Miten kampaukset pysyivät entisaikana ilman hiuslakkaa?
Naisilla oli entisaikaan upeita kiharrettuja kampauksia ynnä muita, niin miten ihmeessä he saivat kiharretun kampauksen pysymään koko päivän ilman mitään nykyaikaisia hiuslakkoja tai muita?!
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa Victoria käytti häissään tiaraa joka ei saanut altistua lainkaan kemikaaleille joten minkäänlaisia muotovaahtoja tai hiuslakkoja ei käytetty, silti nuttura näytti ihan sementtiin valetulta. Mitäköhän olivat käyttäneet?
Taikuutta. Ei Tuhkimollakaan ollut hiuslakkaa vaan bibbidi-bobbidi-buuta.
:D
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa Victoria käytti häissään tiaraa joka ei saanut altistua lainkaan kemikaaleille joten minkäänlaisia muotovaahtoja tai hiuslakkoja ei käytetty, silti nuttura näytti ihan sementtiin valetulta. Mitäköhän olivat käyttäneet?
Veikkaan sokerivettä ja nutturaneuloja.
Silloin käytettiin spermaa hiuksissa. Hyvä hiusgeeli ainakin.
Joskus Aurinkokuninkaan (Ludvig XIV 1643-1715) aikaan käytettiin peruukkeja.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta eiköhän hän tarkoittanut nyt vähän vanhempaa aikaa kuin 60-lukua. Veikkaan, että enemmänkin 1700-1800-lukuja, jonka kampaustyylin useimmat tietänevät Jane Austenin kirjojen filmatisoinneista.
Tuolloin han käytettiin paljolti peruukkeja.
Varmasti pysyivät ihan hyvin kuosissa kun olivat niin saastaisen pskaisen kovettuneet hiukset.
Wikipediakin osaa kertoa mielenkiintoista tietoa:
"Muinaiset egyptiläiset kuvasivat usein hiustenhoitoa maalauksissaan ja keramiikassaan, ja he kiinnittivät paljon huomiota hiustensa hoitoon. He käyttivät usein peruukkeja ja hiuslisäkkeitä niin koristeena, kaljuuntumisen peittona kuin suojana auringolta."
"Hiuksia hoidettiin keskiajalla erilaisilla kasvi- ja eläintuotteilla kuten munanvalkuaisilla, pellavaöljyllä ja oliiviöljyssä keitetyllä liskolla. Suosituin väri oli vaalea, jonka väristä ainetta tehtiin erilaisista aineksista kuten kukista ja kananmunista. Mustaa väriainetta saatiin äkämiä, rautaa ja alunaa etikassa keittämällä"
". Hiustenhoidossa ja muotoilussa on käytetty etenkin palmuöljyä, hunajaa ja eläinrasvaa."
Täältä myös kiinnostavaa tietoa eri aikakausien kampausten historiasta https://www.tunturisusi.com/nostalgia/hiusmuoti.htm
Sokerivedellä, mehiläisvahalla, munanvalkuaisella, tärkillä eli perunajauho-/maissi-/riisijauhokiisselillä, savella, pihkalla jne.
Kampauksia on kovetettu niin kauan kuin niitä on viitsitty tehdä.
Ns.kampausnesteitä oli jo mummoni aikaan. Äitini sanoi, että he teki rullakampauksia oluella. En tiedä mitä se vaikutti.
Kananmunan valkuainen kovettuu ainakin jos raakaa valkuaista tippuu vaikka pöydälle ja on siinä jonkin aikaa. Oisko sitä sitten käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta eiköhän hän tarkoittanut nyt vähän vanhempaa aikaa kuin 60-lukua. Veikkaan, että enemmänkin 1700-1800-lukuja, jonka kampaustyylin useimmat tietänevät Jane Austenin kirjojen filmatisoinneista.
Tuolloin han käytettiin paljolti peruukkeja.
