Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Peräkamarin poikien äidit ja isät?
08.12.2019 |
Minkälaisia on tuntemanne peräkamarin poikien vanhemmat?
Lasken nyt myös omillaan asuvat aikuiset miehet, jotka ei ole sitä napanuoraa poikki saaneet, vaan viettävät suuren osan ajasta vanhempien kanssa. Riippuvuussuhde molemmin puolin.
Minun tuntemillani "pojilla" on äidit, jotka passaa eteen, pesee pyykit, tekee ruoat, huolehtivat hirveästi näistä aikuisista pojistaan, kuin ne olisivat vielä 10 vuotiaita. Että olisi lomalla tekemistä jne. Ostavat vaatteita. Tukeutuvat myös itse näihin poikiin siten, että odottavat huomiota ja osallistumista vastavuoroisesti.
Isät on jotenkin sulkeutuneet kuoreen, eivät puhu tai pussaa, sulkevat silmänsä ilmiöltä ja luikkivat omiin hommiinsa.
En ole koskaan nähnyt minkään menevän, itsestään huolta pitävän, iloisen ja toisiinsa panostavan pariskunnan onnistuvan kasvattaa pojastaan peräkamarin poikaa!
Kokemuksia?
Syy aloitukseen on se, että meillä suvussa on tää ilmiö vahvana, ja haluan sen katkaista tähän sukupolveen. Omaa poikaa en halua sellaiseksi kasvattaa, mutta jotenkin pelottaa että tuttuja latuja hiihdellään.
Kommentit (86)
Te äidit jotka kuvittelette että se on palvelus pojillenne, että annatte asua siellä nurkissanne aikuisena, ei se ole. Näin pojan sosiaalinen elämä laahaa jäljessä. Ei voi tuoda mitään baaripokia kotiin. Ei voi pyytää kavereita tulemaan porukalla (johon ehkä kuuluisi tyttöjäkin), ei ole paikkaa missä viettäisi ensimmäisen yön suuren rakkauden kanssa, kun äiti kutoo sukkaa heti makkarin oven takana ja kuuntelee korvat höröllä. Tuo on karhunpalvelus minkä teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.
Ei se vuokran maksaminen ole älytöntä. Jos olisi, kai me kaikki asuisimme jossain yhteismajoituksessa. Ihminen kaipaa omaa rauhaa, omia rutiineja, omia sosiaalisia verkostoja. Sitä vuokraa maksetaan siksi että saadaan näitä asioita. Jos olet noin perherakas, luulisi sinun olevan kiinnostunut myös siitä että suku jatkuu. Se ei jatku niissä perheissä joissa äiti on aina parin askelen päässä. Sydämeen ei katsos mahdu kahta ämmää yhtä aikaa.
Äidin ostamat 5 numeroa liian isot vaatteet ne on hienoja...
Ap. kirjoitti:
Mutta on sekin kumma juttu, että eikö nämä aikuiset miehet sitten havahdu tilanteeseen ja tee asialle jotain.
Itse olen huomioinut, että pojat kyllä jollain lailla kamppailevat tuntemuksiensa kanssa, jopa passiivis aggressiivista käytöstä olen nähnyt vanhempia kohtaan. Silti eivät irtaudu kuviosta.
Ja tästä aiheesta on mahdotonta keskustella perheissä, se on täysin vaiettu!
Mitäs miehen pitäisi tehdä kun äiti änkeää väkisin siivoamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.En halua olla ilkeä, mutta kai tiedostat, että on hyvin paljon kiinni siitä millainen SINÄ olet, että yksikään nuori nainen lähtisi tuohon kuvioon mukaan ja pojallesi puolisoksi ja elämänkumppaniksi?
