Lue keskustelun säännöt.
Miten nämä jotkut narskuäidit eivät tajua, etteivät antaneet lapsilleen sitä, mitä lapsi tarvits?
27.11.2019 |
Vaan ottivat lapsesta sen, mitä itse tarvitsivat. Hyötyivät lapsestaan. Esim. saivat kiikkiin rikkaan miehen, joka olisi muuten kohta ottanut eron, nyt makselee lapsen äidille tämän elämästä, koska yhteinen lapsi, tai mainetta ystävien silmissä koska saivat lapsen ja hoitavat äitiyden mallikelpoisesti, kun koko aikana eivät anna lapselle sitä, mitä lapsi tarvitsee?
Ymmärrän ihmisen inhimillisen vaillinaisuuden, ei kukaan vanhempi anna lapselle kaikkea sitä, mitä lapsi tarvitsee (myös rajoja ja rajoittamista), mutta terve vanhempi on tästä lapsen edessä aikanaan pahoillaan, jos lapsi ”reklamoi”, ja ymmärtää oman vaillinaisuutensa vanhempana. Ja kykenee ottamaan vastuun siitä, eikä syytä siitä lasta, että tähän sattui vanhemman vaillinaisuus.
Nyt on puhe narsistivanhemmista, jotka eivät myönnä, etteivät antaneet lapselleen sitä, mitä tämä tarvitsi ja jotka sen lisäksi ottivat lapseltaan sen, mitä itse tarvitsivat, ja lapsen täyttäessä 18 odottavat, ettei lapsella ole murheita ja ongelmia sen takia, ettei vanhempi antanut, mitä lapsi tarvitsi!
Tietenkin sellaisella lapsella on ongelmia ja murheita ja niihin on narsistivanhempi syyllinen! Jos lapsi olisi saanut sitä mitä tarvitsee, eli hyvät, toimivat eväät elämään, niin vanhempi ei joutuisi vastaamaan lapsen ongelmiin.
Ja siis korostan edelleen, että terveidenkin vanhempien lapsilla voi olla ongelmia, koska he eivät saaneet sitä, mitä tarvitsivat, mutta siitä ei synny ongelmaalapsen ja vanhemman välille, koska lapsen valittaessa ongelmaa, vanhempi ei syyttele lasta vastuuttomuudesta vaan koittaa auttaa tai jos ei osaa niin sanoo niin (ja kestää avuttomuuden itsessään).
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
Ap
Tiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua on vaikea ymmärtää, koska normaali ihminen jättää tuollaiset ihmissuhteet taaksensa. Sinä itse päätät haluatko olla tekemisissä vanhempasi kanssa.
Juuri näin. Mennyt on mennyttä, eikä märehtimällä muutu. Nyt yrität ap ymmärtää, että äitisi oli mikä oli ja sinä jatkat elämääsi omalla tavallasi. Piste.
Kukaan ei saa omalta vanhemmaltaan kaikkea. Edes hyviltä vanhemmilta. Pointti onkin, että oppii sietämään pettymyksiä ja vajavaisuutta ja on kiitollinen siitä, mitä on saanut.
Kiitos ei. Tuollainen tekee ihmisestä täydellisen lampaan. Noista kuuluu asettaa tekijöille tuomiot, ei alistua sille, että muut vain satuttavat. Rikollisen on itsensä kannettava vastuu asioistaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
ApTiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Tämä vastaus tarkoittaa, että neuvoa ei ole olemassakaan. Tai sanoja itsekin ymmärtää, ettei neuvossa kerrota lainkaan, miten se tehdään. Silloin se ei ole neuvo, josta olisi mitään apua. Siksi sitä on turha hänen itsensäkään mielestä toistaa.
Ap
Kaikenlisäksi minun äitini opetti, että saan kaiken, mitä tarvitsen ja enemmänkin. Se on eri asia, kuin teillä, jotka koitte jo pieninä, ettette saa mitä tarvitsette. Minulle se valkeni vasta saatuani omat lapset.
