Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Evoluutio on kyllä hoitanut tämän niin että vauvoilla yleensä on selkeästi isänsä piirteitä. Jos mies tai miehen suku ei näe vauvassa mitään tutun näköistä, isyystesti voi olla paikoillaan.

Tai jos vauvalla on tummempi ihonväri....

Isyystestin pitäsi olla synnytyslaitoksella automaatio.

Vierailija kirjoitti:

No entäpä haluavatko naiset sitten sellaista perhe-elämää, jossa mies toimii silloin tällöin epäreilusti tai ei-tasa-arvoisesti yhtä tiettyä lastaan kohtaan vuosikausien ajan?

Selkeästi ymmärtää ja tukee enemmän muita lapsiaan ja käyttäytyy kaikin puolin mukavammin heitä kohtaan, kun samalla syrjii yhtä?

Näinhän voi ilman isyystestin tuomaa varmaa tietoa käydä, jos muut lapset sattuvat muistuttamaan sekä ulkoisesti että henkisesti isää, mutta yhden isä kokee selkeästi erilaiseksi ja joutuu jatkuvasti miettimään, että onkohan tuon tenavan siementänyt ihan joku muu mies.

Jos miehellä olisi testattu fakta paperilla, että hän on tuonkin lapsen isä, hänen olisi huomattavasti helpompaa olla myös tasapuolinen ja reilu isä jokaiselle.

Mutta naisten "tunteita" eli pelkkää fiilistä ei toki voi loukata ja toimia järkevästi. Parempi perseillä niiden takia mahdollisesti yhden lapsen koko loppuelämä. 

Hyvä luoja sentään. Jos isä on niin mielisairas että syrjii yhtä lapsistaan ulkonäön perusteella, on parempi kun hän ei saa edes viikonloppuhuoltajuutta vaan valvotut tapaamiset silloin tällöin.

Vastaavasti jos mies sanoo, ettei epäile mitään, kuten otsikossa sanotaan, niin minä oletan voivani uskoa siihen, enkä siksi ota testiä epäluottamuslauseena. Jos en pystyisi uskomaan, mitä hän sanoo, en olisi suhteessa, saati niitä hypoteettisia lapsia tekemässä.

Eli siis sinun pitää uskoa, mitä mies sanoo, vaikka hän puhuu suoria älyttömyyksiä (ei epäile sinua mistään, mutta haluaa varmistaa, että se mitä epäilee, ei ole totta), mutta hänen ei tarvitse uskoa, että sinä olet luottamuksen arvoinen, etkä petä. Reilu meininki!

Ja tosiaan, sun lapset on hypoteettisia. Sitten kun olet miehesi kanssa yhdessä yrittänyt sitä lasta, toivonut joka kk tikku kädessä, vihdoin nähnyt siinä odotetut viivat, alkanut sen hormonimyrskyn, ruumilliset muutokset, pelot, onko kaikki hyvin, meneekö synnytys hyvin, voiko lapsi hyvin ja haluat, että miehesi olisi tukenasi tässä, mutta sähän tiedät, että ei hän voi olla vielä kympillä mukana, kun taustallahan on se ajatus, että ehkä sä nyt kumminkin olet pettänyt ja tässä odotetaan jonkun toisen lasta.

Siellä kun sitten kolmatta tuntia oksennat, on mukava ajatella, että no sitten kun tää on ohi niin testataan, oonko mä ollut luotettava, on se hyvä, että mies saa siitä haluamansa varmuuden, ihan oikein tekee, kun ajattelee, että mä tässä oksentelen ihan vieraan miehen lapsen takia, ehkä. Kato kun mahdollistahan se on.

Siinä synnytyskivuissakin on hyvä muistaa, että jo ihan kohta me ollaan tässä hommassa samalla viivalla, hetki vielä, niin kohta miehenkin silmiin syttyy ilo. Se ei ole vielä siinä, kun terve lapsi syntyy, se on sitten sinä päivänä kun saa spostiin sen elintärkeän, paljon odotetun testituloksen!

Mutta hei, se on naisen osa, me ollaan eevasta saakka niin epäluotettavaa porukkaa, että kyllä miehillä on oikeus sentään olla varmoja, että lapsi on heidän, ennen kuin investoivat tähän hommaan. Lasten tekohan on kumminkin naisten  hommaa ja se saadaan nähdä sittenkin kun hoitamisesta on kyse.

