Lasun mielestä sängyn puute on iso huolenaihe, oikeesti?!

Miten on väärää, jos lapsi nukkuu patjalla?

Miten ei patjalla voisi nukkua yhtä hyvin kuin patjalla jossain puu- tai metallirakenteessa?

Mitäpä, jos lapsi nukkuu patjalla omasta halustaan?

Ap, huomasitko, että sänky oli vain yksi asia pitkässä luettelossa? Onko viestisi vähän tarkoitushakuinen?

Minä kyselen täällä että kuinka vanhaksi lapsi saa nukkua pahvilaatikossa?

Siis saanko vaihtaa sen suomen valtion antaman laatikon vähän isompaan? Vai onko se heti lasun paikka? Vain siinä virallisessa laatikossa saa nukkua? Virallisessa laatikossa lapsi on onnellinen ja minä hyvä vanhempi, muissa ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Innolla taas väärinymmärretään.

Tiedän itse pienen pojan, jolla ei ollut sänkyä, eikä mitään omaa sovittua paikkaa nukkumiseen. Hän sai nukkua muiden perheenjäsenten sänkyjen jalkopäässä miten parhaiten mahtui. Poika oli 6 v. Perhe oli iso, eikä kukaan edes huomannut, oliko poika yötä kotona vai ei (ei aina ollut).

Jos tästä lukee viranomaisten paperissa, että pojalla ei ole omaa sänkyä, niin onko se teistä liikaa?

On, koska se normalisoi tuollaista merkintää ikäänkuin sängyn puute olisi huolenaihe itsessään. Oikea merkintä olisi että lapselle ei ole osoitettu minkäänlaista omaa nukkumapaikkaa.

Ap

Kuule, jos sille sängyn puutteelle olisi joku looginen selitys, kuten vaikka se että porukka nukkuu perhepedissä, kuten omakin lapseni nukkuu, niin olisi se mainittu tai jätetty koko sängyn puute mainitsematta. Toisekseen sossu vastaa kirjauksista eikä asiakas.

Et ymmärrä mitä merkinnän normalisoiminen tarkoittaa? Sitä että yhtäkkiä vaivihkaa sängyttömyys muuttuu vähän yksinkertaisimpien ihmisten mielissä itsestään huolenaiheeksi vaikka oikea huolenaihe on nukkumapaikattomuus, ei sängyttömyys!

Ap

Kuvailit nyt itsesi. Muiden mielestä sängyttömyys ei ollut tässä se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Minä kyselen täällä että kuinka vanhaksi lapsi saa nukkua pahvilaatikossa?

Siis saanko vaihtaa sen suomen valtion antaman laatikon vähän isompaan? Vai onko se heti lasun paikka? Vain siinä virallisessa laatikossa saa nukkua? Virallisessa laatikossa lapsi on onnellinen ja minä hyvä vanhempi, muissa ei?

No minäpä vastailen sitten. Voit tehdä ihan niinkuin haluat, kunhan lapsi voi hyvin, kehittyy normaalisti eikä ole vaarassa. Katsos kun ei kukaan käy edes tarkastamassa asioita ilman selvityksen tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ihmisten pitäisi auttaa, että on kunnon sänky. Ei ottaa huostaan.

Nimenomaan. Sänkyä varten voi pyytää harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta jotkut ei ehkä tätä tiedä tai eivät uskalla hakea.

Niin mutta entäs jos ei HALUA sitä sänkyä vaan tykkää tatamista.

Niinpä. Muistan kuinka lapsena yökyläreissut oli niin jänniä, kun pääsi nukkumaan lattialle.

Kunnon patja lattialla on ok jos lapsen toive.

Afrikkalaislapset nukkuu lattialla, toisinaan hiekassa, toisinaan joku bambusäleverho alustanaan. Syvää unta nukkuivat ja kroppa pysyy kuosissa.

Itse nähnyt.

Suomalaisten sängyt on pääosin skeidaa. Ainoastaan luonnonmukainen materiaali ok. Kaikki muut jotain ongelmajätteenkierrätystä, samoin kuin petivaatteet.

Miettikää mitä kaikkea elimistöön kertyy wellpuureista ja kylmävaahdoista.

Ostin kalliin wellpuurin petauspatjan ja oksetti ynnä nivelvaivat. Sama juttu tyynyn kanssa. Ja sähköisten matskujen.

Ja silkkipeiton. Silkkiproteiinillekin kun voi olla allerginen.

Nyt on suhthyvä. Hästensin kyllä ostan heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyselen täällä että kuinka vanhaksi lapsi saa nukkua pahvilaatikossa?

