Olen alkoholisti.
Ja olen ollut kuukauden selvinpäin!!! Päätin kuukausi sitten, että nyt riittää ja hyvin on mennyt. Välillä tulee kauhea viinanhimo, mutta se menee ohi. Kävin jopa ystäväni kanssa baarissa, join alkoholittoman drinkin ja mulla oli tosi hauskaa! Hauskaa voi olla myös selvinpäin. En halua juoda alkoholia enää ikinä. Tiedän, että kuukausi on lyhyt aika, mutta olen toiveikas ja ennen kaikkea sisukas.
Muita alkoholisteja?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta kysyn että kuinka moni teistä vastaajista asuu jonkun kanssa? Jos asut niin miten ne näkee teidän juomisen?
Tähän ei näemmä ole juuri tullut vastauksia, ja minäkin olen väärä vastaamaan koska olen asunut aina yksin... mutta vastaan silti, tavallani: juomiseni on käynyt joka kerta rankemmaksi kun olen menettänyt rakkaan / ystävän / kaverin / muun tärkeän ihmisen. Tärkeä huomio: en syytä ulkopuolista tekijää vaan ymmärrän että kun ei ole enää vaaraa joutua häpeään, annan itseni retkahtaa syvemmälle. Nämä tärkeät ihmiset ovat nimittäin olleet niin lähellä että he olisivat huomanneet jos olisin heidän läsnä ollessaan juonut runsaammin.
Minunhan pitäisi olla juomatta koska raittius on terveellistä, ja minun hyvinvoinnilleni tärkeää. Mutta koska en tunne olevani minkään arvoinen, ainoa rajoittava tekijä on ollut muiden ihmisten kautta tunnettu häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tänään ajatellut ottaa mitä juomista illan ratoksi?
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tänään ajatellut ottaa mitä juomista illan ratoksi?
😂
No olisiko olutpäivä tänään…
Olen lopettanut vuosia sitten. Koska:
Humalassa himoitsin miehiä.
Muisti meni.
Hirveä krapula.
Rahaa meni viinaan ja taksiin .
Olin aika ikävä ihminen.
Nyt selvin päin. Voin mennä autolla joka paikkaan ja on hienoa muistaa kirkkaasti. Rahaa on säästynyt. Iho on parantunut ja olen laihtunutkin. Itsetunto on kohonnut. Suosittelen..
Onhan meitä! Minä olen ollut reilu 6 vuotta riemuraittiina. Mielitekoja ei ole lainkaan, sen verran tuli pohjalla käytyä. Uniin se alkoholi tulee viikoittain. Toisaalta hyvä, ne muistuttavat lisää.on kyse.
En ole koskaan käyttänyt kannabista. Juon liikaa. Onnellisimmillani olen ollut silloin kun olin täysin päihteetön. Olin kieltämättä yksinäinen, mutta onnistuin hakemaan elämääni sisältöä liikunnasta ja retkeilystä. Silloin olin niin hyvässä kunnossa että jos olisi yhtäkkiä tullut kutsu viikon erämaavaellukselle 20 kg rinkka selässä ja vaikka vähän reippaammallakin tahdilla, ei olisi ollut mitään ongelmia. Tein tuohon aikaan myös pyörälenkkejä n. 7 tuntia viikossa. Oma "ihmelääkkeeni" on luonto, ja osittain liikunta. Jos on ongelmia, ei kannata ryhtyä suorittamaan vaan pitää enemmänkin olla läsnä, tuntea ympäristönsä.