Lue keskustelun säännöt.
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Ei vaan et vaan uhkaa heitä enää, mutta jotkut naiset alkavat "uhata" miehiä iästä huolimatta tai jopa siitä syystä ja alkavat alistamishommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Olen vähän samaa mieltä. Kyllä yli viisikymppisenä jo pitää pystyä pitämään puolensa. Normaaleissa tilanteissa ainakin.
Eli syy on aina uhrin. Nuorempana liian hyvänäköinen, vanhana liian nössö. Tekijä pääsee aina kuin koira veräjästä.
(2/2)
Pelottavin kokemukseni oli 22-v kun olin lähdössä yliopistoni baarista kotiin. Kävelin rauhassa juna-asemaa kohti (syrjäisempi seutu ja olin kadulla ainoa) kun vierelle pysähtyi auto jossa oli miehiä. Rullasivat ikkunan auki ja huutelivat jotain että mitä noin seksikäs tyttö tekee yksin täällä. Ignoorasin ja jatkoin ripeästi kävelyä ja he ajoivat autoa hitaasti vieressäni ja huutelivat että tule tänne, tuu bilettämään meidän kanssa. Olin ihan yksin pimeällä kadulla ja niin peloissani että laitoin taskussa puhelimeen valmiiksi 112. Lopulta sanoin takaisin että lopettakaa, en ole kiinnostunut haluan vaan mennä kotiin. No siitä he eivät innostuneet vaan rupesivat vihaisena huutamaan että olen itseäni täynnä ja nimittelivät ties millä nimillä. Mietin jo että juoksisin seuraavan kerrostalon ovelle rimputtelemaan ovikelloja mutta pelkäsin että kukaan ei avaisi tarpeeksi nopeasti. Lopulta siihen ajoi toinen auto jossa oli keski-ikäinen pariskunta jotka kysyivät että onko täällä kaikki hyvin ja ne miehet lähtivät samantien pois renkaat vinkuen. Olin niin kiitollinen pariskunnalle että rupesin itkemään ja he ajoivat minut loput 700m juna-asemalle ja varmistivat vielä että pääsin junaan. Ihanat.
Työelämässä en onneksi ole koskaan joutunut kokemaan ahdiseltua vaikka miesvaltaisissa toimistoissa olenkin työskennellyt. Peniskuvan olen saanut kerran, yksityisviestillä Redditissä ihan puskista.
Mutta ihmettelen todella näitä jotka ovat sanoneet etteivät ole koskaan kokeneet minkäänlaista ahdistelua. Minä en henkilökohtaisesti tunne ketään naista joka olisi selvinnyt ilman. MeTookin sen näytti miten universaali kokemus se on naisille. Olen kyllä onnellinen kaikkien niiden puolesta jotka ovat selvinneet ilman. Onneksi nykypäivänä tilanne on ainakin oman kokemukseni mukaan vähän parempi. Toivottavasti kehitys jatkuu oikeaan suuntaan.
Kerran työpaikalla vanha ukko heitti usein jotain "vitsejä" joiden aiheena oli että mun pitäis ottaa vaatteita vähemmäksi jne. Tuntui tosi epämukavalta joutua hänen kanssaan kahdestaan kun aina alkoi se rivon läpän heittäminen. Sen sijaan jossain ulkomailla tai kadulla kuullut vihellykset tai ehdottelut ei hetkauta mua mihinkään suuntaan, huudelkoon jos haluaa. Mut työpaikalla haluan olla rauhassa, toi nimittäin vaikutti tosi paljon viihtyvyyteen ja häpesin kauheasti jos joku olis kuullut mitä se ukko mulle puhuu, tuli jotenkin olo että itse olisin sen aiheuttanut. Ja siitä ukosta huomas, että se tykkäs kun sai epämukavan olon mulle.
Kaiken lisäksi en edes ole hyvännäköinen ja työasuni olo todella peittävä ja rumakin. Ja oikeastaan lopetin meikkaamisenkin kun ajattelin että sillä saisin ukon kiinnostuksen vähenemään, mutta eipä se mitään auttanut. Toi ahdistelu johtui varmaan vaan siitä, että olin työpaikan ainoita nuoria naisia..
Kaduilla huutelijat ei normaalisti siis haittaa, mutta joskus on vähän epämiellyttävä olo tullut kun joku on yrittänyt tulla tekemään tuttavuutta myöhään illalla kun oon ollut ihan yksin. Tuttavuuttakin saa tehdä, mutta se joskus ahdistaa jos toinen ei ymmärrä lauseita "ei kiinnosta" tai "mun pitää mennä" ja jää roikkumaan.
