Lue keskustelun säännöt.
Kävelin onneni ohi?
04.12.2019 |
Minulla on jotenkin syyllinen olo siitä, että taidan olla kävellyt oman kohtaloni / onneni ohi. Tavallaan minun olisi pitänyt olla parempi, kauniimpi ja laihempi, jotta olisin päässyt pidemmälle.
Samanlaisia olotiloja ollut aikaisemminkin. Ikäänkuin minulle olisi kohtalo varannut jotain, joka ei sitten toteudukaan.
Mitä tämä on.
Kommentit (18)
Nyt en ihan ymmärrä. Aina kun minulla on ollut "pitäisi olla enemmän x y z" -olo, pohjalla on kuitenkin ollut ymmärrys siitä etteivät x, y ja z selvästi ole ansainneet minua kun eivät ole enemmän satsanneet minuun. Ap, kaikki on ihan hyvin. Tyydytys tulee viime kädessä siitä, että pidät itsestäsi. Ilman ulkopuolisia papukaijamerkkejä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärrä. Aina kun minulla on ollut "pitäisi olla enemmän x y z" -olo, pohjalla on kuitenkin ollut ymmärrys siitä etteivät x, y ja z selvästi ole ansainneet minua kun eivät ole enemmän satsanneet minuun. Ap, kaikki on ihan hyvin. Tyydytys tulee viime kädessä siitä, että pidät itsestäsi. Ilman ulkopuolisia papukaijamerkkejä. :)
Niin kai. Mutta minun horoskoopissani lukee, että minulla olisi mahdollisuus todella hyviin asioihin elämässä. Mutta entäs jos en kykene saavuttamaan niitä? Jos en vain ole tarpeeksi hyvä.
Minulla on kokoajan sellainen olo, että pitäisi olla jotain enemmän. Tavallaan lyön ihan lekkeriksi ja rentoilen. Tai sitten en. Jos en vain muuhun pysty.
Elämä antaa "passiivisesti" mahdollisuuksia, joita voisi sanoa kohtaloiksi. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan realisoidu passiivisesti.
Ei kyse ole mistään papukaijamerkistä. Minun olisi viime keväänä pitänyt tavata yksi mies, mutta sitten en vain tavannut.
Tämä asia, kohtalo, meni ohi.
Tuleeko minulle mitään muuta sitten tilalle. Oliko kaikki nyt siinä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärrä. Aina kun minulla on ollut "pitäisi olla enemmän x y z" -olo, pohjalla on kuitenkin ollut ymmärrys siitä etteivät x, y ja z selvästi ole ansainneet minua kun eivät ole enemmän satsanneet minuun. Ap, kaikki on ihan hyvin. Tyydytys tulee viime kädessä siitä, että pidät itsestäsi. Ilman ulkopuolisia papukaijamerkkejä. :)
Niin kai. Mutta minun horoskoopissani lukee, että minulla olisi mahdollisuus todella hyviin asioihin elämässä. Mutta entäs jos en kykene saavuttamaan niitä? Jos en vain ole tarpeeksi hyvä.
Minulla on kokoajan sellainen olo, että pitäisi olla jotain enemmän. Tavallaan lyön ihan lekkeriksi ja rentoilen. Tai sitten en. Jos en vain muuhun pysty.
Horoskoopissasi? Ok. Morjes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä antaa "passiivisesti" mahdollisuuksia, joita voisi sanoa kohtaloiksi. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan realisoidu passiivisesti.
Tuo oli hyvin sanottu. Mutta entäs jos minulla on kokemus, että silloinkin kun yritän aktiivisesti jotain, sekään ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan ymmärrä. Aina kun minulla on ollut "pitäisi olla enemmän x y z" -olo, pohjalla on kuitenkin ollut ymmärrys siitä etteivät x, y ja z selvästi ole ansainneet minua kun eivät ole enemmän satsanneet minuun. Ap, kaikki on ihan hyvin. Tyydytys tulee viime kädessä siitä, että pidät itsestäsi. Ilman ulkopuolisia papukaijamerkkejä. :)
Niin kai. Mutta minun horoskoopissani lukee, että minulla olisi mahdollisuus todella hyviin asioihin elämässä. Mutta entäs jos en kykene saavuttamaan niitä? Jos en vain ole tarpeeksi hyvä.
Minulla on kokoajan sellainen olo, että pitäisi olla jotain enemmän. Tavallaan lyön ihan lekkeriksi ja rentoilen. Tai sitten en. Jos en vain muuhun pysty.Horoskoopissasi? Ok. Morjes.
Voit ajatella mitä haluat. Horoskooppi ja neljä selvännäkijää on sanonut tuon saman.
Mutta miten voin olla parempi kuin oikeasti olen? En mitenkään. Jos on mahdollisuus, ”passiivisesti”, joka realisoituu, jos tekisin jotain enemmän, olisin jotain muuta kuin olen.
