Lasun mielestä sängyn puute on iso huolenaihe, oikeesti?!

Todellakin on järkyttävää, jos vanhempi ei edes sänkyä hanki lapselle.

Miten ihmeessä sossu edes tietää kenellä perheessä on sänky ja kuka siinä nukkuu? Meillä ei ole koskaan kukaan käynyt tarkastamassa kuinka monta sänkyä kotonamme on, saatikka asunneliöitä tai muita huonekaluja. Ai niin mutta mehän emme eläkään sossun tuilla vaan kustannamme perheemme elämän ihan itse. Taitaa olla syyt lastensuojeluun ihan jossain muussa kuin huonekalujen lukumäärässä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että sossu on huolissaan lapsen sängyn puutteesta ei tietenkään tarkoita, että olisivat ottamassa hustaan, ei herranjestas taas tämän palstan älykköjen yhteenvetotaitoja! :D

Jos sossu on huolissaan jostain puutteista lapsen elämässä, se ensisijaisesti yrittää saada ne kuntoon. Jos perheellä on varaa ostaa sänky mutta sitä ei tee, kertoo se vanhemmuudesta aika tavalla. Jos sen sijaan kyse on varattomuudesta, sossu myöntää toimeentulotukea, jolla se sänky hankitaan.

Tässä ketjussa oli pointtina että sänky on täysin kulttuurisidonnainen asia. Sen ei kuulu herättää huolta jos se on perheen valinta. Sinä et sitä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

Mitä väliä sillä on mistä syystä se asiointi on? Jos teistä olisi joku kiusallaan tehnyt lasun, olisivat puuttuneet asumistilanteeseenne ja herännyt siitä huoli.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

Yleensä sossua haukkuvat jättävät kertomatta tosiasiat, kuten 4v oli yön yksin kotona tai ilman ruokaa kun äidin piti huoltaa kynnet. Harmi ettei sossu voi kertoa omaa näkemystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

Mitä väliä sillä on mistä syystä se asiointi on? Jos teistä olisi joku kiusallaan tehnyt lasun, olisivat puuttuneet asumistilanteeseenne ja herännyt siitä huoli.

Ohis

Ai että kaksiossa asumiseen puututtaisiin jos joku ilmiantaisi? Buahhaaa! Siinä tapauksessa ainakin pk-seudulla olisi sossut täystyöllistettyjä kaksioissa asuvien lapsiperheiden kanssa, jos siinä olisi jotain epäilyttävää. Miksei neuvolan kotikäynnillä ole "herännyt huoli" eikä yhdenkään muunkaan tuntemani perheen kohdalla myöskään? Jotain on nyt tainnut jäädä kertomatta.

Lapsella on Suomessa oltava oma sänky.

Lattialla on vetoa ja pölyä.

Emme elä Japanissa eikä 1970-luvulla.

Nivelvikainen koira voi nukkua lattialla patjallaan, mutta äidin ei kuulu nukkua lattialla.

Mä nukuin teini-ikään asti vanhempien kanssa samassa huoneessa ja veljillä oli oma huone. Mulla oli sänkynä vanha heteka. 13-vuotiaana sain oman huoneen, kun vinttiin tehtiin sellainen. 

Ystäväni perheessä kävi sossu ja olivat huolissaan, loska yksi lapsista nukkui vuodesohvalla ja pienemmän sisaruksen kanssa samassa huoneessa. Kyllä sellaisesta vain huolestutaan. Oma huone on nykyään standardi teinille. Meillä sossu huolestui ylimääräisestä sohvasta, joka odotti olohuoneessa poisvientiä. Milloin tämä lähtee tästä? Sohva ei ollut edes mitenkään tiellä tms. Ihan naurettavuuksiin on menty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

"Onko jotain jäänyt kertomatta?" Ei tän keskustelun aihe edes ollut se, että miksi on sossun kanssa tekemisissä. Miksi se olisi pitänyt kertoa ja ehkä tunnustaa jotain pimeää?

Meillä tilanne oli se, että sairastin pitkään minkä seurauksena saimme lapsiperheiden kotipalvelua. Kunnan säädöksien takia sitä voi saada yleensä enintään 3 kuukautta, joten kotipalvelun loppuessa työntekijä teki lasun, kun jäimme ilman tukea. Siinä oli mainittu tämä huoli sängyn puutteesta myös. Sossun tekosia se ei varsinaisesti ollut, mutta lapsiperheiden kotipalvelun työntekijän, joka oli kiinteästi yhteyksissä sossun kanssa. Mä en ihan ymmärrä tätä leuhkimista, että me pidämmekin omista asioista huolen. Eiköhän suurin osa niin tee, joka pystyy, osaa ja voi. Se itsemääräämisen valta voidaan teiltäkin jonakin päivänä ottaa pois joten teinä olisin hiljaa ja tyytyväinen.- se jolla äiti nukkui olkkarissa

Vierailija kirjoitti:

Linkatkaa se toinen ketju tänne.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3606580/mista-nakee-sen-salon-3-vuotiaa…

Mistä syystä olette sossun asiakkaita? Meillä on monta sänkyä, enemmän sänkyjä kuin asukkaita. Ei tiedä sossu sänkyjemme määrää eikä muutenkaan talostamme mitään.

