Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7936)
-> jatkoa
Moni heistäkin, jotka ovat löytäneet biologisen isänsä tai äitinsä vasta aikuisena, ovat löytäneet selityksen monelle asialle, ja ehkä jopa muodostaneet vanhempaan tunneyhteyden. Se biologia on niin vahva, kun oma tytär on perinyt meistä ne kaikkein ikävimmät, mutta myös ne parhaat piirteet.
Moni kipuilee vaikka keskittymisongelmien, mt-ongelmien tai jonkun persoonallisuuspiirteen kanssa. Asian kanssa on helpompi elää, kun tietää että kyseessä on perinnöllinen seikka. Tyttärelläni on aina avaimet hukassa. Niin on minullakin. Ja isälläni ja isoisälläni! Ajattele, millaiseksi itsetunto muodostuu, kun osan virheistä ja puutteista voi tuolla tavalla hyväksyä. Vrt. perhe, jossa toinen vanhempi ainoastaan läksyttää, että miksi olet tuollainen tai et tätäkään osaa.
Tämä ei poista vanhemman kiintymystä ja rakkautta lapsiinsa, vaikka myöntää, että biologia on tärkeää. Tunnen rakastavia adoptiovanhempia, mutta tiedän myös, että heidän lapsensa ovat teininä tai parikymppisenä myös halunneet ottaa yhteyttä biologisiin vanhempiinsa. Se ei ole se ja sama, kenen vauva sieltä synnäriltä mukaan lähtee.
T. Rakastava isä, jonka ei tarvinnut sitä testiä tehdä. Tunnen ihmisiä, joiden olisi pitänyt
Eräskin ystävä tappeli lapsesta oikeudessa asti ja sieti persoonallisuushäiriöisen exän kaikkia temppuja feikkilasuista ja uusien miesystävien väkivallasta lähtien. Elareihin ja käräjille paloi valtava summa rahaa. Kunnes lapsen ollessa 11, selvisi, että lapsi ei ollutkaan hänen. Arvaa, menikö kaveri rikki? Arvaa, sainko lohduttaa, ja tuleeko enää ehjäksi? Ne kaikki sossun kyykytykset, kusitestit purkkeihin, turhat kuulustelut poliisin ja sosiaalityöntekijän läsnäollessa, vandalisoitu auto, odotus siitä, meneekö joululahja tänä vuonna perille, se koulussa tehty isänpäiväkortti... kaikki turhaa ja valhetta. En ole kenenkään koskaan nähnyt itkevän sillä tavalla.
Ihme, että kaveri on edelleen hengissä.
Tuota taustaa vasten pitäisin jonkun nenän nyrpistelyä isyystestistä synnärillä melko pienenä haittana. Lapsella on oikeus biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus biologisiin lapsiinsa, jos he eivät sitä kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin vuoksi menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi luottaa johonkuhun joka on jakanut persettänsä ympäriinsä ja jonka aivot ei ole rationaaliset vaan täysin vietävissä. Kun ymmärtää naisten aivotoimintoja ja psykologiaa ymmärtää ettei naisiin voi luottaa eikä niiden varaan voi laskea tai rakentaa elämää . Ottaisin sen aika kevyesti jos joku lapsistani olis jonku toisen miehen spermaa. Sellaista sattuu 2026 paljonkin.
Sattuuko? Siis oikeasti, vaiko vain sinun mielikuvituksessasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies haluaa isyystestin niin ihan ok. mutta sinulla on sama oikeus vaatia mieheltä testiä, joiden kanssa mies on ollut tekemisissä esim. naistyökaverit tai naapurit ja perheeseen on syntynyt lapsi. Miehesi voi olla myös naapurin lapsen isä ja sinulla on oikeus, ihan samalla tavalla kuin miehellä sulkea isyys testein.
Kysymys on luottamuspulasta, molemmin puolin.
Se, että mies on jonkun tuntemattoman lapsen isä, ei vertaudu läheskään samalla tavalla, erityisesti, jos ei tiedä olevansa. Onhan tuokin kauhea petos, jos lapsi on saatettu alulle omassa liitossa pettämällä, ja hyvä peruste päättää kyseinen liitto. Se miehen lapsi ei kuitenkaan jää sinulle riippakiveksi, eikä sinulla ole häntä kohtaan mitään velvollisuuksia.
Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä.
