Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko huono suomalainen, kun en ymmärrä mitään sodista?
07.12.2019 |
Juu, arvostan itsenäisyyttä ja sitä, että miehet puolustivat maata. Mutta minulla ei ole mitään ymmärrystä siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sitä sotaa ei olisi käyty tai mitä me hävisimme sodassa. Juu, olen päässyt peruskoulun ja lukion läpi, mutta en ole koskaan ymmärtänyt mitään maailmansotia ja näitä valtataisteluita. Tunnen itseni niin tyhmäksi aina kun puhutaan itsenäisyyden merkityksestä, koska en vain tajua miksi siitä piti taistella. Ja miksi nykypäivänäkin väkivalta ja tappaminen on se viimeinen ratkaisu, vaikka muka ollaan sivistyneitä ihmisiä.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
No siten niin oikeudettoman että mitään casus belliä ei ollut. Sotilas tekee töitään, joskus siihen työhön kuuluu kuoleminen maansa puolesta, ja joskus taas laittaa se vastapuolen kaveri kuolemaan maansa puolesta. Sellaista se on. Hyvä että niin moni venäläinen sai kuolla maansa puolesta yrittäessään viedä meidän vapauttamme.
Mutta suomalaista sotilasta tämä ei koske? Etkö huomaa ongelmaa?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Meitä on paljon enemmänkin, jotka ihmettelevät miksi väkivalta ja tappaminen on ratkaisu. Me pidämme kaikkia ihmisiä samanarvoisina, joten emme voi tappaa toista ihmistä vaikka olisimme itse uhattuna. Me teemme muille vain sen, mitä haluaisimme itsellemme tehtävän. Tätä muutkin sanovat haluavansa, mutta tosi paikan tullen useimmat alkavat väkivaltaisiksi.
Teitä kutsutaan lampaiksi. Mikä on ihan ok, niin kauan kun teidän turvananne on lammaskoiria pitämässä sudet loitolla. Se mitä en ymmärrä on että miksi te väheksytte meitä lammaskoiria ja haluatte vaikeuttaa elämäämme kaikilla tavoin, vain siksi että näytämme ehkä vähän susilta.
:-)
Emme me väheksy koirien elämäntapaa, vaikka joskus kyllä se laumassa räksyttäminen käy hermoille.
Haukutte vuorotellen koko lauma milloin Putinia, milloin Trumpia, venäjää, unkaria, erdogania, mitä milloinkin käsijänne teille ovat pureskeltaviksi antaneet.
Me lampaat haluaisimme vain elää rauhassa elämäämme, mutta te verikoirat ajatte meitä aina vain uusiin sotiin ja konflikteihin.
Menkää itse, älkääkä vangitko ja teloittako meitä sodanvastustajalampaita kuten ennen olette tehneet.
Kukapa ei haluaisi elää rauhassa. Mutta niin kauan kun maailmassa on susia, ei yksikään lammas voi elää rauhassa ilman niitä koiria turvanaan.
Koirien haukkumisesta huolimatta karavaani kulkee, lammaslauma syö ja paskoo ja jatkaa kulkuaan.
Leikkikää te laumanvartijoita, niin me kyllä syötämme ja ruokimme teidät, ostamme verorahoilla teille uusia leluja, hävittäjiä ja syöksyveneitä, mutta antakaa meidän vastaavasti olla rauhassa sotahulludeltanne, älkääkä nyt perkeleet liittäkö meitä Natoon, sillä se antaisi muutaman vouhottajan ansiosta mielikuvan että näkisimme jonkun naapurimme vihollisena.