No tuohan on kyllä aivan totta. Tosin olen ymmärtänyt, että peruukkien kulta-aika olisi ollut ehkä 1600-1700-luvuilla. Ranskan vallankumouksen yhteydessä niistä tuli vähän nou-nou ainakin patonkimaassa ja tämä epämuodikkuus olisi sitten levinnyt muuallekin Eurooppaan. Eli luonnollinen hius olisi ollut sitten kova juttu 1700-luvun vaihtuessa 1800-lukuun. Mutta toki paljon varmasti käytettiin peruukkeja silloinkin, jos vertaa nykyaikaan. =D
Vierailija kirjoitti:
Kananmunan valkuainen kovettuu ainakin jos raakaa valkuaista tippuu vaikka pöydälle ja on siinä jonkin aikaa. Oisko sitä sitten käytetty.
En käytä yleensä hiusgeeliä, mutta joskus olen tarvinnut sitä juhliin, kun halusin pitää irtohiukset kurissa. Käytin siihen kananmunan valkuaista ja hyvin toimi. Myös pellavansiemengeeliä olen kokeillut ja sekin on toiminut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta eiköhän hän tarkoittanut nyt vähän vanhempaa aikaa kuin 60-lukua. Veikkaan, että enemmänkin 1700-1800-lukuja, jonka kampaustyylin useimmat tietänevät Jane Austenin kirjojen filmatisoinneista.
Tuolloin han käytettiin paljolti peruukkeja.
No tuohan on kyllä aivan totta. Tosin olen ymmärtänyt, että peruukkien kulta-aika olisi ollut ehkä 1600-1700-luvuilla. Ranskan vallankumouksen yhteydessä niistä tuli vähän nou-nou ainakin patonkimaassa ja tämä epämuodikkuus olisi sitten levinnyt muuallekin Eurooppaan. Eli luonnollinen hius olisi ollut sitten kova juttu 1700-luvun vaihtuessa 1800-lukuun. Mutta toki paljon varmasti käytettiin peruukkeja silloinkin, jos vertaa nykyaikaan. =D
Peruukit on muuten yksi tapa ajoittaa muotokuvat. On kiva olla jossain museossa ja sanoa, että tämä teos näyttää olevan 1700-luvulta. En tiedä mitään taiteen ajoittamisesta, mutta 1700-luvun muotokuvissa on yleensä peruukit ja 1800-luvun maalauksissa ei enää ole.
Peruukkeja ja kaikenlaisia hiuslisäkkeitä on ollut jo kauan. 40-50 ja 60-luvullakin vielä käytettiin juhlakampauksissa valkkeja, jotka oli siis oikeasta hiuksesta tai tekohiuksesta tehtyjä sykeröitä, joita piilotettiin sinne nutturoihin tai muuten kampauksiin omien hiusten alle, ne teki hiuksista paksumman näköiset ja pitivät kampauksia kurissa. Katsokaa vanhoista kuvista esim. Laila Kinnusen hiuksia, miten ne oli laitettu. Kampaukset oli melkein yhtä isoja kuin pää. Paljon kampausnestettä ja lopuksi kaiken päälle vielä monta kerrosta lakkaa, pysyi ja piti.
Kyllä niillä varmaan ennen vanhaan, siis silloin 1700-1800 -luvuilla oli omat keinonsa, mutta tosiaan kuvissa näkee lähinnä peruukkeja. Peruukkien valmistajat olikin varmaan jossain hoveissa ihan peruskauraa ja arvostettuja ammattilaisia. Kansannaiset vain nyöritti tukkansa nutturalle tai letille ja liina päähän ja sillä siisti.
Äiti oli sota-aikana lottana ja sanoi, että tukka oli aina likainen, kun niin harvoin pääsi pesulle. Valokuvissa äidin tukka on kumminkin aina kauniisti laitettu, mutta kun kysyin siitä, että millä tuokin otsalaine on saatu aikaan, niin ei vaan muistanut. Piippaussakset hän toi sotasaaliina Äänislinnasta, olivat jääneet jonnekin autioon taloon, josta asukkaat oli lähteneet suomalaisia karkuun. Ne taitaa olla hänellä vieläkin, mutta ei käytössä tietenkään. Niillä kuitenkin käherrettiin minun tukkani ensimmäisen luokan koulukuvaani varten.
Taikuutta. Ei Tuhkimollakaan ollut hiuslakkaa vaan bibbidi-bobbidi-buuta.