Mitkä asiat kumppanissasi paljastui vain alkuhuuman esitykseksi?

Suhteen alussa ei ollut kärkäs mielipiteidensä kanssa. Sittemmin on osottautunut täydeksi sovinistiksi ja rasistiksi. Aluksi ei myöntänyt olevansa rasisti, mutta nykyään sen myöntää. Ei edelleenkään suostu myöntämään olevansa sovinisti, mutta naiset (paitsi muka minä), ovat vaan miehiä huonompia. Tai tietty minäkin olen pienikokoisena naisena miehiä heikompi (vaikka teen leukoja ja punnerruksia enemmän kuin moni nuori mies nykyään, mutta niitä ei lasketa).

Aivan suhteemme alussa vaimo pesi myös minun pyykit samalla, kuin omansa. Nyt pesemme omamme, koska vaatteissamme on niin paljon eroja, ettei niitä samalla voi pestä hän sanoo. 

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Toistaiseksi ei mitkaan, mutta ollaankin vasta 1v 2 kk kimpassa ja yhdessakin asuttu vasta puoli vuotta. 

Keskella yota jos kay puoliunisena vessassa niin ei valttamatta pese kasia joka kerta, taman olen huomannut kylla. 

Ja alkuhuumassa siis pesi kädet, myös keskellä yötä puoliunisena vessassa käynnin jälkeen.

Joo totta kai. Ja siis pesee edelleen kasiaan ahkerasti, kuten minakin (= kotiin tultaessa, aamulla, ennen ruuanlaittoa ja ennen ruokailua). Eli eipa tuo periaatteessa haittaa. 

Mies esitti käyvänsä töissä ja olevansa oikea naisten unelma. Paljastui lyhyen tapailun jälkeen työttömäksi ja väkivaltaiseksi alkoholistiksi. Siihen loppui se tapailu.

Alussa mies ei pitänyt mitään puolen tunnin pa*kallaistumisessioita, nykyään istuu siellä ja pelaa puhelimellaan :'D

Pukeutuminen. Omisti yhdet hienot vaatteet.

Laaja ystäväpiiri. Olivatkin vain jotain puolituttuja kaverinkavereita.

Pakko ihmetellä, mikä on tämän ketjun tarkoitus? Vertaistukea muille pettyneille?

On aika lapsellisen naiivia kuvitella etteikö kumppani hiukan ”kiillottaisi” julkisivuaan suhteen alkuvaiheessa.

Pariutuminen on tietynlaista ”teerenpeliä” ja toisen hurmaamista, korostaen omia hyviä puolia, ja piilotellen niitä huonoja.

Ja molemmat sukupuolet harrastaa tätä ihan yhtä lailla.

Kaikki. Esitti olevansa kiinnostunut minusta,haluavansa suhteen, mietti oma-aloitteisesti lasten nimiä, vietti aikaa kanssani, ei käyttänyt alkoholia. Halusi kanssani parisuhteen ja sen jälkeen katosi kuin pieru Saharaan. Ollut ryyppäämästä kavereiden kanssa, rellestämisen ohessa satunnaisia kännisiä yhteydenottoja ja jos/kun pää selvinnyt niin ei silti ole kuulunut pihaustakaan. Huvittavaa että olemme parisuhteessa; tekisi mieli van tietää mitä kaikkea on selkäni takana puuhannut pikku joulusesonkina 😂 Yhteydenottoa odotan huvittuneena ja sitä luikertelun määrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasi haluamasta seksiä. Hyvin tuo nainen aluksi näytteli halukasta.

Ehkä hän pettyi.

Sitä sanoin sille suoraan syyksi. Väittää ettei vain halua. Pari ensimmäistä vuotta teeskenteli siis muuta.

Oletko nyt ihan varma että jos 17-vuotiaana suhteeseen mennessä toinen harrastaa potkunyrkkeilyä ja panee 3 kertaa päivässä, niin saman pitää jatkua myös 8-kymppisenä, koska muutoin on huijattu? En ihmettele ettei halua sinua kun olet noin tyhymä.

Vierailija kirjoitti:

Suuhygienian hoito. Aluksi oli hyvällä tolalla, nyt ei.

Ohiksena; miksi kysymykseen "mitkä asiat..." tullaan vastailemaan, että "ei mitkään"? Vähän niinku että joo ei mulla oo tähän mitään sanomista, mutta tulinpahan kertomaan sen.