Jos olisin ollut jotain enemmän viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voiko ihminen alkaa elämään jonkun passiivisen mahdollisuuden mukaan? Ei kai.
Eiköhän elämä mene vain niinkuin menee. Missä ovat sitten ne valinnat, joita ihmisellä muka on?
Sanotaan , että ihminen voi esim. valita alkaako juomaan alkoholia. Mutta voiko todella? Jos on kokoajan siipi maassa, sairas ja ajautuu huonoon seuraan. Eihän silloin ole oikeasti valintaa.
Se ei ollut sun kohtalosi jos kävelit ohi. kohtalosi on jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos horoskoopissani lukee, että minulla on mahdollisuus menestyä urallani keski-iän jälkeen.
Pitäisikö minun unohtaa tuo ja alkaa hitonmoinen kamppailu itseni kanssa, kun kuvittelen, että saisin menestystä huomenna? Juuri tämän kamppailun takia voisin menestyä sitten keski-ikäisenä.
Vai pitäisikö ottaa rennommin, elää säästöliekillä ja odottaa asioiden lutviutumista.
Kohtalo, horoskooppi... voi hyvänen aika.
Moniko tällaisiin oikeasti uskoo? Kohta on 2020-luku ja elämme Suomessa, emme Valko-Venäjän maaseudulla, Haitissa tai Burundissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun elää säästöliekillä, mitään ei tapahdukaan, ja ei saa mitään aikaiseksi. Siinä elämä meni odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalo, horoskooppi... voi hyvänen aika.
Moniko tällaisiin oikeasti uskoo? Kohta on 2020-luku ja elämme Suomessa, emme Valko-Venäjän maaseudulla, Haitissa tai Burundissa.
Minä esimerkiksi. Ihan hirveää toisaalta. Minulla on vain voimakas kokemus, että en voi vaikuttaa paljoakaan elämääni. Tai aina kun olen yrittänyt, se ei ole kuitenkaan kannattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä antaa "passiivisesti" mahdollisuuksia, joita voisi sanoa kohtaloiksi. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan realisoidu passiivisesti.
Tuo oli hyvin sanottu. Mutta entäs jos minulla on kokemus, että silloinkin kun yritän aktiivisesti jotain, sekään ei tapahdu.
Nojoo totta. Ehkä kohtalo onkin se kun palaset loksahtavat kohdalleen, tietyllä tavalla passiivisesti. Muista kuitenkin että muutat koko ajan ns. muotoasi aktiivisesti mutta myös passiivisesti. Mutta kyllähän kohtalon pitäisi lopulta passiivisesti toteutua. Ja joku päivä muotosi voi muuttua siten että irtaannut siitä. Jokaista aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta voiko ihminen alkaa elämään jonkun passiivisen mahdollisuuden mukaan? Ei kai.
Eiköhän elämä mene vain niinkuin menee. Missä ovat sitten ne valinnat, joita ihmisellä muka on?
Sanotaan , että ihminen voi esim. valita alkaako juomaan alkoholia. Mutta voiko todella? Jos on kokoajan siipi maassa, sairas ja ajautuu huonoon seuraan. Eihän silloin ole oikeasti valintaa.
Esimerkkinä tuo alkoholisoituminen. Jos on ollut huono lapsuus, ajautuu nuorena huonoon seuraan, ja on vaikka sairas lisäksi. Sitten ihminen alkaa juomaan, koska ei kestä elämää. Miten se on silloin valinta, jos ihminen on alunalkaen niin heikko, että ei ole mahdollisuutta taistella isoa pyörää vastaan. Tässä tapauksessa kyse on juomattomuudesta. Se ei ole silloin valinta, vaan kohtalo.
Se ei ole mikään valinta, että sairastuu vakavasti. Ja siihen "odotteluunkin" on varmasti syynsä. Ihminen on todella heikoilla silloin kun sairastuu, se e i kuitenkaan tarkoita, että olisi ihmisenä heikko. Hieman erikoista päättelyä (tai tuo ajatuksen juoksu...).
Täällä on monta kohtalo-käsitteen tulkintaa. Se mikä on varmaa, on että kohtalo ja valinta ei ole toistensa vastakohtia. Kuten sanotaan: omaan kohtaloon voi vaikuttaa. On sekin valinta antaa vaan virran viedä ympäristönsä määrittämään kohtaloon. Kohtaloja on kahta lajia: ajelehdittuja ja ajettuja. Ottaako kohtalon omiin käsiinsä vai ei.
Nyt kaikki menee ohi jonkinlaisena sumeana filminä.
Voiko elämässä olla niin, että on tarkoitettu joku kohtalo, ja jos ihminen ei aktiivisesti siihen pyri, kohtalo ei toteudu.