Vulvodynia (yhdyntäkipu) - löytyykö vertaistukea?

Vierailija kirjoitti:

Mua myös pierettää kovasti. Ap

Voisitko mennä johonkin toiseen ketjuun trollaamaan? Täällä puhutaan aiheesta joka ajaa ihmiset masennukseen ja ahdistukseen.

Ap

Mulla ei ole varsinaisesti vulvodyniaa, vaan primäärinen vaginismi (eli se on ollut minulla aina, niin kauan kuin muistan), joka aiheuttaa aivan jäätävää kipua, kun sisälleni työnnetään jotain. Jo yksi sormi on todella kivulias. Se voi mennä juuri ja juuri sisälle ilman kipua, jos olen todella kostunut ja kiihottunut. Muuta ei kyllä mene. Diagnoosin sain pari vuotta sitten gynellä, joka määräsi minut fysioterapiaan. En ole vielä sitä aloittanut elämäntilanteeni ja muiden syiden takia (olen sinkku, joten ei ole suhdetta), mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa aloittaa fysioterapia, dilaatioilla treenaminen ja mahdolliset käynnit seksuaaliterapialla. Minulla on muitakin asioita liittyen seksuaalisuuteen, joten se tekisi muutenkin hyvää, mutta tämän vaivan juurisyy ei ole traumassa, vaikka myöhemmin olen senkin saanut.

Ennen diagnoosia (ja vielä sen jälkeenkin) kokeilin lähes kaikki mahdolliset keinot, että yhdyntä onnistuisi. Ei, se päättyi aina kipuun. En ole elämäni aikana koskaan kokenut nautinnollista yhdyntää enkä tiedä, miltä sen pitäisi tuntua. Kaikki hyväntahtoiset vinkit on kuultu eikä niistä ole mitään apua ollut. Uskon, että tarvitsen tähän todella hoitoa eikä mitkään "kyllä se siitä, kun vähän rentoutuu" -vinkit auta siihen. Se kun on tahdosta riippumaton reaktio ja toki se ruokkii vielä itse itseään, kun kipu toistuu ja toistuu. 

Naisten gynesairauksien henkisestä puolesta puhutaan aika vähän, mutta olen kärsinyt tästä myös paljon henkisesti. Olen tuntenut itseni monesti ulkopuoliseksi naisten s*ksipuheissa, kuukautissuojien vertailussa ja vastaavissa. Joo, kyllä se kuukuppi on varmaan kiva, kun sitä pystyy itse käyttämään! Tai mitä väliä koolla, kun pieni sattuu, iso sattuu, kaikki sattuu. Olen tuntenut itseni vähemmän naiseksi, oudoksi ja kummajaiseksi. On ollut alakuloa, itsesyytöksiä ja ahdistusta. Onneksi tähän saa apua ja tästä on mahdollista parantua! Ja olen päässyt henkisen puolen kanssa enemmän sinuiksi, mutta toki tämä edelleen vaivaa ja jytää mielessä.  

Mulla myös tuon tyyppistä vaivaa ollut monta vuotta. Seksiä pystyn harrastamaan jotenkin ja harvoin, mutta kipu on välillä todella inhottavaa. Peniksen oltava tietyssä kulmassa ja vain harvassa asennossa pystyy. Verta tulee lähes joka kerta jälkeen päin. Kipu on ajoittain pahempaa. En pyöräile, käytän puuvillaisia alusvaatteita, mulle on määrätty decubal voidetta. Voiteita oon kokeillut varmaan melkein kaikkia, mutta eivät vie täysin kipua pois. Jos ei ole kipua, en tunne yhtään mitään. Tamponi välillä tekee kipeää myös. Mua ei ole gyne oikein auttanut mitenkään. Kipu on kello 6 alueella pahinta. Muhun kävi ala-asteen reksi käsiksi, kun olin lapsi, en tiedä aiheuttaako se tuohon jotain traumoja lisää. Mutta alapäässäni on jokin näppy tai kohouma, gyne ei ole siihenkään sanonut yhtään mitään. Olen jopa polttanut tulitikulla kipualueen ja se auttoi hieman. ENpä tiedä, oon aikas epätoivoinen ja seksi luonnollisesti ei oikein kiinnosta. Toki joskus harvoin saattaa tehdä mieli, mutta se kipu on aina mukana ja pettymys siitä. En edes tiedä mitä sen oikeasti pitäisi olla. Inhottaa koko sanakin..