Täyttäkää lehdet räksyttämisellänne ja menkää kertausharjoituksiin, ainakin poissa metsistä viattomia eläimiä tappamasta, mutta älkää tehkö ihan mitä tahansa tyhmyyksiä meidän nimissämme :-)
Näemme yhden naapurimme vihollisena. Sen saman joka on toistuvasti meitä yrittänyt valloittaa tai muuten alistaa etupiiriinsä. Ja totta kai me liitymme Natoon, sillä se on kaikkein tehokkain keino laittaa tämä öykkäröivä rosvovaltio herran kuriin ja nuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Se, että sinua ei kiinnosta asioiden objektiivinen tarkastelu, ei tarkoita, ett olet oikeassa. Tässähän se vaara juuri piilee, että ajatellaan asiaa vain omasta näkökulmasta, kuten se venäläinenkin sotilas. Toisaalta kohautetaan vain olkia, että se oli vain joku turha venäläissotilas, mutta suomalaissotilaita kyllä itketään joka joulukuu. Ihan kuin tappaminen olisi eri asia eri ihmisille.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
No siten niin oikeudettoman että mitään casus belliä ei ollut. Sotilas tekee töitään, joskus siihen työhön kuuluu kuoleminen maansa puolesta, ja joskus taas laittaa se vastapuolen kaveri kuolemaan maansa puolesta. Sellaista se on. Hyvä että niin moni venäläinen sai kuolla maansa puolesta yrittäessään viedä meidän vapauttamme.
Mutta suomalaista sotilasta tämä ei koske? Etkö huomaa ongelmaa?
ap
Totta kai koskee. Meillä oli suuri kunnia antaa niin monelle venäläiselle mahdollisuus kuolla maansa puolesta että vieläkin herkistyttää kun sitä ajattelee. Samalla suren niitä jotka sieltä rintamalta eivät kotiin koskaan palanneet. Mikä ihmeen ongelma tässä nyt muka on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Se, että sinua ei kiinnosta asioiden objektiivinen tarkastelu, ei tarkoita, ett olet oikeassa. Tässähän se vaara juuri piilee, että ajatellaan asiaa vain omasta näkökulmasta, kuten se venäläinenkin sotilas. Toisaalta kohautetaan vain olkia, että se oli vain joku turha venäläissotilas, mutta suomalaissotilaita kyllä itketään joka joulukuu. Ihan kuin tappaminen olisi eri asia eri ihmisille.
ap
No totta kai se on. On aivan eri asia päätyykö multiin kotiini hyökännyt pirinisti vai joku lapsistani. Oletko jotenkin tunteiltasi häiriintynyt vai mikä tuossa on epäselvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Ei ole mitään argumentaatiota vaan ihan vaan asioiden selittämistä ihmettelijälle. Tokihan sodan molemmille osapuolille pätee ihan samat relaatiot. Sinun suurin murheesi vaan oli se, että tuntemattomia venäläisiä sodan uhreja ei suomalaiset jaksa erityisesti ja erikseen korostaen surra ja muistella. Mitä v*ttua sitten? Ymmärrät itsekin, että itselle läheiset ihmiset mutta myöskin oman kansan tuntemattomat, eli siis saman kohtalon yhdessä jakaneet, ovat läheisempiä tai samaistuttavampia ja siksi mielessä. Kun kansakunta sotii kansakuntana, ovat ne tappiot ja menetykset aina jossain määrin yhteisiä. Vaikka läheisiä ei kuolisi tai edes osallistuisi, niin vähintäänkin yhteiskunnan kriisitilanne tuottaa elämään vaikeuksia ja kansantalous voi mennä kuralle, sitä kautta vaikuttaen kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Se, että sinua ei kiinnosta asioiden objektiivinen tarkastelu, ei tarkoita, ett olet oikeassa. Tässähän se vaara juuri piilee, että ajatellaan asiaa vain omasta näkökulmasta, kuten se venäläinenkin sotilas. Toisaalta kohautetaan vain olkia, että se oli vain joku turha venäläissotilas, mutta suomalaissotilaita kyllä itketään joka joulukuu. Ihan kuin tappaminen olisi eri asia eri ihmisille.
ap
No totta kai se on. On aivan eri asia päätyykö multiin kotiini hyökännyt pirinisti vai joku lapsistani. Oletko jotenkin tunteiltasi häiriintynyt vai mikä tuossa on epäselvää?
Tuo ap haluaa vain, että kun Putin aikanaan hyökkää Suomeen, toteamme, että jonkun on kuitenkin kuoltava, joten parempi vaan tehdä harakiri saman tien niin saa ruksin ruutuun vähällä vaivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Uskovaisen kannalta asia on selkeä.