Ap
Ajattele, sinun lapsesi todennäköisesti ovat viisaampia ja eivät anna sinun narsistisuutesi pilata elämäänsä, sillä heillä on rakastava isä, joka heidät kasvattaa ja heitä tukee. Olet jo todennut, että äitisi äiti oli kylmä ihminen ja julma äidillesi. Itse pidät tästä isoäidistä, kuitenkaan et ymmärrä että se vaurioitti äitisi minäkuvaa. Äitisi yritti kasvattaa sinusta ymmärtäväistä ihmistä, joka olisi vahva ja osaisi kantaa itsensä. Kuitenkin olisi t halunnut, että hän olisi lellinyt sinua. Ja että olisit saanut elää lapsesta saakka ilman huolen häivää, oppimatta elättämään itseäsi. Lapsiasi kaltoinkohtelet ja et ilmeisesti edes tajua että se on aivan oma aikasi, valita heidän huonosti kohtelunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja erityisesti on puhe narsistiäideistä.
ApKaikki tekee lapsia vain tyydyttämään omia narsistisia tarpeitaan.
Samaa mieltä. Ei kukaan tee lapsia sen vuoksi, että haluaa antaa jollekin elämän. Kaikki tekee lapset itselleen: lapsi antaa minulle jotain, ehkä sitä ehdotonta rakkautta, tai ainakin lapsi on minun kokonaan tms.
Eivät tee, ihminen hankkii lapsia jatkaakseen ja laajentaakseen rakkauttaan.
ApNo hyvin sinäkin olet jatkanut ja laajentanut rakkautta, vai mitä? Pikemminkin siirtänyt onnettomuutta ja huonoa äitiyttä seuraavaan sukupolveen. Ja ainoastaan sen vuoksi ettet ole koskaan kyennyt oikeasti ajattelemaan lapsiasi ja niiden tarpeita, vaan jumittunut itseesi omaan lapsuuteesi. Huomattavasti pahempi narsisti ja enemmän lapsillensa pahaa tehnyt kuin äitinsä tämä kivikissa. Miltähän tuntuu kun tuon huomaa oman äitinsä ikäisenä?
En ole saanut sitä mitä tarvitsen, tämä johtuu ainostaan siitä.
ApOnko koskaan tullut mieleen, että ehkä oma äitisikään ei saanut sitä mitä tarvitsi?
Mitä hän teki asialle? Häh? Ei voi valittaa, jos ei tee asian korjaamiseksi YHTÄÄN MITÄÄN, kuten hän ei tehnyt. Hän käytti minua oman pahan olonsa purkamiseen, se, etten mä saanut sitä mitä mä tarvitsin on raskaasti hänen syytään. Emme ole samalla viivalla siinä LAINKAAN.
Ap
Ette olekaan, sinä olet potensseissa huonompi äiti kuin omasi oli. Lopeta ketjujen tekeminen, siitä ei tule kuin huono olo itsellesi ja muille. Ja jos teet sit siksi että olet yksinäinen voit miettiä miksi olet yksinäinen, johtuisiko tuosta omasta persoonastasi. Vai onko sekin täysin äitisi vika? Entä sitten kun omat lapsesi tulevat syyttämään sinua kehnosta äitiydestä, millä puolustaudut kun äitisi ei saa puolustautua omalla kehnolla lapsuudellaan? Josko kannattaisi lopettaa netissä märinä, suostua kerrankin katsomaan peiliin mitä siellä näkyy ilman "mutta kun äiti" selityksiä. Sillä jos sinä saat selittää omaa käytöstäsi äidilläsi, äitisi saa tehdä saman omalla äidillään ja historiallaan. Ja sinä taas et halua uskoa, että äitisi on oman historiansa kasvattama samoin kuin sinä olet. Jos sinä et ymmärrä historiaa äitisi käyttäytymisessä miksi sinun lastesikaan pitäisi ymmärtää? Eli he saavat huutaa maailmalle mikä hirveä narskuäiti heillä on. Ja heillä tosiaan paljon enemmän syytä huutaa kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja erityisesti on puhe narsistiäideistä.
ApKaikki tekee lapsia vain tyydyttämään omia narsistisia tarpeitaan.
Samaa mieltä. Ei kukaan tee lapsia sen vuoksi, että haluaa antaa jollekin elämän. Kaikki tekee lapset itselleen: lapsi antaa minulle jotain, ehkä sitä ehdotonta rakkautta, tai ainakin lapsi on minun kokonaan tms.
Eivät tee, ihminen hankkii lapsia jatkaakseen ja laajentaakseen rakkauttaan.