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kokeilla de-armouring-hoitoa? Missä käsitellään hellästi kipupisteitä?

Fysioterpiassa ohjeistetaan kipupistepainelua, joka on siis siedättämistä kipuun pikku hiljaa. Itse koin sen ikäväksi koska sattui ja poltteli (tietenkin).

Osalla kipu on niin kovaa että hipaisu saa kiljumaan, joten en tiedä sopiiko mainitsemasi hoitomuoto vulvodyniapotilaille, joilla on emättimen limakalvoilla hermokipupisteitä.

Ap

Itse olen kärsinyt vestibuliittikivuista VUOSIA, nykyään tilanne paljon alkuvuosia parempi. Kipujen voimakkuus vaihtelee vahvasti kuukautiskierron mukaan, kuukautisten jälkeen olen kivuliaimmillani limakalvojen ollessa kuivat. Löysin avun Vagisan-voiteesta! Suosittelen testaamaan, ei paljoa maksa apteekeissa. Ei sisällä hormoneja. Olisipa vastaavaa ollut saatavilla jo reilu 10 vuotta sitten, kun vaivoista aloin yllättäen kärsiä. Ja tietty liukkari on aivan ykkönen. Olen testannut myös ryokavaliot ja fysioterapiat ym. tuloksetta. Parempaa (ja tyydyttävämpää) on ostaa itselle sopiva d*ldo.

Ja jonkun aiemman kommentoijan väite, että me kaikki vaivasta kärsivät olisimme muka kireitä suorittajatyyppejä, ei voisi olla kohdallani kauempana totuudesta..

Jos vasaralla sormeen lyöminen sattuu, jatkaisitko sitä kuitenkin?

Mulla oli ennen vulvodynia, nykyään enää vähän arkuutta, jonka kanssa pystyy elämään ihan hyvin.

Tuota vehnän ja sokerin poisjättämistä on alapeukutettu, mutta sitä gynekin mulle ehdotti silloin aikoinaan. Ei toiminut mulle, mutta kannattaa kokeilla kuitenkin. Dilaatiopuikot auttoivat vähän, kipupisteiden hierominen ja painelu auttoi enemmän. Sitten aloitin masennuslääkityksen muista syistä ja yllättävänä sivuvaikutuksena oli noiden kipujen poistuminen. Söin ensin ehkä vuoden Aurorixia ja sitten toisen vuoden Brintellixia (molemmissa minimaaliset negatiiviset sivuvaikutukset), molemmat auttoivat, ja nyt olen ollut muutaman vuoden ilman mitään lääkitystä ja se kipu ei ole tullut takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin pääsin sitten nukutuksessa tehtävään tutkimukseen, jossa samalla venytettiin emätintä. Sen jälkeen normaaki toiminta onnistui ilman kipua.

Minua yritettiin myös painostaa tuohon, mutta en todellakaan anna kenenkään r ais kata itseäni vaikka olisin nukutettuna. Mikäli ei onnistu hyvällä niin ei sitten ollenkaan. Ei minun tarvitse jak oras iana toimia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt vestibuliittikivuista VUOSIA, nykyään tilanne paljon alkuvuosia parempi. Kipujen voimakkuus vaihtelee vahvasti kuukautiskierron mukaan, kuukautisten jälkeen olen kivuliaimmillani limakalvojen ollessa kuivat. Löysin avun Vagisan-voiteesta! Suosittelen testaamaan, ei paljoa maksa apteekeissa. Ei sisällä hormoneja. Olisipa vastaavaa ollut saatavilla jo reilu 10 vuotta sitten, kun vaivoista aloin yllättäen kärsiä. Ja tietty liukkari on aivan ykkönen. Olen testannut myös ryokavaliot ja fysioterapiat ym. tuloksetta. Parempaa (ja tyydyttävämpää) on ostaa itselle sopiva d*ldo.