Mutta aivan hyvin voisin nukkua myös patjalla. Kesällä ollaan usein reissussa eri asunnollamme ja siellä nukutaan patjoilla. Sossu eikä kukaan muukaan kyllä tiedä kesäloma reissuistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanissa eletään vähän erilaisessa ilmastossa kuin Suomessa. Lattialla voi varsinkin talvella olla kylmä.

Häh? Ei suomessa ole kerrostalon 8. Kerroksen lattia kylmä. Ps. Japanissakin on talvi.

Ja Japanissa vielä usein sisällä kylmempää kuin Suomessa. Kaveri asui vuoden Kyotossa eikä kuulemma koskaan ole palellut yhtä paljon,

Kyllähän siinä huoli herää, jos vanhemmilla ei ole edes sen verran rahaa, että saisi ostettua sängyn lapselleen. Tuskin silloin huolehditaan siitä että lapsella olisi mitään muutakaan, kuten talveksi lämmintä vaatetta päälle tai tarpeeksi ruokaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

Yleensä sossua haukkuvat jättävät kertomatta tosiasiat, kuten 4v oli yön yksin kotona tai ilman ruokaa kun äidin piti huoltaa kynnet. Harmi ettei sossu voi kertoa omaa näkemystään.

Mulla ei ole lapsia, mutta teen väikkäriä kulttuurintutkimukseen niin tuntui aivan järjettömän mielivaltaiselta ton sossun kommentti tälleen kulttuurintutkimuksen näkökulmasta. Huolestuin sosiaalityön laadusta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

"Onko jotain jäänyt kertomatta?" Ei tän keskustelun aihe edes ollut se, että miksi on sossun kanssa tekemisissä. Miksi se olisi pitänyt kertoa ja ehkä tunnustaa jotain pimeää?

Meillä tilanne oli se, että sairastin pitkään minkä seurauksena saimme lapsiperheiden kotipalvelua. Kunnan säädöksien takia sitä voi saada yleensä enintään 3 kuukautta, joten kotipalvelun loppuessa työntekijä teki lasun, kun jäimme ilman tukea. Siinä oli mainittu tämä huoli sängyn puutteesta myös. Sossun tekosia se ei varsinaisesti ollut, mutta lapsiperheiden kotipalvelun työntekijän, joka oli kiinteästi yhteyksissä sossun kanssa. Mä en ihan ymmärrä tätä leuhkimista, että me pidämmekin omista asioista huolen. Eiköhän suurin osa niin tee, joka pystyy, osaa ja voi. Se itsemääräämisen valta voidaan teiltäkin jonakin päivänä ottaa pois joten teinä olisin hiljaa ja tyytyväinen.- se jolla äiti nukkui olkkarissa

Ja siis sitten kun sossu alkoi asioihin puuttumaan, niin eivät puuttuneet auttamalla arjessa vaan kiinnostuivat tietämään kaikenlaista perheestä. Miksi asutaan missä asutaan, miksi lapsi ei näe isäänsä, miksi ei kahta sänkyä. Tästäkin tuli suuri huolenaihe, että lapsi kaipaa isäänsä. En ihan ymmärrä, miten minun olisi pitänyt tuossa tilanteessa terveysongelmien keskellä isäksikin muuttua tai muuttaa isästä sellainen, että häntä voisi tavata. Se vielä selvennykseksi, että masennussairaudesta ei ollut kyse, masennuksen takia lapsiperheiden kotipalvelua ei ainakaan täällä kenellekään anneta. Ap

Eiköhän kotikäynnillä ole kiinnitetty huomio siihen, että lapsella ei asunnossa ole EDES sänkyä. Näitä koteja on, joissa lapsi on siivottu täysin pois näkyvistä. Ei lelun lelua, ei vaatteita eikä edes sitä sänkyä todentamassa, että se asunto tosiaan on lapsenkin koti. Vai siivoatteko te muka muutenkin kaiken elämisen merkit pois asunnoistanne päiväsajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä heräsi huoli, että "lapsella ei ole omaa huonetta". Lapsella oli oma huone kaksion makuuhuoneessa, missä hänellä oli parisänky. Itse nukuin olohuoneessa sohvalla, mutta ei vaikuttanut mihinkään että selitin tämän, ilmeisesti eivät uskoneet että äiti nukkuisi sohvalla.

70- luvulla meidän kolme henkinen perhe asuttiin yksiössä. Mikä on ongelma? Ei mulle ainakaan mitään traumoja jäänyt.