Jos mies haluaa päättää suhteen, ja mennä salarakkaan luokse asumaan, sinulle jää velvollisuus maksaa elareita lapsesta, jota et ole synnyttänyt, etkä välttämättä pääse edes tapaamaan. Lain kirjain sanoo yhtä, mutta tarpeeksi manipuloimalla ne lasten tapaamiset ovat parin tunnin mittaisia, jossain masentavassa kopissa viranomaisten valvonnan alla. Ja sitä lasta ei välttämättä koskaan tuoda siihen tapaamiseen.
Jos tapaat lapsen, joka kerta hänet tavatessasi joudut tapaamaan henkilön, joka petti luottamuksesi pahimmalla mahdollisella tavalla, ja mahdollisesti käyttäytyy törkeästi sinua kohtaan. Lapsi muistuttaa siitä, että hän ei oikeasti ole synnyttämäsi, eikä hänessä ole tippaakaan perimääsi. Hän muistuttaa ulkoisesti miehen nykyistä naista, ja kertoo kuinka uusi äiti on paljon kivempi ja heillä on iso talo ja parempia leluja.
Jossain vaiheessa lapsi ei halua tavata sinua ollenkaan, koska sopivasti aina tapaamisten kohdalle järjestyy jokin matka tai tapahtuma, joita sinulla ei ole varaa järjestää, koska maksat edelleen elatusmaksuja sen toisen naisen lapsesta.
Vielä kun sinusta henki jättää, se toisen naisen lapsi voi tulla vaatimaan osuuttaan kuolinpesästä sinun lastesi kustannuksella, jos olet tuosta kuormituksesta jotenkin hengissä/järjissäsi selvinnyt, ja onnistunut omiakin lapsia vielä hankkimaan.
Se ensimmäinen tapaus on törkeä petos, ja hyvä peruste purkaa pitkäkin liitto. Harva nainen haluaa jäädä asumaan yhteen miehen kanssa, joka on liiton aikana tehnyt muiden kanssa lapsia.
Toinen tapaus taas... en edes keksi sanoja tai sopivaa rangaistusta. Täysin laillistahan tämä on, ja tuleekin olla, vaikka joissain maissa tuollaisesta tempusta voi edelleen napsahtaa kuolemantuomio/"kunnia"väkivaltaa. En tietenkään kannata noin alkukantaisia ja naisia alistavia järjestelmiä, vaan pientä viilausta testien saatavuuteen (ei testipakkoa), ja mahdollisuutta purkaa vanhemmuus, huoltajuus ja elatusvelvollisuus oikeuden päätöksellä täysi-ikäisen (tai esim. yli 15 v) lapsen tai toisen vanhemman pyynnöstä ilman ikärajaa, jos biologinen vanhemmuus voidaan sulkea pois. Biologisella vanhemmalla tai lapsella tätä oikeutta ei tulisi tietenkään olla, paitsi tietenkin adoptiotapauksissa ja pitkäaikaisessa huostaanotossa, kuten nykyäänkin on.
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa niistä lapsista, joiden sosiaalinen isä ei ole sama kuin biologinen isä, saa alkunsa hedelmöityshoidoista. Olisi turhaa ja nöyryyttävää pakottaa ihmiset, jotka ovat nähneet hurjasti vaivaa saadakseen ylipäätään lapsen, testeihin toteamaan että eihän se ole edes oma.
Näkisin, että näin intiimi asia kuuluu ihmisten oman päätöksen piiriin. Eli nykyinen systeemi on hyvä; jokainen saa isyystestin halutessaan. Neuvoloissa ehkä voitaisiin muistuttaa isiä tästä mahdollisuudesta, jottei kukaan kokisi että halusi testin muttei saanut.
Ehdottomasti olisi turhaa ja nöyryyttävää sekä kustannustehotonta pakottaa kaikki vanhemmat testiin. Ja mielestäni myös eettisesti väärin. Jos yksin synnyttävä vanhempi/vanhemmat haluavat pitää salaisuutena lapsen geneettisen alkuperän, ei sitä pitäisi päästää viranomaisrekistereihin. Lapsen täyttäessä x vuotta, tulisi lapsella olla maksuton oikeus saada tieto myös biologisista vanhemmistaan, mikäli tieto on saatavilla.
Nykyisessä systeemissä jokainen ei saa isyystestiä omalla päätöksellään. Siihen tarvitaan molempien huoltajien suostumus tai yhden huoltajan suostumus ja lastenvalvojan päätös.