Ja jonkun aiemman kommentoijan väite, että me kaikki vaivasta kärsivät olisimme muka kireitä suorittajatyyppejä, ei voisi olla kohdallani kauempana totuudesta..

Yllättävää että juuri Vagisan-voide on ollut ratkaiseva. Kun kipu minilla ilmeni ensimmäisessä yhdyntäyrityksessä ja varasil heti lääkärin, ei lääkäri osannut auttaa, mutta lähette hiiva yms. -testeihin ja kehotti käyttämään Vagisan-voidetta. Pitkään sitä käytin mutta eipä ollut apua. Ensimmäiset yhdynnät on mennyt Emlalla puudutettuna.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole varsinaisesti vulvodyniaa, vaan primäärinen vaginismi (eli se on ollut minulla aina, niin kauan kuin muistan), joka aiheuttaa aivan jäätävää kipua, kun sisälleni työnnetään jotain. Jo yksi sormi on todella kivulias. Se voi mennä juuri ja juuri sisälle ilman kipua, jos olen todella kostunut ja kiihottunut. Muuta ei kyllä mene. Diagnoosin sain pari vuotta sitten gynellä, joka määräsi minut fysioterapiaan. En ole vielä sitä aloittanut elämäntilanteeni ja muiden syiden takia (olen sinkku, joten ei ole suhdetta), mutta tarkoitus olisi jossain vaiheessa aloittaa fysioterapia, dilaatioilla treenaminen ja mahdolliset käynnit seksuaaliterapialla. Minulla on muitakin asioita liittyen seksuaalisuuteen, joten se tekisi muutenkin hyvää, mutta tämän vaivan juurisyy ei ole traumassa, vaikka myöhemmin olen senkin saanut.

Ennen diagnoosia (ja vielä sen jälkeenkin) kokeilin lähes kaikki mahdolliset keinot, että yhdyntä onnistuisi. Ei, se päättyi aina kipuun. En ole elämäni aikana koskaan kokenut nautinnollista yhdyntää enkä tiedä, miltä sen pitäisi tuntua. Kaikki hyväntahtoiset vinkit on kuultu eikä niistä ole mitään apua ollut. Uskon, että tarvitsen tähän todella hoitoa eikä mitkään "kyllä se siitä, kun vähän rentoutuu" -vinkit auta siihen. Se kun on tahdosta riippumaton reaktio ja toki se ruokkii vielä itse itseään, kun kipu toistuu ja toistuu. 

Naisten gynesairauksien henkisestä puolesta puhutaan aika vähän, mutta olen kärsinyt tästä myös paljon henkisesti. Olen tuntenut itseni monesti ulkopuoliseksi naisten s*ksipuheissa, kuukautissuojien vertailussa ja vastaavissa. Joo, kyllä se kuukuppi on varmaan kiva, kun sitä pystyy itse käyttämään! Tai mitä väliä koolla, kun pieni sattuu, iso sattuu, kaikki sattuu. Olen tuntenut itseni vähemmän naiseksi, oudoksi ja kummajaiseksi. On ollut alakuloa, itsesyytöksiä ja ahdistusta. Onneksi tähän saa apua ja tästä on mahdollista parantua! Ja olen päässyt henkisen puolen kanssa enemmän sinuiksi, mutta toki tämä edelleen vaivaa ja jytää mielessä.  

Toivon että saat apua ja ymmärrystä terveydenhuollosta. Nämä vaivat valitettavastvalitettavasti pitkittyessään traumatisoivat ja siksi myös henkinen apu on välttämätöntä.