Jeesus opetti että jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja kun kerran Jeesuksen opetus kieltää tappamisen missään olosuhteissa, niin siitä seuraa että tappaminen tekee hänestä väärintekijän.
Noudatin vain määräyksiä, yrittivät Itä-saksalaiset rajavartijat puolustautua oikeudessa, mutta heidät todettiin syypäiksi opakenevien ihmisten tappamiseen.
He joutuivat vastuuseen noudatettuun sokeasti auktoriteettien käskyjä.
Nurinkurisen tilanteesta tekee kirkon ja sotalaitoksen saumaton yhteistyö, jossa sotilaspappi siunasi rintamille lähteviä sotilaita toisessa maailmansodassa.
Irvokkuuden huippu.
Raamattu kehottaa tottelemaan esivaltaa. Jos olisimme antautuneet taistelutta, olisimme joutuneet pakkoateismiin. Mitäpä, jos Jumala halusi varjella meidät, koska maa oli silloin vielä vahvasti luterilainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
No siten niin oikeudettoman että mitään casus belliä ei ollut. Sotilas tekee töitään, joskus siihen työhön kuuluu kuoleminen maansa puolesta, ja joskus taas laittaa se vastapuolen kaveri kuolemaan maansa puolesta. Sellaista se on. Hyvä että niin moni venäläinen sai kuolla maansa puolesta yrittäessään viedä meidän vapauttamme.
Mutta suomalaista sotilasta tämä ei koske? Etkö huomaa ongelmaa?
ap
Totta kai koskee. Meillä oli suuri kunnia antaa niin monelle venäläiselle mahdollisuus kuolla maansa puolesta että vieläkin herkistyttää kun sitä ajattelee. Samalla suren niitä jotka sieltä rintamalta eivät kotiin koskaan palanneet. Mikä ihmeen ongelma tässä nyt muka on?
No hehheh, oletpas hauska. Tai sitten vain tyhmä.
Keskustelu sinun kanssasi on näköjään turhaa, kun et kykene objektiiviseen laajempaan ajatteluun.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Näinhän se on. Sodankäynnin psykologiaan kuuluu ihan tunnetusti "vihollisen" epäinhimillistäminen. Muuten tappaminen ei niin systemaattisesti ole mahdollista. Etkö lukisi hiukan sotapsykaa? Myös tässä ketjussa mainittu Naomi Klein on kirjoittanut aiheesta. Nyt sinne kirjastoon, et sinä uniikki ole tässä, asiaa tarkastellaan jatkuvasti. Tutustu myös informaatiosodankäyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu sinun kanssasi on näköjään turhaa, kun et kykene objektiiviseen laajempaan ajatteluun.
ap
Miksi minun pitäisi ajatella objektiivisesti täysin subjektiivisessä asiassa?
Minua. Ei. Kiinnosta. Venäläisten. Kohtalot.
Saanen silti olla ylpeä omistani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Uskovaisen kannalta asia on selkeä.
Jeesus opetti että jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja kun kerran Jeesuksen opetus kieltää tappamisen missään olosuhteissa, niin siitä seuraa että tappaminen tekee hänestä väärintekijän.
Noudatin vain määräyksiä, yrittivät Itä-saksalaiset rajavartijat puolustautua oikeudessa, mutta heidät todettiin syypäiksi opakenevien ihmisten tappamiseen.
He joutuivat vastuuseen noudatettuun sokeasti auktoriteettien käskyjä.
Nurinkurisen tilanteesta tekee kirkon ja sotalaitoksen saumaton yhteistyö, jossa sotilaspappi siunasi rintamille lähteviä sotilaita toisessa maailmansodassa.
Irvokkuuden huippu.
Raamattu kehottaa tottelemaan esivaltaa. Jos olisimme antautuneet taistelutta, olisimme joutuneet pakkoateismiin. Mitäpä, jos Jumala halusi varjella meidät, koska maa oli silloin vielä vahvasti luterilainen?