^ Jaa viestini eka osa ei sit tullut lainkaan läpi :D Ensin herjasi että viesti on liian pitkä ja sitten kun laitoin kahteen osaan niin eka sensuroidaan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Olen vähän samaa mieltä. Kyllä yli viisikymppisenä jo pitää pystyä pitämään puolensa. Normaaleissa tilanteissa ainakin.
Eihän siinä ole kyse siitä ettei osaisi pitää puoliaan vaan siitä ETTEI TARVITSE joutua katselemaan kuulemaan ja kokemaan kaikkea tuota. Lain mukaan EI TARVITSE; tuo on rikollista.
(1/2) (Tää herjaa kokoajan että tekstin pituus on liian pitkä vaikka olen jo puolet leikannut pois joten laitetaan kahdessa osassa)
Olen 28v nainen ja olen kyllä moneen otteeseen elämässä joutunut kokemaan ahdistelua. Viime vuosien aikana on kuitenkin tuntunut että tilanne on rauhoittunut merkittävästi, olisiko MeToo-liikkeen ansiosta kun toi niin selkeästi esille millaista käytöstä suurin osa naisista on joutunut kestämään. Viimeisten 2 vuoden aikana olen vain kerran kokenut ahdistelua, kun katufestareilla känninen mies tarttui takapuoleeni ja hämmentyi todella kun suutuin ja saarnasin ettei toisen vartalo kuulu hänelle eikä kenelläkään ole oikeutta koskea toiseen luvatta. Opettaminen toimii. Muistan edelleen kuinka MeToo:n huipulla sai lukea miesten viestejä miten eivät edes tajunneet kuinka ahdistavaa voi olla naisena kun joku huutelee kadulla tai ei meinaa hyväksyä ei-vastausta baarissa.
Ensimmäisen kerran muistan kokeneeni ahdistelua jo 13-vuotiaana. Kadulla kaverin kanssa kävellessä joku setä tuijotti likaisesti ja ”kehui” meidän nuorten naisten vartaloita (muistutan että olimme 13-vuotiaita LAPSIA).
Takapuolen läpsäisyä/kourimista on tapahtunut muutamia kertoja. Kerran yhdessä puistotapahtumassa, oltiin porukalla kulkemassa läpi ja itse menin edeltä tungoksessa kun joku vastaantuleva mies sneakysti puristi ohittaessaan peppuani. Takanani kulkeva miespuolinen kaverini näki tämän ja oli ihan että mitä hemmettiä, ja sanoi että oli eka kerta kun hän omin silmin näki tällaista vaikka oli tietty tuntemiltaan tytöiltä ja naisilta kuullut monesti. Sehän siinä onkin että harvemmin ahdistelijat toimii silloin kun naisella on mies läsnä, yleensä sitä saa kokea yksin.
Huutelua ja ehdottelua on ollut eniten. 15-23 ikävuosina se oli niin yleistä että siihen ns. tottui. Baarista kotiin kulkiessa oppi vaan ignooraamaan ja vilistämään mahdollisimman nopeasti ja huomaamattomasti kotiin. Tosin joskus kun ei vastaa tai huomioi niin on saanut senkin kokea että mies suuttuu. Nää on näitä joiden mielestä naiset on heille jotain velkaa. Olen myös yöbussissa todistanut kun lähes tyhjässä bussissa mies meni nuoren naisen viereen (sulki hänet ikkunapaikalle) ja ehdotteli kaikenlaista, nainen yritti sanoa ettei kiinnosta ja että anna olla mutta mies vaan jatkoi kunnes minä huusin hänelle parin penkin päästä että hei, hän sanoi selvästi että jätä hänet rauhaan. Tästä sit rohkaistui pari muutakin matkustajaa sanomaan ja mies nousi seuraavalla pysäkillä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan totta, että ahdistelukokemukset kasaantuvat tietyille naisille. Ahdistelijat nimittäin usein etsivät samantyyppisiä uhreja. Siis sellaisia, joiden eivät usko nostavan asiasta liian kovaa meteliä, tai sellaisia, joita eivät usko muiden (miesten) uskovan. Tietysti poikkeuksiakin on paljon.