Isyystesti tulisi olla saatavilla sekä isälle että äidille maksuttomasti ja yksityisesti sp-tautitestin tapaan. Voi olla myös niin, että synnyttävä äiti ei ole ihan varma, kuka on lapsen oikea isä, mutta ei uskalla testiä hakea, koska pelkää herättävänsä puolison epäilykset tai loukkaavansa häntä. Sama toisin päin, isä ei voi teettää isyystestiä, jos lapsen äiti ei sitä halua. Moni nainen on tässäkin ketjussa sanonut jättävänsä koko puolison, jos edes pyytäisi testiä.
Kumman kuulisit mieluummin eläkepäivilläsi: "Mauri/Maija, teetin salaa 40 vuotta sitten isyystestin, ja lapsemme todella ovat omaa verta ja lihaa" vai "Mauri/Maija, lapsesi ja lapsenlapsesi ovat muuten oikeasti Antin/Ainon lapsia ja lapsenlapsia"? Jokainen on erilainen, mutta itselleni jälkimmäisen kuuleminen on noin 15 miljoonaa kertaa pahempi uutinen.
Lisäksi isyys pitäisi voida testin perusteella oikeudessa purkaa ilman ikärajaa lapsen tai huoltajan/vanhemman toimesta. Näinhän ei nyt ole. Ranskassa et saa ilman painavaa syytä ja oikeuden päätöstä edes testata isyyttä. Yksityisen testin tilaaminen jenkkifirmalta ja sen ottaminen salaa lapselta siellä on rikos.
Kenen etua tällainen systeemi tosiasiassa palvelee? Lasten? Äitien? Isien? Vai petollisten ja valehtelevien ihmisten etua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Fiksu mies! Jos maailmassa on joku asia mihin ei voi luottaa, se on aivan varmasti ensimmäisenä naiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Toki voisi ottaa, jos epäilys herää. Mutta pitää myös hyväksyä se fakta, että siinä samalla tulee sanoneeksi "epäilen sinun pettäneen, tulleen raskaaksi ja uskottelevan lapsen olevan minun".
Ja ymmärtävän, ettei sen jälkeen suhde välttämättä enää ole kuin ennen.
Mietin itseäni tuohon tilanteeseen, niin ei mikään olisi enää kuin ennen. Ei olisikaan sitä luulemaani luottamusta, lisäksi epäilisin toisen epäilevän koska itse pettää.
Lapsiluku jäisi siihen yhteen, ja edessä olisi pitkät parisuhdeterapiat, jotta voisi edes kutakuinkin miettiä jatkoa pariskuntana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Toki voisi ottaa, jos epäilys herää. Mutta pitää myös hyväksyä se fakta, että siinä samalla tulee sanoneeksi "epäilen sinun pettäneen, tulleen raskaaksi ja uskottelevan lapsen olevan minun".
Ja ymmärtävän, ettei sen jälkeen suhde välttämättä enää ole kuin ennen.
Mietin itseäni tuohon tilanteeseen, niin ei mikään olisi enää kuin ennen. Ei olisikaan sitä luulemaani luottamusta, lisäksi epäilisin toisen epäilevän koska itse pettää.
Lapsiluku jäisi siihen yhteen, ja edessä olisi pitkät parisuhdeterapiat, jotta voisi edes kutakuinkin miettiä jatkoa pariskuntana.
Siksi kyseinen testi pitäisi voida ottaa yksityisesti, jotta tuollaista epäilyä ei tulisi. Itse voisin omassa suhteessani ottaa ilman, että puoliso olisi moksiskaan. Isyys on niin itsestää selvää. Lähinnä miettisi turha rahanmenoa, mikä on myös syy sille, että testin tulisi olla neuvolassa/synnärillä maksuton tai ainoastaa nimellinen maksu.
Itse kävin kerran varmuuden vuoksi klamydiatestissä kun oli jotain kutinaa, ja mietin josko johtuu jostain vanhasta panosta (en ole pettänyt ks. suhteessa, joka jatkuu edelleen 15 vuoden jälkeen. Teininä nuoruuden sekoilusuhteissa kyllä tuli tämäkin tehtyä, ja koettua myös petetyksi tuleminen). Monet sp-taudit, klamydia mukaan lukien, voivat uinua ilman oireita jopa vuosia.