Usko on henkilökohtaista. Maa ei voi olla uskova tai ateistinen, vain yksittäiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Se, että sinua ei kiinnosta asioiden objektiivinen tarkastelu, ei tarkoita, ett olet oikeassa. Tässähän se vaara juuri piilee, että ajatellaan asiaa vain omasta näkökulmasta, kuten se venäläinenkin sotilas. Toisaalta kohautetaan vain olkia, että se oli vain joku turha venäläissotilas, mutta suomalaissotilaita kyllä itketään joka joulukuu. Ihan kuin tappaminen olisi eri asia eri ihmisille.
ap
No totta kai se on. On aivan eri asia päätyykö multiin kotiini hyökännyt pirinisti vai joku lapsistani. Oletko jotenkin tunteiltasi häiriintynyt vai mikä tuossa on epäselvää?
Tuo ap haluaa vain, että kun Putin aikanaan hyökkää Suomeen, toteamme, että jonkun on kuitenkin kuoltava, joten parempi vaan tehdä harakiri saman tien niin saa ruksin ruutuun vähällä vaivalla.
MItä ihmettä te sekoilette? Ei tässä nyt ole kyse pelkästään Putinista vaan yleensä sotimisesta. Ne osapuolet voivat nyt olla ihan keitä tahansa. Tuolla äsken kirjoitin esimerkin, jos suomalaiset hyökkäisivät Venäjän vallan alaisina Ruotsiin. Kysyin, olisiko siinä sitten suomalaisten kuolemat ihan ok, kun he olivat siellä hyökkääjän joukoissa. Joku vastasi siihen, ettei tietenkään olisi ok, koska olisi pakko. Mutta jännästi se onkin eri juttu riippuen siitä, missä se valtioiden raja menee. Jos suomalainen hyökkää, se on vain inhimillinen pakko. Jos venäläinen hyökkää, hän ansaitsee kuoleman, koska mitäs läksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
No siten niin oikeudettoman että mitään casus belliä ei ollut. Sotilas tekee töitään, joskus siihen työhön kuuluu kuoleminen maansa puolesta, ja joskus taas laittaa se vastapuolen kaveri kuolemaan maansa puolesta. Sellaista se on. Hyvä että niin moni venäläinen sai kuolla maansa puolesta yrittäessään viedä meidän vapauttamme.
Teoriassa noin. Tosin käytännössä se gruusialainen sika tapatti aika lailla mm. ukrainalaisia silkan pakon ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Heitä voi vähän sääliä ja käydä muistelemassa vaikkapa Raatteen tien muistomerkillä. Toisin kuin ap trollaa ja valehtelee, ei puna-armeijan omia uhrejaankaan mitenkään välinpitämättömästi ole Suomessa otettu. Mutta tietenkin hyökkääjää kohtaan on hankala tuntea juuri minkäänlaista myötätuntoa, kun peli on kerran alkaneeksi vihelletty ja säännöissä lukee about yksi ainoa kohta: tapa tai tule tapetuksi.
Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelu sinun kanssasi on näköjään turhaa, kun et kykene objektiiviseen laajempaan ajatteluun.
ap
Miksi minun pitäisi ajatella objektiivisesti täysin subjektiivisessä asiassa?
Minua. Ei. Kiinnosta. Venäläisten. Kohtalot.
Saanen silti olla ylpeä omistani?
Jos haluat keskustella kanssani samasta aiheesta, sinun täytyy olla objektiivinen, koska minä puhun sodasta ylipäätään enkä sinun isoisästäsi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Sodissa eivät sodi yksilöt vaan valtiot. Valtio on vastuussa omien sotilaidensa kohtalosta. Ei toinen hyökkäyksen kohteeksi joutunut maa saati sen sotilaat yksilöinä.
Oikeudeton on yleensä aloitteellinen hyökkäyssota, jolla ei ole jonkin tarvittavan kansainvälisen auktoriteetin hyväksyntää, esimerkiksi tänä päivänä YK:n turvallisuusneuvosto tai yleiskokous. Siis esimerkiksi sellaiset, kuin Venäjän sodat Suomea vastaan viime vuosisadalla tai vaikkapa Ukrainassa nyt.
Sivusta.