Logiikka on siis sama kuin esim. siinä, miksi jotkut joutuvat useampaan otteeseen väkivaltaiseen tai muuten alistavaan parisuhteeseen, ja jotkut eivät voi kuvitellakaan sellaista käyvän kenellekään. Tekijät valikoivat samoja uhreja, joihin uskovat voivansa käyttää valtaa.
Pakko vielä mainita, että jos luulette ettei *kenelläkään* lähipiirissänne ole ahdistelukokemuksia, he eivät vain todennäköisesti koe voivansa niistä teille kertoa. Syytä kannattaa miettiä, jos olette mielestänne kuitenkin useamman naisen kanssa läheisissä väleissä.
No jos joku luulee ettei metelinnostajia ahdistella silti niin se menee justiinsa päinvastoin, siitä ne vasta innostuvatkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se riippuu naisestakin. Nainen usein itse antaa aiheen tai tosiaan jonkin singnaalin, että voi lähestyä.
Toiset ovat jatkuvasti tyrkyllä ja puhuvat ilmeillään ja eleillään siten, että mies rohkaistuu lähestymään.
Nainen kertoo itsestään paljon myös pukeutumisella ja meikillä-
Miksi fiksuja naisia ei koskaan ahdistella. Täytyyhän siihen olla jokin syy.
Mikähän se mahtaisi olla?
Tämäkään ei pidä paikkaansa ollenkaan. Tämäkin aloitusprovo voisi olla samalta tyypiltä -naiselta- joka on itse mitä suurimmassa määrin julkisuustyrkky mutta on samalla joka vänissyt siitä ettei kukaan mies ahdistele. Tällainen provoaminen on eräille elämäntehtävä josta nauttii aika merkillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se riippuu naisestakin. Nainen usein itse antaa aiheen tai tosiaan jonkin singnaalin, että voi lähestyä.
Toiset ovat jatkuvasti tyrkyllä ja puhuvat ilmeillään ja eleillään siten, että mies rohkaistuu lähestymään.
Nainen kertoo itsestään paljon myös pukeutumisella ja meikillä-
Miksi fiksuja naisia ei koskaan ahdistella. Täytyyhän siihen olla jokin syy.
Mikähän se mahtaisi olla?
Ai fiksuja naisia ei ahdistella?
Tunnen esimerkiksi monta johtajaa ja jopa kansanedustajaa, joita on ahdisteltu. Osaa ihan siellä työpaikalla.
Puolustusministeri E.Rehn kertoi näistä kokemuksistaan myös. Eikä voi syyttää provoamisestaan tai nössöydestään eikä iästäänkään, niin ----?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perään vislaaminen ole ahdistelua. Eikä oikeastaan mikään huutelukaan.
Mun mielestä ahdistelu on sitä, että joku käy fyysisesti käsiksi. Ja sitä mä en ole kokenut enää aikuisena.
Koulussa teini-iässä pojat yritti päästä lääppimään rintoja mutta mä en sitä laske varsinaisesti sellaiseksi ahdisteluksi mitä itse ahdisteluna pidän. Se ei ollut kivaa mutta se oli kuitenkin vain lasten typeryyttä. Ei vahingoittanut mun itsetuntoa millään tavalla.
Eli joo kuulun niihin naisiin, joilla ei ole tuosta asiasta omakohtaista kokemusta. Ja ihmetellä täytyy, miten joidenkin tissejä ja takamuksia jatkuvasti jossakin puristellaan. Enkä mä edes ole ollut poikkeuksellisen rumakaan, ihan tavallinen.
Siis jos kaverin isä sanoo, että haluais panna sua, se ei ole ahdistelua? Kun oot 15v ja ootat että kaveri pääsee ulos.
Vaikea edes kuvitella tuollaista tilannetta. Mun kavereiden isät ei puhuneet tuommosia. Mun kavereiden isiä kiinnosti se mihin me mennään ja milloin kaveri tulee takaisin kotiin.
Tämä on yksi tapa syyllistää uhria. Annetaan ymmärtää, että uhri on valinnut kaverinsa väärin, liikkuu väärissä piireissä tai asuu huonolla alueella.
Elämänsä täydellisen oikein elävä nainen ei voi edes kuvitella koskaan joutumaan samaan tilanteeseen uhrin kanssa. Sehän on ihan oma valinta.
Ehkä hän onkin valinnut seuransa väärin? Ei sinänsä uhrin syy mutta oletko sitä mieltä, etteikö voisi vähän katsoa millaisessa porukassa liikkuu, jos kokee että joutuu kokemaan epäasiallisuuksia?
Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta moniin asioihin voi.