ApNo hyvin sinäkin olet jatkanut ja laajentanut rakkautta, vai mitä? Pikemminkin siirtänyt onnettomuutta ja huonoa äitiyttä seuraavaan sukupolveen. Ja ainoastaan sen vuoksi ettet ole koskaan kyennyt oikeasti ajattelemaan lapsiasi ja niiden tarpeita, vaan jumittunut itseesi omaan lapsuuteesi. Huomattavasti pahempi narsisti ja enemmän lapsillensa pahaa tehnyt kuin äitinsä tämä kivikissa. Miltähän tuntuu kun tuon huomaa oman äitinsä ikäisenä?
En ole saanut sitä mitä tarvitsen, tämä johtuu ainostaan siitä.
ApOnko koskaan tullut mieleen, että ehkä oma äitisikään ei saanut sitä mitä tarvitsi?
Mitä hän teki asialle? Häh? Ei voi valittaa, jos ei tee asian korjaamiseksi YHTÄÄN MITÄÄN, kuten hän ei tehnyt. Hän käytti minua oman pahan olonsa purkamiseen, se, etten mä saanut sitä mitä mä tarvitsin on raskaasti hänen syytään. Emme ole samalla viivalla siinä LAINKAAN.
Ap
Ethän sinäkään tee "asialle" yhtään mitään, paitsi valitat täällä päivästä toiseen ja käytät omia lapsiasi (ja miestäsi, ja kissoja, ja palstalaisia) oman pahan olosi purkamiseen. Eivätkä omat lapsesi saa mitä tarvitsevat, ja se on raskaasti sinun syytäsi. Ette tosiaan ole äitisi kanssa samalla viivalla, sinä olet paljon pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kumpi mieluummin: äiti, jonka suurin rike oli antaa pois lapsensa heppalehdet vai äiti, jolla on liian kiire ulista vauvapalstalla ja sen takia muuttaa pois lastensa luota?
Jätetään tämä mt ongelmainen yksin ulisemaan onnettomuuttaan, ei hän ota neuvoja vastaan. Lähettäkää ylläpidolle asiaton- nootteja, jospa bännäisivät koko ihmisen. Ihan sama itsensä puolesta, nolatkoon miten paljon tahansa mutta noita hänen lapsiaan käy oikeasti sääliksi. Kirjoittaa niin tunnistettavasti, että lapset joutuvat koulussa kiusatuksi. Ilmeisesti haluaa siirtää mahdollisimman paljon onnettomuutta seuraavaan sukupolveen, todellinen vuoden äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, sinun lapsesi todennäköisesti ovat viisaampia ja eivät anna sinun narsistisuutesi pilata elämäänsä, sillä heillä on rakastava isä, joka heidät kasvattaa ja heitä tukee. Olet jo todennut, että äitisi äiti oli kylmä ihminen ja julma äidillesi. Itse pidät tästä isoäidistä, kuitenkaan et ymmärrä että se vaurioitti äitisi minäkuvaa. Äitisi yritti kasvattaa sinusta ymmärtäväistä ihmistä, joka olisi vahva ja osaisi kantaa itsensä. Kuitenkin olisi t halunnut, että hän olisi lellinyt sinua. Ja että olisit saanut elää lapsesta saakka ilman huolen häivää, oppimatta elättämään itseäsi. Lapsiasi kaltoinkohtelet ja et ilmeisesti edes tajua että se on aivan oma aikasi, valita heidän huonosti kohtelunsa.
Tuollahan ei ole mitään tekemistälasteni viisauden kansa, vaan ainoastaan olosuhteiden erilaisuuden.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on narsistisen käyttäytymisen perusmalli - otetaan se, minkä katsotaan itselle kuuluvan eli kaikki ja toisella on vain enintään käyttöarvoa. Eivät he ajattele toimivansa väärin, hehän tekevät oikein omasta mielestään.
Lapseni tuskin tulevat koskaan käsittämään, etten ole saanut sitä mitä olisin tarvinnut, koska ovat itse saaneet paljon enemmän, ei heilleole sellainen ilmapiiri tuttua, missä heihin puretaan kaikki oma paha oloja kehuta, että he saavat aivan kaiken ja paljon enemmän, kuin tarvitsevat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on narsistisen käyttäytymisen perusmalli - otetaan se, minkä katsotaan itselle kuuluvan eli kaikki ja toisella on vain enintään käyttöarvoa. Eivät he ajattele toimivansa väärin, hehän tekevät oikein omasta mielestään.