Ei se nyt ihan noin mene. Molemmat näkökulmat ovat silti olemassa. Valtiot eivät sodi ilman yksilöitä. Ja jos puhutaan yksilöiden uhrauksista suomalaisten kannalta, samassa yhteydessä pitää puhua yksilötasolla myös venäläisistä. Argumentaatio ei ole pätevää, jos ajatellaan Venäjää valtiona, mutta suomalaisia yksilöinä.
ap
Kyllä se menee ihan juuri noin. Ja ei, minua ei kiinnosta hiiren papanan vertaa venäläisten yksilöiden uhraukset. Venäläiset voivat niitä puolestani vatvoa, minun kunnia ja velvollisuuteni on meitä puolustaneiden muiston varjelu ja vaaliminen. Totta kai paras tilanne olisi ollut että heitä ei olisi rajan yli tullut ensinkään, mutta siihen ei Suomella ollut ihan hirveästi mahdollisuuksia vaikuttaa.
Se, että sinua ei kiinnosta asioiden objektiivinen tarkastelu, ei tarkoita, ett olet oikeassa. Tässähän se vaara juuri piilee, että ajatellaan asiaa vain omasta näkökulmasta, kuten se venäläinenkin sotilas. Toisaalta kohautetaan vain olkia, että se oli vain joku turha venäläissotilas, mutta suomalaissotilaita kyllä itketään joka joulukuu. Ihan kuin tappaminen olisi eri asia eri ihmisille.
ap
No totta kai se on. On aivan eri asia päätyykö multiin kotiini hyökännyt pirinisti vai joku lapsistani. Oletko jotenkin tunteiltasi häiriintynyt vai mikä tuossa on epäselvää?
Tuo ap haluaa vain, että kun Putin aikanaan hyökkää Suomeen, toteamme, että jonkun on kuitenkin kuoltava, joten parempi vaan tehdä harakiri saman tien niin saa ruksin ruutuun vähällä vaivalla.
MItä ihmettä te sekoilette? Ei tässä nyt ole kyse pelkästään Putinista vaan yleensä sotimisesta. Ne osapuolet voivat nyt olla ihan keitä tahansa. Tuolla äsken kirjoitin esimerkin, jos suomalaiset hyökkäisivät Venäjän vallan alaisina Ruotsiin. Kysyin, olisiko siinä sitten suomalaisten kuolemat ihan ok, kun he olivat siellä hyökkääjän joukoissa. Joku vastasi siihen, ettei tietenkään olisi ok, koska olisi pakko. Mutta jännästi se onkin eri juttu riippuen siitä, missä se valtioiden raja menee. Jos suomalainen hyökkää, se on vain inhimillinen pakko. Jos venäläinen hyökkää, hän ansaitsee kuoleman, koska mitäs läksi.
ap
Voihan sitä keksiä hösöjä mielikuvitusesimerkkejä. Todellisuus on silti se, että demokratiat eivät sodi keskenään eivätkä aloita muitakaan sotia hyökkäämällä. Tilanne, jossa Venäjä olisi ilman oikeutusta ensin ottanut Suomen haltuunsa olisi joka tapauksessa väärin, tapahtuupa ihan mitä tahasna. Sotket ja sekoilet ihan itse yrittämällä jotenkin rinnnastaa täysin päinvastaisia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
No siten niin oikeudettoman että mitään casus belliä ei ollut. Sotilas tekee töitään, joskus siihen työhön kuuluu kuoleminen maansa puolesta, ja joskus taas laittaa se vastapuolen kaveri kuolemaan maansa puolesta. Sellaista se on. Hyvä että niin moni venäläinen sai kuolla maansa puolesta yrittäessään viedä meidän vapauttamme.
Teoriassa noin. Tosin käytännössä se gruusialainen sika tapatti aika lailla mm. ukrainalaisia silkan pakon ja kuolemanrangaistuksen uhalla. Heitä voi vähän sääliä ja käydä muistelemassa vaikkapa Raatteen tien muistomerkillä. Toisin kuin ap trollaa ja valehtelee, ei puna-armeijan omia uhrejaankaan mitenkään välinpitämättömästi ole Suomessa otettu. Mutta tietenkin hyökkääjää kohtaan on hankala tuntea juuri minkäänlaista myötätuntoa, kun peli on kerran alkaneeksi vihelletty ja säännöissä lukee about yksi ainoa kohta: tapa tai tule tapetuksi.
