Mies on liian usein viihteellä
Äh, en jotenkin jaksa. Olemme noin kolmevitosia ja yhdessä olemme olleet jo kahdeksan vuotta. Mies käy edelleen paljon viihteellä. Siis ilman minua.
Minä haluaisin mieluummin viettää aikaa kotona yhdessä tai vaihtoehtoisesti käydä vaikka jonkun tuttavapariskunnan kanssa istumassa iltaa. Mutta ei. Meidän elämä on sellaista, että minä istun kotona ja mies on juhlimassa ties missä kissanristiäisissä.
Omat ystäväni eivät enää juurikaan käy ulkona juhlimassa, eivätkä miehenkään vanhat ystävät. He ovat rauhoittuneet parisuhde- ja perhe-elämään. Se ei kuitenkaan estä minun miestäni, sillä nyt hän on alkanut käydä ulkona 25-vuotiaiden työkavereidensa kanssa, joilla vielä jalka vipattaa.
Miten voisin saada hänet rauhoittumaan? Minusta on noloa, että varattu mies riekkuu jatkuvasti kaupungilla kymmenen vuotta nuorempien kanssa. Miehestä siinä ei ole mitään noloa. Ja tämä ehkä onkin ongelman ydin; mies ei millään lailla vaikuta käsittävän, että hänen käytöksensä on vähän outoa ja jopa loukkaavaa minua kohtaan. Harva hakeutuu parisuhteeseen sitä varten, että saa viettää viikonloppunsa yksin.
Lapsi on ollut suunnitteilla, mutta en tiedä, mitä asiasta tulee. Lapsi kasvaa sitten siihen, kun isi möngertää kaatokännissä viikonloppuisin kotiin ja hengaa nelikymppisenäkin parikymppisten kanssa.
Ja selvennykseksi vielä: mies on siis aina tykännyt käydä juhlimassa, mutta se ei vaan lopu! Kaveriporukassa kaikki muut ovat tosiaan rauhoittuneet, mutta ei minun mieheni. Mies ei myöskään osaa käydä juhlimassa "pyörähtämässä", vaan vetää aina aamutuimaan asti.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Elämä kaivoon kirjoitti:
Pysy Sitten sinkkuna, luuletko et kukaan nainen haluu suhteeseen jossa mies riekkuu illat baarissa ja tulee ankkakännis kotiin ! :D teidänlaisille sopii paremmin ne pubi ruusut jotka elää samaa elämää,, älkää saatana pilatko tavallisten ihmisten elämää....
Hohhoijaa mitä tuomitsemista taas! Itse olen 35v nainen ja juhlin enemmän kuin poikaystäväni. Siinä ei ole mitään noloa :) Kyse ei kuitenkaan ole mistään kaatokännien vetämisestä ja oksentamisesta portsarin jaloille, vaan ihan normaalista juhlimisesta. Käyn työkavereitten kanssa afterworkeilla ja välillä baarissa tapaamassa vanhoja kavereita. En juhli mitenkään poikkeuksellisen paljon, mutta en kyllä näe syytä vähentääkään. Miksi ihminen ei saisi viettää aikaa haluamallaan tavalla? Eivät kaikki tykkää kotona nyhjöttämisestä!
Ymmärrän siis ap:n huolen, mutta olen samaa mieltä kuin monet muut täällä ettei ap voi automattisesti ajatella hänen elämäntapansa olevan parempi ja miehensä huonompi. Aikaansa voi viettää monella lailla, ja toivottavaa on kait että jokainen nauttisi elämästään? Mikäli kuitenkin vaikuttaa siltä että parisuhteessa toiveet ja kiinnostukset ovat kovin erillään toisistaan, voi olla että olette kasvaneet erilleen ja teidän pitäisi mahdollisesti erota.
Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia eikä varmaan ole tulossakaan? Puhut myös poikaystävästä etkä avo- tai aviomiehestä, joten ette ehkä asu yhdessä?
Minulle on hyvinkin olennaista pohtia näitä asioita nyt vakavasti, kun lasta on suunniteltu. Aika selvää on, että viimeistään siinä vaiheessa ei voi juhlia enää näin paljon. Nytkin tuntuu jo epäreilulta, kun kotityöt ovat jääneet paljolti minun vastuulleni, kun mies keskittyy kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen elämään ja juhlintaan.
ap
Kuinka usein AP:n mies käy viihteellä? Se lienee aika olennainen tieto. Kerran kuussa, kerran viikossa, useammin?
Hankala tilanne. Toista ihmistä ei voi muuttaa. Etenkin, jos toisella on jonkinlaisia ongelmia alkoholin kanssa.