Minulla ei ollut klamydiaa, kutina johtui jostain muusta ja meni ohi. Jos olisin kertonut käyväni testissä varmuuden vuoksi, silloinen tyttöystävä olisi voinut ottaa asian järkevänä varotoimenpiteenä, jos yhtään taudeista tietää tai suhtautuu asioihin järki- eikä tunneperäisesti.
Olisi myös mahdollista, että hän olisi syyttänyt pettäjäksi ja valehtelijaksi, ja alkanut riehumaan ja heittelemään astioita.
En ottanut selvää tunnereaktioista, vaan kävin testissä ihan itse. Ei hän tiedä asiasta vieläkään, eikä tarvitsekaan. Jos olisi ollut positiivinen, silloin hänellä olisi tietysti oikeus tietää, koska asia koskee myös hänen kehoaan.
En edelleenkään ole nähnyt ainuttakaan hyvää perustelua, miksi kumpi tahansa vanhempi ei saisi ottaa lapsesta isyystestiä yksityisesti. Voinhan otattaa lapsesta vaikka hemoglobiiniarvot tai verensokerin mainitsematta puolisolle asiasta.
Kenen etua palvelee se, että isyyden peruminen 2 v jälkeen on lähes mahdotonta, ja se, että viralliseen testiin tarvitaan molempien vanhempien suostumus? Jos vien lapsen neuvolaan, koska se näyttää naapurin Reijolta, isyystestiä ei voida ottaa, jos vaimo ei ole antanut suostumusta. En tiedä, miten käytännössä menee, onko kirjallinen, vahva tunnistautuminen vai pitääkö olla fyysisesti paikalla. Kenen etua tämä palvelee, ja keneltä se on pois, jos isyystestejä saisi matalammalla kynnyksellä ja isyyden voisi perua ilman aikarajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rautalangasta: jos herää epäily, että lapsi ei ole oma ja vaimo ei suostu testiin, pitää ensin erota ja hakea aikaa lastenvalvojalle. Mikä idea tässäkin on? Lapsi olikin vähän villi kortti geenilotossa, mutta oma. Erottin turhaan ja kaikki hävisivät.
Lapsi ei ole oma... ehditkö saada eroprosessin loppuun ja ajan lastenvalvojalle ja testit valmiiksi, jos lapsi on vaikka 8 kk, ja huomaat että sehän näyttääkin ihan naapurin Reijolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Toki voisi ottaa, jos epäilys herää. Mutta pitää myös hyväksyä se fakta, että siinä samalla tulee sanoneeksi "epäilen sinun pettäneen, tulleen raskaaksi ja uskottelevan lapsen olevan minun".
Ja ymmärtävän, ettei sen jälkeen suhde välttämättä enää ole kuin ennen.
Mietin itseäni tuohon tilanteeseen, niin ei mikään olisi enää kuin ennen. Ei olisikaan sitä luulemaani luottamusta, lisäksi epäilisin toisen epäilevän koska itse pettää.
Lapsiluku jäisi siihen yhteen, ja edessä olisi pitkät parisuhdeterapiat, jotta voisi edes kutakuinkin miettiä jatkoa pariskuntana.
Miehen pitäisi kuitenkin sokeasti uskoa, mitä nainen sanoo, ja elää itse sen kalvavan tunteen kanssa, että toinen on mahdollisesti pettänyt, ja sen lisäksi lapsikaan ei ehkä ole oma?
Jos siis epäilys herää. Yleensä ei herää, koska suurin osa lapsista on omia. Joskus ei herää, vaikka pitäisi, kuten tuossa ystäväni tapauksessa, jossa lapsi oli 11 ennen kun isä tiesi.
Jos vaimoni pyytäisi minua antamaan näytteen jonkun toisen naisen isyystestiä varten (olettaen, että meillä on joskus ollut kanssakäymistä), suostuisin heti. Miten tämä vaikuttaa suhteeseen tai luottamukseen? Jos on kerran mahdollista, että olen lapsen isäehdokas, asia tulee sulkea testillä pois. Jos tiedän, että toinen nainen puhuu puuta heinää, ja isyyteni ei ole kronologisesti mahdollista, suostun silti. Totean, että tuo valehtelee, ja sitten DNA-testikin sanoo 99,998% varmuudella, että hän valehtelee. Case closed ja kaikilla on hyvä mieli, paitsi sillä valehtelijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on 100%-varma lapsen isyydestä, mutta vaatii isyystestiä, niin enemmän kuulostaa kiusaamiselta ja vainoharhaisuudelta. Jos isyystesti tehdään, pitää testin haluaminen tehdä heti selväksi lastenvalvojalla. Jos myöhemmin, jälkikäteen isyystestiä aletaan tehdä, niin maksaa todella pitkän pennin. Itse jättäisin tuollaisen äijän, vaikka miten olisikin lapsen isä. Suhteeseen tulee ilman muuta paha särö, jos toinen osoittaa epäluottamusta, vaikka tietää, että nainen ei ole pettänyt. Nainen voi tietysti osoittaa miehelle testin avulla, että ähäkutti, siitäs sait.