Siis saanko vaihtaa sen suomen valtion antaman laatikon vähän isompaan? Vai onko se heti lasun paikka? Vain siinä virallisessa laatikossa saa nukkua? Virallisessa laatikossa lapsi on onnellinen ja minä hyvä vanhempi, muissa ei?

No minäpä vastailen sitten. Voit tehdä ihan niinkuin haluat, kunhan lapsi voi hyvin, kehittyy normaalisti eikä ole vaarassa. Katsos kun ei kukaan käy edes tarkastamassa asioita ilman selvityksen tarvetta.

Sossu tuolla toisessa ketjussa julisti kuinka oman sängyn puute saa lapsen olon tuntumaan siltä ja tältä ja niin huonolta, ei arvosteta. Kuitenkin suomen valtio kannustaa lapsia nukkumaan pahvilaatikossa. Tässä on ristiriita.

Siis liittyykö tämä tuon 3-vuotiaan lapsen tapaukseen? Ei  meidän lapselle ostettu sänkyä ennen kuin hän oli jotain 5-vuotias. Silloin oli vaihe, jolloin hän satunnaisesti nukkui omassa sängyssään. Enimmäkseen nukkui vanhempien sängyssä. Vasta 10-vuotiaana hän muutti omaan sänkyyn, siinä kohtaa hankittiin isompi sänky, jossa nukkui aikuiseksi asti. En tiedä olisiko tuossakaan kohtaa muuttanut omaan sänkyyn, mutta halusi valmistautua koulun leirikouluun jossa mentiin ulkomaille ja yövyttiin vieraassa perheessä. Lapsi ihan itse tuli siihen tulokseen, että nyt pitäis ehkä totutella nukkumaan yksin, että pärjää. Ja se yksin nukkuminen sujui alusta asti ilman ongelmia. 

Jos lapsi kerran nukkuu vanhempien kanssa, niin ei kai silloin voida sanoa ettei hänellä ole mitään nukkumapaikkaa? Ja miten ihmeessä tuo voisi olla sossulle joku huolenaihe, missä kukakin nukkuu, jos kotona on turvallista ja muutenkin pidetään lapsesta huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyselen täällä että kuinka vanhaksi lapsi saa nukkua pahvilaatikossa?

Siis saanko vaihtaa sen suomen valtion antaman laatikon vähän isompaan? Vai onko se heti lasun paikka? Vain siinä virallisessa laatikossa saa nukkua? Virallisessa laatikossa lapsi on onnellinen ja minä hyvä vanhempi, muissa ei?

No minäpä vastailen sitten. Voit tehdä ihan niinkuin haluat, kunhan lapsi voi hyvin, kehittyy normaalisti eikä ole vaarassa. Katsos kun ei kukaan käy edes tarkastamassa asioita ilman selvityksen tarvetta.

Sossu tuolla toisessa ketjussa julisti kuinka oman sängyn puute saa lapsen olon tuntumaan siltä ja tältä ja niin huonolta, ei arvosteta. Kuitenkin suomen valtio kannustaa lapsia nukkumaan pahvilaatikossa. Tässä on ristiriita.

Mikä hahmotushäiriö sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona on ahdasta, lasten sängyn virkaa toimittaa hyvinkin vuodesohva, joka kasataan aamulla. Ei syytä lasuun.

Tiedä pojan, jonka sosku pakotti muuttamaan isänsä luokse, vaikka isä asui ahtaasti eikä olisi halunnut lasta edes ottaa asumaan luokseen. Siellä lapsi nukkui sohvalla nahkaisella koko yläasteen ilman lakanoita. Isällä ja vaihtuvilla naisilla oli kivaa makkarassa. Mutta kun äiti oli työtön ja tavattu kännissä 12 vuotiaan pojan läsnäollessa, niin armoa ei annettu vaan. Lapsi pakotettiin muuttamaan välinpitämättömän isän luokse. Isä hylkäsi lapsen sinä päivänä kun lapsi täytti 18v. Sanoi suoraan että painu helvetti In. Tämän jälkeen lapsi on elellyt äitinsä luona peräkamarin poikana vuosikausia, eikä luota enää muihin kuin äitiinsä. Pelkää ihmisiä. Meni sossun sählätessä taas yhen pojan mielenterveys. Ja tämä tarina on tosi.

Joo, ei ole asiaa possuilla mulle. Itse sanoivat kun hain joskus apua että heidän kanssaan ei nyt vain kannata olla missään tekemisissä.

Pää kainalossa mentiin monta vuotta. Mutta nyt taas woimissain. Mikä ärsyttää ja haittaa monen elämää.