Silloin saat kuulla, että sähän niitä tahdoitkin. Näin toimii mies, joka alusta asti alkaa venkoilemaan testien kanssa, eikä näe, että tämä on teidän yhteinen, molemmille yhtä tärkeä asia. Joten varo vaan, mihin suhteeseen tosiaankin haluat hypoteettiset lapsesi tehdä. Täällä sitten kirjoittelet, että en ois osannut arvata,, että mun osallistuvasta miehestä tulee sohvaperuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos mitään epäiltävää ei ole, en näe testissä mitään ongelmaakaan. Turhaa rahanmenoahan se on, mutta jos hän maksaa sen omasta pussistaan, niin mikäpä siinä.

Kommentteja vilkaistuani lisään vielä, että en itse tekisi tästä mitään luottamus- tai valtapelijuttua. En itse missään tapauksessa antaisi mieheni esim. selata puhelintani, mutta ei isyystesti loukkaa minun tai hypoteettisen lapseni yksityisyyttä mitenkään. Se, että mies olisi lapseni isä, olisi siinä kohti jo julkista tietoa, isyystesti vain vahvistaisi sen.

No kukin valitsee tietty sen, minkälaisessa suhteessa valitsee olevansa. Onhan sitä olemassa avoimia suhteita, joissa avoimesti ollaan muidenkin kanssa. Silloin on ymmärrettävää testi teettää. Ja myös ne sp-tautikokeet.

Oikeastiko joku ajattelee ettei isyystestin pyytäminen ole epäluottamuslause jos mies sanoo ettei se sitä ole? :D

Mitä muuta se on?

Tokihan sitä voi todistella toiselle uskollisuuttaan kauppakuiteilla, puhelinlokeilla ja gps-jäljittimellä vaikka hautaan asti jos haluaa. Valtaosa taitaa kuitenkin kaivata suhdetta jossa ei vähän väliä tarvitse todistella syyttömyyttään.

Hyvä luoja sentään. Jos isä on niin mielisairas että syrjii yhtä lapsistaan ulkonäön perusteella, on parempi kun hän ei saa edes viikonloppuhuoltajuutta vaan valvotut tapaamiset silloin tällöin.

Nämä ihan sairaita juttuja kaikki. Mutta toisaalta avaa hyvin sitä toista ikuisuusjankutusta, että miksi miehet ei osallistu lasten- ja kodin hoitoon. No juuri tästä syystä, alusta asti ollaan oltu sitä mieltä, että koko lasten teko on aivan sairaalla pohjalla, tuskin nämä edes on minun ja ainakin tarvitsen mustaa valkoisella, että on minun tai muuten mä en ala mitään, paitsi pärstän perusteella syrjimään yhtä lasta ja pilaamaan sen elämän!

Jos todella ihan naisen suostumuksella lapset tehdään tuollaiseen ympäristöön, tietäen, että mies pitää sua vihollisena, joka on valmis tekemään minkä tahansa kamaluuden niin kyllä munkin puolesta saa loppuelämän vinkua sieltä talvivaatekarusellistaan, että miten tässä nyt näin kävi!

Ainoa sairas juttu tässä on se, että naiset perustavat parisuhteen, perheen ja jälkikasvun elämän näköjään ihan pelkän tunteen varaan. 

"Tärkeintä on, että minua ei epäillä ja tunteitani loukata, muuten saa kaikki mennä ihan miten päin persettä, kunhan tunne on oikeanlainen eikä minulle tule paha mieli". 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sairas juttu tässä on se, että naiset perustavat parisuhteen, perheen ja jälkikasvun elämän näköjään ihan pelkän tunteen varaan. 

"Tärkeintä on, että minua ei epäillä ja tunteitani loukata, muuten saa kaikki mennä ihan miten päin persettä, kunhan tunne on oikeanlainen eikä minulle tule paha mieli". 

Miehille se paha mieli näyttää tämän ketjun perusteella useammin tulevan.

Vierailija kirjoitti:

Kun tietää kuinka hirveitä pettäjiä naiset on ja kun tietää kuinka paljon naiset valehtelevat miehille niin yksikertaisesti naisen pelkkiin puheisiin ei vain yksikertaisesti voi luottaa. Jotta naisen sanaan voisi luottaa niin naisten pitäisi lopettaa valehtelu, myös ne pienet valkoiset valheet kun näiden takia se luottamus menetetään. Jos jää kiinni pienistä valkoisista valheista niin tottakai sitä alkaa miettimään että mistä muustakin valehdellaan 

Mites, jos et lähtisi koko parisuhteeseen, jossa et tunne voivasi luottaa toiseen pätkääkään?

En minä ainakaan menisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos mitään epäiltävää ei ole, en näe testissä mitään ongelmaakaan. Turhaa rahanmenoahan se on, mutta jos hän maksaa sen omasta pussistaan, niin mikäpä siinä.