Pojalla on hyvin laaja ystäväpiiri,hänellä paljon kavereita,jotka mekin tunnettu päiväkodista saakka.Ollaan kutakuinkin kaikki vkonloput ja lomat mökillä.Ovat meillä aina silloin talonvahteina:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Ei se vuokran maksaminen ole älytöntä. Jos olisi, kai me kaikki asuisimme jossain yhteismajoituksessa. Ihminen kaipaa omaa rauhaa, omia rutiineja, omia sosiaalisia verkostoja. Sitä vuokraa maksetaan siksi että saadaan näitä asioita. Jos olet noin perherakas, luulisi sinun olevan kiinnostunut myös siitä että suku jatkuu. Se ei jatku niissä perheissä joissa äiti on aina parin askelen päässä. Sydämeen ei katsos mahdu kahta ämmää yhtä aikaa.
En ole ”parin askeleen”päässä.Poika tekee mitä haluaa ja omaa harvinaisen ison ystäväpiirin.On lapsesta asti ollut hyvin suosittu kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peräkammarin poikien vanhemmat, yleensä varsinkin äidin, mahdollistavat pojan peräkammarielämän passaamisellaan ja paapomisellaan. Nämä ”pojat” - oikeasti siis jo aikuiset miehet nauttivat täysihoidosta. Miksi sitä mihinkään muuttaisi, jos on mahdollisuus asua täyden palvelun hotellissa? Äidit voivat muuttaa tilanteen lopettamalla passaamisen.
Mulla on sinällään kokemusta aiheesta, että suvussa on kolmessa perheessä tämmöinen peräkamarin poika -ilmiö. Toivoisin kyllä, että aiheelle olisi joku vähän nätimpi ja neutraalimpi nimi. Joka tapauksessa meidän suvussa kaikki tyttäret ovat olleet itsenäisiä ja omatoimisia, poikien kanssa sitten iso vaihteluväli.
Ensimmäisessä perheessä on kolme tervettä aikuista poikaa, joilla ei ole aikomustakaan muuttaa kotoaan. Vanhin on saanut käytyä ammattikorkeakoulun ja on vakituisessa työsuhteessa. Toisessa perheessä poika on jäänyt ja eristäytynyt kotiin. On itse tähän tilanteeseen hyvinkin tyytyväinen eikä halua ihmisten ilmoille. Nuorempana kirjoitti hyvin arvosanoin lukiosta, kävi armeijan ja aloitti yliopisto-opinnot. Kolmannessa perheessä poika on näistä kaikista nuorin ja selvästi vuosi vuodelta vetäytyvämpi. Koulumenestyksestä tms. vanhemmat eivät ole koskaan puhuneet sanallakaan, mutta oletan hänellä olevan laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, jotka ovat ehkä olleet syömässä itsetuntoa.
En tunnista tuota täyshoitoilmiötä ollenkaan! Ensimmäisessä perheessä pojat tekevät kotona monenlaista, ovat keskenään vaihtaneet parkettilattiaa ja tehneet monenlaista puutarha- ja remonttityötä. Perheen isä on kuollut, ja pojat hoitavat isän osan kotitaloudesta. Toisen perheen poika taas pitää ruuanlaitosta ja kokkaa mielellään koko perheelle. Kukaan näistä sukulaispojista / -miehistä ei myöskään tupakoi tai käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä. Tuo täysihoitokuvio on ehkä menneiden vuosikymmenien klisee ja voinut joskus olla tottakin. Nykyaikana tätä ilmiötä kuitenkin määrittää mielestäni ihan muut jutut.
Tästä viestistä tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä kotiin jäämiselle olla yksinäisyys? Paljonhan puhutaan siitä, että monilla miehillä ei oikein ole samanlaisia läheisiä ystävyyssuhteita kuin naisilla ja he jäävät sen takia esimerkiksi eron jälkeen yksin. Kotona seurana on kuitenkin vanhemmat/toinen vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.
Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
Aloite tuollaiseen pitäisi tulla aina lapselta (tai vielä parempi jos lapsen puolisolta). He osaavat parhaiten arvioida sen onko tiivis yhteydenpito isovanhempiin hyvä vai huono asia. Missään nimessä ei kannata taloa pykätä kotitalon naapuriin ennen kuin on se emäntä valittu ja sen mielipide selvä. (Ja luin ajatuksen ”sellaista miniää emme haluaisikaan joka ei siihen haluaisi” mutta se ei ole teidän valinta).