Joo, ainoa vaan, että äitini puheet olivat täysin toista luokkaa. Hän väitti tuollaista isästäni ja tämän äidistä.
Ap
Puolet kansakunnasta on nykyään narsisteja tai erityisherkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
ApTiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Tämä vastaus tarkoittaa, että neuvoa ei ole olemassakaan. Tai sanoja itsekin ymmärtää, ettei neuvossa kerrota lainkaan, miten se tehdään. Silloin se ei ole neuvo, josta olisi mitään apua. Siksi sitä on turha hänen itsensäkään mielestä toistaa.
Ap
Se neuvo alkaa siitä, että sinun pitää hyväksyä se, että sinulla oli tuollainen äiti. Kun pääset siihen tilanteeseen, että äitisi nyt vain oli huono äiti, niin olet tosi pitkällä. Sen jälkeen antaa anteeksianto, jonka lopputuloksena äitisi ei ole sinulle mitään velkaa. Ja kun velkomisesi päättyy, olet äidistäsi vapaa. Sen jälkeen äitisi ei enää herätä sinussa sen kummempia tunteita.
Huom. Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se EI tarkoita sitä, että äitisi toiminta on ok. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että saat vapautuksen äidistäsi. Sen avulla päästät hänestä irti.
Toiset ihmiset pääsevät irti menneisyydestä hyväksymällä oman tilanteen. Toiset taas pääsevät irti menneisyydestä empatian kautta, eli kun ymmärtävät äidin oman lapsuudenkohtalon eli sen, miksi äidistä tuli sellainen kuin tuli. Toiset ihmiset joutuvat käymään läpi anteeksiantoprosessin, eli joka päivä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, antavat äidille anteeksi jokaisen yksityiskohdan.
Pointti on, että _sinun_ pitää tehdä työ. Äitisi ei sitä voi tehdä.
Ohjeita hyväksymiseen: googlaa Echart Tollea, esim https://mielenihmeet.fi/4-lainausta-hetkessa-elamisesta-eckhart-tollelt…
Ohjeita empatiaharjoitukseen, sovella tätä tai googlaa empatiakarttaa https://digi.hel.fi/documents/197/Kuva_menetelmapohjat_Empatiakartta.pdf
Ohjeita anteeksiantoon http://www.tuulikkisaaristo.fi/?cat=25
Terv.
Se käyttäytymistieteilijä
Voi hyvää päivää taas tämän kahjon kanssa... Ei tämän tekstistä saa edes mitään selvää, muuta kuin minäminäminäminäminä ja MINÄ TARVITSEN!!!! Lol.
Ihmisestä tulee narsisti, jos jää paljon vaille omassa lapsuudessaan, kuten äidillesikin on käynyt. Äidiltäsi sinun on kuitenkin turha odottaa katumusta tai anteeksipyyntöä, koska siihen narsisti ei kykene, edes omassa mielessään. Jos äitisi aiheuttaa sinussa pääosin vain mielipahaa ja katkeruutta, katkaise välit. Kukaan ei tule palkitsemaan sinua siitä, että ylläpidät suhdetta kamalan ihmisen kanssa. Itsesi vuoksi sinun kannattaa hyväksyä tosiasia, että sinua kohdeltiin lapsuudessa väärin ja se ei muutu. Se ei kuitenkaan ollut oma vikasi, eikä oikein. Sitten asia tulisi osata jättää taakse, ettei se pilaa omaa elämääsi. Tähän tarvitset todennäköisesti ammattimaista apua. Esimerkiksi Kela tukee pidempiaikaisiakin psykoterapioita.
Ymmärrän, että katkerat ajatuksesi äitiäsi kohtaan ovat sinulle turvallisia ja saat niistä edes jonkinlaista mielihyvää. Vihan ja katkeruuden loppuminen ei kuitenkaan tarkoita, että kokemasi asiat olisivat hyväksyttäviä. Ei ne ole, mutta päästämällä vihasta irti, saisit elää vapaammin ja parempaa elämää ja ennen kaikkea omaa elämääsi ilman lapsuutesi painolastia. Saisit elämästä enemmän irti. Tsemppiä tiellesi!