Kerroppas minullekkinmiten bussissa, Ratinassa tai junassa valitaan se porukka, jonka seurassa liikkuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Kunhan uhoat, et sinä millään voi estää huuteluja ja kähmimisiä vaikka veisit kotkana kaikki munat.
Olen kokenut jonkin verran ahdistelua ja häirintää. Eniten 10-25 vuotiaana, nyt olen jo kolmekymppinen.
Viimeksi koin häirintänä sen, kun olin pitkästä aikaa käynyt kavereiden kanssa baarissa. Lähdin jo hyvissä ajoin kotiin kävellen, ja lähes autiolla keskustan kadulla joku mies yritti tulla juttelemaan. Käveli jonkun matkaa vierelläni ja alkoi kysellä sukkahousuistani ja minkä väriset alushousuni mahtavat olla. Totesin vihaisena, että nyt riittää ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan. Onneksi ei lähtenyt enää seuraamaan, mutta harpoin kotiin niin lujaa kuin pääsin.
Tätä ennen baarit on ollut se paikka, jossa eniten olen kokenut fyysistä ahdistelua. Siksi en ollutkaan käynyt baareissa pitkään aikaan. Minua on läpsitty takapuolelle niin, että se on oikeasti sattunut. (Kerran kävelin miesystäväni kanssa käsikädessä, kun joku päätti läimäyttää minua.) Tanssilattialla on tultu iholle niin monta kertaa, etten enää edes muista. On lääpitty vartaloani ja miehet hinkanneet itseään minua vasten. Olen aina torjunut nuo eleet, näyttänyt vihaiselta ja työntänyt lääppijöitä kauemmas, silti eivät tajua.
Ala-asteikäisinä kävelin serkkuni kanssa kesällä puistosta kotiin, kun jotkut penkillä istuvat vanhat äijät alkoivat kommentoida meidän "jo kehittyneitä vartaloita" ja vertailla niitä kumpi on "kehittyneempi".
Ala- ja yläasteella ikäiseni pojat puristelivat haaroista ja takapuolesta. Kävelivät takanani niin, että koskettivat muka vahingossa takamustani jne. Yläasteen luokkaretkellä portaissa joku hipelöi minua takaa päin. Tätä tavallaan tehtiin salaa, ja sitten kun käännyin katsomaan, oltiin kuin mitään ei olisi tehty.
Lukiossa silloisen poikaystäväni kaveri tuli yllättäen pyyhkimään naamaani käsiinsä sotkenutta huulipunaa ja hieroi käsiäntä kasvoiltani alas rinnoilleni. Samalla hän sanoi "olet kaunis". En osannut reagoida tilanteeseen vaan seisoin paikallani tumput suorina järkytyksestä.
Minua on myös suudeltu suulle väkisin.
Perääni on myös vislailtu ja ulkonäöstä huudeltu. Tämä on ollut jotenkin aggressiivista, eikä hyvän tahtoista, ja siksi se on tuntunut ahdistavalta ja pelottavalta.
Minua ja ulkonäköäni on kommentoitu myös niin, etten ole kokenut sitä ahdistavana, vaan ihan mukavana. Esim. ulkomaalainen torimyyjä on huudellut, että olet kaunis. Ulkomailla muutenki ihmiset kehuvat paljon ulkonäköä. Suomessakin sitä tapahtuu silloin tällöin, jopa vanhemmat naiset ovat kehuneet kauniiksi.
Tapasin poikaystäväni työkavereita ensimmäistä kertaa ja kuulin, kun sivummalla yksi heistä ihmetteli poikaystävälleni kuinka hän oli saanut niin kauniin tyttöystävän. Samaa ihmettelivät edellisen poikaystäväni opiskelukaverit. Tällaista hyvän tahtoista, ei seksuaalissävytteistä kommentointia en pidä mitenkään ahdistavana.
Minun mielestäni näissä kommenteissa on ihan selvä ero nuihin ylempänä kirjoittamiini asioihin jotka on tapahtunut minulle (vaikka kaikki nämä ovat tulleet tuntemattomien ja puolituttujen ihmisten taholta). Ne ei ole olleet mitään normaalia kanssakäymistä niin kuin jotkut täällä väittää meille ahdistelua kokeneille, vaan sopimatonta, alistavaa käyttäytymistä, jonka tarkoitus on ollut aiheuttaa ahdistusta, pelkoa tai jotain muuta mitä näiden ahdistelijoiden päissä nyt liikkuukaan.