Kommentteja vilkaistuani lisään vielä, että en itse tekisi tästä mitään luottamus- tai valtapelijuttua. En itse missään tapauksessa antaisi mieheni esim. selata puhelintani, mutta ei isyystesti loukkaa minun tai hypoteettisen lapseni yksityisyyttä mitenkään. Se, että mies olisi lapseni isä, olisi siinä kohti jo julkista tietoa, isyystesti vain vahvistaisi sen.

No kukin valitsee tietty sen, minkälaisessa suhteessa valitsee olevansa. Onhan sitä olemassa avoimia suhteita, joissa avoimesti ollaan muidenkin kanssa. Silloin on ymmärrettävää testi teettää. Ja myös ne sp-tautikokeet.

Itse olen sellaisessa suhteessa, jossa ollaan vain toistemme kanssa ja haluan, että pystymme luottamaan toisiimme täysin sekä uskollisuuden että kaiken muunkin suhteen. Näen, että koska minulla ei ole mitään salattavaa, testin voi aivan hyvin tehdä; se lisää luottamusta, koska silloinhan mies näkee, että oli oikeassa luottaessaan minuun. Kun taas testistä kieltäytyminen tai pyynnöstä kiihtyminen olisi sellaista toimintaa, joka vähentää luottamusta.

Vastaavasti jos mies sanoo, ettei epäile mitään, kuten otsikossa sanotaan, niin minä oletan voivani uskoa siihen, enkä siksi ota testiä epäluottamuslauseena. Jos en pystyisi uskomaan, mitä hän sanoo, en olisi suhteessa, saati niitä hypoteettisia lapsia tekemässä.

Tiesitkö, että luottamus on sitä, että luotetaan toiseen ilman, että tätä täytyy todistella.

Luottamus toki syntyy ajan kanssa, mutta jos suhteen edetessä kokee, ettei tähän toiseen voi luottaa, on ero parempi vaihtoehto kuin alkaa sitten todistelemaan milloin milläkin.

Kerrohan muuten sinä, että jos miehesi ei epäilisi sinun pettäneen, muttei ole varmaisyydestä, niin mitä siis olisi voinut tapahtua raskautesi alkamiseksi niin, ettei hän olekaan isä? Tämä logiikka ei vaan itselleni ole auennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos oma mies olisi vaatinut isyystestit, hän olisi saanut ne teettää. Minä en vaan halua parisuhdetta, jossa joudun epäilemään puolisoa ja rajoittamaan hänen liikkumistaan."

Meidän rouva sanoi, että se on ainoa tapa miehelle olla täysin varma, että lapsi on verisukulainen ja on viisasta olla luottamatta sokeasti kehenkään, varsinkaan alkutaipaleella. Kyllä hän teki pikku tarkistuksia missä ja kenen kanssa liikun, kun suhde oli aika tuore vielä. En minä siitä repinyt pelihousujani, vaan ajattelin, että hän on tosissaan kiinnostunut olemaan mun kanssa kimpassa. Nyt takana 24 vuotta hyvää avioliittoa ja kolme lastakin tehty.

En ole ikinä tarkistellut mieheni menoja, eikä hän minun. Mielestäni minulla ei ole siihen oikeutta, eikä hän ole antanut mitään syytä myöskään epäillä. Tiedän hänellä olleen yksi ihastu

Meillä on vaimon kanssa tapana olla tietoisia kummankin menoista, mutta kyse ei ole mustasukkaisuudesta, vaan välittämisestä. Kumpikin saa selailla toisen sähköposteja halutessaan, sekä puhelimia yms. Mitään salattavaa ei ole.

Niin se taitaa vähän mennä, kun ei luoteta toisiinsa pätkääkään. En kyllä tiedä, mitä tuollaisesta suhteesta saa, jos kokee toisen olevan niin epäluotettava. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sairas juttu tässä on se, että naiset perustavat parisuhteen, perheen ja jälkikasvun elämän näköjään ihan pelkän tunteen varaan. 

"Tärkeintä on, että minua ei epäillä ja tunteitani loukata, muuten saa kaikki mennä ihan miten päin persettä, kunhan tunne on oikeanlainen eikä minulle tule paha mieli". 

Tämänhän se. Suomalainen nainen ei oikeasti tahdo aikuistua siitä uhmaiästä ulos lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sairas juttu tässä on se, että naiset perustavat parisuhteen, perheen ja jälkikasvun elämän näköjään ihan pelkän tunteen varaan. 

"Tärkeintä on, että minua ei epäillä ja tunteitani loukata, muuten saa kaikki mennä ihan miten päin persettä, kunhan tunne on oikeanlainen eikä minulle tule paha mieli". 

 

Tämänhän se. Suomalainen nainen ei oikeasti tahdo aikuistua siitä uhmaiästä ulos lainkaan.

Mitä kaikkea sinä olet suhteessasi valmis todistamaan mustaa valkoisella?