T. Narsistin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
ApTiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Tämä vastaus tarkoittaa, että neuvoa ei ole olemassakaan. Tai sanoja itsekin ymmärtää, ettei neuvossa kerrota lainkaan, miten se tehdään. Silloin se ei ole neuvo, josta olisi mitään apua. Siksi sitä on turha hänen itsensäkään mielestä toistaa.
ApSe neuvo alkaa siitä, että sinun pitää hyväksyä se, että sinulla oli tuollainen äiti. Kun pääset siihen tilanteeseen, että äitisi nyt vain oli huono äiti, niin olet tosi pitkällä. Sen jälkeen antaa anteeksianto, jonka lopputuloksena äitisi ei ole sinulle mitään velkaa. Ja kun velkomisesi päättyy, olet äidistäsi vapaa. Sen jälkeen äitisi ei enää herätä sinussa sen kummempia tunteita.
Huom. Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se EI tarkoita sitä, että äitisi toiminta on ok. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että saat vapautuksen äidistäsi. Sen avulla päästät hänestä irti.
Toiset ihmiset pääsevät irti menneisyydestä hyväksymällä oman tilanteen. Toiset taas pääsevät irti menneisyydestä empatian kautta, eli kun ymmärtävät äidin oman lapsuudenkohtalon eli sen, miksi äidistä tuli sellainen kuin tuli. Toiset ihmiset joutuvat käymään läpi anteeksiantoprosessin, eli joka päivä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, antavat äidille anteeksi jokaisen yksityiskohdan.
Pointti on, että _sinun_ pitää tehdä työ. Äitisi ei sitä voi tehdä.
Ohjeita hyväksymiseen: googlaa Echart Tollea, esim https://mielenihmeet.fi/4-lainausta-hetkessa-elamisesta-eckhart-tollelt…
Ohjeita empatiaharjoitukseen, sovella tätä tai googlaa empatiakarttaa https://digi.hel.fi/documents/197/Kuva_menetelmapohjat_Empatiakartta.pdf
Ohjeita anteeksiantoon http://www.tuulikkisaaristo.fi/?cat=25Terv.
Se käyttäytymistieteilijä
Jos äitini haluaa, että minä pidän häneen muodolliset ja asialliset välit, ettei hänen tarvitse kohdata sitä, että hänet heivataan pois jostain syystä, niin sitten se on niin. Jos haluan jotain muuta niin minua haukutaan, ettei kukaan välitä minusta, kuuluisin hoitoon ja tällaista. Kun oma äiti sanoo, että kuuluisit hoitoon, niin siis se on sellainen asia, että siinä saattaa alkaa epäillä oikeuksiaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
ApTiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Tämä vastaus tarkoittaa, että neuvoa ei ole olemassakaan. Tai sanoja itsekin ymmärtää, ettei neuvossa kerrota lainkaan, miten se tehdään. Silloin se ei ole neuvo, josta olisi mitään apua. Siksi sitä on turha hänen itsensäkään mielestä toistaa.
ApSe neuvo alkaa siitä, että sinun pitää hyväksyä se, että sinulla oli tuollainen äiti. Kun pääset siihen tilanteeseen, että äitisi nyt vain oli huono äiti, niin olet tosi pitkällä. Sen jälkeen antaa anteeksianto, jonka lopputuloksena äitisi ei ole sinulle mitään velkaa. Ja kun velkomisesi päättyy, olet äidistäsi vapaa. Sen jälkeen äitisi ei enää herätä sinussa sen kummempia tunteita.
Huom. Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se EI tarkoita sitä, että äitisi toiminta on ok. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että saat vapautuksen äidistäsi. Sen avulla päästät hänestä irti.
Toiset ihmiset pääsevät irti menneisyydestä hyväksymällä oman tilanteen. Toiset taas pääsevät irti menneisyydestä empatian kautta, eli kun ymmärtävät äidin oman lapsuudenkohtalon eli sen, miksi äidistä tuli sellainen kuin tuli. Toiset ihmiset joutuvat käymään läpi anteeksiantoprosessin, eli joka päivä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, antavat äidille anteeksi jokaisen yksityiskohdan.
Pointti on, että _sinun_ pitää tehdä työ. Äitisi ei sitä voi tehdä.