Eri asia sitten, jos mies perustelee isyystestin välttämättömyyden sillä, että miehellä ja naisella ei koskaan ole aikomustakaan avioitua ja haluaa turvata lapselle esim. perintöoikeudet. Mieshän voi olla vaikka tahollaan aviossa samaan aikaan ja lapsi olisi au-lapsi. Tai miehellä olisi muitakin lapsia muista suhteista ja haluaa tehdä kaikille virallisesti selväksi todistuksen avulla, että on tämän lapsen isä. Tarkoittaen siis täysin vilpittömästi vain lapsen parasta ja tehden sen täydessä rakkaudessa.
Mutta suhdetta hiertävä asiahan tämä on joka tapauksessa.
Miehet voi ihan hyvin tehdä nämä testit, ilman että nainen saa koskaan siitä tietää. Niin minäkin tein, ei ollut mikään vaikea operaatio eikä maksanut paljon.
Sain varmistuksen ja kaikki on hyvin.
En panisi tätä testiä yhteiskunnan maksettavaksi kuitenkaan, vaan kukin tehköön sen omalla rahallaan jos näkee sellaiseen tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiystesti myös. 10% lapsista on väärä vanhempi.
Naisten kannattaa jättää ne lapset tekemättä, jos on tälläisiä kultakimpaleita tarjolla isäksi, kuin tässä ketjussa.
Ja sit ihmetellään jotain miesten yksinäisyys epidemiaa. Johtuisikohan se tarjolla olevan tavaran heikkolaatuisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Toki voisi ottaa, jos epäilys herää. Mutta pitää myös hyväksyä se fakta, että siinä samalla tulee sanoneeksi "epäilen sinun pettäneen, tulleen raskaaksi ja uskottelevan lapsen olevan minun".
Ja ymmärtävän, ettei sen jälkeen suhde välttämättä enää ole kuin ennen.
Mietin itseäni tuohon tilanteeseen, niin ei mikään olisi enää kuin ennen. Ei olisikaan sitä luulemaani luottamusta, lisäksi epäilisin toisen epäilevän koska itse pettää.
Lapsiluku jäisi siihen yhteen, ja edessä olisi pitkät parisuhdeterapiat, jotta voisi edes kutakuinkin miettiä jatkoa pariskuntana.
Miehen pitäisi kuitenkin sokeasti uskoa, mitä nainen sanoo, ja elää itse sen kalvavan tunteen kanssa, että toinen on mahdollisesti pettänyt, ja sen lisäksi lapsikaan ei ehkä ole oma?
Jos siis epäilys herää. Yleensä ei herää, koska suurin osa lapsista on omia. Joskus ei herää, vaikka pitäisi, kuten tuossa ystäväni tapauksessa, jossa lapsi oli 11 ennen kun isä tiesi.
Jos vaimoni pyytäisi minua antamaan näytteen jonkun toisen naisen isyystestiä varten (olettaen, että meillä on joskus ollut kanssakäymistä), suostuisin heti. Miten tämä vaikuttaa suhteeseen tai luottamukseen? Jos on kerran mahdollista, että olen lapsen isäehdokas, asia tulee sulkea testillä pois. Jos tiedän, että toinen nainen puhuu puuta heinää, ja isyyteni ei ole kronologisesti mahdollista, suostun silti. Totean, että tuo valehtelee, ja sitten DNA-testikin sanoo 99,998% varmuudella, että hän valehtelee. Case closed ja kaikilla on hyvä mieli, paitsi sillä valehtelijalla.
Jos toinen epäilisi minun pettäneen ja hankkiutuneen raskaaksi huijaten hänet toisen lapsen isäksi, niin oltaisiin epäilyksissä jo niin syvissä vesissä, etten voisi luottaa häneen enää koskaan.
