Laitoin sairaudestani facebookkiin

Vierailija kirjoitti:

Ammittivalittaja taas tarinoi....

Ihan on virallinen diagnoosi tästä sairaudesta minulla.

Kaikilla asioilla on aina monta puolta. Jos joku haluaa jakaa asiansa ja sairautensa niin jakakoon. Toisilla on tarve puhua...ja toisilla kuunnella. Mutta se oma päätös niistä asioista pitäisi olla jokaisella itsellään. Voimia sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla asioilla on aina monta puolta. Jos joku haluaa jakaa asiansa ja sairautensa niin jakakoon. Toisilla on tarve puhua...ja toisilla kuunnella. Mutta se oma päätös niistä asioista pitäisi olla jokaisella itsellään. Voimia sinulle.

Kiitos.

Miksi mies ei hanki sellaista puolisoa joka on hänen mieleen vaan sairaan pitää näytellä sitä mitä mies haluaa? Vai mikä sairaus sillä miehelläs on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Ammattivalittaja on huomionkipeä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei hanki sellaista puolisoa joka on hänen mieleen vaan sairaan pitää näytellä sitä mitä mies haluaa? Vai mikä sairaus sillä miehelläs on?

Niin, en tiedä, miksi mies ei tervettä puolisoa itselleen ottanut. Mies on ihan terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Kyllä sinulla on ihan täysi oikeus puhua niistä sairauksistasi. Se, että niistä ei saa puhua, ei tee terveydelle hyvää. Ne ovat kuitenkin sinun elämässäsi joka päivä läsnä ja sinä joudut elämään niiden oireiden kanssa. Puhuminen niistä tekee vain hyvää. Tuolla mun kaverillanikin epäillään toista autoimmuunisairautta, hän on varsinainen geeniloton voittaja. Sisarukset ja vanhemmat ovat kaikki terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Miksi ihmeessä tuollainen asia pitää kirjoittaa facebookiin? Haluatko sillä huomiota, päähän silitystä vai sääliä?

Vierailija kirjoitti:

Ammattivalittaja on huomionkipeä.

En ole. En vaan ymmärrä, mitä sairauksien peittely auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Kyllä sinulla on ihan täysi oikeus puhua niistä sairauksistasi. Se, että niistä ei saa puhua, ei tee terveydelle hyvää. Ne ovat kuitenkin sinun elämässäsi joka päivä läsnä ja sinä joudut elämään niiden oireiden kanssa. Puhuminen niistä tekee vain hyvää. Tuolla mun kaverillanikin epäillään toista autoimmuunisairautta, hän on varsinainen geeniloton voittaja. Sisarukset ja vanhemmat ovat kaikki terveitä.

Kiitos ja tsemppiä kaverillesi. Niin on minunkin sisareni terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Miksi ihmeessä tuollainen asia pitää kirjoittaa facebookiin? Haluatko sillä huomiota, päähän silitystä vai sääliä?

Miksi ihmeessä ei? Esim. mun tätini sairastui rintasyöpään, ja hän on pitänyt facebookissa vähän niin kuin päiväkirjaa, jossa on kertonut sairauksistaan. Voimat ovat olleet sairauden aikana vähissä esim. ihmisten tapaamiseen, mutta Facebookissa on saanut vertaistukea ja muut ihmiset saaneet tietoa, millaista syövän sairastaminen ja syöpähoidot ovat. Tätini on toimittaja ja kirjailija, joten osaa myös kirjoittaa mielenkiintoisesti.

Mä käytän Facebookia vain erään harrastuksen takia, mutta moni ihminenhän jakaa sinne myös henkilökohtaisia asioitaan, joten eikö ole aika luonnollinen asia, että myös kroonisesta sairaudesta kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

No vaikka se, että jos ihmisellä on kroonisia sairauksia, esim. autoimmuunisairauksia, ne ovat aika merkittävä arjessa läsnä oleva asia. Tunnen erään nuoren naisen, jolla on SLE ja muita kroonisia sairauksia, ja mielestäni hänellä on tosi hyvä tapa puhua niistä sairauksista. Hän ei koskaan tilitä niistä puoliääneen, vaan puhuu muiden asioiden joukossa ihan häpeilemättä. Kyllä ne sairaudet ovat kiinteä osa hänen elämäänsä, koska tietyt oireet ovat läsnä päivittäin ja myös sairauksien hoitaminen vie osansa arjesta. Ei sairauksia tarvitse hävetä, silloinhan ne alkavat määritellä itseä paljon enemmän.