Ulkonäöltäni olen siis ihan kaunis. Kauniit kasvot, isot siniset silmät, tummat pitkät hiukset, muodokas vartalo, 163 senttiä pitkä. Lapsena ja nuorena olin melko ujo, enkä ole super sosiaalinen ihminen, enemmän pohdiskeleva ja omissa maailmoissani viihtyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Annetaan alapeukkuja naiselle joka pitää puolensa? No mieluummin olen niin päin kun sellainen joka käy täällä vikiseen ja luetteleen seikkaperäisesti miten "miehen on siellä ja täällä kourineet ja minä tyttö se vaan vikusin.." Vikise kuule ihan rauhassa vaikka elämäsi loppuun asti kun ei paukut riitä parempaan. Itsetunnoton ja kiltti nainen sietää miesten rumaa käytöstä, ei uskalla asettaa rajojaan. Minä uskallan ja siksi minua ei huonosti kohdellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Kunhan uhoat, et sinä millään voi estää huuteluja ja kähmimisiä vaikka veisit kotkana kaikki munat.
Ikä suojelee jo. Luuletko että 57 vuotiaalle vielä miehet perään huutelee? :D Puhuin omalla kohdalla työelämästä, olen miesvaltaisella alalla. Siellä tosiaan on hyvästä itsetunnosta ja terveistä rajoista hyötyä. Ei kaikki kouriminen ym ole osoitus siitä että nainen olisi niin vastustamattoman viehättävä miesten mielestä, vaan yrityksestä alustaa nainen. Minun on ollut pakko opetella pitämään puoleni ja huom. asiallisesti. Viesti on todellakin mennyt miehille perille eikä minua lähestytä asiattomasti vaikka nainen olenkin.
Kirjoittelin jo tuonne aiemmin kokemuksiani. Tuli vielä mieleeni kun ylioppilasjuhlissani äitini ystävän mies rupesi kuiskuttelemaan korvaani. Miten voitais mennä harrastamaan nyt seksiä ja ettei vaimo varmaan huomaisi. Myös hoitoalalla tota häirintää kohtaa jatkuvasti. Eikä kyse ole edes aina muistisairaista. Miespuolinen työkaveri tuli joskus sanomaan, että kaikkea sinäkin joudut kestämään, että nyt hän vasta tajuaa kuinka ahdistavaa naisilla on.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti "ahdistelukokemukseen" vaikuttaa itse tilanteen lisäksi ahdistelluksi joutuneen sisäinen kokemus ja tapa käsitellä tapahtunutta.
Itse olen ns päällepäin helppo kohde ahdistelulle. Pienikokoinen, nätti, muodokas jo 14-vuotiaasta lähtien. Siltikään en koe, että minua olisi koskaan juuri ahdistelu. Kuin oikein muistiani kaivan, olen tietenkin ollut tilanteissa joissa humalaiset tulevat sönköttämään, sedät alkavat puhua minulle rinnoistani tai kertoa kaksimielisiä juttuja tyyliin hammaslääkärivuoroa odotellessa, olen joutunut kieltämään koskettelemisen, suuttunut lääppivälle kaveri pihalle jne. En kuitenkaan ole koskaan pelännyt ketään ja aina selvinnyt tilanteista itse korottamalla ääntäni ja käyttäytymällä niin, että idiootit ovat ymmärtäneet häipyä. Siksi tilanteet eivät one jättäneet mitään aktiivisia muistoja.
Ehkä olen vain onnekas, mutta kokemusteni perusteella suosittelisin muillekin naisille, että omistakaa itsenne älkääkä pelätkö. Pelkoreaktio on ahdistelijoiden surkealle mielelle mannaa, kieltäkää se heiltä. Katsokaa tiukasti silmiin, puhukaa kovalla äänellä ja pitäkää päänne pystyssä.
Sinullahan oli piiitkä rivi ahdistelukokemuksia!
Ei kyse olekaan siitä että noita pelättäisiin vaikka ne ahdistavatkin vaan siitä ettei vaan tarvitse suostua tuollaiseen juuri mitä itsekin lopulta myönsit kokeneesi. Jos suostut noin kaikkeen niin älä vaadi että kaikki suostuisivat suinkaan.
Naislle on rauha maassa ja laki sitä myöten kanssa. Nyt on kyse tästä. Suomessa on voitava liikkua huoletta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkona kävelyllä on tultu ehdottelemaan, mikä on aika pelottavaa, kun on yksin jossain metsäpolulla ja joku hyypiö alkaa puhumaan miten kiva olisi jos vähän sitä ja tätä.