Hyvä kysymys mutta eikö se olisi "hieman" yllättävää, jos kumppanissa ei paljastuisi mitään muutosta hyvään tai huonoon vaan kaikki hänessä samanlaisena kuin ennenkin vaikka kolmenvuoden jälkeen? 

- Vai onko osa muutoksista, niin sanoisinko luontevia ettei niitä (kaikki tai äkkiseltään) arjen hektisyydessä edes huomaa... En tiedä.  Sen sijaan olen vain ollut hyvin usein hämmenyny siitä miten usein kohtaan tällä palstalla kirjoituksia, joissa kirjoittaja (yleensä luullakseni nainen) kertoo, kuinka hänen kumppaninsa on kauniisti sanottuna taantunut ja vajonnut täysin holtittomaksi ja/ tai edesvasuutottomaksi. 

Toisin sanoen muutos kumppanissa, jonka kanssa on aiemmin itse ollut valmis ja uskoakseni myös halukas elämään (ns) yhdessä, paisuhteessa on tai on ollut hyvin suuri. Ja tästä huolimatta kirjoitaja edelleen kutsuu häntä kumppanikseen tai puolisokseen tai jollain vastaavalla ilmauksella, joka minun korviini kuullostaa ensikuulemalta siltä, että suhde elää ja toimii edelleen molempien kannattalemana ja ylläpitämänä.    

Kuitenkin hyvin pian avauksensa jälkeen kirjoitaja kuvaa kumppaninsa sellaiseksi, joka ei käytännössä osallistu tavanomaisten ja normaalien kotiaskareiden tekemiseen ja (/tai) rahoittamiseen lainkaan, eikä tähän ole, miään erityistä syytä, kuten se, että kumppani olisi jouunut vakavaan onnettomuuten ja menettäny 80% toiminakyvystään tai sairasunut niin, ettei hän pääse ominavuin nousemaan sängystä. Silti tämä kumppanin "vajoaminen" tulee aina kuin puun takaa tai niinkuin salama kirkkaalta taivaalta, ennalta arvaamattomasti. (Sillä ei kai kukaan oikeasti fiksu ja isenäiseen ajaelukykyyn kykenevä itse ole tietoisena ja täysissä järjissä olevana halunnut ja pyrkiny tällaiseen osaan, joa voisi yksinkertaistaen kuvata kotiorjan osana).   

 Useamman vastaavanlaisen kirjoituksen lukeneena olen tehny havainnon, että yleisesti voinee sanoa, että kumppanin "pudotus"  tapahtuu useimmiten, joko silloin kun on jonkin aikaa asuttu yhdessä, samankaton alla. Tai sitten kun perhe on täydentynyt muilla jäsenillä, kuten lapsella tai "yhteisellä" nelijalkaisella lemmikkieläimellä.            

Erityisesti nämä kirjoitukset saavat silmäni muljahtamaan ja ihoni kananlihalle kun ajattelen, että tiedänkö tai tajuanko itse, mitä oikeasti uskon ja tai luulen haaveielvani kun ikisinkkuna haaveksin ja unelmoin, että vielä joskus voisin elää ja olla yhdessä parisuhteessa, jonkun minulle erityisen ja rakastettavan kanssa.

Täydellinen j ja virheetön en varmasti ole itse, enkä vaadi tai odota että kumppaninikaan tulisi olla (kaikessa) mutta kai nyt näiden (täydellisen ja epätoivottomimman) väliin mahtuu muitakin vaihtoehoja, vaikka en heistä kenenkään kanssa "vielä" ole päässy suhdetta muodostamaan.  Mutta ehkä joskus;  jos enää uskallan, vaikka haluaisinkin ja toivoisin niin unelmissan ja haaveissani....      

Vierailija kirjoitti:

Pakko ihmetellä, mikä on tämän ketjun tarkoitus? Vertaistukea muille pettyneille?

On aika lapsellisen naiivia kuvitella etteikö kumppani hiukan ”kiillottaisi” julkisivuaan suhteen alkuvaiheessa.

Pariutuminen on tietynlaista ”teerenpeliä” ja toisen hurmaamista, korostaen omia hyviä puolia, ja piilotellen niitä huonoja.

Ja molemmat sukupuolet harrastaa tätä ihan yhtä lailla.

Tällä elämänkokemuskella on pakko olla eri mieltä.