Kyllä minäkin riekuin mieheni kanssa lähes joka viikonloppu melkein nelikymppiseksi asti. Vaikka meillä ei ole lapsia, tuli jossain vaiheessa vain jonkinlainen kyllästyminen viinanhuuruisiin viikonloppuihin ja väsyneeseen olotilaan. Huomasimme, että palautuminen on huomattavasti parempaa, kun viikonloppuna ulkoilee, käy vaikka leffassa/museossa, ja jättää kokonaan korkkaamatta. Baarielämä ja biletys oli jo nähty ja koettu.
Emme ole edelleenkään mitään absolutisteja, mutta itse nautin nykyään alkoholia ehkä kerran kuussa tai vähän harvemmin. Mies hieman useammin, mutta ei enää viihdy baareissa, vaan ostaa mielummin muutaman kaljan tai viiniä kotiin. Kirjan lukeminen kiinnostaa nykyään enemmän kuin keskustan humu.
En jaksaisi minäkään olla suhteessa, jossa mies riekkuisi edelleen entiseen malliin, kun itse en ole tuosta bilettämisestä enää ollenkaan kiinnostunut. Olemme nyt viidenkympin molemmin puolin.
Ei ole oikein antaa neuvoja ap:n tilanteeseen, koska ilmeisesti keskustelu ei ole tuottanut toivottua lopputulosta. Muutokseen pitäisi löytyä motivaatiota miehestä itsestään. Toki voi olla mahdollista, että iän myötä mies jossain vaiheessa rauhoittuu. Mutta kuinka kärsivällisesti ap sitä päivää jaksaa sitten odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä kaivoon kirjoitti:
Pysy Sitten sinkkuna, luuletko et kukaan nainen haluu suhteeseen jossa mies riekkuu illat baarissa ja tulee ankkakännis kotiin ! :D teidänlaisille sopii paremmin ne pubi ruusut jotka elää samaa elämää,, älkää saatana pilatko tavallisten ihmisten elämää....
Hohhoijaa mitä tuomitsemista taas! Itse olen 35v nainen ja juhlin enemmän kuin poikaystäväni. Siinä ei ole mitään noloa :) Kyse ei kuitenkaan ole mistään kaatokännien vetämisestä ja oksentamisesta portsarin jaloille, vaan ihan normaalista juhlimisesta. Käyn työkavereitten kanssa afterworkeilla ja välillä baarissa tapaamassa vanhoja kavereita. En juhli mitenkään poikkeuksellisen paljon, mutta en kyllä näe syytä vähentääkään. Miksi ihminen ei saisi viettää aikaa haluamallaan tavalla? Eivät kaikki tykkää kotona nyhjöttämisestä!
Ymmärrän siis ap:n huolen, mutta olen samaa mieltä kuin monet muut täällä ettei ap voi automattisesti ajatella hänen elämäntapansa olevan parempi ja miehensä huonompi. Aikaansa voi viettää monella lailla, ja toivottavaa on kait että jokainen nauttisi elämästään? Mikäli kuitenkin vaikuttaa siltä että parisuhteessa toiveet ja kiinnostukset ovat kovin erillään toisistaan, voi olla että olette kasvaneet erilleen ja teidän pitäisi mahdollisesti erota.
Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia eikä varmaan ole tulossakaan? Puhut myös poikaystävästä etkä avo- tai aviomiehestä, joten ette ehkä asu yhdessä?
Minulle on hyvinkin olennaista pohtia näitä asioita nyt vakavasti, kun lasta on suunniteltu. Aika selvää on, että viimeistään siinä vaiheessa ei voi juhlia enää näin paljon. Nytkin tuntuu jo epäreilulta, kun kotityöt ovat jääneet paljolti minun vastuulleni, kun mies keskittyy kodin ulkopuoliseen sosiaaliseen elämään ja juhlintaan.
ap
Ei tilanne tuosta muutu. Sinä hoidat jatkossa yksin myös lapsen. Totuttele ajatukseen jo nyt, niin saatat välttyä katkeroitumiselta. Jos nyt teette lapsen ja mies ei sitä hoida, et voi väittää ettet olisi tiennyt etukäteen että niin tulee käymään. Tiesit kyllä, mies teki asian selväksi.
Auts. Kuulostaa tosi pahalta - varsinkin jos meno on jatkunut samana keskusteluista huolimatta. Sun kannattaa nyt tosi vakavasti miettiä, että ootko valmis tyytymään tohon tilanteeseen. Pystytkö puhumaan tosta tilanteesta ystävien, perheen tai vaikka ammattiauttajan kanssa?