Kotini on kotini.

Äitikin ymmärsi ettei tarvi tulla mäkättämään.

Tahdon olla väleissä vain ihmisten kanssa jotka eivät kiristä ja purista ja jotka osaavat terveesti kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona on ahdasta, lasten sängyn virkaa toimittaa hyvinkin vuodesohva, joka kasataan aamulla. Ei syytä lasuun.

Tiedä pojan, jonka sosku pakotti muuttamaan isänsä luokse, vaikka isä asui ahtaasti eikä olisi halunnut lasta edes ottaa asumaan luokseen. Siellä lapsi nukkui sohvalla nahkaisella koko yläasteen ilman lakanoita. Isällä ja vaihtuvilla naisilla oli kivaa makkarassa. Mutta kun äiti oli työtön ja tavattu kännissä 12 vuotiaan pojan läsnäollessa, niin armoa ei annettu vaan. Lapsi pakotettiin muuttamaan välinpitämättömän isän luokse. Isä hylkäsi lapsen sinä päivänä kun lapsi täytti 18v. Sanoi suoraan että painu helvetti In. Tämän jälkeen lapsi on elellyt äitinsä luona peräkamarin poikana vuosikausia, eikä luota enää muihin kuin äitiinsä. Pelkää ihmisiä. Meni sossun sählätessä taas yhen pojan mielenterveys. Ja tämä tarina on tosi.

Tässä perheessä nyt ei kuitenkaan asuttu ahtaasti, kun kerran oli erillinen makuuhuone ja olohuone, ja isä ja lapsi nukkuivat eri huoneissa. Kuvittelepa sama yksiöön, jossa ei ole sitä sohvaakaan. Lapsia tulee suojella vanhempien s*ksielämälle altistumiselta - ja se alkaa siitä oman sängyn hankkimisesta. (Ja ei, se ei mitenkään poissulje sitä, etteikö lapsi voisi joskus nukkua vanhemman kanssa samassakin sängyssä.)

Vierailija kirjoitti:

Tässä helposti unohtuu, että suurin osa perheistä ei koskaan keskustele sossun kanssa lapsen elinolosuhteista. Mistähän se johtuukaan?

å

Siitä, että heillä on hyvää tuuria, rahaa ja valehtelemisen jalo taito. Esittämistä, hyvät työpaikat ja hieno asunto ja auto. Monet näistä asioista auttaa... Viis lapsista, kuhan ulkokuori on kunnossa. Mistä ne tietää miten perheellä menee, mutta jos joku tekeekin ovelan lasun, ihan toivon tätä kaikille rikkaille, Mitenkäs sitten suu pannaan. Tietysti valehdella kuin poliitikot konsanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona on ahdasta, lasten sängyn virkaa toimittaa hyvinkin vuodesohva, joka kasataan aamulla. Ei syytä lasuun.

Tiedä pojan, jonka sosku pakotti muuttamaan isänsä luokse, vaikka isä asui ahtaasti eikä olisi halunnut lasta edes ottaa asumaan luokseen. Siellä lapsi nukkui sohvalla nahkaisella koko yläasteen ilman lakanoita. Isällä ja vaihtuvilla naisilla oli kivaa makkarassa. Mutta kun äiti oli työtön ja tavattu kännissä 12 vuotiaan pojan läsnäollessa, niin armoa ei annettu vaan. Lapsi pakotettiin muuttamaan välinpitämättömän isän luokse. Isä hylkäsi lapsen sinä päivänä kun lapsi täytti 18v. Sanoi suoraan että painu helvetti In. Tämän jälkeen lapsi on elellyt äitinsä luona peräkamarin poikana vuosikausia, eikä luota enää muihin kuin äitiinsä. Pelkää ihmisiä. Meni sossun sählätessä taas yhen pojan mielenterveys. Ja tämä tarina on tosi.

Tässä perheessä nyt ei kuitenkaan asuttu ahtaasti, kun kerran oli erillinen makuuhuone ja olohuone, ja isä ja lapsi nukkuivat eri huoneissa. Kuvittelepa sama yksiöön, jossa ei ole sitä sohvaakaan. Lapsia tulee suojella vanhempien s*ksielämälle altistumiselta - ja se alkaa siitä oman sängyn hankkimisesta. (Ja ei, se ei mitenkään poissulje sitä, etteikö lapsi voisi joskus nukkua vanhemman kanssa samassakin sängyssä.)

Ööh? Mikä oletus sulla on että sänky on ainut paikka harrastaa seksiä? Taas oletetaan aika paljon. Lapsiperheissä esim kylppäri on oiva paikka.