Olisin otettu tuollaisesta jos nainen tulisi ehdottelemaan kun olen juoksulenkillä.
Olisitko todella, jos ehdottelija olisi fyysisesti vastenmielinen, sinua 30 vuotta vanhempi ylipainoinen ruma nainen? Jotenkin näissä miesten kuvitelmissa ei tajuta yhtään, että ei ne ahdistelijat ole välttämättä suinkaan mitään adoniksia tai kaunottaria, vaan sellaisia ihmisiä joihin ei tee mieli sormellakaan koskea. Olisitko otettu, jos kesken juoksulenkin joku 100kg 50v Pirjo alkaisi hiippailla takanasi, seuraisi kenties kotiovellesi ja kysyisi että läheks n-ussimaan? Kun et suostuisi, Pirjo haukkuisi sinut pihtariksi? Juu, imartelevaa on.
Samaa mieltä.
Olen kuullut monien vähättelevän toisten ahdistelukokemuksia lauseella, että "minusta kai olis kiva jos edes joku huomioisi".
Tällaisen sanojan toiveeseen kuuluu se, että tilanne olisi hänelle jotenkin miellyttävä tai edes neutraali. Jos vaikka miellyttävä ihminen puolivahingossa hillitysti hipaisee käsivarresta baaritiskillä ja hymyilee. Joo, voi tulla hyvä fiilis.
Itse olen 55-vuotias nainen. Tavallisen, vaatimattoman näköinen. Ja on ahdisteltu. Ja on ollut erittäin epämiellyttävää. Enpä ole pahemmin näistä huudellut, sillä jos olen joskus kertonut, on joko ollut itse aiheutettua tai tapaus, jossa pitäisi olla kiitollinen saamastaan huomiosta.
Nuoruudesta kerron esimerkin. Olin noin 15-vuotias, ujo, "säkkeihin" pukeutuva tyttö. Sukulaisen häissä olin ottamassa ruokaa noutopöydästä. Yhtäkkiä takapuoltani kouraistiin erittäin kovakouraisesti. Menin sokkiin, lautanen putosi kädestäni. Katsoin taakseni, keski-ikäinen sukulaismies nauroi, nauruun yhtyi lähistöllä olevat häävieraat. Olin sokissa, järkyttynyt, häpeissäni. Tämäntyyppistä huomiota en usko kenenkään toivovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se häirintä lopu joka naisen kohdalla kun tulee ikää lisää tarpeeksi. 40 vuoden jälkeen alkaa jo kummasti helpottamaan ja 50 vuoden rajapyykki kun ohitetaan niin olet jo näkymätön. Uskokaa pois näin käy joka naiselle.
Ei muuten käy, ehhei ei ollenkaan. Mistä ihmeestä sinulle on syntynyt tuo kuva?
Olen mäkin sen huomannut, että ihan rauhassa saa olla kun ikää tulee. Ja arvovalta kasvaa miestenkin silmissä.
Minä puolestaan olen huomannut, että iällä ei ole ollut mitään merkitystä. Arvovalta saa yhä useamman miehen kokeilemaan kukkoilua.
T: aikaisemmin kirjoittanut 57 vuotiasNo jos ei yli viuskymmppisenä ole jo sen verran arvovaltaa ja itsetuntoa että vieläkin miehet edes yrittää hyppiä silmille ja kouria niin minun puolesta saa olla lattiamattona lopun elämäänsä. Nuorempana saattoivatkin lähennellä ym mutta eivät todellakaan enää uskalla, eivät nuoret eivätkä vanhemmat miehet. Olen nimittäin sellainen kotka että vien munat jos joku uskaltaa tulla kutsumatta iholle. Eivät ole uskaltaneet, yksi katse riittää.
Kunhan uhoat, et sinä millään voi estää huuteluja ja kähmimisiä vaikka veisit kotkana kaikki munat.
Ja sullekko kaikki miehet huutelee? Oot tod näk ylipainoinen tavis jolle kukaan ei huutele yhtään mitään. Just saying..
En tunne henkilökohtaisesti ketään naista joka ei olisi koskaan kokenut minkäänlaista seksuaalista ahdistelua. Useimmilla se on alkanut jo varhaisteini-iässä. Kaikenlaista laidasta laitaan, "viattomasta" huutelusta ja vislaamisesta aina vain stalkkaamiseen/seuraamiseen ja raiskausyrityksiin.