Löysin muuten netistä vulvodyniaan erikoistuneen seksuaaliterapeutin (Helsingissä, Niini Leppänen). Jos tästä on apua jollekin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös tuon tyyppistä vaivaa ollut monta vuotta. Seksiä pystyn harrastamaan jotenkin ja harvoin, mutta kipu on välillä todella inhottavaa. Peniksen oltava tietyssä kulmassa ja vain harvassa asennossa pystyy. Verta tulee lähes joka kerta jälkeen päin. Kipu on ajoittain pahempaa. En pyöräile, käytän puuvillaisia alusvaatteita, mulle on määrätty decubal voidetta. Voiteita oon kokeillut varmaan melkein kaikkia, mutta eivät vie täysin kipua pois. Jos ei ole kipua, en tunne yhtään mitään. Tamponi välillä tekee kipeää myös. Mua ei ole gyne oikein auttanut mitenkään. Kipu on kello 6 alueella pahinta. Muhun kävi ala-asteen reksi käsiksi, kun olin lapsi, en tiedä aiheuttaako se tuohon jotain traumoja lisää. Mutta alapäässäni on jokin näppy tai kohouma, gyne ei ole siihenkään sanonut yhtään mitään. Olen jopa polttanut tulitikulla kipualueen ja se auttoi hieman. ENpä tiedä, oon aikas epätoivoinen ja seksi luonnollisesti ei oikein kiinnosta. Toki joskus harvoin saattaa tehdä mieli, mutta se kipu on aina mukana ja pettymys siitä. En edes tiedä mitä sen oikeasti pitäisi olla. Inhottaa koko sanakin..

Jos vain voimia ja motivaatiota riittää, hae vielä apua. Lääkäriltä voi saada lähetteen Helsinkiin HUSin Vulvapoliklinikka. Siellä on saatavilla kaikki lääketieteellinen hoito yhdyntäkipuihin. Jos sinulla ei ole vielä vaivalle diagnoosia, vaadi sitä.

On vielä paljon keinoja joita voidaan kokeilla!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt vestibuliittikivuista VUOSIA, nykyään tilanne paljon alkuvuosia parempi. Kipujen voimakkuus vaihtelee vahvasti kuukautiskierron mukaan, kuukautisten jälkeen olen kivuliaimmillani limakalvojen ollessa kuivat. Löysin avun Vagisan-voiteesta! Suosittelen testaamaan, ei paljoa maksa apteekeissa. Ei sisällä hormoneja. Olisipa vastaavaa ollut saatavilla jo reilu 10 vuotta sitten, kun vaivoista aloin yllättäen kärsiä. Ja tietty liukkari on aivan ykkönen. Olen testannut myös ryokavaliot ja fysioterapiat ym. tuloksetta. Parempaa (ja tyydyttävämpää) on ostaa itselle sopiva d*ldo.

Ja jonkun aiemman kommentoijan väite, että me kaikki vaivasta kärsivät olisimme muka kireitä suorittajatyyppejä, ei voisi olla kohdallani kauempana totuudesta..

Yllättävää että juuri Vagisan-voide on ollut ratkaiseva. Kun kipu minilla ilmeni ensimmäisessä yhdyntäyrityksessä ja varasil heti lääkärin, ei lääkäri osannut auttaa, mutta lähette hiiva yms. -testeihin ja kehotti käyttämään Vagisan-voidetta. Pitkään sitä käytin mutta eipä ollut apua. Ensimmäiset yhdynnät on mennyt Emlalla puudutettuna.

Ap

Minulla ei auttanut puudutteet edes sisätutkimukseen. Ei saatu tehtyä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen vulvodynia, nykyään enää vähän arkuutta, jonka kanssa pystyy elämään ihan hyvin.

Tuota vehnän ja sokerin poisjättämistä on alapeukutettu, mutta sitä gynekin mulle ehdotti silloin aikoinaan. Ei toiminut mulle, mutta kannattaa kokeilla kuitenkin. Dilaatiopuikot auttoivat vähän, kipupisteiden hierominen ja painelu auttoi enemmän. Sitten aloitin masennuslääkityksen muista syistä ja yllättävänä sivuvaikutuksena oli noiden kipujen poistuminen. Söin ensin ehkä vuoden Aurorixia ja sitten toisen vuoden Brintellixia (molemmissa minimaaliset negatiiviset sivuvaikutukset), molemmat auttoivat, ja nyt olen ollut muutaman vuoden ilman mitään lääkitystä ja se kipu ei ole tullut takaisin.