Eräässä perheessä ala-asteen ylemmillä luokilla olevat lapset nukkuvat vanhempansa kanssa lattialla samassa punkassa. Tämä lattia lainehtii ruokien käärepapereita ja likaisia astioita, likaisia nenäliinoja, pölyä, likaisia vaatteita yms. Peitteissä ei ole lakanoita. Lapsilla ei ole olemassa omia huoneita eikä sänkyjä.

Eli, kyllä. Sängyn puute voi olla yksi peruste lasuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tämä asiakaskirjauksien ruotiminen ja vääntely ja kääntely. Sosiaalitoimessa tehdään toki kirjauksia ja asiakirjoja, mutta asiat on yleensä sen verran laajoja, että eihän niitä kaikkia saa laitettua parin sivun paperille. Parhaamme teemme, ja asiakassuunnitelmia päivitetään aina kun tarvetta on. Silti moni jää runk'aamaan sitä yhtä kirjausta. Ja asiakassiirrot menevät aina siirtopalaverin kautta. Siellä lähettävä sossu ja vastaanottava sossu sekä asiakas tapaavat ja käyvät huolet ihan puhuen läpi. Eli ei niihin jokaiseen pilkkuun kannata jäädä asumaan. Vaikka kismittäähän se aina lääkärinkin kirjauksissa kun sanotaan, että potilas on lihava, vaikka se totta onkin.

Soskut osaa kyllä puhua papattas kuin tyhmät papupadat, mutta kyllä ne kirjaukset ihan tahallaan jätetään YKSINKERTAISIKSI JA HYVÄT ASIAT JÄTETÄÄN KIRJAAMATTA, että ihmiset, jotka niitä lukevat tai esim. Jos asiat menevät oikeuteen. Niin oma selusta on turvattu. Mulkku ja kun ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

No ei sun tartte kuin vaikka sairastua syöpää ja teillä on rankkaa. Jos avaat siitä suusi, siis vaikka romahdat syöpälääkärillä että et jaksa, niin teistä tehdään lastensuojeluilmoitus. Siitä se sitten lähtee pyörimään.

Sitten kotikäynnillä mietitään, onko sulla voimavaroja pelata tuon vuodesohvan kanssa ja tehdä makaronilaatikko oikein.

Tai lapsesi höpöttää päiväkodissa että käy vaarin kanssa saunassa tai että isä pesee hänet lauantaisin tai lapsesi satuttaa itsensä päivystyskäynnin vaatimalla tavalla etkä pysty aukottomasti selittämään mitä tapahtui, koska et esim. nähnyt kun taapero kaatui päin sohvapöydän kulmaa. Tai olet juonut lauantai-iltana kaksi lasia viiniä ja joudutkin viemään lapsen päivystykseen - olet todennäköisesti ajokuntoinen, mutta hengityksessäsi tuoksahtaa alkoholi jonka triagen hoitsu havaitsee.

Tällaisista tehdään nykyisin lastensuojeluilmoitus, on pakko tehdä ja tilanne on myös pakko tutkia. Viranomainen ei lain mukaan saa käyttää omaa harkintaa ja uskoa selityksiä, vaan on vaan pakko tehdä se ilmoitus. Puhut ilmeisesti kuitenkinjonkin aikaa taaksepäin: "esikoisen ollessa pieni asuimme kaksiossa". Tämä laki ei ole ollut kovin kauaa voimassa, taisi tulla Vilja-Eerikan tapauksen jälkeen tuo ilmoittamispakko.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä perheessä ala-asteen ylemmillä luokilla olevat lapset nukkuvat vanhempansa kanssa lattialla samassa punkassa. Tämä lattia lainehtii ruokien käärepapereita ja likaisia astioita, likaisia nenäliinoja, pölyä, likaisia vaatteita yms. Peitteissä ei ole lakanoita. Lapsilla ei ole olemassa omia huoneita eikä sänkyjä.

Eli, kyllä. Sängyn puute voi olla yksi peruste lasuun.

Teitkö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Minusta olisi itse asiassa jopa oikein positiivista, jos asia olisi oikeasti jotenkin määritelty. Näin olisi huomattavasti vaikeampi joutua sossutätien mielivallan uhriksi. Nyt tilanne on valitettavasti niin, että voi asua ihan minkä tahansa laisessa asumuksessa, ja siltikin jokin voi aina mennä väärin. Kaikki nimittäin riippuu täysin sossutantan asenteista, mielipiteistä, vittumaisuuden asteesta ja siitä ympäripyöreästä huolesta, jonka perustetta tantta itsekään ei pysty perustelemaan.