Haluatko että kuolemaasi surraan vai juhlitaan?
Itse kun kuolen, haluan että kaverit pitävät kunnon ryyppäjäiset ja muistelevat vanhoja hyviä aikoja. En halua mitään masentumisia. Ei kuolema ole paha asia.
Kommentit (19)
Sopivassa suhteessa molempia, kiitos.
ei väliä, tehkööt mitä lystäävät. tai olkoot tekemättä mitään. en ole niin merkittävä henkilö että kannattaisi juhlia, surra tai muistella.
Pelkäänpä, ettei vaimo oikein pääsisi siitä yli, niin paljon surisi. Yritänkin siksi kovasti elää häntä pidempään. Toisaalta hän haluaa elää pidempään kuin vanhempansa, joten on tässä vielä työsarkaa edessä.
Jos jonkun kuolemaa juhlitaan niin ei kyllä ole ollut kovin kummoinen ihminen. Se ryyppäjäisten pitäminenkin on suremista, koska siellä jaellaan hyviä muistoja vainajasta.
Mieluiten surraan. Ei ole kovin kiva ajatus, että kaverit juhlisivat kuolemaani. Se kuulostaa siltä, että olisivat vain iloisia kun pääsisivät minusta.
En halua että kukaan muistaa minua.
Yleensä ihmiset juhlivat asioita, joita ovat odottaneet tai toivoneet pitkään. Esim. juhlitaan uutta työpaikkaa, juhlitaan lapsen saamista, juhlitaan lottovoittoa jne. Olisi perin kummallista juhlia jonkun kuolemaa.
Kukin tehköön niin kuin hyvältä tuntuu.
En muuten usko, että Maarit Feldt-Ranta olisi toivonut, että SDP peruu pikkujoulunsa kuten on tehty. Hän olisi varmasti mielellään ajatellut, että kaverit kokoontuvat ja itkevät ja nauravat ja nostavat kuppia hänen muistokseen. Sama kävisi itselleni ihan hyvin.
Harva pystyy juhlimaan läheisen ja tärkeän ihmisen kuolemaa. Vaikka ehkä ajatustasolla haluaisikin.
En halua. Haluaisin, että minut vietäisiin metsäneläimille syötäväksi. Ja unohdettais koko juttu. Mutta ei meidän lakien puitteissa ole valitettavasti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Harva pystyy juhlimaan läheisen ja tärkeän ihmisen kuolemaa. Vaikka ehkä ajatustasolla haluaisikin.
Sitä ihmistä ja hänen elämäänsä siinä juhlitaan, ei kuolemaa.
Tietenkään ne, joiden elämä on kuoleman myötä radikaalisti muuttunut, eivät pysty juhlimaan. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin meillä kaikilla aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva pystyy juhlimaan läheisen ja tärkeän ihmisen kuolemaa. Vaikka ehkä ajatustasolla haluaisikin.
Sitä ihmistä ja hänen elämäänsä siinä juhlitaan, ei kuolemaa.
Tietenkään ne, joiden elämä on kuoleman myötä radikaalisti muuttunut, eivät pysty juhlimaan. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin meillä kaikilla aika vähän.
Niiden, joille ko. henkilö oli merkityksellinen, elämä muuttuu väistämättä tavalla tai toisella. Niiden, joille ko. henkilö ei ollut merkityksellinen, ei ole mitään syytä juhlia. Kuka sitä jonkun random tyypin elämää juhlistaisi.
Miksi haluaisin mitään, minähän olen silloin kuollut.
Juhlat ehdottomasti. En halua ateistina myöskään hautapaikkaa vaan haluan tuhkat pitää kipata synnyinkuntani järveen.
Juhlat. Haluan että elämääni juhlitaan.
Vierailija kirjoitti:
Harva pystyy juhlimaan läheisen ja tärkeän ihmisen kuolemaa. Vaikka ehkä ajatustasolla haluaisikin.
On suvussani ollut juhlan aihetta, helpottunut olo, parin menehtyneen tyypin kohdalla ja yksi on vielä jäljellä jota aion juhlia kun eroon pääsee. Niin kamalia riesoja aiheuttamassa vähän väliä harmia muille ja kamalan ahneita. Ihan mitättömistä asioista tehdään kamala riita. Kaikilla päihde addiktio ja paljon muita lisäksi.
Bileet, tietenki.