Tämä. Onko jokin tietty neliömäärä siis nykyään joka pitää olla? Aika sairasta jos sellasia määritellään. Tai tietty lelumäärä.

Kyllä minusta tuollaiset sänkykommentit antavat osviittaa siitä että huonossa yhteiskunnallisessa asemassa oleva perhe voi joutua aika mielivaltaisten kommenttien kohteeksi. Esim. nähdään patjalla nukkuminen elämänhallinnan puutteena vaikka olisi käytännöllinen ratkaisu joka tuttu muista maista.

Me asuttiin keskustassa kaksiossa, että voidaan elää ilman autoa ja kävellä helposti kirjastoon ja terveyskeskukseen koulun lisäksi. Sossu yritti ehdotella, että muutettaisiin lähiöön saadaksemme kolmion. Sieltäkin pääsee kuitenkin bussilla keskustaan. Itse en olisi viihtynyt yhtään lähiössä, mutta painostuksen tuloksena muutettiin ihan vähän kauemmas erilaiseen kaksioon, missä ei ole parveketta, mutta pohjaratkaisu ja tilan määrä kelpasi sossulle paremmin. Vieläkin on kyllä ikävä kesähuonetta. - se jolla sanomista tuli, koska äidillä vuode olkkarissa

Tuo on ihan kamalaa. Että ihmisiä saa painostaa noin elämään sossun määrittelemillä kriteereillä. Ei ihan ihmisoikeudet toteudu jos ei saa itse valita asuntoaan vaan huostaanoton pelossa pitää valita se mistä sossu tykkää.

Helsingissä asuvana moni tuttavani ja myös meidän perhe asui kaksiossa esikoisen ollessa pieni, jotkut kahden lapsen kanssa ennen muuttoa isompaan. Koskaan ei sossu tai muukaan viranomainen ole puuttunut tähän.

Siksi kysyn, miksi sosiaalityöntekijän kanssa on asioitu, ei tässä maassa kaksioissa asuvat automaattisesti joudu minnekään sossun huolilistalle. Onko jotain jäänyt kertomatta?

"Onko jotain jäänyt kertomatta?" Ei tän keskustelun aihe edes ollut se, että miksi on sossun kanssa tekemisissä. Miksi se olisi pitänyt kertoa ja ehkä tunnustaa jotain pimeää?

Meillä tilanne oli se, että sairastin pitkään minkä seurauksena saimme lapsiperheiden kotipalvelua. Kunnan säädöksien takia sitä voi saada yleensä enintään 3 kuukautta, joten kotipalvelun loppuessa työntekijä teki lasun, kun jäimme ilman tukea. Siinä oli mainittu tämä huoli sängyn puutteesta myös. Sossun tekosia se ei varsinaisesti ollut, mutta lapsiperheiden kotipalvelun työntekijän, joka oli kiinteästi yhteyksissä sossun kanssa. Mä en ihan ymmärrä tätä leuhkimista, että me pidämmekin omista asioista huolen. Eiköhän suurin osa niin tee, joka pystyy, osaa ja voi. Se itsemääräämisen valta voidaan teiltäkin jonakin päivänä ottaa pois joten teinä olisin hiljaa ja tyytyväinen.- se jolla äiti nukkui olkkarissa

Ja siis sitten kun sossu alkoi asioihin puuttumaan, niin eivät puuttuneet auttamalla arjessa vaan kiinnostuivat tietämään kaikenlaista perheestä. Miksi asutaan missä asutaan, miksi lapsi ei näe isäänsä, miksi ei kahta sänkyä. Tästäkin tuli suuri huolenaihe, että lapsi kaipaa isäänsä. En ihan ymmärrä, miten minun olisi pitänyt tuossa tilanteessa terveysongelmien keskellä isäksikin muuttua tai muuttaa isästä sellainen, että häntä voisi tavata. Se vielä selvennykseksi, että masennussairaudesta ei ollut kyse, masennuksen takia lapsiperheiden kotipalvelua ei ainakaan täällä kenellekään anneta. Ap

Apua... Ei Ap tässä ketjussa, vaan olkkarissa nukkuja. Sori!

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sossu edes tietää kenellä perheessä on sänky ja kuka siinä nukkuu? Meillä ei ole koskaan kukaan käynyt tarkastamassa kuinka monta sänkyä kotonamme on, saatikka asunneliöitä tai muita huonekaluja. Ai niin mutta mehän emme eläkään sossun tuilla vaan kustannamme perheemme elämän ihan itse. Taitaa olla syyt lastensuojeluun ihan jossain muussa kuin huonekalujen lukumäärässä.

Eihän sossut voikaan tietää, ellei kukaan ole heille siitä maininnut muista syistä. Meillä ainakin tähän olisi ollut mahdollisuus aikanaan neuvolan tädin toimesta. Hän on käynyt meillä molempien lasten synnyttyä, joten on luonnollisesti nähnyt, missä ja miten asutaan...