Mielessäni kävisi koko ajan, että mitä hän on itse tehnyt, että herää noin vakavat syytökset mieleen.
En pystyisi enää luottamaan. Sen jälkeen aina kun toinen sanoisi menevänsä harrastustreeneihin, saunailtaan tms, epäilisin tämän menevän oikeasti salarakkaan luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vertaus olisi se, että mies salarakkaan kanssa vaihtaa lapset synnärillä sen salarakkaan lapseen. Imetät, hoidat ja ruokit jonkin toisen naisen lasta. Järjestät syntymäpäiviä lapselle, joka ei ole omasi. Saat äitienpäivikortin lapselta, joka on toisen naisen synnyttämä."
Jos epäilisin toisen tekevän näin, ja epäilisin siihen pisteeseen, että vaatisin tekemään äitiystestin.
Niin en perustaisi hänen kanssaan perhettä ollenkaan. Asioita voi miettiä jo ennen raskauden alkamista.
Tietenkin voi ja kannattaa miettiä ennen kun lapsia alkaa tekemään. Joskus se lapsi saa alkunsa irtosuhteesta, ja suhteessa usein vahingossa. Joskus salasuhteessa.
Se epäily isyydestä alkaa usein kun lapsi syntyy. Synnytyslaitoksella on vähän myöhäistä miettiä perheen perustamista, koska siinä on usein jo lyöty hynttyyt yhteen, ja lapsikin on jo maailmassa. Mutta joku siinä lapsessa ei näytä ihan siltä kuin pitäisi. Jokin tunne, puolison ele, joku jäi kalvamaan.
Mikä on sellainen hyvä peruste, että lapsesta ei saisi yksityisesti ja omalla suostumuksella ottaa testiä tällaisessa tapauksessa?
Toki voisi ottaa, jos epäilys herää. Mutta pitää myös hyväksyä se fakta, että siinä samalla tulee sanoneeksi "epäilen sinun pettäneen, tulleen raskaaksi ja uskottelevan lapsen olevan minun".
Ja ymmärtävän, ettei sen jälkeen suhde välttämättä enää ole kuin ennen.
Mietin itseäni tuohon tilanteeseen, niin ei mikään olisi enää kuin ennen. Ei olisikaan sitä luulemaani luottamusta, lisäksi epäilisin toisen epäilevän koska itse pettää.
Lapsiluku jäisi siihen yhteen, ja edessä olisi pitkät parisuhdeterapiat, jotta voisi edes kutakuinkin miettiä jatkoa pariskuntana.
Miehen pitäisi kuitenkin sokeasti uskoa, mitä nainen sanoo, ja elää itse sen kalvavan tunteen kanssa, että toinen on mahdollisesti pettänyt, ja sen lisäksi lapsikaan ei ehkä ole oma?
Jos siis epäilys herää. Yleensä ei herää, koska suurin osa lapsista on omia. Joskus ei herää, vaikka pitäisi, kuten tuossa ystäväni tapauksessa, jossa lapsi oli 11 ennen kun isä tiesi.
Jos vaimoni pyytäisi minua antamaan näytteen jonkun toisen naisen isyystestiä varten (olettaen, että meillä on joskus ollut kanssakäymistä), suostuisin heti. Miten tämä vaikuttaa suhteeseen tai luottamukseen? Jos on kerran mahdollista, että olen lapsen isäehdokas, asia tulee sulkea testillä pois. Jos tiedän, että toinen nainen puhuu puuta heinää, ja isyyteni ei ole kronologisesti mahdollista, suostun silti. Totean, että tuo valehtelee, ja sitten DNA-testikin sanoo 99,998% varmuudella, että hän valehtelee. Case closed ja kaikilla on hyvä mieli, paitsi sillä valehtelijalla.
"Jos vaimoni pyytäisi minua antamaan näytteen jonkun toisen naisen isyystestiä varten (olettaen, että meillä on joskus ollut kanssakäymistä), suostuisin heti. Miten tämä vaikuttaa suhteeseen tai luottamukseen? Jos on kerran mahdollista, että olen lapsen isäehdokas, asia tulee sulkea testillä pois. "
Totta kai on eri asia, jos tiedetään toisen pettäneen / parilla on avoin liitto. Sehän muuttaa heti asiaa, kun kyse on tiedosta eikä aivan puskista nousseesta epäilyksestä.
Ihan järkevää tehdä isyystesti, aina.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.