Mitään passaamista en itse ole havainnut. Vanhemmat ovat hyvin voimakastahtoisia ja pitävät ohjat itsellään. Poika ei pysty tekemäön itsenäisiä päätöksiä koska vanhemmat ohjaa että hänen on toimittava tietyllä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
Aloite tuollaiseen pitäisi tulla aina lapselta (tai vielä parempi jos lapsen puolisolta). He osaavat parhaiten arvioida sen onko tiivis yhteydenpito isovanhempiin hyvä vai huono asia. Missään nimessä ei kannata taloa pykätä kotitalon naapuriin ennen kuin on se emäntä valittu ja sen mielipide selvä. (Ja luin ajatuksen ”sellaista miniää emme haluaisikaan joka ei siihen haluaisi” mutta se ei ole teidän valinta).
Tottakai halun pitää lähteä lapsesta itsestään,eikai me nyt pakoteta:D:Dja kuten tuossa aiemmin jo kirjoitin,poikaa ei kiinnosta.Lähinnä heitto olikin.Vaan eihän sitä ikinä tiedä kun vaimon löytää ja tontin saisivat.Ja tilaa pisaa,ei tarvii olla nokikkain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
No ei kai siinä sitten muuta kuin onnea vaan hänelle miniän etsintään tuollaiseen kuvioon. Tuskin kovin moni innostui siitä näkymästä, että tulevaisuus on sidottu appivanhempien hoitoon. Näen kyllä tuossa järjestelyssä kaikkien kannalta enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
No ei kai siinä sitten muuta kuin onnea vaan hänelle miniän etsintään tuollaiseen kuvioon. Tuskin kovin moni innostui siitä näkymästä, että tulevaisuus on sidottu appivanhempien hoitoon. Näen kyllä tuossa järjestelyssä kaikkien kannalta enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Tässä juuri pointti! Lähes kaikki äidithän ajattelevat poikiensa parasta tehdessään asioita ja ehdotellessaan näitä tulevaisuuden suunnitelmia. Ei äitien aikeet ole pahoja, mutta lyhytnäköisiä kyllä.
Tässäkin äiti jo haaveilee yhteisestä elämästä pojan kanssa, periaatteessa suunnitelmahan on loistava! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
No ei kai siinä sitten muuta kuin onnea vaan hänelle miniän etsintään tuollaiseen kuvioon. Tuskin kovin moni innostui siitä näkymästä, että tulevaisuus on sidottu appivanhempien hoitoon. Näen kyllä tuossa järjestelyssä kaikkien kannalta enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Ai.En tiedä mistä olet lähtöisin ja mitkä välisi perheeseesi,mutta meidän suvussa normaalia,että vanhempia autetaan kykyjen mukaan.
Minä ja mieheni autamme tällä hetkellä omia vanhempiamme kun apua tarvitsemme ja todellakin odotamme sitä myös omilta pojiltamme.Vain nuorin asuu enää kotona opintojensa ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tästä viestistä tuli mieleen, että voisiko yhtenä syynä kotiin jäämiselle olla yksinäisyys? Paljonhan puhutaan siitä, että monilla miehillä ei oikein ole samanlaisia läheisiä ystävyyssuhteita kuin naisilla ja he jäävät sen takia esimerkiksi eron jälkeen yksin. Kotona seurana on kuitenkin vanhemmat/toinen vanhemmista.
Se on tilanteen pitkittyessä ihan todellinen syy. Kun juuri mitään muuta sosiaalista elämää ei vapaa-ajalla ole, niin on luonnollista kääntyä läheisten puoleen. Ja kun siellä kotinurkissa nyhvää, ei mitään muunlaista sitten pääse syntymäänkään. Kynnys kasvaa kasvamistaan. Pätee tietysti kaikenlaisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
No ei kai siinä sitten muuta kuin onnea vaan hänelle miniän etsintään tuollaiseen kuvioon. Tuskin kovin moni innostui siitä näkymästä, että tulevaisuus on sidottu appivanhempien hoitoon. Näen kyllä tuossa järjestelyssä kaikkien kannalta enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Ai.En tiedä mistä olet lähtöisin ja mitkä välisi perheeseesi,mutta meidän suvussa normaalia,että vanhempia autetaan kykyjen mukaan.