Olen viidettä vuotta mieheni kanssa, enkä ole joutunut pettymään häneen kertaakaan, eikä hän minuun. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei kiilloteltu kumpikaan julkisivuamme vaan olimme rikkirehellisiä omista huonoista puolistamme, emmekä keskusteluissamme valehdelleet toisillemme mitään. Tämä mies on ensimmäinen keneen minun ei ole tarvinnut pettyä sängyssä. Kaikki muut ovat suoraan valehdelleet olevansa hyvin hlukkaista, mutta homma onkin kuihtunut parissa kuukaudessa. Kun nykyiseltäni kysyin miten puhti pedissä riittää, hän sanoi että hyvin riittää, vaikka ei voikaan tietää jos tulee joskus tulevaisuudessa jotain ongelmia, mutta että haluamisesta se ei kiinni jää. Kerroin rehellisesti epäileväni tätä todistusta, koska olen kuullut sen niin monta kertaa, ja joka kerta on laimentunut meno sängyssä. Noh, nyt on viidettä vuotta ihan samaa menoa. 

Minulle ole tärkeää se että mies ei puhu lämpimikseen, eikä liioittele hyvää itsessään, ja näinpä tiesin mitä sain, ja jo etukäteen sen tulenko huonojen puolien kanssa toimeen, ja hyvin olen tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko ihmetellä, mikä on tämän ketjun tarkoitus? Vertaistukea muille pettyneille?

On aika lapsellisen naiivia kuvitella etteikö kumppani hiukan ”kiillottaisi” julkisivuaan suhteen alkuvaiheessa.

Pariutuminen on tietynlaista ”teerenpeliä” ja toisen hurmaamista, korostaen omia hyviä puolia, ja piilotellen niitä huonoja.

Ja molemmat sukupuolet harrastaa tätä ihan yhtä lailla.

Tällä elämänkokemuskella on pakko olla eri mieltä.

Olen viidettä vuotta mieheni kanssa, enkä ole joutunut pettymään häneen kertaakaan, eikä hän minuun. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei kiilloteltu kumpikaan julkisivuamme vaan olimme rikkirehellisiä omista huonoista puolistamme, emmekä keskusteluissamme valehdelleet toisillemme mitään. Tämä mies on ensimmäinen keneen minun ei ole tarvinnut pettyä sängyssä. Kaikki muut ovat suoraan valehdelleet olevansa hyvin hlukkaista, mutta homma onkin kuihtunut parissa kuukaudessa. Kun nykyiseltäni kysyin miten puhti pedissä riittää, hän sanoi että hyvin riittää, vaikka ei voikaan tietää jos tulee joskus tulevaisuudessa jotain ongelmia, mutta että haluamisesta se ei kiinni jää. Kerroin rehellisesti epäileväni tätä todistusta, koska olen kuullut sen niin monta kertaa, ja joka kerta on laimentunut meno sängyssä. Noh, nyt on viidettä vuotta ihan samaa menoa. 

Minulle ole tärkeää se että mies ei puhu lämpimikseen, eikä liioittele hyvää itsessään, ja näinpä tiesin mitä sain, ja jo etukäteen sen tulenko huonojen puolien kanssa toimeen, ja hyvin olen tullut.

Ööö, vähän ristiriitainen viesti sulla.

Ensin olet eri mieltä, ja viittaat pitkähköön elämänkokemukseen aiheesta. Sitten kuitenkin paljastat että olet vasta nyt törmännyt ensimmäiseen mieheen joka on umpirehellinen...

Seksi ja ruuanlaitto. Nykyisin 5 vuoden jälkeen mies torppaa seksiehdotukseni ties millä syillä... Milloin väsyttää, milloin on kova nälkä, milloin on tullut syötyä liikaa, milloin on liian kylmä, milloin on liian kuuma ja milloin mitäkin. Makaisi töiden jälkeen vain sohvalla puhelin kädessä eikä tekisi mitään muuta.

Liikunta.

Esim. salilla väitti aluksi käyvänsä kolmesti viikossa. Tämä paljastui nopeasti liioitteluksi, kyllä aluksi kuitenkin kävi kanssani jonkin verran salilla. Nyt ei pitäisi huolta ollenkaan kunnostaan, ellen välillä kannustaisi kanssani lyhyelle lenkille. Lopetti lopulta kokonaan salijäsenyytensä.