Omalla lapsellani on psoriasis. Jos se vaivaa häntä vielä nuoruudessa ja aikuisiällä, toivon, että hän osaa puhua siitä samalla tavalla avoimesti. Ei se sairaus sillä poistu, että siitä ei koskaan puhu, päin vastoin, salaileminen aiheuttaa stressiä, ja stressi pahentaa kaikkia autoimmuunisairauksia.

Niin se pahentaa ja mulla on useita autoimmuunisairauksia. Nyt harmittaa, kun yksi niistä on selvästi pahentunut ja tullut taas yksi uusi, erittäin hankala oire. Ap

Miksi ihmeessä tuollainen asia pitää kirjoittaa facebookiin? Haluatko sillä huomiota, päähän silitystä vai sääliä?

Miksi ihmeessä ei? Esim. mun tätini sairastui rintasyöpään, ja hän on pitänyt facebookissa vähän niin kuin päiväkirjaa, jossa on kertonut sairauksistaan. Voimat ovat olleet sairauden aikana vähissä esim. ihmisten tapaamiseen, mutta Facebookissa on saanut vertaistukea ja muut ihmiset saaneet tietoa, millaista syövän sairastaminen ja syöpähoidot ovat. Tätini on toimittaja ja kirjailija, joten osaa myös kirjoittaa mielenkiintoisesti.

Mä käytän Facebookia vain erään harrastuksen takia, mutta moni ihminenhän jakaa sinne myös henkilökohtaisia asioitaan, joten eikö ole aika luonnollinen asia, että myös kroonisesta sairaudesta kerrotaan.

Niin ja minä ajattelin toisen kroonisen sairauteni takia hommata ensi kesäksi sen kolmipyörän. Jostain käytettynä, ettei niin paljon maksaisi. Sittenhän mun toinen sairauteni tulee näkyviin ja saa nähdä, miten mies siitä hermostuu. Enää en jaksa edes hänen hermostumisistaan välittää. Ap

Ja höpsis. Sun on pitänyt hommata se kolmipyöräinen useamman vuoden ja koska mikään ei muutu, et hanki sitä edelleenkään. Sun jutut pyörii aina kehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on kertoa sairauksista kenellekkään muille kuin lääkäreille, hoitajille.

Uusi taakka kannettavaksi ja käsiteltäväksi, kun heitä kohtaa

Kai mä toivoisin jotain tsemppausta, empatiaa tms kun mulla ei yhtään ystävääkään ole.

Tsemppausta saa parhaiten vertaistukiryhmistä. Mullakin pari sairautta, joiden Facebookin vertaistukiryhmiin kuulun. 

Ja kun mies maksaa kaiken niin sun on pakko kuuliaisena vaimona välittää miehen mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun mies maksaa kaiken niin sun on pakko kuuliaisena vaimona välittää miehen mielipiteistä.

Parempia ehdotuksia, kuka maksaisi elatukseni?

Vierailija kirjoitti:

Ja höpsis. Sun on pitänyt hommata se kolmipyöräinen useamman vuoden ja koska mikään ei muutu, et hanki sitä edelleenkään. Sun jutut pyörii aina kehää.

Niin on mutta ei ole ollut rahaa. Olen joutunut taluttamaan tuota tavallista pyörää, kun olen tuonne joen rantaan mennyt. Kuitenkin olisi kivempi tehdä pitempiä retkiä. Ap

Miksi ihmeessä avata sairauskertomustaan kaikkien tietoon, eihän siinä ole mitään järkeä. Yksityisasioita. Ei tuollainen tulisi mieleenkään normaalille ihmiselle.