Minä ja mieheni autamme tällä hetkellä omia vanhempiamme kun apua tarvitsemme ja todellakin odotamme sitä myös omilta pojiltamme.Vain nuorin asuu enää kotona opintojensa ajan.
Kyllä meidänkin suvussa autetaan ja välitetään ja tavataan puolin ja toisin. Silti jotkut pojista on jääneet kahleisiin joita eivät ole aikamiehinäkään saaneet katkaistua. Ja se on hyvin erilainen äiti-poika suhde se, kuin esim. perheellisillä ihmisillä jotka vanhempiaan auttelevat muun elämänsä muassa.
Ilmeisesti sinulla ei ole peräkamarin poikia, onnittelut siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi
Onko siinä jotain pahaa että on "peräkammarin" poika/tyttö? Jos se kaikille sopii niin ok?
Olemme menevä pariskunta, teemme paljon töitä pois kotoa, harrastamme keskenämme paljon, käymme kaksistaan mökillä.. Poikani 26v. asuu kotona, hoitaa kämppää (iso omakotitalo) ja koiria kun olemme pois. Käy töissä. Teen koko perheelle ruuat ja pesen pyykit, hassua olisi jos yksi tekisi omat ruuat ja pesisi omat pyykkinsä. Matkailemme kaikki yhdessä ja joskus kahdestaan mieheni kanssa.
Jos poikani haluaa muuttaa omaan kotiin, se sopii minulle, mutta nyt tuntuisi hassulta tuhlata iso osa palkasta vuokraan, kun kotona saa asua halvemmalla. En laskuta kotona asumisesta mitään, mutta joskus hän maksaa puolestani jonkun laskun johon ei just ole rahaa.
Ei tuossa ole mitään pahaa, jos se ei haittaa nuoren sosiaalista elämää. Usein se on sen ilmentymä että ei ole ystäviä, ei seksiä, ei kiinnosta mennä minnekkään eikä tavata ketään. Jos saa sosiaalisen elämän hoidettua terveellä tavalla vaikka asuu kotona, niin sitten se on ihan ok.
Itse kirjoitin oman viestini jo tähän ketjuun ( nuori nainen) ja samalla minua jotenkin naurattaa se ajatus, että jos sitten asuisin omillani niin olisi sitten niin sosiaalinen elämä. Asia kun ei ole näin ja olisin yhtä yksinäinen ( ja oikeastaan vielä yksinäisempi) jos asuisin omillani. Olen jo nuorena ollut kiusattu ja jäänyt porukoista tämänkin takia ja niinpä huvittaa se sosiaalisen elämän korostus. Tunnen myös monia nuoria joilla ei ole ystäviä ja se arki on töissä tai koulussa käymistä ilman mitään muuta ohjelmaa. Myös monet työttömät ( niin minäkin) ovat oikeasti hyvin yksinäisiä ja se arki menee siellä kotona. Tähän pitää vielä sanoa, että kaipaisinko sosiaalista elämää ja vastaus siihen on, että en paljonkaan. Minulle riittäisi yksi hyvä samankaltainen ystävä ja muuten en halua käydä missään baareissa ja seksistä en haaveile lainkaan. Muutenkin pakko sanoa, että viihdyn kotona paljon. Perhettäkään en koskaan halua ( ainakaan itse lapsia) joten minulla ei ole kiirettä senkään asian kanssa yhtään.
