Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7931)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Suututko pomollesi kanssa töissä, jos kyselee varmistuksen perään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Suututko pomollesi kanssa töissä, jos kyselee varmistuksen perään?
Minulla ei ole läheistä ja syvää luottamusta vaativaa suhdetta pomoni kanssa, niin en nyt ihan tavoita vertausta.
No jos ollaan normaalissa monogaamisessa parisuhteessa, niin vähän epäluottamuslauseelta ja ylilyönniltä tuo kuulostaa. Mutta mikäs siinä, lähinnä tulee mieleen että mitenköhän mies, onko ollutkaan uskollinen jos epäilee. Toisaalta, kun tuommoinen kerran on mahdollista tarkistaa, niin miksei olisi vain normaali toimenpide.
Kumman kuulisit mieluummin eläkepäivilläsi: "Mauri/Maija, teetin salaa 40 vuotta sitten isyystestin, ja lapsemme todella ovat omaa verta ja lihaa"
Jos oma mies sanoisi noin, ihmettelisin asiaa kovasti, koska lastenvalvoja kysyi häneltä tarvetta isyystestiin ja mies sanoi, ettei tarvitse tehdä. Ihmettelisin myös sitä, että onko mies kuurosokea vai mitä vikaa hänellä on päässä, kun lapsista näkee ja kuulee hyvin helposti kuka heidän isänsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että investoi koko loppuelämän! Ei kuule varmaan tee niin kun on jo niin vastahakoinen aluksi. Sinä investoit kaiken ja mies ei mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Hyvä tuommoinen: "joo ymmärrän täysin ja on järkevää ja perusteltua, mutta loukkaantuisin silti verisesti. "Ei tässä ketään olla syyttämässä.
Kuvitellaan että puolisoille annetaan avioliiton solmimisessa nappi joka maagisesti tietää ja paljastaa onko toinen puolisoista ikinä murhannut ketään. Se jos oma puoliso sellaista painaa, ei tarkoita että hän epäilisi minua murhaajaksi, enkä näe mitään syytä loukkaantua tai tunne oloani petetyksi.
Tosielämässä puolisoita paljastuu murhaajiksi ja naisia pettäjiksi ja eihän se mikään kiva juttu ole mutta elettävä sen mukaan mitä on.
Olet varmaan samoja tyyppejä jotka loukkaantuu avioehdosta: "Mitä, aiotko jättää mut!?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä AP:n miestä. Kyllähän moni uusperheessä asuva mies investoi paljonkin rahojaan vaimon lapsiin ihan mielellään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä AP:n miestä. Kyllähän moni uusperheessä asuva mies investoi paljonkin rahojaan vaimon lapsiin ihan mielellään.
Kaksi eri asiaa. Toisessa käytännössä asia tiedossa ja toisessa potentiaalisesti yllätys 20 vuotta myöhemmin kun oma lapsi tekee jonkun myheritage-jutun että kumppani onkin pettäjä. Tässä ei nyt naiselta olla pyytämässä mitään.
Tämä on ihan oikea ongelma ja maasta riippuen lukemat heittelee, mutta konservatiivinenkin arvio tietääkseni että 1-2% miehistä elättää tietämättään jonkun toisen lasta. Lapsellinen käytös, kiukuttelu ja stigmatisointi ei auta asiaa kun tämä kaikki murhe on ohutettavissa helpolla testillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tietää olevansa aina äiti toisin kuin isä. Jos olisin mies, luultavasti itsekin haluaisin tehdä. Oma mies leikitteli ajatuksella, kun odotin esikoistamme. Sanoin, että tekisi ihmeessä testin ja että asia olisi minulle täysin ok, koska en halua että meidän välissä on mitään epäluottamusta. Ei sitten kuitenkaan tehnyt, eikä muiden lapsien kohdalla asia enää noussut esille.
Itse toteaisin, että juu toki isyystestin voi tehdä.
Mutta mitäs tehdään tämän minussa heränneen epäluottamuksen kanssa. Ei palaisi tuon jälkeen suhde enää entiselleen, koska epäilisin toisen epäilleen minua siksi, että hänellä itsellään on salasuhteita.
Helppo puhua kun voi itse olla asiasta aina varma. Totuus on se, että näitä tapauksia tulee koko ajan vastaan, missä selviää että ei olekaan isä ja lapsi luuloista huolimatta sukua toisilleen. Ja osa toki pysyy salassa hamaan loppuun saakka.
Kuvittele että elettäisiin maailmassa jossa syystä x on aina miehen tehtävä allekirjoittaa avioliittopaperit viimeisenä ennenkuin ne viedään arkistoon. Jos sitten vuosia myöhemmin tulisi avioero, laitetaan omaisuus puoliksi jos miehen allekirjoitus on paperissa, muussa tapauksessa 90%-10% ositus miehen eduksi. Noniin. Tässä skenaariossa olisi varmasti ihailtavaa jos joku ei halua asiaa varmistaa ja varmaan joku mies saattaisi loukkaantua pyynnöstä nähdä allekirjoitus. Ymmärrät varmaan miksi on ihan järkevä ja kohtuullinen pyyntö naiselta että saisikos sen nyt kuitenkin nähdä?
Tämä kun oli vertauskuva niin ei tietenkään ole 1:1 vastaavuus. Tosielämässä on myös kolmas osapuoli eli se lapsi jonka pitää ilman testejä pystyä luottamaan äitinsä sanaan. Tästä kuitenkin kyse.
Kuten on jo sanottu, saa pyytää varmisteluita.
Mutta et voi vaatia, että toisen olisi otettava tämä epäilys hymyssäsuin vastaan, ja että testin jälkeen kaikki olisi kuin ennen.
Hyvä tuommoinen: "joo ymmärrän täysin ja on järkevää ja perusteltua, mutta loukkaantuisin silti verisesti. "Ei tässä ketään olla syyttämässä.
Kuvitellaan että puolisoille annetaan avioliiton solmimisessa nappi joka maagisesti tietää ja paljastaa onko toinen puolisoista ikinä murhannut ketään. Se jos oma puoliso sellaista painaa, ei tarkoita että hän epäilisi minua murhaajaksi, enkä näe mitään syytä loukkaantua tai tunne oloani petetyksi.
Tosielämässä puolisoita paljastuu murhaajiksi ja naisia pettäjiksi ja eihän se mikään kiva juttu ole mutta elettävä sen mukaan mitä on.
Olet varmaan samoja tyyppejä jotka loukkaantuu avioehdosta: "Mitä, aiotko jättää mut!?"
Jos kokisin tarvetta painaa tuosta napista, tietäisin suhteen olevan ohi.
Koska en jatkaisi suhdetta, jos tuollaista alitajuisesti epäilisin.
Hyvin huomaa miten toksisesti on tässäkin aiheessa mielipiteet muuttuneet seitsemässä vuodessa, kun lukee ketjun alkupuolella olevia viestejä. Se on ihan miehen oikeus tietää, että onko hänellä lapsia ja lapsen oikeus tietää isänsä.