien keskelle. Jos kaikki hänen ympärillään vain silittelevät ja antavat kivoja lässynlää-esimerkkejä, miten ”23-vuotias serkkupoikanikin käy yhä potalla niin kyllä sinäkin saat”, niin onko tuo nyt ihmekään, että ipana kehittää valheellisen itseluottamuksen puhevammaisuutensa ympärille.
Jatkossa nauratte kaikki koko suvun voimin hänen ärrävialleen. Jos koulussa joku kiusaa häntä puheviasta, ota kiusaaja puhutteluun, anna tälle karkkia ja kehota jatkamaan samaan malliin. Oppiipahan nöyryyttä! Ei tässä maailmassa kukaan saavuta mitään, ellei ensin oteta luuloja pois.
Onpa mukava viesti tässä.
Minun lapseni ei osaa R-äänteen lisäksi myöskään T-, M-, S-, L-, D-, Y-, F-, V- ja Ö-äänteitä. Koulu alkaa ensi vuonna. On käyty foniatrilla, puheterapiassa 3 vuotta, on kaiken maailman pelit ja vehkeet hommattu täristinvälineitä myöten, tabletilta tehdään Ekapelejä puheen kehittymisen tueksi... Lapsella on eskarissa avustaja, ja ilmeisesti myös ekaluokalle jatkaessaan hän saa avustajan, koska puheesta on äärimmäisen vaikea saada selvää
Dysfasia luokka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakarasi on joutunut nykyajan pehmojen curling-kasvattajien keskelle. Jos kaikki hänen ympärillään vain silittelevät ja antavat kivoja lässynlää-esimerkkejä, miten ”23-vuotias serkkupoikanikin käy yhä potalla niin kyllä sinäkin saat”, niin onko tuo nyt ihmekään, että ipana kehittää valheellisen itseluottamuksen puhevammaisuutensa ympärille.
Jatkossa nauratte kaikki koko suvun voimin hänen ärrävialleen. Jos koulussa joku kiusaa häntä puheviasta, ota kiusaaja puhutteluun, anna tälle karkkia ja kehota jatkamaan samaan malliin. Oppiipahan nöyryyttä! Ei tässä maailmassa kukaan saavuta mitään, ellei ensin oteta luuloja pois.
Onpa mukava viesti tässä.
Minun lapseni ei osaa R-äänteen lisäksi myöskään T-, M-, S-, L-, D-, Y-, F-, V- ja Ö-äänteitä. Koulu alkaa ensi vuonna. On käyty foniatrilla, puheterapiassa 3 vuotta, on kaiken maailman pelit ja vehkeet hommattu täristinvälineitä myöten, tabletilta tehdään Ekapelejä puheen kehittymisen tueksi... Lapsella on eskarissa avustaja, ja ilmeisesti myös ekaluokalle jatkaessaan hän saa avustajan, koska puheesta on äärimmäisen vaikea saada selvää
Dysfasia luokka?
Ei tässä kaupungissa ole mitään erillistä dysfasialuokkaa. Lapsella on fonologisen ohjelmoinnin häiriö, siis yksittäin yritettynä äänteet saa useimmiten tulemaan, mutta sanassa ne eivät tule. Ja tuo R ei siis tule mitenkään. Pikkuhiljaa eteenpäin mennään, nyt jo Y alkaa erottua U:sta ja Ä A:sta. Toivoa siis on. Kyllä tässä niin äidin sydäntä riipii ajatella, millaista sakkia lapsi joutuu elämässään kohtaamaan puhevikansa takia. Esimerkiksi tuo tässäkin ketjussa kirjoittanut ilkimys. Pelottaa se päivä, kun joku särkee minun ihanan, aurinkoisen, avosydämisen lapseni sydämen.
Vierailija kirjoitti:
Hurjalta kuulostaa ettei 3 vuoden puheterapiassa ole oppinut. Jutelkaa sen "puheterapeutin" kanssa.
Tässä voi olla myös se, että lapsella on kireä kielijänne, jonka epäilen itselläni myös olevan. Kävin puheterapiassa jonkun 10 vuotta ja R-vikani lievittyi, muttei kadonnut kokonaan. Eikä ole kuule haitannut yhtään näin aikuisena - ei mua, eikä ihmisiä joiden kanssa olen tekemisissä.
-jos r tulee tiedostamatta joissain sanoissa, niin vahvistakaa niitä. Esim. pelaatte jotain mitä vaan peliä mistä lapsi tykkää ja aina oman vuoron jälkeen toistetaan pari kertaa se helppo sana. Nauhoittakaa lapsen puhetta (esim. Talking Tom -peli tabletilla) niin lapsi pääsee itse kuulemaan miltä se vahinko-R kuulostaa ja voi tulla hoksaaminen
-tremulaattorikärki on nimeltään se rautalankahökötys. Lapsi pomputtelee d:tä, vaikka dendenden, ja aikuinen täristää tremulaattorikärjellä kielen alta. Voi toki kokeilla ihan tavallisella sahköhammasharjapäälläkin. Tärkeää kuitenkin, että lapsi tekee aktiivista ääntöliikettä.