Sivusta.
Mitä minä nyt olen trollannut? Onhan tässä nyt monikin sanonut, että mitä väliä venäläisillä on. Miksi tämän toteaminen on trollaamista?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole kukaan kiistänyt ettei sota ole kamalaa ja että jokainen kuolema on tragedia oli kuollut sitten suomalainen tai venäläinen.
Kyllä minua silti henkilökohtaisesti enemmän surettaa kuollut isosetäni kuin random venäläinen.
No tottakai surettaa, ei kai sitä kukaan tässä kieltänytkään. Mutta kyllä kummasti niitä tuntemattomia suomalaisiakin jaksetaan surra, mutta kuolleiden venäläisten kohtalo ei kiinnosta oikein ketään. Enkä tarkoita, että venäläiset nimenomaan pitäisi kiinnostaa, vaan tarkoitan sitä, että miksi vihollinen on aina kasvoton, mutta omille etsimällä etsitään niitä sankaritarinoita. Objektiivisuus on mahdotonta.
ap
Miksi oikeudettoman hyökkääjän kohtalo pitäisi kiinnostaa ketään, ainakaan niistä jotka siitä hyökkäyksestä joutuivat kärsimään?
Miten niin oikeudettoman? Miksi se yksittäinen sotilas on vastuussa oman johtajansa päätöksistä? Sotilaalla ei ole vaihtoehtoja, lähteekö sotaan vai ei. Miten häneen kohdistuva pakko tekee hänestä väärintekijän?
ap
Uskovaisen kannalta asia on selkeä.
Jeesus opetti että jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja kun kerran Jeesuksen opetus kieltää tappamisen missään olosuhteissa, niin siitä seuraa että tappaminen tekee hänestä väärintekijän.
Noudatin vain määräyksiä, yrittivät Itä-saksalaiset rajavartijat puolustautua oikeudessa, mutta heidät todettiin syypäiksi opakenevien ihmisten tappamiseen.
He joutuivat vastuuseen noudatettuun sokeasti auktoriteettien käskyjä.
Nurinkurisen tilanteesta tekee kirkon ja sotalaitoksen saumaton yhteistyö, jossa sotilaspappi siunasi rintamille lähteviä sotilaita toisessa maailmansodassa.
Irvokkuuden huippu.
Raamattu kehottaa tottelemaan esivaltaa. Jos olisimme antautuneet taistelutta, olisimme joutuneet pakkoateismiin. Mitäpä, jos Jumala halusi varjella meidät, koska maa oli silloin vielä vahvasti luterilainen?
Paavali kehottaa tottelemaan esivaltaa, mutta on itsestäänselvää, että jos esivalta vaatii uskovaiselta jotain sellaista joka on ristiriidassa Jeesuksen opetuksen kanssa, sitä ei tule noudattaa.
Paavalin opetuksen loppu, jonka monet hauavat unohtaa, kuuluu:
8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset. [2. Moos. 20:13-17; 3. Moos. 19:18 | Mark. 12:31+]
9 Käskyt "Älä tee aviorikosta", "Älä tapa", "Älä varasta", "Älä himoitse", samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaisen kannalta asia on selkeä.
Jeesus opetti että jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja kun kerran Jeesuksen opetus kieltää tappamisen missään olosuhteissa, niin siitä seuraa että tappaminen tekee hänestä väärintekijän.
Noudatin vain määräyksiä, yrittivät Itä-saksalaiset rajavartijat puolustautua oikeudessa, mutta heidät todettiin syypäiksi opakenevien ihmisten tappamiseen.
He joutuivat vastuuseen noudatettuun sokeasti auktoriteettien käskyjä.
Nurinkurisen tilanteesta tekee kirkon ja sotalaitoksen saumaton yhteistyö, jossa sotilaspappi siunasi rintamille lähteviä sotilaita toisessa maailmansodassa.
Irvokkuuden huippu.