Huolestuttaa, millainen tulee olemaan tulevaisuus. Näin kolmekymppisenä vielä juuri ja juuri säilyy ihan hyvässä yleisessä kunnossa, mutta miten on laita kymmenen vuoden kuluttua?

Itse olen kova juoksemaan, ja pidän huolta itsestäni etenkin terveyden takia, mutta myös säilyäkseni nuorekkaana ja hoikkana.

Kaikki on itse asiassa vain mennyt parempaan suuntaan :D olen erittäin positiivisesti yllättynyt. 3 vuotta takana ja lähtotilanne oli aika koomisen huono, mutta olemme kasvaneet yhteen näiden vuosien aikana niin, että miehestä on kuoriutunut aivan upea uusi versio itsestään. Hän on myös tehnyt minusta paljon lämpimämmän ihmisen ja saanut minut näkemään elämän tarkoituksen ihan eri valossa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko ihmetellä, mikä on tämän ketjun tarkoitus? Vertaistukea muille pettyneille?

On aika lapsellisen naiivia kuvitella etteikö kumppani hiukan ”kiillottaisi” julkisivuaan suhteen alkuvaiheessa.

Pariutuminen on tietynlaista ”teerenpeliä” ja toisen hurmaamista, korostaen omia hyviä puolia, ja piilotellen niitä huonoja.

Ja molemmat sukupuolet harrastaa tätä ihan yhtä lailla.

Tällä elämänkokemuskella on pakko olla eri mieltä.

Olen viidettä vuotta mieheni kanssa, enkä ole joutunut pettymään häneen kertaakaan, eikä hän minuun. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä ettei kiilloteltu kumpikaan julkisivuamme vaan olimme rikkirehellisiä omista huonoista puolistamme, emmekä keskusteluissamme valehdelleet toisillemme mitään. Tämä mies on ensimmäinen keneen minun ei ole tarvinnut pettyä sängyssä. Kaikki muut ovat suoraan valehdelleet olevansa hyvin hlukkaista, mutta homma onkin kuihtunut parissa kuukaudessa. Kun nykyiseltäni kysyin miten puhti pedissä riittää, hän sanoi että hyvin riittää, vaikka ei voikaan tietää jos tulee joskus tulevaisuudessa jotain ongelmia, mutta että haluamisesta se ei kiinni jää. Kerroin rehellisesti epäileväni tätä todistusta, koska olen kuullut sen niin monta kertaa, ja joka kerta on laimentunut meno sängyssä. Noh, nyt on viidettä vuotta ihan samaa menoa. 

Minulle ole tärkeää se että mies ei puhu lämpimikseen, eikä liioittele hyvää itsessään, ja näinpä tiesin mitä sain, ja jo etukäteen sen tulenko huonojen puolien kanssa toimeen, ja hyvin olen tullut.

Ööö, vähän ristiriitainen viesti sulla.

Ensin olet eri mieltä, ja viittaat pitkähköön elämänkokemukseen aiheesta. Sitten kuitenkin paljastat että olet vasta nyt törmännyt ensimmäiseen mieheen joka on umpirehellinen...

No eihän ole. Kirjoittaja sanoo että hän on eri mieltä siitä että olisi naiivia luulla että toinen ei kiillottele itseään.  Eihän tuo ole yhtään naiivia, vaan toisinpäin, eli aikuiset osaavat kyllä puhua rehellisesti ja suoraan jos niin jo alussa sovitaan. Sinä olet itse lapsellinen ihminen kun et osaa puhua uudelle kumppanillesi aikuismaisesti totta jos te kerran yhdessä olete niin sopineet. Tämän lapsellisuuden lisäksi olet myös valehtelija, eli aika huono kumppaniehdokas.

Eri

Käsi ylös ketä elämä ei olisi muuttanut vuosien varrella?

Nuolenta. Loppui kokonaan jo 6kk päästä. Yksipuoliseksi on myös käynyt hellyys. N32

Naisella oli kova hehkutus rakkaudesta ja loppuelämästä ja siitä, että tästä hommasta pidetään kiinni kun on niin hienoa. Yhdeksän kuukautta se hieno kesti ja yhtäkkiä mielialat menivät ihan missä sattuu ja erohan siitä tuli. Noh, tässä oli taustalla traumaattisen taustan aiheuttamat mielialaongelmat. Nainen kyllä kertoi kaikesta heti alussa, siitä ei voi syyttää mutta eipä arvannut poika mihin lähti.