-koittakaa d-salakieltä eli r korvataan sanoissa d:llä. Erityisesti sellaisissa sanoissa, joissa r:n jälkeen on painekonsonantti k tai t. Esim kurkku (kudkku), karkki (kadkki), portti, purkka, pirkkana jnejne.
-liittäkää harjoittelu sellaisiin asioihin mistä lapsi pitää: Rakentakaa autorata, jossa autoilla kisaillessanne teette harjoitusta (dn-dn-dn, kadkki-kadkki-kadkki tms). Lukekaa lasta kiinnostavaa kirjaa ja etsikää r-sanoja ja muuttakaa ne d-salakielelle. Leikkikää aarteen piilotusta ja aina kun aarre löytyy, niin lyhyt harjoitus. Pelatkaa jotain peliä, jossa oma vuoron jälkeen on harjoitus jne jne. Mielikuvitus kehiin, mustä sun lapsi tykkää. Eli se r-harjoittelun osuus voi olla vain joku 5min yhteensä, vaikka se se leikki/peli/toiminta kestäisikin vaikka 20 min. Ei kukaan jaksa niitä harjoituksia toistaa, jos siihen ei yhdisty jotain kivaa tekemistä.
Minullakin oli kireä kielijänne.
Ekalla luokalla vuoden puheterapia ja aktiiviset harjoitukset eivät tuottaneet tulosta, en vaan saanut r:ää tulemaan. Sitten minulla todettiin kireän kielijänne, ja kun se napaistiin, niin opin heti r:n.
Menkää hammashoitolaan tai sauraalaan käymään ja kysykää kielijänteestä.
Näin r-kirjaimen oppii parissa minuutissa:
Ohjeista lastasi:
1. Avaa suu n. 2 cm auki
2. Laita kieli "levyksi" niin, että kieli ei kosketa kitalakea eikä suun pohjaa eikä myöskään osu hampaisiin. Kielen kärjen pitää olla etuhampaita taaempana.
3. Vedä henkeä syvään
4. Puhalla ilma ulos kielen ohi ja pidä kieli rentona samalla aavistuksen nostaen kieltä kohti kitalakea
Kieli alkaa luonnostaan "värisemään" kun tätä vähänkin harjoittelee.
Näin opetin omalle lapselleni r-kirjaimen tosi nopeasti.
N:n kautta ärrän opettelu auttoi allekirjoittaneella.
Kävin viisivuotiaasta asti puheterapiassa S ja R vioista. S:n opin esikoulussa, ärrävika vaivasi vielä lukion ensimmäisellä, kunnes eräältä vanhemmalta kaveriltani kuulin, että treenaisin ensin perus DR ja TR yhdistelmiä, ja siinä sivussa NR , ikään kuin "SinuN Reppu" , "KissaNRuoka" yms.
Toki hyvä, jos lapsi kestää ärrävikansa. Itselläni koulukiusaaminen aiheutti liikaa harmia, olin toki sen tyyppinen lapsi muutenkin, että houkutin kiusaajia. Teini-iässä tilanne eskaloitui itselläni siihen, että kävin lähestulkoon kaikki keskustelut ilman ärrää, tästä syystä sanavarastoni on kovin laaja, mutta toki hiljenin vielä entisestään ja ärrän uudelleenkäyttö vaikeutui todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mietin samaa. Mulla on 9-vuotias, jonka kanssa ollaan tehty harjoituksia nyt muutama kuukausi. Edistystä ei edes juurikaan ole tapahtunut. Kannustetaan, palkitaan, yritetään motivoida. Mietin, että en haluaisi väkipakolla laittaa tekemään, mutta syyttääkö hän aikuisena mua siitä, että en pakottanut? En tiedä.
Itse kävin ärrävian takia puheterapeutilla ekaluokkalaisesta johonkin nelosluokkalaiseen asti. Harjoittelin terapeutin opettamilla loruilla ja d-kirjaimen avulla... dakki, drakki, rakkki, drakula, traktori.... ja sähköhammasharjaa pärisyttelin kielen päällä, sai oivaltamaan, millainen tunne pitää kieleen tulla, kun se ”pärisee” oikein.
Eli aikaa se vie, vuosia!
Itselleni oli helpotus, että opin, en halunnut olla se porukasta erottuva, jonka puhetta ei ymmärrä... vaikka olikin lohduttavaa, kun minullekin sanottiin, että ”onhanniitä poliitikkojakin jotka ovat puhevikaisia”.
Tällaisesta en ole edes kuullut! Täytyypä kysyä asiasta terapeutilta.
Ap