Ohjeita hyväksymiseen: googlaa Echart Tollea, esim https://mielenihmeet.fi/4-lainausta-hetkessa-elamisesta-eckhart-tollelt…
Ohjeita empatiaharjoitukseen, sovella tätä tai googlaa empatiakarttaa https://digi.hel.fi/documents/197/Kuva_menetelmapohjat_Empatiakartta.pdf
Ohjeita anteeksiantoon http://www.tuulikkisaaristo.fi/?cat=25Terv.
Se käyttäytymistieteilijäNo pointti on se, että äitini rääkyy kuin raivostunut vauva, jos teen noin. Vinkkejä siihen?
Ap
Äitinä sinun pitäisi tietää, miten rääkyvää, raivostunutta vauvaa kohdellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kyselet itsestäänselvyyksiä? Vastasit jo otsikossa omaan kysymykseesi. Äitisi on narsisti, ja siksi ei ole osannut olla sulle tukena. Tiedät kyllä mitä sinun pitäisi tehdä, mutta et halua tehdä sitä. Asiasta on jauhettu jo vuosikausia, ja olet saanut kaiken mahdollisen avun ja tuen.
Mitä pitäisi tehdä? Tiedänkö minä myös sen, miten se tehdään?
ApTiedät, koska se neuvo on annettu sinulle sataan kertaan.
Et vain halua kuulla sitä.
Tämä vastaus tarkoittaa, että neuvoa ei ole olemassakaan. Tai sanoja itsekin ymmärtää, ettei neuvossa kerrota lainkaan, miten se tehdään. Silloin se ei ole neuvo, josta olisi mitään apua. Siksi sitä on turha hänen itsensäkään mielestä toistaa.
ApSe neuvo alkaa siitä, että sinun pitää hyväksyä se, että sinulla oli tuollainen äiti. Kun pääset siihen tilanteeseen, että äitisi nyt vain oli huono äiti, niin olet tosi pitkällä. Sen jälkeen antaa anteeksianto, jonka lopputuloksena äitisi ei ole sinulle mitään velkaa. Ja kun velkomisesi päättyy, olet äidistäsi vapaa. Sen jälkeen äitisi ei enää herätä sinussa sen kummempia tunteita.
Huom. Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se EI tarkoita sitä, että äitisi toiminta on ok. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että saat vapautuksen äidistäsi. Sen avulla päästät hänestä irti.
Toiset ihmiset pääsevät irti menneisyydestä hyväksymällä oman tilanteen. Toiset taas pääsevät irti menneisyydestä empatian kautta, eli kun ymmärtävät äidin oman lapsuudenkohtalon eli sen, miksi äidistä tuli sellainen kuin tuli. Toiset ihmiset joutuvat käymään läpi anteeksiantoprosessin, eli joka päivä, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, antavat äidille anteeksi jokaisen yksityiskohdan.
Pointti on, että _sinun_ pitää tehdä työ. Äitisi ei sitä voi tehdä.
Ohjeita hyväksymiseen: googlaa Echart Tollea, esim https://mielenihmeet.fi/4-lainausta-hetkessa-elamisesta-eckhart-tollelt…
Ohjeita empatiaharjoitukseen, sovella tätä tai googlaa empatiakarttaa https://digi.hel.fi/documents/197/Kuva_menetelmapohjat_Empatiakartta.pdf
Ohjeita anteeksiantoon http://www.tuulikkisaaristo.fi/?cat=25Terv.
Se käyttäytymistieteilijäNo pointti on se, että äitini rääkyy kuin raivostunut vauva, jos teen noin. Vinkkejä siihen?
ApÄitinä sinun pitäisi tietää, miten rääkyvää, raivostunutta vauvaa kohdellaan.
Niin, ei hylätä.
Ap
En minäkään ole lapsena saanut sitä, mitä olisin tarvinnut. Tunsin itseni ei-tärkeäksi aina nelikymppiseksi saakka. Isälleni oli aina muut ihmiset tärkeämpiä kuin minä.
Nelikymppisenä sitten oivalsin, että en voi elää lapsuutta uudelleen. Vaikka isäni muuttuisi, ja alkaisi nyt antamaan minulle kaiken se, mitä en lapsena saanut - niin se ei parantaisi minua. Koska ongelma on minun sisäisessä lapsessani, eikä mikään ulkopuolinen sitä voi täyttää. Tajusin, että minun pitää vain surra menetykseni pois. Ja kun sain surtua, niin pystyin hyväksymään, että olipa paska isä, mutta sellaista se elämä on.