Vierailija kirjoitti:

Kun tietää kuinka hirveitä pettäjiä naiset on ja kun tietää kuinka paljon naiset valehtelevat miehille niin yksikertaisesti naisen pelkkiin puheisiin ei vain yksikertaisesti voi luottaa. Jotta naisen sanaan voisi luottaa niin naisten pitäisi lopettaa valehtelu, myös ne pienet valkoiset valheet kun näiden takia se luottamus menetetään. Jos jää kiinni pienistä valkoisista valheista niin tottakai sitä alkaa miettimään että mistä muustakin valehdellaan 

Saisiko esimerkkejä noista pienistä valkoisista valheista, joita sinä tai ihan kuka mies tahansa on joutunut kuulemaan? Onko ne tyyliin "kylläpäs tuntui hyvälle" vai "teitpä hyvää ruokaa vaikka elämäsi ensimmäisen kerran kokkasit"?

Lapsista kyllä pitäisi nähdä onko isä oikea isä. Pienet lapset näyttävät aina isältään evolutiivisista syistä. Ilman isyystestiäkin jokainen näkee että minä olen lasteni isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tietää kuinka hirveitä pettäjiä naiset on ja kun tietää kuinka paljon naiset valehtelevat miehille niin yksikertaisesti naisen pelkkiin puheisiin ei vain yksikertaisesti voi luottaa. Jotta naisen sanaan voisi luottaa niin naisten pitäisi lopettaa valehtelu, myös ne pienet valkoiset valheet kun näiden takia se luottamus menetetään. Jos jää kiinni pienistä valkoisista valheista niin tottakai sitä alkaa miettimään että mistä muustakin valehdellaan 

Saisiko esimerkkejä noista pienistä valkoisista valheista, joita sinä tai ihan kuka mies tahansa on joutunut kuulemaan? Onko ne tyyliin "kylläpäs tuntui hyvälle" vai "teitpä hyvää ruokaa vaikka elämäsi ensimmäisen kerran kokkasit"?

Pitääkin muistaa tästä lähtien olla aina täysin rehellinen.

"Ai kokkasit? Turhaan käytettyä aikaa, sen verran karsean makuista"

"Ai ostit minulle lahjaksi näitä konvehteja, joita inhoan. No, laitan roskiin."

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sairas juttu tässä on se, että naiset perustavat parisuhteen, perheen ja jälkikasvun elämän näköjään ihan pelkän tunteen varaan. 

"Tärkeintä on, että minua ei epäillä ja tunteitani loukata, muuten saa kaikki mennä ihan miten päin persettä, kunhan tunne on oikeanlainen eikä minulle tule paha mieli". 

Miehillähän tässä asioissa se tunteilu on päällä, jopa siinä mittakaavassa, että järki jää täysin sen alle.

"Tiedän, että vaimoni ei petä minua, tiedän, että hän haluaa lapsia juuri minun kanssani, mutta kun musta tuntuu, että uskalla luottaa siihen, niin musta tuntuu, että mä tarvitsen isyystestin, mä en tunne, että kuitenkaan voin luottaa vaimooni tässä asiassa, mä pelkään jotain epämääräistä, mulla on tää tunne että mun pitäis".

Eli siis hukkaan kaiken rationaalisen ajattelun ja sanon nyt suoraan sulle, että jos isyystestiä ei tipu, pilaan lastemme elämän. Mitä, jättikö se minut, miten se saattoi, mehän oltiin perustamassa perhettä!

Tuo luottamuksen osoittaminen  tässä asiassa on kyllä toissijainen asia.  Lapsen kanalta sitä ensisijaisesti tehdään, ymmärrän että naisena vaikee ymmärtää mutta yrittäkää edes.

Tarkoitatko, että lapset mulkoilevat alta kulmiensa samassa taloudessa asuvaa miestä ja miettivät, että onkohan tuo edes mun isä, kun vanhemmilla ei ole näyttää isyystestin tulosta?

Molemmin puolin on pointtinsa. 

Mutta olisiko se nyt sitten niin kamalaa, että asia testattaisiin kaikissa tapauksissa yhteiskunnan puolesta, niin kenenkään ei tarvitsisi pahoittaa mieltään. 

Tässä maailmassa pitää paljon olemattomammissakin asioissa olla asioista täysi varmuus ja mustaa valkoisella. Sitten näinkin olennainen osa ihmisen elämää kuitataan vähän sinne päin meiningillä. 

No ei kyllä näe. 

Sittenhän tämäkin koko keskustelu olisi totaalisen turha, jos jokaisesta lapsesta näkisi päälle päin, kuka sen isä on. 

Nyt edes jotain valoja päälle.