Hienoa että olet päässyt pahimman yli!

Vd-oppaassa (nettisivut) on nykyään myös ohjeet ruokavaliosta. Ei se tosin kaikilla auta. Luulisin että auttaa enemmän niillä joilla on hiivakierre. Mutta silti ajattelin kokeilla ruokavaliota.

Olen lukenut paljon selviytymistarinoita ja tosiaan on tosi yksilöllistä, mikä auttaa vulvodyniaan ratkaisevasti. Olen syönyt neljä vuotta masennuslääkkeitä (viimeinen vuosi juuri Brintellixia), mutta kivut eivät ole vähentyneet. Kuukausi sitten aloitettiin Triptyl, joka on trisyklinen masennuslääke, jota nykyään käytetään kivun hoitoon. Olen nostanut annostusta 10 mg -> 30 mg ja kivut ovat selvästi helpottaneet. Tosin olen tehnyt liudan muitakin asioita, joista voi lukea aikaisemmista viesteistäni.

Ap

Kai paikat rupeaa sattumaan kun suostuu toistuvasti väkisinmakuuseen, olkoonkin, että hyödyt jotain kumppanista ja haluat miellyttää, osoittaa hyväksyntää, tai maksaa saamastasi hyväksynnästä.

Vuoden selibaatti ja psykoterapia, niin kipureagointi itsensä pakottamiseen katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kokeilla de-armouring-hoitoa? Missä käsitellään hellästi kipupisteitä?

Nyt ehdin perehtyä tähän hoitomuotoon erään sivuston kautta: http://lindaheikinheimo.fi/riisuin-panssarini-sen-tyo-on-tehty/

Hoito vaikuttaa kiinnostavalta ja siitä voisi hyötyä, koska lantian alueella on varmasti jumeja. Fysioterapiassa olen jo tottunut siihen että vieras ihminen tunnustelee vaginaa, joten ehkä tähänkin pystyisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kai paikat rupeaa sattumaan kun suostuu toistuvasti väkisinmakuuseen, olkoonkin, että hyödyt jotain kumppanista ja haluat miellyttää, osoittaa hyväksyntää, tai maksaa saamastasi hyväksynnästä.

Vuoden selibaatti ja psykoterapia, niin kipureagointi itsensä pakottamiseen katoaa.

Kiitos asiantuntevista ohjeistasi.

1. Minua ei ole raiskattu eikä pakotettu yhdyntään. Voin kieltäytyä yhdynnästä tai jättää sen kesken, jos sattuu liikaa tai tuntuu huonolta muuten.

2. Olemme olleet useasti selibaatissa (seksiä mutta ei yhdyntöjä). Pisin kesti yli vuoden mutta niistä ei ole ollut apua kipuun.

3. Minulla on jo toinen psykoterapia menossa (3+1 vuotta). Siihen päälle seksuaaliterapian käyntejä, pariterapiaa satunnaisesti ja miehen pitkä psykoterapia.

Ymmärrät varmaankin, ettet tiedä mitään yhdyntäkivuista, jotka ovat hermokipua.

Ap

Mulla oli yhdyntäkipua nuorempana kun joskus panin liian kovaa.

m35

Itselläni auttoi oireisiin tamponien vaihtaminen kuukuppiin! Ei ollut kuitenkaan varmastikaan yhtä pahaksi mennyt tilanne kuin ap:lla.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni auttoi oireisiin tamponien vaihtaminen kuukuppiin! Ei ollut kuitenkaan varmastikaan yhtä pahaksi mennyt tilanne kuin ap:lla.

Vulvodyniaa sairastavilla tamppoonin laittaminen ja poisottaminen yleensä sattuu. Siksi käytän lähinnä siteitä. Kuukupista haaveilen sen ekologisuuden, helppouden ja rahan säästämisen vuoksi, mutta en ole uskaltanut kokeilla, koska epäilen että olisi kivuliasta kipupisteiden vuoksi.

Ap

http://vdopas.com/