Minusta tässä jotenkin korostetaan sitäkin, että ihmisen pitäisi olla tietynlainen ja jos ei ole niin on jotenkin outo. Me olemme erilaisia ja minusta se on vaan hyvä asia. Ei sen takia saisi koskaan ajatella, että ihmisen pitää olla juuri sellainen kuin muut. Sitä painetta kun tulee muutenkin ja välillä ajattelee, että onneksi osaa ajatella erilailla ja se auttaa myös omassa elämässä. Joku sellainen joka ei osaa ajatella niin olisi varmaan todella surullinen jos eläisi minun elämääni, mutta itse osaan hyväksyä asioita ja se auttaa eteenpäin. Jos tätä taitoa ei olisi niin en olisi kestänyt tätä kaikkea niin hyvin. Haluan olla positiivinen ihminen aina, vaikka elämässä ollut vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualla maailmassa on aivan tavallista,että lapset asuvat kotonaan jopa kolmikymppisiksi.
Suomessahan ei tunnetusti sukulaissuhteista huolehdita.Vanhukset hylätään laitoksiin ja lapset työnnetään kotoaan pois mahdollisimman aikaisin pärjäämään omillaan.
Meidän 20v poika palasi armeijasta kotiin.Jatkaa opiskeluja ja käy töissä,maksaa omat kulunsa itse.
Asuminen tietenkin ilmaista ja ruoka.Tosin syö usein muualla.
Saa asua ilmaiseksi kotona ihan niin kauan kuin haluaa.Älytöntä olisi lähteä tässä tilanteessa maksamaan korkeaa vuokraa.
On ihanaa kun poika kotona ilonamme ja apunamme.
Olenkin ehdottanut että lohkaistaisiin tontistamme pala,mihin voisi rakentaa oman talon.
Olisi apunamme sitten vanhuudessa.Tästä ei kyllä järin innostunut ole:D
Ja vielä kun saataisiin äidille ja anopille tilat,kun eivät enää yksinään pärjää,ettei tarvitsisi laitokseen laittaa.Onko tämä viesti vitsi? Ajattelit sitten selvästi, että poikasi ei tarvitse pariutua vaan saa elämäänsä sisällön teidän hoitamisesta?
Tottakai hän pariutuu:D Meillä on valtava tontti ja paljon rakennusoikeutta,johon voisi halutessaan rakentaa.Olisi kiva kun asuisi perheineen lähellä ja me puolestamme voisimme auttaa lastenlasten hoidossa?Mikä asiassa on niin paheksuttavaa,jos haluaa asua lastensa lähellä?
No ei kai siinä sitten muuta kuin onnea vaan hänelle miniän etsintään tuollaiseen kuvioon. Tuskin kovin moni innostui siitä näkymästä, että tulevaisuus on sidottu appivanhempien hoitoon. Näen kyllä tuossa järjestelyssä kaikkien kannalta enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.
Ai.En tiedä mistä olet lähtöisin ja mitkä välisi perheeseesi,mutta meidän suvussa normaalia,että vanhempia autetaan kykyjen mukaan.
Minä ja mieheni autamme tällä hetkellä omia vanhempiamme kun apua tarvitsemme ja todellakin odotamme sitä myös omilta pojiltamme.Vain nuorin asuu enää kotona opintojensa ajan.
Minun välini sekä omiin vanhempiini että appivanhempiini ovat oikein hyvät, kiitos kysymästä. Vanhempani toivovat, että rakennan omasta elämästäni oman näköiseni ja olen onnellinen, eivätkä he vaadi meiltä mitään. Puolisoni on myös läheinen erityisesti äitinsä kanssa.
Jos teillä on hirveästi vaatimuksia avun laadun ja määrän suhteen, niin kyllä se aika paljon rajaa ulos niitä miniäehdokkaita. Sellainenkin miniä voi kuitenkin tehdä pojan onnelliseksi, joka ei ole täysin appivahempien mieleen.
Alue: Aihe vapaa
En halua olla ilkeä, mutta kai tiedostat, että on hyvin paljon kiinni siitä millainen SINÄ olet, että yksikään nuori nainen lähtisi tuohon kuvioon mukaan ja pojallesi puolisoksi ja elämänkumppaniksi?